SUOMEN HENGELLISYYDEN HISTORIA – ennen uskonpuhdistusta

Seuraava on kristillisyyden leviämisen ja vahvistumisen yleisluontoista kuvausta Suomessa. Kaikki kristillisyys ei ole aitoa hengellisyyttä vaan osa on pelkästään muodollista, pahimmillaan jopa pakkovaltaa. Aitoa kristillisyyttä on siellä, missä uskotaan Jumalaan Raamatun mukaisesti, Jeesuksen Kristuksen kautta, ja pyritään noudattamaan kristillistä, raamatullista moraalia, armon varassa.

500-1000 jKr.

Suomessa ehkä jo 500-luvulla ensimmäisiä kristinuskon vaikutteita: Eurassa oli ruumishautauksia. Varmuudella 800-luvulla oli kristillisiä symboleita ja esineitä (ristiretket, itä, kauppiaat). Lisäksi vakiintui kristillistä sanastoa (pappi, risti, raamattu, pakana) muinaisvenäjästä.

1000-1150

1000-luvulla hautaustavan muutokset Lounais-Suomessa – koko silloinen Suomi otti tämän tavan 1300-luvulle tultaessa. Ruotsalaiset siirtolaiset vaikuttivat länsi- ja etelärannikoilla. Vuonna 1120 Ruotsissa 6 hiippakuntaa, Suomi ja Viro lähetyskenttinä. 1100-luvulla alkoi miekkalähetys ja ristiretkiliike.

Pyhä Henrikin aika – Nousiaisten hiippakunta

Pyhän Eerikin retki Suomeen 1150-luvulla. Upsalan piispa Henrik mukana ja jäi Suomeen. Lalli surmasi Köyliön järven jäällä, mistä syntyi legendoja ja pyhimyskultti. Paavin kirjeessä Suomi kuvattiin uhanalaiseksi ja vihamieliseksi, vaikkakin oli ”liittosuhteessa” Ruotsin kanssa. Lounaissuomalaista aluetta kutsuttiin Nousiaisten hiippakunnaksi (mainittu vuonna 1229); pieniä seutukirkkoja.

 

Piispa Tuomaan aika – lännen ristiretkiaikaa

Itämeren ristiretkiliike: 1150 lukien saksalaiset ja tanskalaiset kristillistivät Itämeren etelärannikkoa; taustalla paavien maailmanherruustavoitteet; lähetys muuttui miekkalähetykseksi; 1200-luvun alussa virolaiset voitettiin; 1216 kirjeessä Suomi tunnustetaan Upsalan provinssiin kuuluvaksi. Piispa Tuomas oli Suomen ensimmäinen piispa, 1229-1245. Vuonna 1229 paavi siirsi piispanistuimen Koroisiin Maariassa. Samoihin aikoihin karjalaiset ja savolaiset kastettiin idän uskoon. Länsi ja itä kohtasivat, kilpailutilanne ja taisteluita. Piispa Tuomas harjoitti miekkalähetystä ja kidutusta; hämäläisten kapina. Hämeen ristiretki 1248 tai 1238.

Lähetysalueesta järjestetyksi hiippakunnaksi

Vallitsi sääty-yhteiskunta ja kirkon vapaus. Oli maallinen ja hengellinen rälssi. Vuoden 1248 kirkollinen ohjelma. Perustettiin tuomiokapitulit ja katedraalikoulut papiston kouluttamiseksi. Kirkon maaomistukset turvattiin. Uplannin laki + kirkkokaari takasivat Suomessakin kristinuskon etuoikeutetun aseman. Kruunu nimitti mm. Suomen piispan ja Turun piispan. Turun tuomiokapituli ja tuomiokirkko.

Maunu I (1291-1308) ensimmäinen suomalainen piispa; vuonna 1300 Turun tuomiokirkon vihkiminen neitsyt Marialle, Henrikin rippeet reliikeiksi. Kuusiston piispankartano.

Karjalan jako ja itärajan levottomuudet; venäläisten tuhoretki Hämeeseen 1292. Karjalan ristiretki 1293 ja Länsi-Karjalan valloitus, Viipurin linna. 30-vuotiset taistelut. Vuonna 1318 venäläiset tuhosivat Kuusiston linnan, Turun kaupungin ja tuomiokirkon. Vuonna 1323 solmittiin Pähkinäsaaren rauha, joka määritti valtakuntien ja kirkkokuntien rajat. Rauha päätti Suomen lähetys- ja ristiretkiajan.

.

Kirkollisen järjestyksen vakiinnuttaminen

Paavin valta heikentyi.

• Karjalan ja Savon vakiinnuttaminen. Dominikaaninen jumalanpalvelusjärjestys.
• piispa Hemming 1338-66; tuomiorovastin virka (piispan korva); tuomiokirkon uusi rakennuskausi, kivikirkkoja lähiseuduille. Ohjeita papiston työstä, selibaatista, kirkollista juhlista, paastoista. Mustan surman aikaa.
• kirkollinen verotus ja oikeus vakiintuivat 1300-luvulla.
• Pohjanmaata asuttivat etelässä kristityt ruotsalaiset ja suomalaiset asukkaat; samalla Lapin jako: Kemi ja Kuusamo Turulle, lappalaiset pakanoita.
• Venäjän sota 1348-51; kaste määritti myös poliittisen alamaisuuden; kuninkaalla kaksi lippua: risti ja armahdus sekä vanhurskaus; Viipuriin dominikaani- ja fransiskaaniluostarit.
• birgittalaisuus: merkittävin pohjoismaalainen panos keskiajan katolisen kirkon historiaan; Birgitta oli kartanorouva, 8 lasta, pyhiinvaelluksia, luostariin asumaan. Hän sai ilmestyksiä ”Kristukselta” ja neitsyt Marialta; kärsimys- ja Maria-mystiikkaa; profeetan auktoriteetti, parannuksen saarnaaja; siirtyi Roomaan 1350 ja kuoli 1373
• piispat vaihtuivat tiheästi; 1370 alkoi kotimaisten piispojen aika

Katolisen kirkon kukoistuskausi

• piispa Maunu Tavast 1412-50 Mietoisista; pisin valtakausi keskiajalla. Pitkä rauhan kausi mahdollisti kirkollisen rakennustyön; tuomiokirkkoon useita alttareita ja ylläpitäviä säätiöitä; papisto kasvoi.
• Naantalin birgittalaisluostarin perustaminen 1443 (Raisio)
• piispa Olavi Maununpoika 1450-60 Piikkiöstä
• piispa Konrad Bitz 1460-89, ylimys Turusta; vihki 1462 Naantalin luostarin ja jatkoi tuomiokirkon uudisrakentamista
• kirjapainotaito edisti jumalanpalvelusten yhtenäistämistä: 1488 Missale Aboense, Turun hiippakunnan messukirja (dom)
• etenkin Hämeessä rakennettiin vilkkaasti kirkkoja + uusia kirkkopitäjiä
• piispa Maunu Särkilahti 1489-1500; vihkimys Upsalan arkkipiispalta – uusi tapa; vuonna 1492 uudistuksia: kansankieliset osiot, hätäkaste, rippi, selibaatti

 

Keskiajan syksy

Ruotsin kirkon romahdus seurasi sitä, että paavius ja kirkon hengellinen ydin olivat romahtamassa. Kirkon moraalinen rappio ei ollut täällä niin syvää kuin etelässä. Hallitsijat ohjasivat kirkkoa. Arkkipiispana Jakob Ulvinpoika, lähes 50 vuotta. Vuonna 1520 Tanska valtasi Ruotsin. Alkoi juuttivihan aika. Piispana Johannes IV Olavinpoika 1504-10 Paraisilta. Vuonna 1508 tanskalaisten hyökkäys Turkuun – kirkollisten esineiden ryöstö. Piispa Arvid Kurki, 1510-1522 hukkui Pohjanlahteen.

Hiippakunnan johtoporras

• piispa: Turku oli yksi seitsemästä Upsalan hiippakunnasta – melko itsenäinen asema; vihkivalta (papit, diakonit, alemmat klerkit) + tuomio/hallintovalta; piispanpöytä eli talous oli maan vaurain: Kuusisto, maatiloja, 1/3-osa maan kymmenyksistä; valtaneuvoston jäsen, varuskunta, läänitys
• tuomiokapituli – piispan neuvoskunta: korkeasti koulutettuja jäseniä; katedraalikoulun johtaminen, pappien kasvatus, kirjallinen kulttuuri
• hiippakuntasynodi – pappeinkokous: piispa opetti ja ohjasi papistoa; joka vuosi, ajankohtaisia hallinnollisia asioita
• maarovastit: väliporras piispan ja kirkkoherran välillä; valvoi papistoa piispan apulaisena; hoiti postia, verojen kuljetuksia

Kirkkopitäjät ja papisto

• kirkkopitäjä: yksikkönä pitäjä = paikallisseurakunta; kirkon rakentaminen ja ylläpito + papin palkka;  yhtenevä maallisen käräjähallintoalueen kanssa; vuonna 1540 sata kirkkopitäjää – alueelliset erot suuria; oma pappi eli kirkkoherra + usein kappalainen, vikaari = sijaispappi; jakautui kappeli- ja kinkerikuntiin
• papisto: ensimmäinen tunnettu oli Nousiaisten Vilhelm, piispa Tuomaan kappalainen; suomalaisten osuus kasvoi erit. 1400-luvulla; koulutus vaati varoja – pappi yleensä yläluokista
• lukkarit (klocka): apulainen, kellojen soitto, kirkosta huolehtiminen, kirkolliset toimitukset, kierteli papin kanssa, hoiti postia, avusti pappilan taloustoimissa

 

Jumalanpalvelus ja sakramentit

• kirkkovuosi sääteli jumalanpalveluselämää: kaksi juhlapäivien ryhmää, (1) pääsiäisestä riippuvat, liikkuvat juhlat + Kristus-juhlat, sekä (2) kiinteät juhlat eli pyhimysjuhlat
• yhtyminen kansanomaisiin tapoihin, juhliin ja vuodenaikoihin
• liturgisten kirjojen 2. osasto sisälsi lähes yksinomaan pyhimysten juhlapäiviä; runkona dominikaaninen kalenteri 1300-luvulla; 160-180 juhlapäivää, 212 toimitusta; kaikki vain tuomiokirkossa ja luostareissa; pyhäinjäännökset välttämättömiä alttarissa; kasteessa pyhimysnimi eli suojeluspyhimys
• seitsemän sakramenttia: 1) pappisvihkimys, 2) kaste, 3) konfirmaatio, 4) parannus/rippi, 5)  ehtoollinen ja 6) viimeinen voitelu ja 7) avioliitto.

Luostarit, killat ja armeliaisuuslaitokset

• dominikaani- eli saarnaajaveljestö: perustettiin 1216, kristinuskon levittäminen saarnaamalla, varhain Pohjoismaihin, Turkuun perustettiin 1249 > kirkoissa dominikaaninen liturgia, vaikutti karjalaisten parissa, 1392 Viipuriin, lännen uskon vahvistus rajalla; srk-papisto ei pitänyt heistä, vaikutus hiipui
• fransiskaanit – harmaat veljekset: perustettiin 1223, Suomeen melko myöhään, Viipurissa 1403, Raumalla 1449 ja Kökarissa 1472; vaikuttivat pyhimyskalenteriin ja kirkkotaiteeseen; korosti Kristuksen kärsimistä

• Naantalin birgittalaisluostari: perustettiin 1378; kritiikkiä Birgitan ilmestyksiä ja kaksoisluostarijärjestelmää kohtaan
• augustinolaissääntöä täydennetty Birgitan ohjeilla; valtaneuvosto päätti perustamisesta 1438 (dom. naisluostari väistyi); ensin Maskuun – nimeksi Nadhendaal, Armon laakso; 1442 Raisiosta Ailosten tila, uusi kauppapaikka, kasvu; nykyinen Naantalin kirkko; korosti Kristuksen kärsimisen muistelemista ja neitsyt Marian osuutta pelastusprosessissa

• killat ja veljestöt: porvaristo, papisto, merenkulku; pyhimysten palvontaan keskittynyttä
• armeliaisuuslaitokset: luostarit, almut ja almutuvat kirkkojen lähellä; Turun hospitaali 1355 spitaalisille Puolalanmäellä; Viipurissa Maria Magdaleenan hospitaali – Itä-Suomen leprasairaala

Opillinen ja kirjallinen kulttuuri

• tärkein koulu oli Turun katedraalikoulu, mainittu 1326 alkaen
• Viipurin koulu kakkosena, 1409, oli humanismin kanava maahamme
• Rauman ja Porvoon koulut
• ulkomaiset yliopistot: ainakin 139 suomalaista, lähinnä pappeja
  • Pariisi: vapaat taiteet (filosof.tdk) – maisteriksi, 7 piispaa
  • Praha suuren skisman aikana Jan Husiin asti
  • Leipzig, Rostock, Köln; saksalainen kulttuurivaikutus syrjäytti ranskalaisen
  • uskonpuhdistuksen jälkeen latinan merkitys hupeni

Kirkot

Vanhimmat kirkkorakennukset olivat puusta eikä niitä ole enää jäljellä; kivikirkkoja on jäljellä n. 70, uudisrakentaminen yleensä ristikirkoiksi, graniitti, vähän tiiltä, vanhin Jomalan kirkko 1260, ensin Turun seudulle mm. Vehmaa, Taivassalo ja Raisio + Maaria, Kaarina, Lieto ja Masku, saaristo, Satakunnassa 1300-luvulta ja Hämeessä 1470-luvulla; Turun tuomiokirkko 1280-luvulta alkaen; vilkkainta rakentaminen oli 1450 tienoilla; luostarikirkot, saarnatuoleja, kirkonkellot, hautausmaa

Kirkon vaikutus kansaan

Katolinen kristillisyys hallitsi yhteiskuntaa ja kulttuuria – uskonnollinen aikakausi. Välinpitämättömyyttä, vastahakoisuutta ja pakanallisia tapoja. Ominaista oli kollektiivisuus ja sakramentit – ei henkilökohtainen jumalasuhde. Uskon painottuminen tuonpuoleisuuteen, osittain maailmankielteisyys ja pessimismi. Kuoleman läsnäolo leimasi elämää. Pakanallisuutta torjuttiin kirkkokurilla. Aneet ja paikalliset pyhiinvaellukset. Latina oli jumalanpalveluskielenä ja kotiopetus oli vähäistä. Sakramenttikristillisyyttä. Pyhimyskultti oli silta pakanallisuuden ja kristillisyyden välillä; samalla synkretismiä.