Kirjoittaja

Juho Sankamo
Teol.tri, pappi, Suomen Raamattuopiston työntekijä

juhosplog.plogspot.fi

 

 

MEIDÄN JENGI

Tässä on puheeni, jonka pidin Kansan raamattuseuran nuortenillassa. Aiheeksi oli annettu ”Meidän jengi”. Päätin vertailla Qumrania ja Jeesus-porukkaa. Nämä molemmat kuuluvat historian villeimpien hihhuleiden raskaimpaan sarjaan. Haluan vertailla näitä kahta jengiä, näyttääkseni, miten ne olivat hyvin erilaisia, vaikka niissä oli paljon samoja asioita. Vertailemalla niitä, voimme paremmin ymmärtää, mikä on se radikaali, vallankumouksellinen ja Raamatun lupauksien pohjalle syntynyt jengi, jonka Jeesus perusti.

Jokainen kuuluu johonkin jengiin. Elämä on täynnä suhteita kehdosta hautaan: perhesuhteita, leikkikaverisuhteita, ystävyyssuhteita, seurustelusuhteita, työsuhteita, aviosuhde… Yhdessä oleminen on luonnollista.

Tietyissä rikosjengeissä voi olla kovat pääsyvaatimukset. Joihinkin jengeihin ei pääse sisään, jos taustalla ei ole henkirikosta, murhaa tai tappoa. Yksinäiset ihmiset ovat valmiita tekemään aivan uskomattomia tekoja, maksamaan todella kovan hinnan päästäkseen tiettyyn porukkaan sisälle.

Raamatun mukaan kristitty kuuluu tiettyyn suhteeseen ja yhteisöön. Hän on pyhä ja valittu, Ef. 1:4. Hänet on siunattu aivan erityisesti, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, Ef. 1:3. Hänet on ennalta määrätty Jumalan yhteyteen, Ef. 1:5. Hänen elämässään kaiken on tarkoitus tapahtua Jumalan tahdon ja päätöksen mukaisesta, Ef. 1:11.

Qumranin valon lapset vastaan Belialin pimeyden lapset

Jeesuksen aikana oli superhurskas jengi, jota kutsuttiin ’valon lapsiksi’ tai essealaisiksi. Heidän tukikohtansa oli Kuolleen meren rannalla. He pukeutuivat valkoisiin viittoihin. Tuon paikan nimi on Qumran. Heitä oli Jeesuksen aikana Israelissa noin 4000.

Tuohon piiriin otettiin jäseneksi vain sellaisia henkilöitä, joiden mielenlujuus ja usko voitiin todistaa pitkien ja tiukkojen kuulusteluiden, kuoleman uhalla lausuttujen valanvannomisten ja kolme vuotta kestävän tiukan koeajan myötä, 1QS6:14 – 23.

Vuonna 1948 Qumranin löytyi 11 Qumranin luolaa ja näistä luolista 800 kirjakääröä, jotka oli kätketty saviruukkuihin. Tuo löytö on viime vuosisadan merkittävin arkeologinen löytö.

Tämän yhteisön jäsenet uskoivat edustavansa uutta Israelia, joka oli erottautunut Belialin eli perkeleen lapsista. Nämä uskoivat olevansa uuden liiton kansalaisia, ja he ajattelivat muodostavansa pyhän jäännöksen, jonka olemassaolo kuuluisi Jumalan ihmeellisiin suunnitelmiin.

Heidän mielestään kaikki yhteisön ulkopuolella olevat olivat perkeleen lapsia, joille kuului ikuinen kirous ja Jumalan viha, 1QS2:5 – 10. Qumranin yhteisön jäsenien eli valon lapsien tuli vihata pimeyden lapsia, 1QS1:9 – 10.

Yhteisön jäsenten välinen uskollisuus, sekä rakkaus ja hyvyys toisiaan kohtaan oli ehdoton vaatimus, 1QS1:10: ’heidän tulee rakastaa kaikkia valon lapsia.’ Yhteisön jäsenien piti ’erottautua kaikista eksytyksen miehistä, jotka vaeltavat vääryyden tiellä’, 1QS5:11.

Nämä ns. valon lapset, uuden liiton kansalaiset uskoivat olevansa perustettu totuuteen, se oli ’pyhä istutus’, ’Israelin pyhä huone’. He uskoivat olevansa ’Jumalan tahdosta valittuja, jotta he toisivat maalle sovituksen ja maksaisivat syyllisille heidän rangaistuksensa.’ Tämä yhteisö ja sen pyhin neuvosto ajattelivat olevansa ’koeteltu muuri, kallis kulmakivi’, ’se on pyhistä pyhin asumus.’ 1QS8:5 – 10.

 

Kristillinen alkuseurakunta

Mielenkiintoista on se, että alkukristityt olivat hyvin erilaisia kuin Qumranin jäsenet, mutta samalla alkuseurakunnalla ja Qumranin yhteisöllä on paljon yhteistä. Molemmat ajattelivat edustavansa Jumalan, Pyhän Hengen temppeliä maan päällä.

Kun Qumranin yhteisö tekee itsestään pitkälti messiaanisen pelastajan, me kristityt uskomme, että yksinomaan Jeesus Kristus on tuo Pelastaja ja Vapahtaja. Niinpä me uskomme, että meidät on perustettu rakentajien hylkäämälle kivelle, josta tulikin pelastuksen kulmakivi (Kristus). Me uskomme olevamme ’kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi’, ’pyhäksi papistoksi, pyhäksi heimoksi ja valituksi suvuksi..’ Ef. 2:19 – 21; 1. Piet. 2:4 – 10. Seurakunta on kaikkea tätä.
Ei pakenemista omiin ghettoihin: portsari vai sisäänheittäjä?

Tarkoittaako edellä sanottu sitä, että meidän pitää erottautua kaikista syntisistä, kaikista ulkopuolisista ja keskittyä vain oman pyhän piirin puhtauteen kaikilla mahdollisilla tavoilla?

Tämä oli Qumranin jäsenien ratkaisu. He perustivat luostarinomaisen yhteisön, jonkinlaisen superpyhien minimaailman. Tuota pyhien ghettoa vartioitiin kovalla portsarimentaliteetilla ja varjeltiin maailman pahuudelta.

Ongelmana on se, että Jeesus ei sovi portsarin virkaan. Päinvastoin: Jeesus hyökkäsi portsarimentaliteetilla varustettuja fariseuksia vastaan sanomalla ’te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.’ Matt. 23:13.

Jeesuksen missiona oli avata taivasten valtakunnan ovet kaikille. Hän esitti kutsun kaikille. Hän tuli etsimään kadonneita lampaita, narkkareita, salasyntisiä, julkisyntisiä, publikaaneja jne. Hän haastoi kaikkia ihmisiä uskomaan evankeliumiin ja tekemään elämässään u-käännöksen eli parannuksen.

Jeesus ei uskonut tarkkoihin kolmen vuoden sisäänajo-ohjelmiin, vaan hän sanoi: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin! Ja tehkää se heti, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Jeesus ei vaatinut vaikeita valanvannomisia. Hän kielsi omiltaan vannomisen kokonaan. Hän yksinkertaisesti sanoi: seuraa minua. Älä katso taakse, vaan seuraa minua – jo tänään!

Qumranin jäsenet julistivat maailmalle, joka oli yhteisön ulkopuolella: ’kirottu ole sinä kaikkien väärien ja syyllisten tekojesi tähden. Antakoon Jumala sinun kokea kauhua kaikkien kostajien käsissä. Kirottu olet sinä ikuisen tulen pimeyteen.’ 1QS2:5 – 10.

Sen sijaan Jeesus kutsui ulkopuolella olevia sisäpuolelle. Hän tahtoi armahtaa ja uudistaa. Hän uskoi, ettei kukaan ihminen ole Jumalan käsissä toivoton tapaus.

Siksi meidän kristittyjen tehtävä ei ole muurautua jengiemme sisäpiireihin, joiden keskeltä huudamme maailmalle tuomioita, vaan meidän tehtävä on mennä kaikkien kansojen, kaikkien ihmisryhmien, kaikkien ikä- ja sosiaaliluokkien luo. Meidän on julistettava kaikin tavoin, Kristuksen antamalla kaikella valtuutuksella ja Pyhän Hengen kaikella voimalla kaikki se hyvä, mitä evankeliumiin kuuluu. Meidän tehtävänä on tarjota maailmalle sovitusta ja sovintoa, 2. Kor. 5:20 – 21.

Jumala tulee lihaksi meissä. Jumala inkarnoituu tänäänkin vähimpien palvelijoittensa kautta tähän maailmaan. Kristus astuu meidän kauttamme tämän maailman pelikentälle eikä hän halua jäädä katsomoon. Ei hän halua eristäytyä ghettoon, vaan hän haluaa toimia siellä, missä tämän maailman kovimmat kivut ovat, siellä missä ovat ne sokeat ja kuurot, verenvuototautia sairastavat naiset, spitaaliset ja hiv-potilaat, yksinäiset ja työnarkomaanit, työttömät ja perheväkivallan uhrit.

Jumala ei tänäänkään suostu siihen, että hänet eristetään taivaaseen, niin että maan pelikenttä, tai ennemminkin sotatanner, jää pelkästään ihmisten haltuun.

Seurakunta on hänen jenginsä, jonka kautta ja jota varten koko maailmankaikkeus on luotu. Jumala antaa meille inspiraation ja innokkuuden.

• Inspiraatio = Sana muodostuu kahdesta latinalaisesta sanasta: in = sisällä, spirit = henki. Paavali sanoo: ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5. Kristittyinä me voidaan sanoa, että me ollaan Jumalan inspiroimia.
• Enthusiasm (eng) = Sana tarkoittaa innokkuutta, intohimoisuutta jne. Se muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta: en = sisällä, th(e)ou = Jumala. Kristillinen seurakunta on Jumalan hengen vallassa, Jumalan valtaama talo, temppeli.

 

Tällaista jengiä ei voi pysäyttää mikään, koska kukaan ei voi pysäyttää Jumalaa. 

Voimme muistaa, kuinka muutamasta opetuslapsesta on kasvanut miljoonien kristittyjen yhteisö, joka on muovannut monia yhteiskuntia historian saatossa. Vaikka emme silti saa kokea ulkonaista loistoa ja menestystä, karua ristin tiellä kulkee jumalallisesti inspiroitu kansa, joka julistaa armoa ja rakkautta sitä kaipaaville ihmisille – toisin kuin Qumranin jengi.