Rovasti Jorma Kalajoki:
ARMOLLISESTI KESKENERÄINEN
(Päivä Osakeyhtiö, 2018)
Rovasti Jorma Kalajoki on kokenut elämänmatkaaja, joka on löytänyt Jumalan armon elämäänsä. Hänen kuvauksensa ja opetuksensa ovat elämänläheisiä, rehellisiä ja Jumalan Sanan kallion varassa seisovia. Seuraavassa otteita Jorman uudesta kirjasta.
SYYLLISYYDELLÄ ON SYY
Tiedämme, ettei syyllisyydestä vapautuminen ole helppoa. Luulenpa, että vanhemman ja kasvattajan syyllisyys on yksi sitkeimmistä. Olen elämäni aikana käynyt lukuisia vertaiskeskusteluja isien ja äitien kanssa tästä asiasta. Jossakin vaiheessa lapset ovat olleet pieniä, toisella kertaa murrosiässä, eikä ole tuntunut helpottavan silloinkaan kun he ovat jo perheellisiä ja seisovat omilla jaloillaan.
Miksi niin usein katselen lapsiani laiminlyöntieni ja syyllisyyteni ikkunasta? Kun tätä kyselen, avaan toisen ikkunan. Se on kiitollisuuden ikkuna. Olenkin ottanut yhdeksi huoneentaulukseni kehotuksen, jota kutsun armon imperatiiviksi: Kiitä siitä, mitä nyt on ja mitä on ollut! Se pätee kaikkiin ihmissuhteisiin ja koko elämään. Vaikka lause on käskymuodossa, en pysty noudattamaan sitä ilman armoa.
Kun muutaman vuoden sisällä saatoin hautaan isäni, äitini ja vanhimman sisareni, heräsin uudella tavalla kiitollisuuteen. Aloin määrätietoisesti joka päivä kiittää Jumalan elämän lahjasta, rakkaasta vaimostani, lapsistani ja heidän perheistään, ystävistä, terveydestä, arjen pienistä asioista, sateesta, auringonpaisteesta, metsästä, autosta, polkupyörästä, hauskoista televisio-ohjelmista, musiikista, yöunista, ruisleivästä, lämpimästä kodista, hyvistä kirjoista ja naapureista.
Kun huomaan valittavani turhista, saan sisimpääni muistutuksen, että tuhlaan energiaa. Kaikki on hyvin, pidä vain kiitollisuuden ikkuna auki. Kaikkein paras näkymä, mikä ikkunasta avautuu, on Jumalan lapsena eläminen.
Tärkeää on myös osata erottaa terve ja epäterve syyllisyys toisistaan! Vaikeaa, sanoo joku. Niin on minunkin mielestäni. Asiaa auttaa, jos kohtaa syyllisyydentunteen rehellisesti ja kuuntelee, mitä sanottavaa sillä on. Syyllisyys ei ole pelkästään kielteinen asia. Se on armoa siksi, koska siinä on kyse totuudesta. Totuus tekee vapaaksi, sanoi Jeesus (Joh 8:32). Tuon syyllisyyteni aiheuttajan valoon, Jeesuksen eteen, joka on täynnä armoa ja totuutta.
Jokin sana tai teko aiheuttaa syyllisyyttä, mikä tarkoittaa, että terveellä syyllisyydellä on syy. Kun se selviää, asia hoituu puhumalla. Voidaan puhua vastuullisesta syyllisyydestä ja Jumalan ihmiseen asettaman omantunnon hoitamisesta. Tiedostan ja tunnustan väärintekoni ja pyydän anteeksi, vaikka toinen ei sitä ottaisikaan vastaan.
Sen jälkeen saan omistaa itselleni anteeksiantamuksen, vaikka toinen ei edes antaisi anteeksi. Vaikka hän torjuisi minut, otan vastaan vapauttavan armahduksen. Asennoidun tietoisesti uskoen siihen, että kun toimin omantuntoni mukaan, saan omistaa sydämeeni vapauden.
Jos tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1 Joh 1:9)
Tunteet ja tieto on pantava oikeaan järjestykseen. Tunteet ja muistimme saattaa tuoda yhä uudelleen kurjan asian mieleemme. Silloin on tärkeää katsoa sisimmän ulkopuolelle, Jumalan lupauksiin: syntini on kokonaan ja lopullisesti annettu anteeksi, Jeesus on ne kantanut ristille ja sovittanut, vaikka ne saattavat palautuakin tietoisuuteeni.
Syntimme on heitetty meren syvyyksiin. Rannalla on kyltti: Onkiminen on ankarasti kielletty!
Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heitä meren syvyyteen. (Miika 7:19)
(Otteita sivuilta 123-125)