ELÄMÄÄ VUORISAARNAN MUKAAN:

Rakastava suhde lähimmäiseen, osa I

 

Riidat, sopiminen ja ihmisarvo

Selkeä merkki ihmisen vaikeudesta rakastaa on se, että jokaisella ihmisellä on vaikeita ihmissuhteita. On ihmisiä, joiden kanssa meillä voi olla katkera, vuosien ja vuosikymmenten mittainen riita. On ihmisiä, joista emme pidä ja joita haluamme välttää. On läheisiä, joiden kanssa elämme päivittäin mutta melkein joka päivälle riittää jotain vaikeutta ja haastetta.

Rakkauden vastakohdaksi Jeesus nimeääkin kaikenlaisen vihan, pilkkaamisen, vähättelyn ja riitelyn. Lue Matt 5:21-25.

Juuri tämä tappamisen kieltävä käsky lienee ainoa käsky, jonka vain hyvin harva rikkoo. Siksi kenties kaikkein kuuluisin suomalainen ”olen hyvä ihminen” mittari on se, että ”en ole tappanut ketään”. On hienoa, jos et ole tappanut ketään, mutta tosiasiassa se ei vielä tee kenestäkään hyvää ja rakastavaa ihmistä.

Se, että pidättäydymme äärimmäisestä pahasta, on vasta ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Hyvä ja rakastava ihminen on sellainen, joka aktiivisesti, joka päivä, kaikkia kohtaan, konkreettisin sanoin ja teoin tekee hyvää. Äärimmäisen pahan ja täydellisen hyvän välille jää paljon harmaata vyöhykettä. Tällä vyöhykkeellä elää keskiverto suomalainen.

Älä tapa -käsky tarkoittaa syvässä, alkuperäisessä merkityksessä sitä, että emme edes sydämessämme kanna vihaa ja väärämielistä asennetta ihmisiä kohtaan. Me voimme ”tappaa” toisen ihmisen sydämessämme vihaamalla tätä. Toivomme, että tuota ihmistä ei edes olisi olemassa. Voimme haavoittaa, jopa rikkoa pahasti toisia ihmisiä sanoin, teoin ja välinpitämättömyydellä. Pahimmillaan joku voi kiusattuna ja hyväksikäytettynä ajautua syvään masennukseen, elämänhalun menettämiseen, jopa itsemurhaan.

Jeesus opetuksessaan alleviivaavaa ihmisarvoa. Jokainen ihminen on arvokas, Jumalan luoma olento. Hän on myös Kristuksen kalliisti lunastama. Itsessään ihminen on syntinen ja hänen arvonsa voitaisiin kyseenalaistaa perustellusti. Humanismi korottaa ihmistä torjuen Jumalan todellisuuden. Kuitenkin ihminen ilman Jumalaa on kadotettu ja ikuisesti toivoton, vailla kestävää arvoa. Ainoastaan Jumalan todellisuus ja rakkaus antaa ihmiselle ikuisen, mittaamattoman arvon.

 

Aktiivinen sopiminen

Kaikenlaisen vihanpidon, väärän toiminnan ja halveksunnan vastakohdaksi Jeesus tuo rakkauden näkökulman. Rakkaus johtaa sovintoon. Mene ja sovi riitapuolesi kanssa! Arvosta jokaista ihmistä Jumalan tähden!

Jeesus asettaa molemmille kiistan osapuolille aktiivisen velvoitteen pyrkiä sovintoon:

• Matt 5:23-26: Jos jollakulla on jotain sinua vastaan (koska olet rikkonut), mene ja sovi!
• Matt 18:15-18: Jos joku rikkoo sinua vastaan, mene ja selvitä asia!

Riitojen sopiminen ei ole helppoa, mutta se on varmasti kannattavaa. On tarjottava aito mahdollisuus sopimiseen. Siinä voi kertoa, miten on itse kokenut tilanteen, mutta samalla on annettava toiselle aito tilaisuus kertoa hänen oma kokemuksensa. Tärkeää olisi oman mahdollisen syyllisyyden kohtaaminen, anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen. Siinä ei tule ryhtyä syylliseksi sellaiseen, mitä ei ole tehnyt.

Sopiminen ei tarkoita sitä, että tehtyä vääryyttä hyväksyttäisiin. Päinvastoin – vääryys nimetään vääryydeksi, mutta se annetaan siitä huolimatta anteeksi. Näin Jumalakin toimii suhteessa meihin. Hän tahtoo sopia kanssamme, minkä perustana on syntien sovitus ristillä. Syntimme tunnustetaan, mutta meille annetaan anteeksi. Aito armon kohtaaminen johtaa elämän ja rakkauden uudistumiseen.

Kun on itse aidosti pyrkinyt sovintoon, voi vapautua sisäisesti. Vastuu jää tällöin toiselle osapuolelle. Molemmilla on aina oma vastuunsa sopimisesta.

Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. (Room 12:18)

 

Suhde vihamieheen

Sopiminen on ihanne ja päämäärä. Elävässä elämässä sopu jää toisinaan syntymättä. Vaikka itse olisimme pyrkineet sovintoon, toinen ei siihen suostu vaan jää kantamaan vihaa ja katkeruutta.

Joudumme kohtaamaan henkilökohtaista kaunaa ja vihaa. Joskus saatamme kohdata täysin summittaista vihaa. Joku voi vihata pelkästään ihonvärin, sukupuolen, pukeutumisen, poliittisen tai uskonnollisen kannan vuoksi. Kadulla joku saattaa kohdella kaltoin ilman mitään syytä.

Miten voimme kohdata näitä yksittäisiä tai pitkäaikaisia tilanteita? Lue: Matt 5:38-48.

Jeesuksen ohje on varsin vaativa. Siinä näkyy vahvasti se, että Jeesus tahtoo palauttaa Jumalan laille sen absoluuttisen, ehdottoman sisällön. Kuitenkin vain Jumala kykenee tähän täysimittaisesti. Hän tuli ihmiseksi ja kärsi sovittavan ristinkuoleman meidän puolestamme. Hän käänsi poskensa ja antoi ihmisten ristiinnaulita hänet. Kun me, koko ihmiskunta, olemme kapinallisia ja Jumalan vihamiehiä, Hän rakastaa meitä uhrautuvalla, itsensä antavalla rakkaudella.

Me emme tähän pysty. Kuitenkin Jeesuksen sanat sisältävät varteenotettavan näkökulman. Jeesus ja Raamattu kieltää ihmiseltä yksityisen koston. Jos meille on tehty väärin, meidän ei tule yksityisesti kostamaan ja jatkamaan kostonkierrettä. Juuri tällaisessa loputtomassa kostonkierteessä ihmiskunta elää. Sitä näemme etenkin Syyriassa mutta sitä koetaan myös ihan tavallisessa suomalaisessa arjessa. Paha sana kostetaan nopeasti toisella pahalla sanalla ja paha teko vielä pahemmalla teolla.

Tärkeä ratkaisu kostonkierteen katkaisuun on pidättäytyminen kostosta. Sen sijaan on täysin raamatullista turvautua esivaltaan. Juuri Jumala on esivallan asettanut. Kun meitä vastaan toimitaan rikollisesti, saamme viedä asian poliisille tai tuomioistuimeen.

 

Pahan edessä meillä on monia erilaisia mahdollisuuksia:

• Henkilökohtainen kosto. Tämä on huonoin vaihtoehto. Tilanne pahenee ja kärjistyy vakavaksi. Voi tapahtua jotain paljon pahempaa.
• Asian antaminen viranomaisille. Tämä on hyvä tapa reagoida. Se asettaa rajoja vääryydelle ja sisältää mahdollisuuden sen oikaisemiseen. Aina kuitenkaan oikeus ei toteudu. Aina ei ole riittävästi todisteita. Toisinaan viranomainen tai koko järjestelmä voi olla korruptoitunut ja vääristynyt.
• Vihamiehen puolesta rukoileminen. Vain Jumala voi muuttaa ihmissydämen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus katkaista vihanpito ja samalla varjella itseäänkin. Lopulta Jumala ei väkisin muuta ketään, jos tämä ei suostu. Siksi voi olla niin, että rukous ei auta vihamiestä, mutta rukous kuitenkin aina hoitaa rukoilijan omaa sydäntä. Rukous katkaisee kärjen vihalta ja katkeruudelta. Se on asian käsittelyä ja purkamista Jumalan edessä.
• Hyvyyden osoittaminen vihamiehelle. Vihamies odottaa kostoa, mutta hän varmasti hämmentyy kohdatessaankin leppeän vastauksen tai jonkin hyväntahdon eleen. Tämä tarjoaa mahdollisuuden katumukseen ja sovintoon. Vihamies saattaa kuitenkin yrittää käyttää hyväksi toisen hyväntahtoisuutta. Sellaiseen ei tule suostua. Vihamies ei saa orjuuttaa eikä käyttää hyväksi.
• Turvavälin pitäminen. Tätä Jeesus ei mainitse, mutta on silti hyväksi koettu elämänohje. Mikäli joku haluaa vahingoittaa tai jopa tuhota sinut, pidä riittävä turvaväli. Sinun tulee rakastaa itseäsi niin, että pidät itsesi kunnossa. Vain silloin jaksat elää ja rakastaa toisiakin. Jeesus rikkoi turvavälin antaessaan ristiinnaulita itsensä, kertaluonteisesti.

 

Tuomiomieli

Jumalan ja ihmisen tuomiovalta

Perimmäinen ja lopullinen tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle, joka on kaiken Luoja ja Herra. Vain hänellä on sellaiseen riittävä kyky. Me ihmiset näemme vain pinnan – emme kaikkea laajuutta, syvyyttä, taustoja ja asiayhteyksiä.

Juutalaisuudessa ja lakihenkisessä uskonnollisuudessa on kiusaus ryhtyä jakamaan lopullisia tuomioita ihmisistä. Sitä tehdään usein myös paljon arkisemmin ja kevyemmin, kun luokittelemme ja arvostelemme ihmisiä – ilman erityistä uskonnollista viitekehystä.

Lue: Matt 7:1-5. Jälleen tulemme siihen, että yksityisesti ja henkilökohtaisesti meidän ei tule tuomita ihmisiä. Meidän ei tule ajatella tai sanoa, että tuo ihminen joutuu kadotukseen. Meidän ei tule ajatella tai sanoa, että tuo ihminen on huono, paha ihminen, sillä emme mekään niin kovin hyviä ihmisiä ole.

Joku on saattanut ajautua kenties vakavienkin rikosten, huumeiden ja väkivallan polulle. Vaikka hän on kyllä itse vastuussa teoistaan, taustalla voi olla monia altistavia tekijöitä, joista emme tiedä.

 

Esivallan ja kirkon tuomiovalta

On turvallista, että emme ryhdy yksityisesti jakamaan tuomioita. Sen sijaan Jumala on antanut esivallan, jonka tulee pitää yllä rauhaa, järjestystä, oikeudenmukaisuutta ja tarvittaessa antaa ajallisia tuomioita ja rangaistuksia. Niinpä viranomainen kuten tuomari ei riko Jeesuksen sanaa vastaan vaan toteuttaa Jumalan antamaa tehtävää. Viranomainen ei toimi yksityishenkilönä vaan koko oikeusjärjestelmän ja Jumalan antamin valtuuksin, yhteiseksi hyväksi.

Samankaltainen moraalinen varjelutehtävä on kirkolla. Jumala on antanut moraalilakinsa seurakunnalle. Lähetyskäskyssä Jeesus käskee yhä tänäänkin mennä kaikkeen maailmaan, julistaa evankeliumia, kastaa ja opettaa pitämään kaiken, mitä hän on opettanut. Kyseessä on lähettäjämme antama tehtävä ja käsky.

Kun maallinen esivalta valvoo ulkonaista käyttäytymistämme, kristillisen kirkon julistama, Raamattuun pohjautuva moraalilaki ohjaa ja valvoo sisintämme. Juuri sisimpämme määrittää ulkonaisen käyttäytymisemme. Siksi Jumalan laki sydämissämme on kaiken yhteiselämän perusta ja motivaatio. Mikäli kirkko laiminlyö tehtävänsä, se näkyy pian koko kansan moraalisena rappiona.

Siksi mekin olemme tänään tässä, Jeesuksen sanoja kuulemassa. Kun luemme ja pohdimme Jeesuksen sanoja, joudumme sen eteen, mikä elämässä on oikeaa ja mikä väärää.

Kun Raamatun pohjalta, Jumalan sanan mukaisesti toteamme jonkin asian, toimintatavan tai elämäntavan olevan syntiä, emme tuomitse ihmisiä. Sen perimmäisenä päämääränä on varjella ihmisiä synnin ajallisilta ja iankaikkisilta vaikutuksilta.

Se on sama kuin huutaisimme:

• Älä mene heikoille jäille, jotta et hukkuisi!
• Oikea, turvallinen tie kulkee tässä!

Kun nimeämme jonkin asian Raamatun mukaisesti vääräksi, synniksi, me harjoitamme rakkautta.

Mutta tosiasiassa meitä vastaan hyökätään niin mediassa kuin jopa kirkon sisällä sanoen ja väittäen, että tuomitsemme ihmisiä ja olemme kovia lähimmäisiä, mikäli emme hyväksy jotain, mikä on syntiä. Niinpä kirkossa ei juuri enää edes uskalleta tai haluta sanoa, että jokin asia tai elämäntapa on syntiä, joka vahingoittaa ihmisiä. Sen sijaan puhutaan kaiken sisään sulkevasta rakkaudesta – ei raamatullisessa vaan maailmallisessa mielessä. Tämä on tuhontie, koska se korvaa rakkauden synnillä.

Kirkon tehtävä on julistaa lakia ja evankeliumia. Laki paljastaa, että me kaikki olemme syntisiä ja että me kaikki tarvitsemme pelastusta. Evankeliumi tuo tämän pelastuksen, joka lopulta vapauttaa synnistä ja antaa voimaa elää rakastaen, Sanan mukaan.

 

Aikamme kuuma peruna

Me kaikki tiedämme, että aikamme kuuma peruna yhä suuremmassa määrin on suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Jumalan oma ilmoitus kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä eikä Jumala sitä missään tapauksessa siunaa, vaikka miljoona piispaa, sata miljoonaa pappia, media ja koko tiedemaailma niin väittäisi tai toivoisi.

Kyse on Jumalan siunauksesta eikä kirkon tai yksittäisen ihmisen siunauksesta. Vain Jumala voi siunata. Kirkolla tai yksittäisellä ihmisellä ei ole mitään omaehtoista siunausten lähdettä käytössään. Jumala ei siunaa syntiä. Kirkko tai ihminen voi kyllä osoittaa hyväksyntänsä mutta kyse ei ole siunauksesta.

Asia on hyvin yksinkertainen mutta siinä on vaaransa. On ilmeinen vaara, että kirkko tulee vakavalla tavalla jakautumaan ja pirstoutumaan, kun rikkuripapit alkavat kirkon hiljaisen hyväksynnän, jopa yleisen rohkaisun saattelemana vihkiä homopareja vastoin Raamattua, kirkkolakia ja kirkon järjestystä.

Asia on toisessakin mielessä vaarallinen, koska kysymyksestä tehdään helposti ehdoton jakolinja sen suhteen, kuka on hyvä tai paha ihminen, kuka on uskova tai vääräuskoinen, kuka pelastuu tai ei pelastu. Tässä käy helposti kuten Jeesus sanoi: omassa silmässä on hirsi.

Jokaisen tulee alkaa parannuksen tekeminen omasta itsestään. Syntisinä olemme samalla viivalla Jumalan edessä. Homoseksuaali on yhtä arvokas ihminen kuin hetero. Hänestä on ristillä maksettu yhtä kallis hinta.

Samalla tosiasia on se, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä, josta tulee pidättäytyä. Raamatussa on vakavia varotuksia tästä kaikesta. Se on kulkemista heikolla jäällä. Kaikkiaan elämme erittäin seksuaaliviritteisessä maailmassa, jossa heikkoja jäitä riittää jokaiselle.

Uskovina meidän tulee kulkea turvallista reittiä ja kutsua sille toisiakin. Kun näemme vaaran uhkaavan lähimmäistä, meidän tulee rakkauden nimessä häntä varoittaa – lausumatta lopullisia iäisyystuomioita. Jeesuksella on valta ja voima pelastaa jokainen ihminen kaikenlaisista synneistä.

 

 

Avioliitto

Jumala sääti avioliiton luomalla miehen ja naisen ja siunaamalla heidät elämän perusyksiköksi. Jeesuskin aloitti toimintansa tekemällä ensimmäisen ihmeen Kaanaan häissä. Jumala on läsnä kristillisessä avioliitossa siunaamassa ja olemalla kaiken rakkauden ja anteeksiannon lähteenä.

 

Väärät ihanteet johtavat kriiseihin

Avioliiton arvo ja pysyvyys on vaihdellut eri aikoina ja kulttuureissa. Nykysuomessa lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Syitä on monia. Lisäksi avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona on hämärtynyt ja murtumassa. Elämme aikaa, jossa kaikki on sallittua ja kaikkeen suorastaan yllytetään. Lisäksi löyhät avoliitot ovat jo pitkään olleet arkipäivää.

Tv, elokuvat, musiikki ja nettimaailma ovat täynnä tunneperäistä hekumaa, joka vääristää rakkauden sisällön. Kiusauksia, vääriä malleja ja ihanteita on paljon. Tv:stä tulee sarjoja, joissa suoraan rohkaistaan eroamaan ja ryhtymään vaikkapa homoseksuaaliksi. Tämä on muodikasta. Sen sijaan on melko epämuodikasta elää sellaista perinteistä, tavallista, vuosikymmenten mittaista aviollista elämää.

Lue: Matt 5:27-32.

Juice Leskinen teki aikanaan monia räävittömiä lauluja. Yksi sellainen oli joululaulu, jossa todettiin miehekkään enkelikuoron lausumana: ihminen on sitä, mitä hän syö: sika! Vaikka en tätä laulua suosittelekaan kauneimpien joululaulujen joukkoon, siinä on eräässä mielessä vinha perä. Se, mitä syömme, sellaiseksi me tulemme. Se, millä me täytämme silmämme, korvamme, ajatuksemme, mielemme ja tunteemme, vääjäämättä muuttaa meitä sen kaltaiseksi ja ohjaa käyttäytymistämme.

 

Turva Jumalan Sanassa

Meissä jokaisessa, vaikka olisimme kuinka uskovia tahansa, on tarttumapinta, joka janoaa kaikkea sitä, mikä on tosiasiassa syntiä. Syntinen sisimpämme kaipaa täyttymystä. Sillä on jatkuva, loppumaton nälkä ja jano. Se pysyy vireänä ja voimakkaana, kun sitä ruokimme ja juotamme. Se mielellään ottaa täyden hallintavallan kaikesta siitä, mitä me olemme ja miten me elämme.

Uskovina meissä asuu myös Kristus Pyhässä Hengessä. Hän on tehnyt meistä uusia luomuksia. Synnin hallintavalta on kukistettu mutta ei poistettu. Meidän ei enää tarvitse elää synnin orjuudessa vaan saamme olla Kristuksen vapaudessa valiten sitä, mikä on hyvää, oikeaa ja rakastettavaa. Mikäli täytämme sisimpämme sillä, mikä on Jumalan mielenmukaista, koko olemuksemme, henkemme, sielumme ja ruumiimme voi hyvin. Se on terveellistä, ravitsevaa ja kaikkeen hyvään voimia antavaa.

Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. (2 Tim 3:14-17)

Taistelu syntiä vastaan alkaa aina ajatus- ja tunnemaailmassa. Sieltä se laajenee tahtoomme ja tahdon kautta tekoihin. Kun ajatuksissamme hyväksymme synnin, olemme jo sen vallassa. Hyväksyntä johtaa asenteiden ja arvojen vääristymiseen ja tekoihin. Tämä johtaa esimerkiksi avioparin välisen suhteen kylmenemiseen ja jopa avioliiton särkymiseen.

Siksi on niin tärkeää, että emme ruoki ajatus- ja tunnemaailmaamme millään väärällä, Jumalan tahdon vastaisella propagandalla. Sen sijaan meidän tulee täyttää itsemme Jumalan sanalla, armolla ja rakkaudella Kristuksessa.

 

Vapaa vai rajoitettu oikeus erota?

Jeesus otti torjuvan kannan oman aikansa ns. hilleliläisen koulukunnan vapaaseen avioero-käytäntöön, jonka mukaan mikä tahansa epämieluisa syy oikeutti eroon. Tämän sijaan Jeesus kannatti pyhiin kirjoituksiin pitäytyvää, tiukkaa ns. shammanilaisen koulukunnan tulkintaa. Sen mukaan ainoa pätevä avioerosyy on aviorikos. Tällöin uudelleen avioituminen oli täysin luvallista. Sitäkin tarkoitusta varten tuo erokirja kirjoitettiin (5 Moos 24:1-4).

Mies kirjoitti erokirjan ja luovutti sen vaimolle kahden todistajan läsnä ollessa. Siitä hetkestä ero astui voimaan. Erokirjassa sanottiin: Olkoon tämä minulta sinun erokirjoituksesi, erokirjeesi ja vapautesi, niin että voit avioitua kenen kanssa tahdot. Kreikkalaisessa kulttuurissa avioero toteutui yksinkertaisesti muuttamalla erilleen. Suomessa avioeron saa nykyään vapaasti, ilman perusteluja mutta kuitenkin oikeudellisessa järjestyksessä.

Jeesus siis nimesi yhden, selkeän perusteen avioerolle ja uudelleen avioitumiselle. Raamatun pohjalta voidaan tämän lisäksi ajatella, että ihmisellä on oikeus eroon ja uuteen avioliittoon, mikäli ei-uskova hylkää puolisonsa tämän kristillisen uskon tähden (1 Kor 7:15). Vanhassa testamentissa puhutaan myös vakavasta taloudellisesta ja tunneperäisestä hylkäämisestä (2 Moos 21:10-11). Tähän voitaneen lisätä vakava psyykkisen ja fyysisen terveyden, jopa hengen menettämisen uhka.

 

Avioliiton pysyvyys ja hoitaminen

Joka tapauksessa avioliitto ja sen hoitaminen on rakkauden ensisijainen päämäärä avioeron sijasta. Anteeksipyytäminen ja -antaminen kuuluvat syvästi avioliittoon ja sen arkeen. Miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan luoma yhteiskunnan ja elämän perusyksikkö, jonka hoidossa lasten on hyvä kasvaa. Avioero koskettaa syvästi myös lapsia ja varsinkin siksi olisi pyrittävä kaikin keinoin sopimaan ja rakentamaan edes kohtuullinen aviosuhde. Jumala voi uudistaa keskinäisen rakkauden. Avioliiton hoito kuuluu tasapuolisesti molemmille puolisoille.