JEESUKSEN VERTAUS: Suuret pidot

Vertauksen keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

 

Luukkaan evankeliumi 14:16-24

Jeesus kertoi:
    ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
    Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’”

OPETUS

Vertauksen taustatilanne

Tämänkin vertauksen kohdalla Kenneth Bailey tarjoaa merkittävää taustatietoa juutalaisten asenteista ja kulttuurisista tavoista. Lisäksi vertauksen taustatilanne on tärkeä.

Tilanteessa Jeesus on kutsuttu fariseuksen kotiin sapattina. Kiertävän saarnaajan kutsuminen syömään oli ajan tavan mukaista. Lisäksi fariseukset halusivat pitää Jeesusta silmällä ja saada hänet kiinni jostakin heidän perinnäissääntöjään rikkovasta seikasta. Lue Luuk 14:1-15.

Juutalaisuudessa ja farisealaisuudessa pidettiin tärkeänä juutalaista syntyperää, pikkutarkkoja sapattisäädöksiä, farisealaista tapaa noudattaa ulkonaisesti lakia sekä ihmisen fyysistä terveyttä ja taloudellista menestystä Jumalan siunauksen ja suosion merkkinä.

Tämä fariseusten johtomies oli varakas. Sitä kuvastaa alkukielen ilmaisu, josta voi päätellä, että salissa oli matala pöytä ja sen ympärillä makuusohvat. Vain todella harvoilla oli varaa tähän. Pöytä mainitaan Raamatun sivuilla ani harvoin.

Ruokailemassa oli kylän kerma. Silti taloon oli kaikilla vapaa pääsy ja moni tulikin seuraamaan siunattujen miesten keskustelua, varsinkin kun Jeesus oli paikalla. Hän oli tuon ajan suuri, kiistelty puheenaihe. Muu väki seisoi salin seinustalla eikä osallistunut ruokailuun.

Niinpä fariseuksen kodissa oli paikalla myös vesipöhöä sairastava mies, jonka Jeesus paransi fariseuksia uhmaten. Sapattina ei fariseusten mukaan saanut harjoittaa ”lääkärin” tointa. Jeesus torjui heidän paheksuntansa kertomalla esimerkin siitä, että jokainen on kyllä valmis pelastamaan oman pojan tai härän kaivosta, jopa sapattina. Nyt Jeesus noudatti tätä samaa periaatetta sairaan miehen kohdalla. Sapattina oli lupa tehdä hyvää ja pelastaa.

Pidoissa Jeesus laittoi merkille, kuinka muutamat halusivat itselleen parhaat paikat. Hän nuhteli itsekkyydestä ja neuvoi asettumaan vähempiarvoisille paikoille. Tarvittaessa heidät voitaisiin korottaa. Jumalan valtakunnassa ei edetä kyynärpäätaktiikalla, vaikka maailmassa niin tehdäänkin.

Jeesus neuvoi järjestämään sellaisia pitoja, joihin kutsuttaisiin köyhiä, raajarikkoisia, rampoja ja sokeita. Fariseuksille tällaiset ihmiset olivat saastaisia, vailla Jumalan suosiota ja siunausta, jopa kirottuja (jonka merkkinä heidän mukaansa olivat sairaudet ja köyhyys). Fariseusten pidoissa oli läsnä vain hurskaita, menestyneitä ystäviä. Kuinka tavallista tämä on meidänkin aikana.

Tämä oli jo toinen vakava kritiikki farisealaisuutta ja itsekkyyttä vastaan. Ilmassa oli paljon jännitystä ja vastakkainasettelua. Kolmas haaste oli tulossa vertauksen muodossa.

 Juutalaisten käsitys taivaallisesta juhla-ateriasta

Vertauksen tärkeänä innoituksena toimi yhden pöytäseurueen jäsenen huudahdus ”Autuas se, joka saa olla (juhla)aterialla Jumalan valtakunnassa” (14:15). Alkutekstin sana on leipää: Autuas se, joka saa syödä leipää…”. Leipä oli Lähi-idässä pääruokana ja samalla se symbolisoi koko ateriaa. Jumalan valtakunnan ateria tarkoitti pelastuksen lahjaa ja ateriointi osallisuutta siihen.

Huudahdus johdatti keskustelua siihen, ketkä pääsevät Jumalan valtakunnan aterialle Messiaan kanssa. Tarkoituksena oli kysellä Jeesuksen ajatuksia Messiaasta ja Jumalan valtakunnasta mutta samalla tyrmätä Jeesuksen ajatus köyhille ja vammaisille järjestettävistä pidoista. Sellaisethan eivät tietenkään päässeet Jumalan valtakuntaan. Ja vielä vähemmän pakanat!

Farisealaiset maalasivat itsensä Jumalan valtakunnan juhla-aterian parhaille paikoille. Me hyvät täällä ja ulkopuolella saastainen kansa, joka ei lakia ymmärrä, sekä tietysti pakanat! Kuinka usein uskovienkin piireissä kauhistellaan ulkopuolisten syntisyyttä…

Jyrkkää asennetta lakia tuntematonta rahvasta ja pakanoita kohtaan oli kuitenkin vaikea perustella Vanhan testamentin kirjoitusten nojalla. Etenkin Jesajan kirjan 25:6-9 sanoo näin:

Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valio-viinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty niiden ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut.  Sinä päivänä sanotaan: ”Tämä on Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.” + Psalmi 23:5.

Teksti oli hyvin tunnettu juutalaisten keskuudessa. Juuri siitä nousi ajatus messiaanisesta juhla-ateriasta Jumalan valtakunnassa. Teksti korostaa absoluuttisella tavalla, että Jumalan valmistama juhla on tarkoitettu kaikille – ei vain juutalaisille vaan myös pakanoille, ei vain menestyneille vaan koko kansalle, joka on elänyt alennustilassa ja häpeässä!

Hämmästyttävää on se, että juutalaiset ja fariseukset antoivat profetialle tässä suhteessa täysin vastakkaisen merkityksen, joka on kirjattu Targumiin. Tämä Targum on pyhien Kirjoitusten vapaampi käännös ja sitä on täydennetty kommenteilla.

Fariseukset selittivät, että juhla-ateria merkitsi pakanoiden surmaamista pyhällä vuorella… Hurskaat juutalaiset joutuisivat raivaamaan tiensä juhlapöydän ääreen pakanoiden ruumiiden ja veren läpi. Tämä oli Jeesuksen ajan vallitseva ajatus Jumalan valtakunnasta, juhla-ateriasta ja pakanoista. Uskomatonta! Tulee jopa mieleen Isis-henkinen ideologia.

Ajatusta täydensi essealaisen Qumranin yhteisön ”Messiaan säännökset”. Essealaisuus oli vahva uskonnollinen liike, joka eristäytyi omiksi yhteisöiksi mutta osin vaikutti kansan keskuudessa niin, että sen kannattajat kävivät silloin tällöin näissä yhteisöissä mutta muuten elivät tavanomaisesti.

Qumranin Messiaan säännösten mukaan vain hurskaat ja fyysisesti terveet juutalaiset, jotka noudattivat lakia, olisivat kelvollisia Messiaan aterialle. Pääsy kielletään nimenomaan kaikilta niiltä, jotka ovat ”lihassaan vammautuneita, jaloistaan tai käsistään halvaantuneita, rampoja, sokeita, kuuroja, mykkiä tai jollakin muulla näkyvällä tavalla poikkeavia”.

Tällainen uskonnollisuus on vain syntisen ihmisen naamio ja keino pyhittää oma itsekkyys ja rakkaudettomuus ja vieläpä hankkia lisää etuja itselleen. Ihminen voi elää muodollisesti hyvin uskonnollisesti tai sitten avoimesti julkisyntisenä täysin piittaamattomana. Molemmat ovat syntiä. Ensin mainittu on käytännössä vielä vakavampi, koska ulkokultaisten on vaikeampi nöyrtyä parannukseen. Sen sijaan julkisyntisiä kääntyy enemmän Herran puoleen.

Jeesuksen kertoma vertaus

Tätä vääristynyttä uskonnollisuutta vastaan Jeesus joutui taistelemaan jatkuvasti. Sen hän teki rakkaudesta käsin. Jumala tahtoo ulkokultaisten ja julkisyntisten pelastumista.

Toistuvasti Jeesus asetti itsensä alttiiksi fariseusten ja lainopettajien hyökkäyksille, mutta joka kerta hän saattoi heidät häpeään. Siksi Jeesus lopulta ristiinnaulittiin. Hän horjutti vääristyneen uskollisen johdon asemaa vakavalla tavalla. Heitä olivat fariseukset ja saddukeukset. Entä kuka uskaltaa uhmata meidän aikamme Raamatusta luopuneita liberaaliteologisia johtajia?

Jeesuksen kertoma vertaus on vastaus juutalaiseen hyvin asennoituneeseen ja itsekeskeiseen huudahdukseen ”Autuas se, joka saa aterioida Jumalan valtakunnassa”, mikä sisälsi myös kritiikkiä Jeesuksen sanoja vastaan köyhien ja vammaisten osallisuudesta pelastuksen juhlaan.

Kaksi kutsua

Mitä tuo vertaus pitää sisällään ja mikä on sen opetus? Suurten pitojen järjestäminen oli odotettu ja tärkeä tapahtuma kylässä. Niihin annettiin aina kaksi kutsua.

• Alustava, ensimmäinen kutsu lähetettiin ajoissa sukulaisille, ystäville ja kaikille kylän arvohenkilöille. Kutsuun saatujen vastausten perusteella itse juhla osattiin mitoittaa ja valmistaa oikein. Ilmoittautuminen mukaan oli ehdottoman sitovaa.
• Kun juhla oli valmistettu, lihat kypsennetty ja kaikki oli valmiina, palvelija(t) lähetettiin viemään lopullinen, toinen kutsu: Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!

Kolme loukkaavaa tekosyytä

Tämän toisen ja viimeisen kutsun kohdalla ystävät vetäytyivätkin täysin yllättäen, ikään kuin yhteistuumin, vaikka he olivat jo sitoutuneet tulemaan mukaan. Lähi-idässä ihmissuhteet ja kunnioittaminen ja loukkaamattomuus menevät kaiken muun edelle.

Nyt annetut selitykset olivat tuossa kulttuurissa täysin pätemättömiä, räikeitä ja erittäin loukkaavia. Poisjääminen ilman todella pätevää syytä oli erittäin vakava loukkaus juhlan isäntää kohtaan.

• Olen ostanut pellon ja nyt pitää mennä sitä katsomaan… Pelto oli tarkoin tutkittu ja arvioitu jo ennen kaupantekoa. Maan ostaminen oli pitkä ja hankala prosessi, joka kesti vuosia, joskus vuosikymmeniä. Kun pelto oli viimein ostettu, se oli jo läpikotaisin tuttu. Sen jokainen neliö, puut, pensaat, kivet ja vesilähteet olivat tiedossa. Pellon vuotuinen tuotto tiedettiin tarkoin ja samoin pitkä omistajaketju. Ei todellakaan ollut mitään syytä mennä sitä katsomaan niin, ettei olisi voinut osallistua illan juhlaan. Juhla oli tärkeä ja ainutlaatuinen. Pelto oli pysyvä. Kyseessä oli räikeä tekosyy ja karkea loukkaus.
• Ostin viisi härkäparia ja nyt pitääkin mennä niitä kokeilemaan… Tämäkin selitys on yhtä huono kuin edellinen. Härkäparit oli jo huolella testattu. Oli tärkeää saada tasavahvuinen härkäpari, jotta kyntäminen sujuisi tehokkaasti. Niitä oli koeteltu torin viereisellä pellolla useaan otteeseen. Niiden arvoa oli pohdittu pitkään. Vasta sitten alkoi kaupanteko, joka kesti sekin pitkään. Kun kauppa oli syntynyt, härkäparit olivat jo täysin tuttuja. Jokainen tiesi, että kyseessä oli tekosyy. Henkilö ei halunnut tulla juhliin ja halusi tietoisesti loukata juhlien isäntää.
• Olen juuri mennyt naimisiin… Kahdessa edellisessä tapauksessa verukkeen antaja sentään muodollisesti pahoitteli ja pyyteli anteeksi. Kolmas ei vaivautunut edes sellaiseen. Lisäksi selittelijä epäsuorasti vihjasi, että hän aikoo mieluummin viettää illan vaimon kanssa sängyssä. Tällainen ilmaus oli erittäin epäsiveellinen ja loukkasi myös puolisoa. Talmudin mukaan tällainen tapa puhua uhkasi viedä jopa 70 vuoden avio-onnen. Kulttuurillisesti tämä selitys oli kaikkein loukkaavin ja härskein.

Selitykset olivat muodollisia ja räikeitä loukkauksia. Meidän ajassamme tilanne on sama kuin olisimme laittaneet mittavan juhlaruuan pöytään ja vieraat istuisivat jo olohuoneessa. Emäntä saa kaiken valmiiksi ja lausuu kutsun pöytään: Olkaapa hyvä, tulkaa syömään!

Siinä vaiheessa vieraat toteavatkin lähes yhteisesti, että nyt tulikin äkillinen meno ja lähdemme tästä muualle. Kauppa menee kohta kiinni… Telkkarista alkaa hyvä sarja… Ostin talon netistä enkä ole sitä vielä nähnyt… Metsässäni puut kasvavat… Autokaupassa on kiva auto koeajattavissa… Menen saunaan… Iski väsymys… Puoliso odottaa vuoteessa…

Vieraat häipyvät ja juhlapöytä jää notkumaan herkkuja. Isäntä ja emäntä katsovat toisiaan hämmästyneinä ja syvästi loukkaantuneina.

Kutsu Jumalan valtakuntaan ja aikamme selitykset

Vastaavia räikeitä ja läpinäkyviä selityksiä kohtaamme, kun ihmisiä kutsutaan sisälle Jumalan valtakuntaan:

• ihan hyvä juttu mutta ei ole minua varten
• minä olen ihan hyvä ihminen
• minulla on oma jumalani
• kaikki tiet vievät taivaaseen
• nyt on vähän kiire enkä ehdi jutella
• ehkä sitten kiikkustuolissa
• vaivautunut hiljaisuus
• liberaaliteologian tyhjänpäiväiset selitykset, joilla mitätöidään kristillinen usko
• ei ole mitään jumalaa ja kuolema on kaiken loppu
• vihamielinen reaktio
• Jeesuksen pilkkaaminen; uskovien pilkka ja vaino

Vertauksen isännän reaktio

Lähi-idän kulttuurin mukaan kutsujen isännän olisi pitänyt kohdistaa loukkaantumisesta noussut raivo kutsuttuja kohtaan ja kostaa heille välittömästi. Vertauksen isäntä kuitenkin pidättäytyi kostosta ja suuntasi tarmonsa uusien vieraiden kutsumiseen.

Isäntä käski palvelijaa noutamaan kaupungin kaikki köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat – vastoin juutalaista uskonnollista käsitystä. Tämä ryhmä edustanee tavallista juutalaista rahvasta ja erityisesti sen syrjittyjä jäseniä. He olivat hurskaiden fariseusten halveksimia. Juuri sellaisten parissa Jeesus aterioi useinkin ja siitä hän sai raskaita syytteitä.

Kun pitotalo ei vielä täyttynyt, isäntä lähetti palvelijan hakemaan lisää väkeä maantien varrelta ja kylien kujilta. Heitä piti suorastaan vaatia tulemaan pitoihin. Kehotus vaatimisesta oli luonnollista, sillä nämä olivat täysin vieraita ihmisiä ja heidän oli vaikea uskoa, että heidät oli oikeasti kutsuttu tällaisiin pitoihin. Heitä piti vakuutella ja rohkaista. Kulttuurin mukaan vieraan piti vastustella kutsua tovi ja vasta jos kutsuja oli periksiantamaton, kutsuun piti suostua.

Huomautus: juuri tätä tekstikohtaa (jae 21) on käytetty miekkalähetyksen ja inkvisition perusteena – ihmisiä on oikeus pakottaa jopa väkivalloin kääntymään kristillisyyteen. Tulkinta on tietysti äärimmäisen väärä.

Jumalallinen näky: pelastus kaikille kansoille!

Nämä maantien varsilta ja kylän sivukujilta tavoitetut ihmiset eivät olleet kylän vakituisia asukkaita. He olivat vieraita ja edustivat vertauksessa pakanakansoja. Hekin menivät ulkokultaisten fariseusten ohi.

Tarkkaan ottaen vertaus jää tältä osin kesken. Palvelija saa tehtävän, mutta ei vielä lähtenyt liikkeelle. Tuo liikekannallepano tapahtui, kun Jeesus antoi lähetyskäskyn. Siitä alkaen kutsu on kiirinyt ympäri maailman.

Kun vanhan liiton aikana Israel, Jerusalem ja temppeli oli kaiken keskuksena, jonne kansat tulivat, uudessa liitossa Jumalan kansa lähetetään kaikkialle maailman kansojen keskelle. Suunta on vaihtunut keskihakuisesta keskipakoiseen. Nykyään lähetystyön suunta kulkee kaikkialta kaikkialle.

Jumalan alkuperäinen näky on pelastus kaikille kansoille. Sitä toteuttamassa oli Jeesus – sanallisesti, rakkauden teoilla ja ristinkuolemansa, ylösnousemuksensa ja lähetyskäskyn kautta.

Minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla… Minä kokoan tänne vielä enemmän kansaa, yli sen nykyisen määrän. (Jes 56:7-8)

Jeesuksen palvelutyö Israelissa keskittyi juutalaiseen kansaan. Hän koulutti valittua pappiskansaa. Sillä oli erityinen pappistehtävä julistaa Jumalan kirkkautta, Sanaa ja pelastusta. Jumala ei valitse ja kutsu pappeja sulkeakseen muut pois – päinvastoin! Tämän etuoikeuden ja tehtävän Israelin uskonnollinen johto ja valtaosa kansasta hylkäsi.

Vapahtaja-Messiaan sovittava ristinkuolema ja taivaat avaava ylösnousemus merkitsivät uutta universaalia kutsua ja mahdollisuutta kaikille kansoille. Uudeksi Jumalan kansaksi syntyi universaali seurakunta, joka koostuu juutalaisista ja pakanoista, heistä, jotka uskovat evankeliumin ja saavat kasteen. Kristillinen seurakunta jatkaa Israelin kansan pappistehtävää täyttymyksestä käsin.

Jeesuksen universaali tehtävä tulee ilmi monin paikoin Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Keskeisenä ennustuksena on Jesajan profetia (61:1-2), jossa kuvataan tulevan Messiaan tehtävää.

Sitä tekstiä Jeesus siteerasi saarnatessaan Nasaretin synagogassa (Luuk 4:14-30). Tilanne oli ikään kuin Jeesuksen ”virkaanastujaispuhe”. Tänään teidän kuultenne tämä on täyttynyt. Lisäksi Jeesus puhui Sarpantin leskestä (pakananaisesta) ja syyrialaisesta Naamanista (pakanamiehestä), jotka hän asetti uskon esikuvaksi – eikä esimerkiksi Aabrahamia tai Moosesta… Tämä nostatti sellaisen raivon, että juutalaiset halusivat heti tappaa Jeesuksen…

Kaikkiaan vertaus kurottautuu aivan lopunaikoihin saakka. Se jättää juhlatalon täyttymisen avoimeksi. Kutsu kiirii vieraille, pakanoille yhä tänäänkin. Talo täyttyy koko ajan mutta vielä on tilaa. Tehtävä on yhä kesken.

Kutsun torjuva jää ulkopuolelle

Kutsu kuuluu kaikille. Jumalan puolelta kaikki on selvää. Hän haluaa kaikki mukaan. Mutta kutsun saajalla on oma vastuunsa ja vapaus valita.

Vertaus julistikin suorasukaisesti: kun juutalaiset uskonoppineet kieltäytyvät kutsusta tulla Jumalan valtakuntaan, heidän tilalleen kutsutaan tavallinen rahvas ja myöhemmin jopa pakanat. (Toki Jumalan suunnitelmissa jo alun perin oli tarkoituksena kutsua kaikki ihmiset).

Jumalan kutsu jakaa ihmiset. Toiset ottavat sen iloiten vastaan ja kutsuvat innolla muitakin mukaan. Sen sijaan kutsun torjuvat yrittävät estää toisiakin ja haluavat mitätöidä koko juhlan. Näin tapahtuu meidänkin ajassamme koko ajan. Olemme keskellä melkoista sotaa, jossa toiset toimivat rakkaudesta ja toiset vihasta käsin.

Vaikka juutalaiset uskonoppineet kieltäytyivät kutsusta ja vääristelivät Jumalan Sanan, he eivät voineet peruuttaa tai mitätöidä Jumalan valtakunnan juhlaa. He kykenivät sulkemaan vain itsensä sen ulkopuolelle. He, jotka pitivät itseään ensimmäisinä, tulisivatkin viimeisiksi ja jäisivät jopa pelastuksen ulkopuolelle. (Lue Jeesuksen opetukset samasta aiheesta: Luuk 13:28-34.)

Näin monet pitävät itseään etuoikeutettuina ja muita parempina meidänkin ajassamme. Jumalan silmissä kaikki on toisin. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi.

Entä mitä nuo hurskaat fariseukset kokivat ja ajattelivat tuossa hetkessä, kun Jeesus vastoin kasvoja julkisesti kesken näytöstyylisen juhla-aterian kyseenalaisti heidän hurskautensa ja osallisuutensa pelastukseen? Entä mihin sfääreihin heidän raivonsa nousi, kun Jeesus antoi ymmärtää, että halveksitut köyhät, sairaat ja jopa pakanat menivät kirkkaasti heidän ohitseen?

Isäntä = Jumala = Messias = Jeesus

Vertaus päättyy sanoihin: Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!

Näiden sanojen äärellä on pohdittu, kuuluvatko sanat vertaukseen eli ovatko ne juhlan isännän omia sanoja. Vai ovatko ne Jeesuksen lausuma johtopäätös vertauksen sanomasta?

Näyttäisi siltä, että lausutut loppusanat sulautuvat yhteen isännän (Jumalan) ja Jeesuksen itsensä sanomina. Näin Jeesus samaisti itsensä jumalalliseksi kutsujaksi, jonka myötä messiaaninen aika oli jo alkamassa ja messiaaninen juhla oli jo käsillä. Hän oli palvelutehtävänsä kautta jakamassa kutsua Jumalan valtakunnan juhlaan – hurskaille, ulkokultaisille, rahvaalle, syrjityille ja jopa pakanoille. Tilanne oli siis ainutlaatuinen, mittaamattoman arvokas ja kohtalokkaan vakava.

Messiaaninen Jumalan valtakunnan juhla oli siis alkamassa. Kuka pääsee mukaan ja ketkä jäävät ulkopuolelle? Pätevätkö siinä vanhat perinnäissäännöt vai Jumalan sana?

Todellinen uskonpuhdistus

Kaiken keskelle Jeesus tarjosi todella radikaalia uskonpuhdistusta, joka merkitsi paluuta alkuperäisille juurille, alkuperäiseen Jumalan sanaan. Sitä meidänkin aikamme vääristynyt uskonnollisuus ja yhteiskuntamme tarvitsevat.

• Fariseusten uskonnollisuus oli tosiasiassa Sanan korvaamista ihmisten perinnäissäännöillä ja itsekkäillä motiiveilla. Siinä vanhoilla perinteillä on suuri painoarvo.
• Nykyajan liberaaliteologien ihannoima uskonnollisuus on Sanan korvaamista humanismilla ja liberaaleilla arvoilla. Se on vanhojen kristillisten juurien täydellistä katkaisemista ja kaiken ”uuden” ihannoimista.
• Raamatullinen uskonpuhdistus on aina juurille eli Jumalan sanaan palaamista, sillä vain juurten kautta puu saa ravintonsa. Sana on aina tuoretta ja voimassa, koska Jumala, ihminen ja elämänlait eivät muutu. Ihminen ei voi pelastaa itseään. Vain Jumala voi.

Entä sinä?

Vertaus on suurta ilosanomaa ja Jumalan ihmeellisen armon julistusta. Sinäkin olet kutsuttu mukaan näihin juhliin. Sinun huonoutesi, heikkoutesi, rotusi, sukupuolesi, ikäsi, yhteiskunnallinen asemasi, varakkuutesi, sairautesi eivätkä edes suurimmatkaan syntisi ole esteenä. Kaiken perustana on kutsujan hyvyys ja pelastusteko Jeesuksessa Kristuksessa, ei meidän syntiemme ja näennäiset ansiomme. Jumala antaa kaiken lahjaksi. Hän pelastaa.

Sen sijaan taivaallisen kutsun hylkäävät eivät pääse mukaan. On vain yksi sovitus, yksi taivas ja yksi iankaikkinen elämä. Jos se ei kelpaa, ei ole muuta.

Mutta miksi hylätä iankaikkinen armo, elämä ja rakkaus, jota syvimmiltään jokainen kaipaa? Miksi sulkea itsensä ulos pinnallisilla selityksillä, jotka pettävät korkeintaan ihmistä itseään – ei koskaan Jumalaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan rakkauden edessä, hän löytää sellaisen ilosanoman, joka täyttää sydämen ilolla, riemulla ja syvällä rauhalla. Kun on itse saanut, siitä haluaa koko sydämisesti kertoa toisillekin ”reppanoille” – lähellä ja kaukana.

Näin Jumalan juhlahuoneisto tulee kerran täyteen. Olethan sinäkin siellä mukana!

Yhteenveto teologisista teemoista

Vertaus sisältää monta tärkeää teemaa, jotka nivoutuvat yhteen:

• Jeesus on ainutlaatuinen välimies, joka kutsuu osallistumaan messiaaniseen pelastuksen juhlaan.

• Messiaaninen juhla alkaa ateriayhteydellä Jeesuksen kanssa. Täydellinen, lopullinen juhla on vielä edessäpäin.

• Tekosyyt ovat aina pinnallisia, valheellisia ja loukkaavia.

• Kutsu laajennetaan koskemaan arvottomia.

• Jumalan armo on mittaamattoman suuri.

• Keskihakuisesta pappistehtävästä siirrytään keskipakoiseen lähetysnäkyyn.

• Ihminen itse tuottaa itselleen perikadon hylätessään Jumalan armon ja kutsun.

• Ylimielisten tulee herätä nöyryyteen ja parannukseen.

• Kutsuaika on rajallinen.

• Vieraat on kutsuttava. Ilman kutsua ei pääse mukaan. Kutsuun on vastattava ja
  kutsuttujen on tultava sisään.