Keijo Rainerma: Arvot – aarteemme
(Kustannus Oy Uusi tie, 2007)

 

KUNNIOITA JUMALAN ASETTAMAA EDUSTAJAA!

Käskyt ensimmäisestä kolmanteen koskevat suhdettamme Jumalaan: Jumalan persoonaan, nimeen ja Herran pyhittämään päivään. Muut käskyt liittyvät ihmissuhteisiin. Kahtaalle suuntautuvien käskyjen yhteyttä kuvaa Jeesuksen sana käskyjen huipentumasta ja tiivistelmästä. Hän käskee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä (Matt 22:36-40). Kolmen ensimmäisen käskyn sisältämä rakkaus Jumalaan johtaa aina seuraavien käskyjen mukaiseen lähimmäisen rakastamiseen. Toisaalta ihmissuhteita koskevat käskyt eivät voi koskaan toteutua siellä, missä Jumalaa koskevat käskyt sivuutetaan, koska ihminen luo tällöin omat sovelluksensa rakkaudesta.

Neljäs käsky koskee suhdetta isään ja äitiin. Uusperheet ja uusi teknologia ovat monimutkaistaneet vanhemmuuden tunnistamista. Kuitenkin juuri kodissa lapset oppivat Jumalasta, elämästä, ihmisyydestä, miehenä ja naisena olemisesta, kunnioituksesta, kuuliaisuudesta ja rakkaudesta.

 

Kunnioitus on elämän perusteema

Jumalan on kaiken elämän, hyvyyden ja rakkauden lähde. Olemme kaikessa riippuvaisia hänestä. Jumala antaa ja me saamme. Vastaamme Jumalan hyvyyteen ylistämällä ja kiittämällä häntä sekä olemalla hänelle kuuliaisia. Jumalan olemus on ylistyksen aihe ja Jumalan lahjat kiitoksen syitä. Kuuliaisuus merkitsee hänen tahtonsa noudattamista. Jumalan rakastaminen tarkoittaa siis Jumalan käskyjen noudattamista (1 Joh 5:2-3). Jumala määrittelee ihmisen ja elämän. Hän määrittelee Raamatussaan oikean ja hyvän sekä väärän ja pahan. Ne todella pitävät paikkansa, vaikka me ajattelisimme tai tuntisimme toisin.

Ensimmäinen lankeemus ja synti tapahtui, kun ihminen tahtoi määritellä itse ja tietää kaiken, olla kuin Jumala. Kysymys, ”Onko Jumala todella sanonut?” johti Jumalan sanan ja lopulta itse Jumalan epäilyyn. Se aiheutti kapinan ainoaa todellista auktoriteettia ja arvovaltaa kohtaan. Seurauksena on auktoriteettivamma ja auktoriteettivastaisuus. Luotuina etsimme auktoriteettia, ihailun ja kunnioituksen kohdetta, mutta langenneina me valitsemme auktoriteettimme väärin.

Toisinaan haluamme itse olla omia herrojamme ja alistaa valtaamme toisetkin. Meitä kiehtovat ihailu ja kunnioitus. Toisinaan alistumme tuhoisaan ihmispalvontaan. Emme halua suostua Jumalan ja hänen sanansa arvovaltaan, vaikka lopulta emme itse kykene määrittelemään elämän oikeaa ja väärää.

 

Jumalan edustajilla ei mene hyvin

Suuren osan hyvyyttään Jumala jakaa elämäämme edustajiensa välityksellä. Kun isä ja äiti ymmärtävät lapsensa ja kasvatustehtävänsä Jumalan antamiksi, he varustavat lastaan elämään rakkaudella ja rajoilla sekä viestittämällä jotakin Jumalan rakkaudesta ja arvovallasta. Vanhemmuus on kadoksissa, jos Jumalalla ei ole arvovaltaa. Kasvatuksella emme voi etsiä hyvää ja torjua pahaa, jos oikean ja väärän perustelu ja mittapuu puuttuvat. Ilman arvovallan lähdettä isällä ja äidillä ei ole voimaa sanoa ”ei”. Silloin ”kyllä” sanakin menettää merkityksensä.

Koti on syvimmiltään isän ja äidin välinen suhde. Lasten kasvatusalustaksi riittää, että vanhemmat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja tekevät tosissaan työtä suhteensa hoitamiseksi. Kodin ja perheen asiat tiivistyvät isään, joka saa arvokkaan nimensä taivaan Isältä (Ef 3:15). Isä huolehtii lapsistaan, kun hän pitää hyvää huolta heidän äidistään. Monet aikamme vaikeudet liittyvät isyyden ongelmiin.

Esivaltakin on Jumalan palvelija. Sen tarkoitus on estää laeilla syntisten ihmisten yhteiselämässä olevaa pahaa ja tarvittaessa jopa pakolla ja voimakeinoin raivata tilaa hyvälle. Kun esivalta ei enää näe tehtäväänsä Jumalan palvelijana, se pyrkii vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden sijaan toteuttamaan ihmisen itsekkäitä valtapyyteitä. Demokratiassa itsekkyyttä ja vallan turmelevaa vaikutusta pyrimme torjumaan siten, että voimme määräajoin vaihtaa vallankäyttäjät vapailla vaaleilla.

Pyrkimyksessään oikeudenmukaisuuteen esivalta tarvitsee itsestään riippumatonta oikean ja väärän sekä voimakeinoista vapaan arvovallan lähdettä. Esivallan tehtävä lain kunnioittamisen vaatimuksessa käy ylivoimaiseksi, jos Jumalan sanan kunnioitus puuttuu. Tällöin sen on rakennettava jatkuvasti lisää turvajärjestelmiä ja lisättävä kansalaistensa valvontaa. Mikään hallitus ei voi käskeä uskoa, toivoa ja rakkautta. Jumalan auktoriteettiin suostuvan on kuitenkin helppoa taipua myös vanhempien arvovaltaan ja kuuliaisuuteen esivaltaa kohtaan, elleivät ne vaadi mitään Jumalan tahdon vastaista.

Kristillisen kirkon tehtävä on julistaa sekä Jumalan pyhää tahtoa että ääretöntä rakkautta. Siksi seurakunnan paimenet Jumalan sanan palvelijoina kohtaavat erityisellä tavalla niin ihmisen langenneisuudesta kuin kasvutaustasta johtuvan auktoriteettivastaisuuden. Elämää eheyttävän terveellisen vaikutuksen tähden ja ennen kaikkea ihmisten ikuisen pelastuksen vuoksi kirkon sananpalvelijat tarvitsevat rohkeutta, tukea ja esirukousta voidakseen olla rohkeasti Jumalan sanan palvelijoita. Näin he kykenevät palvelemaan myös ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Lupaus menestyksestä ja pitkästä elämästä

Neljäs käsky on ensimmäinen, johon liittyy lupaus. Jumala haluaa, että kunnioitamme vanhempiamme, esivaltaa, seurakunnan paimenia, opettajia ja esimiehiä. Ainoastaan Jumala on täydellinen auktoriteetti ja rakkaus.

Voimme aloittaa antamalla anteeksi vanhemmillemme, niin kuin Jumala on antanut meille anteeksi. Kiitämme heitä ja kerromme, missä asioissa heitä arvostamme, rukoilemme heidän puolestaan, osoitamme huolenpitoamme ja täytämme velvollisuutemme kaikessa, missä voimme. Jos saamme isän tai äidin, johtajan, opettajan, viranomaisen tai luottamushenkilön osan, kysymme Jumalan tahtoa ja kilvoittelemme ollaksemme kunnioituksen arvoisia.

 

(Neljäs käsky, sivut 43-46)