PYHÄ HENKI meissä

 

Pyhän Hengen läsnäolo ihmisessä

Jumala ei ole kaukana meistä. Hän on läsnä maailmassa Pyhän Henkensä kautta. Jumala haluaa myös täyttää sisimpämme hänen läsnäolollaan, mikäli siihen suostumme. Ihmisen sisimpään Jumala ei tule väkisin vaan antaa ihmisen päättää, haluaako hän elää Jumalan yhteydessä vai ei. Syvimmiltään kysymys on elämisestä Jumalan rakkaudessa.

Ihminen ei saa Pyhää Henkeä automaattisesti vaan se edellyttää turvautumista Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemukseen. Uskon ja kasteen kautta ihminen armahdetaan ja liitetään Jumalan yhteyteen. Tällöin hän saa Pyhän Hengen lahjan.

Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan (Apt 2:38).

Itse ajattelen, että jokaisella uskovalla on kautta aikojen ollut ns. Pyhän Hengen ”peruslahja”. Juuri Pyhä Henki herättää ihmisessä synnintunnon ja ymmärryksen siitä, että hän tarvitsee pelastusta. Pyhän Hengen kautta Jumala vetää ihmistä hänen armonsa piiriin ja antaa ihmiselle pelastavan uskon. Pyhän Hengen avulla ihminen elää Jumalan mielenmukaista elämää, armon varassa.

Tämän lisäksi Jumala lupasi etenkin uuden liiton uskoville erityisen Pyhän Hengen ”palvelulahjan”, josta profeetta Joel ennusti ja joka alkoi toimia ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Pyhän Hengen vuodatuksen kautta. Tällöin uskovat saivat Pyhän Hengen voiman ja lahjat evankeliumin julistamiseen ja kaikkeen palvelutyöhön. Vanhassa liitossa erityinen Hengen palvelulahja oli lähinnä papeilla, kuninkailla ja profeetoilla, jotka voideltiin tehtäviinsä.

Näin meillä uskovilla, Jumalan lapsilla on ikään kuin kaksinkertainen Pyhän Hengen lahja: Hengen läsnäolo kristillistä elämää varten ja Hengen voitelu palvelua varten. Meissä tämä lahja toimii vajavaisesti, koska olemme syntisiä. Sen sijaan Kristuksessa tämä voitelu oli täydellistä. Juuri tämä arvonimi Messias (hepr) / Kristus (kreik) tarkoittaa ”Pyhällä Hengellä voideltua”. Jeesuksen seuraajina me olemme kristittyjä eli ”Pyhällä Hengellä voideltuja Kristuksen todistajia, seuraajia ja työtovereita”. Kuinka moni itseään kristittynä pitävä ymmärtää, mitä sana kristitty oikeasti tarkoittaa?

 

Suhteemme Pyhään Henkeen: kaksi väärää ja yksi oikea käsitys

Kristittyinä me tiedämme, että Pyhä Henki on meissä. Tämä merkitsee äärimmäisen syvää ja merkittävää Jumalan jatkuvaa kohtaamista ja yhteistyötä hänen kanssaan. Se, miten ymmärrämme suhteemme Pyhään Henkeen, on ratkaisevan tärkeää.

 

Kaksi harhaoppia

Kristikunnassa esiintyy harhaoppeja varsinkin Pyhän Hengen suhteen. Näitä on kahta päätyyppiä.

• Jotkut pitävät Pyhää Henkeä (lähes) persoonattomana voimana. Uskova voi käyttää Henki-voimaa, mikäli vain hän omaa oikean tekniikan. Tämän ajattelun taustalla on itämainen uskonnollisuus, joka on rantautunut länsimaihin etenkin New Agen eri muotojen ja itämaisten hoitomuotojen kautta. Hyvä esimerkki on mm. jooga ja meditaatio. Kristillisyyteen tämä harhaoppi on ujutettu käyttämällä muodon vuoksi Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen nimeä. Näistä nimistä huolimatta toimitaan täysin itämaisen uskonnollisuuden ehdoilla. Hengen voimaa saadaan vuodatettua toistamalla tiettyjä hokemia ja nimiä sekä tekemällä tiettyjä liikkeitä käsillä. Moni kuuluisa menestysteologi, karismaatikko tai evankelista toimii näin. Heille Pyhä Henki on vain väline – samoin kuin hänen uhrinaan olevat ihmiset. Koko julistus tähtää siihen, että saadaan tällainen Hengen kokemus aikaiseksi. Kokemus voi olla voimakas ja kummallinen. Tässä toiminnassa Jeesus, risti, Jumalan kokonaisvaltainen Sana, ihmisten arvokkuus ja kunnioitus unohdetaan tosiasiassa kokonaan. Pyhä Henki on lähinnä voima, jota voi hallita. Syvimmiltään kyse on petoksesta. Pyhänä Henkenä mainostettu voima on demonista voimaa, joka pettää ihmistä toimimalla ”viattomana persoonattomana voimana”.

• Toisessa harhaopissa Pyhää Henkeä pidetään erittäin voimakkaana superpersoonana (kuten myös Kristusta), joka tulee ihmiseen alistaen hänet täydellisesti. Tällöin ihminen menettää täysin kontrollin omasta itsestään ja hän voi alkaa riehua, kiljua ja huutaa kuin henkensä edestä, kaatua ja kiemurrella ja täristä lattialla, menettää tajuntansa jne. Julistaja, joka toimii tämän hengen työtoverina, käyttäytyy usein mahtipontisesti, aggressiivisesti, manipuloivasti, syyllistäen ja vaatien. Hänen persoonallisuutensa muuttuu aivan toiseksi kuin mitä hän on muutoin. Tässä harhaopissa uskovista ihmisistä ajetaan ulos riivaajia, vaikka he eivät ole riivattuja. Ulosajamisessa ihmiset joutuvat erittäin aggressiivisen hengen käsittelyyn ja he voivat kokea syvää pelkoa. Ihmisiä syyllistetään, uhataan kadotuksella, nolataan julkisesti paljastamalla heidän ”syntejään” ja vaatimalla heitä polvistumaan julistajan eteen. Kaikki tämä tehdään ”Jeesuksen nimessä ja Pyhän Hengen voimassa”. Tosiasiassa kyse on erittäin aggressiivisesta demonisesta hyökkäyksestä ja uskovien tuhoamisesta.

Nämä harhaopit eivät ole teoriaa vaan käytäntöä, jota olen nähnyt sekä Suomessa että Etiopiassa, jossa olin lähetystyössä. Niiden tarkoituksena on eksyttää ihminen pois Jumalan yhteydestä ja tasapainoisesta kristillisyydestä, korottaa julistajaa ja hankkia hänelle rahaa ja muita etuuksia, sekä hyväksikäyttää ihmisiä. Näitä harhaoppeja esiintyy etenkin menestysteologian ja vakavan ylikarismaattisuuden piirissä kuten ns. voimaevankelioinnissa. Niissä Jeesus ei ole ristiinnaulittu Vapahtajamme vaan joko superpersoona, kunnian Herra, joka suvereenisti hallitsee ihmisiä, taikka tahdoton pehmo-Jeesus, jota voimme hallita oikealla tekniikalla.

Molemmat harhaopit johtavat vakavaan Jumala-kuvan ja -suhteen vääristymiseen, omavanhurskauteen, itsekkyyteen, ylpeyteen tai syviin pelkoihin, suorituskeskeiseen pyhityselämään, sisäiseen rikkinäisyyteen, pettymyksiin ja yhteyteen demonien kanssa.

 

Oikea suhde Pyhään Henkeen

Oikea suhde Pyhään Henkeen on sellainen, jossa kunnioitamme Pyhää Henkeä persoonana ja Jumalana ja jossa Pyhä Henki kunnioittaa meitä. Kyse on henkilökohtaisesta, hienovaraisesta suhteesta ja yhteistyöstä. Siinä me emme voi määrätä emmekä manipuloida Henkeä. Vastaavasti Pyhä Henki ei tukahduta persoonaamme, ei alista meitä eikä pakota mihinkään. Hänellä olisi siihen voima mutta rakkautena hän ei pakota noudattamaan tahtoaan. Pyhä Henki kyllä johdattaa, ohjaa ja neuvoo meitä, mutta niin, että saamme päättää, noudatammeko sitä vai emme.

Yhteistyössä molemmat – Pyhä Henki ja ihminen – säilyttävät päätösvallan. Kun molemmat ovat samaa mieltä, Jumalan hyvä tahto toteutuu. Kun ihminen torjuu Jumalan tahdon, ihminen on kuitenkin vastuussa ja joutuu kantamaan valintansa seuraukset. Jumalan tahdon torjuminen on syntiä ja synnistä on aina harmia ihmiselle itselle ja toisille. Siltä harmilta Pyhä Henki tahtoisi varjella meidät.

 

Raamatun esimerkkejä Pyhän Hengen ja ihmisen välisestä yhteistyöstä

Raamattu on täynnä esimerkkejä ja opetusta siitä, kuinka Jumala(n Henki) toimii ihmistä kunnioittaen ja pyrkii kaikessa yhteistyöhön. Jumala ei pakota ihmistä edes pelastukseen vaikka hän tahtoo sitä enemmän kuin mitään muuta.

• Uskoon tuleminen: Jumala kutsuu ja suostuttelee ihmistä, mutta ihminen saa joko hyväksyä pelastuksen tai torjua sen. (2 Kor 5:20)

• Jumalan rakkauden hoitoon suostuminen: Jeesus kysyi usein – mitä sinä tahdot minun tekevän sinulle? (Matt 20:32)

• Pyhityselämä: Raamattu on täynnä kehotuksia elää Jumalan mielenmukaisesti, oikein, vanhurskaasti ja hyvää tehden. Uskova kamppailee joka päivä, elääkö hän Hengessä vai syntisessä lihassa. (Gal 5:16-25)

• Jumalan palveleminen: Ihminen saa päättää, kenen palvelija hän on – joko Jumalan tai oman syntisen olemuksen ja maailman hengen. (Room 6:16)

• Palvelutyössä ihminen tekee yhteistyötä Pyhän Hengen kanssa, mm. armolahjojen käytön suhteen (1 Kor 14 27-33,40). Ihminen on Jumalan työtoveri. (2 Kor 5:20 – 6:1)

• Seurakunnassa Pyhä Henki haluaa tehdä yhteistyötä: Jopa seurakunnan ja sen johtajien tekemät päätökset ovat joko hyvää yhteistyötä tai sitten ihmisen omavaltaista toimintaa. (Apt 15:28)

• Lopullinen pelastus: Jumala ei pakota ihmistä taivaaseen. Ajallinen elämä on mahdollisuus punnita, tahdomme elää ikuisesti Jumalan yhteydessä. Uskosta ja pelastuksesta voi luopua, vaikka Jumala ei sitä koskaan tahdo. Hän tarjoaa tuhlaajapoikien ja -tyttöjen sekä ristinryövärin armoa.

Näin ollen voimme todeta, että Jumala on rakkaus ja hän kohtelee meitä rakkaudellisesti. Me olemme hänelle arvokkaita ihmisiä, joita hän rakastaa. Samalla Jumala on pyhä. Hän ei hyväksy syntejämme vaan tahtoo pelastaa meidät synniltä, pahan vallasta ja kuolemasta.

Jumalan ihmiseksi tuleminen Jeesuksessa Kristuksessa ja ristinkuolema ovat syvin ja koskettavin todistus Jumalan rakkaudesta. Hän tekee kaikkensa pelastaakseen meidät yhteyteensä, mutta ilman pakkoa. Tämä on Jumalan luovuttamaton periaate kaikessa. Hän on hyvä hallitsija meidän sydämissämme Pyhässä Hengessä, ei diktaattori.

Tämä pätee syvään suhteeseemme Jumalan kanssa, pyhityselämäämme, palveluun ja pelastukseemme. Oikea ymmärrys Pyhästä Hengestä luo mielekästä kristillistä elämää.

 

Pyhä Henki vaikuttaa pelastuksen todellisuuden ihmisessä

Ihmisen pelastuminen on Jumalan kokonaisvaltainen teko. Isä pelastaa ihmisen Pojan kautta Pyhässä Hengessä. Jumala koskettaa ihmisen sisintä ja olemusta juuri Pyhän Hengen läsnäolon ja työn kautta.

Pyhä Henki herättää ihmisen synnintunnon ja kaipauksen Jumalan puoleen. Hän kirkastaa Jumalan armon ja rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa. Tätä vaihetta voidaan kutsua ihmisen etsikkoajaksi tai herätykseksi. Ihminen voi kasvaa Jumalan tuntemiseen myös hiljaisen, pitkäaikaisen prosessin kautta. Lopputuloksena on, että ihminen suostuu Jumalan yhteyteen ja pelastettavaksi. Hän turvautuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

Pelastus on laaja kokonaispaketti. Siinä ihminen Pyhän Hengen vaikutuksesta saa todellisen armon ja hänet vanhurskautetaan Kristuksessa. Pyhässä Hengessä ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi ja hänessä alkaa ajallisen elämän mittainen pyhitysprosessi armon varassa. Tässä olennaista on jatkuva turvautuminen Kristukseen, Jumalan Sanaan ja Pyhän Hengen läsnäoloon ihmisen sisimmässä. Tässä turvassa uskova tietää olevansa Jumalan rakas lapsi.

Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. (Room 8:14-16)

Pyhässä Hengessä ihminen saa levätä turvassa ja tietää pääsevänsä kerran kotiin. Pyhä Henki kutsuu ihmisen myös palvelemaan. Hän kutsuu, varustaa, kouluttaa ja käyttää tahtonsa mukaan osana maailmanlaajuista seurakuntaa, joka on Pyhän Hengen temppeli.

Pyhä Henki kasvattaa ihmisen tuntemaan Jumalan suuruutta ja ihmisen syntisyyttä. Jumalan Hengen läsnäolo antaa ihmiselle perusrauhan ja vakauden sisimpään ja elämään. Sisin ja elämä alkaa eheytyä ja korjautua, mikäli Pyhä Henki saa niin vaikuttaa. Tämä on kuitenkin vasta esimakua tulevasta täydellisyydestä. Ajallisessa elämässä ihminen on yhä syntinen, monin tavoin rikkinäinen ja kuoleman voimien alainen.

Ajallinen elämä silti vain hyvin lyhyt välivaihe iankaikkisuuteen verrattuna. Jumalan pelastusteko täydellistyy, kun ihminen kuolemansa jälkeen pääsee taivaan kotiin ja saa lopulta ylösnousemusruumiin. Tällöin Pyhä Henki kirkastaa ihmisen olemuksen täydelliseksi. Kaiken sen, minkä nyt koemme vajavaisesti, saamme kokea uudessa luomakunnassa täydellisenä.

 

Pyhän Hengen kaste

Pyhän Hengen kasteesta on ollut erilaisia näkemyksiä. Uudessa testamentissa on vain neljä nimenomaista kohtaa, joissa puhutaan Pyhällä Hengellä kastamisesta. Ne ovat

• Matt 3:11 – Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella
• Mark 1:8 – Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä
• Apt 1:5,8 – opetuslapset kastetaan Pyhällä Hengellä
• 1 Kor 12:13 – kaikki uskovat on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi

Pyhä Henki tulee ihmissydämeen, kun ihminen tulee uskoon ja kastetaan. Tällöin hän saa koko pelastuksen lahjaksi. Hän saa uskon, pyhityselämän ja taivastoivon. Samalla hänet liitetään Kristuksen seurakunnan osallisuuteen. Tämän lisäksi ihminen voi saada erityisiä Pyhän Hengen kokemuksia ja sen myötä armolahjoja ja kutsumuksia tehtäviin.

Jotkut pitävät Pyhän Hengen kasteena sitä, että Henki ylipäätään tulee ihmiseen ensimmäistä kertaa. Toiset pitävät kasteena juuri erityistä, vahvaa kokemusta Hengestä ja mahdollisesti jonkin tietyn armolahjan saamista kuten kielillä puhumista. Tämän kannattajat opettavat, että jokaisen tulee saada tällainen erityinen kokemus – pelkkä ”tavallinen” Pyhän Hengen läsnäolo ei riitä.

Kolmannet saattavat ajatella, että uskovalla ei ole lainkaan Pyhää Henkeä ilman erityistä Henki-kastetta ja kielillä puhumista. Tämä näkemys on vailla raamatullisia perusteita. Se johtaisi epäraamatulliseen jakoon A- ja B-luokan uskoviin, tunteiden ja kokemusten metsästämiseen, jopa pelkoon pelastuksen menettämisestä. Uskovalla on aina Pyhä Henki riippumatta tietyistä armolahjoista. Ilman Pyhää Henkeä ei voi uskoa eikä elää kristittynä.

Koska kyseessä on nimenomaan Pyhän Hengen kaste, voidaan ajatella, että se tarkoittaa jotain ensimmäistä ja ainutkertaista kokemusta. Tätä seuraa jatkuva Hengellä täyttyminen. Tästä näkökulmasta kyse voi olla ihmisen uskoontulon hetkellä saatavasta Hengen ”peruslahjasta” tai sitten ”erityisestä voitelusta”, joka liittyy uskovien tehtävään julistaa evankeliumia ja palvella rakkaudessa. Nämä molemmat voivat toteutua yhtäaikaisestikin.

Joka tapauksessa Pyhä Henki on tarkoitettu jokaiselle uskovalle ja jokainen, joka uskoo Jeesukseen omaa Pyhän Hengen. Kun uskova kasvaa Jumalan lapsena, hän saa tehtäviä ja tarvittavat lahjat ja voiman siihen.

Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti (Ef 1:13).

Kielillä puhuminen voi olla yksi merkki Pyhän Hengen lahjasta, mutta se on kaikista vähäarvoisin niistä, koska lahja on tarkoitettu vain uskovan omaan rakentumiseen. Sen sijaan kaikki lahjat, joilla rakennetaan yhteistä hyvää, ovat arvokkaampia apostoli Paavalin mukaan (1 Kor 12-14 luvut). Pyhä Henki jakaa lahjoja kullekin hänen tahtonsa mukaan. Mikäli kielillä puhumisesta tehdään ehdoton pelastuksen tai Hengen saamisen merkki, kyse on harhaopista. Tällaista harrastaa esimerkiksi menestysteologinen Elämän sana -liike. Olennaista on, että uskomme Jeesukseen. Silloin meillä varmasti on myös Pyhä Henki. Hän herättää meissä myös kiinnostuksen ja kunnioituksen Raamattua kohtaan sekä halun elää kristillisesti ja palvella lähimmäisiä, armon varassa.

Pyhän Hengen kaste, läsnäolo ja armolahjat eivät tee ihmisestä superuskovaa. Hän on yhä vajavainen, syntinen, rikkinäinen ja karun elämän lainalaisuuksien varjostama. Uskova on kuin saviastia, jossa on suunnaton aarre. Mitä särjetympi hän on, sitä enemmän tuon aarteen kirkkaus pääsee loistamaan kaikkien iloksi.

Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. (2 Kor 4:16-7)

Pyhä Henki on aina ollut läsnä uskovien elämässä. Erityinen Hengen vuodatus koettiin ensimmäisenä kristillisenä helluntaina. Silloin uskovat puettiin erityisellä palveluvoimalla korkeudesta – kuten Jeesus lupasi. Vuodatus oli kertakaikkinen koko seurakunnan hyväksi. Tästä yhteisestä ”säiliöstä” saa jokainen uskova ajallaan oman kasteensa ja täyteytensä.

 

Pyhällä Hengellä täyttyminen ja elämä Hengessä

Raamatussa kehotetaan jatkuvaan Pyhällä Hengellä täyttymiseen. Sellaisenaan se ei tarkoita jotain erityisen voimakasta kokemusta ja hurmosta. Kysymys on yksinkertaisesti tavallisesta kristityn elämästä, jota Pyhä Henki saa ohjata mahdollisimman laaja-alaisesti. Saamme antaa kaikki elämämme osa-alueet ja asiat Jumalan hyvän tahdon hoitoon. Mikäli suljemme Jumalan pois monista elämämme asioista, Pyhän Hengen vaikutusmahdollisuus on kovin pieni. Kun täytymme Pyhästä Hengestä, avaamme itsemme ja elämämme avoimesti hänelle.

Pyhän Hengen läsnäolo ja täyteys ei tee ihmisestä kummallista fanaatikkoa vaan tasapainoisen, rauhalla täytetyn kristityn, joka vakaasti uskoo Jumalaan, turvautuu Kristukseen ja kunnioittaa Raamattua. Silloin hän on myös aktiivinen seurakuntalainen ja lähimmäisten palvelija. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja juuri Pyhän Hengen läsnäolossa ihminen on aidoimmillaan. Kyse on syvästä yhteiselämästä ja yhteistyöstä. Jumala pysyy Jumalana ja ihminen ihmisenä. Jumala pysyy omana persoonanaan ja ihminen omana.

Täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. (Ef 5:18-21)

Pyhällä Hengellä täyttymistä edistävät Jumalan sanan päivittäinen sisäistäminen, rukous, uskovien yhteys, jumalanpalvelus ja ehtoollisen lahja, sekä lähimmäisten palveleminen Sanalla ja teoilla. Pyhää Henkeä ei anneta omissa kokemuksissa kylpemiseksi ja niistä kerskailuun. Aito Hengen antama kokemus rakentaa ihmistä ja johtaa rakkaudelliseen pyhityselämään. Aktiivisen hengellisen ja moninaisen arkielämän ohella ihminen tarvitsee lepoa hengelle, sielulle ja ruumiille. Ihminen on kokonaisvaltainen olento ja Jumalan Henki edesauttaa ihmistä pitämään itsestään huolta kokonaisuutena.

Pyhän Hengen saaminen ja täyteys perustuu aina Jumalan armoon ja pelastustekoon Kristuksessa. Pyhä Henki on lahja eikä se koskaan muutu ansioiksi. Tekojemme ja suoritusten kautta emme voi vaatia Jumalalta mitään, sillä aivan kaikki on lahjaa ja armoa. Hengen täyteys ja armolahjat eivät ole ansiomitaleita vaan armoa armon päälle.

Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? (Gal 3:1-2)

Armoa on sekin, että Pyhä Henki pyhittää ihmistä arkielämässä. Uskova on Kristuksessa jo kertakaikkisen pyhä ja vanhurskas, sillä kaikki hänen syntinsä ovat (jatkuvasti) anteeksiannetut Jeesuksen tähden. Tästä täyttymyksestä käsin saamme elää arkielämän pyhitystä Hengen varassa. Kun teemme syntiä, Pyhä Henki nuhtelee meitä siitä ja johtaa anteeksiannon ja uudistumisen lähteelle Kristuksen ristin juurelle. Ennen kaikkea Henki tahtoo vaikuttaa meissä moninaista kristillistä rakkautta, jolloin synnille jää vähemmän tilaa ja aikaa.

Kuitenkin tosiasia on, että läpi ajallisen elämän uskova on yhtä aikaa armahdettu, uudestisyntynyt ja sittenkin myös syntinen. Synti on kuin varjo, joka seuraa läpi elämämme. Mitä kirkkaampaa, sitä voimakkaammin tuo varjo näkyy. Mitä pimeämmässä olemme, sitä enemmän tuo pimeys peittää meidät kokonaan emmekä enää edes erota erillistä synninvarjoa. Tämä todellisuus merkitsee sitä, että uskova on aina sisäisessä sodassa hyvän ja pahan, rakkauden ja synnin, totuuden ja valheen, uskonkuuliaisuuden ja kapinan välillä. Syntinen luontomme on itsekäs ja himoitsee kaikkea itselleen, pahaakin. Se ainaisesti kapinoi Jumalaa vastaan. Sen sijaan uudestisyntynyt minämme yhdessä Pyhän Hengen kanssa tavoittelee Jumalan mielenmukaista elämää.

Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisäisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room 8:21-25)

Uskoon tultuamme ja eläessämme Jumalan yhteydessä tuo vanha, syntinen luontomme ”ristiinnaulitaan” joka päivä yhdessä Kristuksen kanssa ja upotetaan kasteen hautaan, jotta uusi ihmisyytemme voisi elää uutta, ylösnousemuselämää yhdessä Kristuksen kanssa kasteen haudasta nousseena. (Room 6 luku)

Tämä on sitä jokapäiväistä pyhitystä, jossa vanhaa kuoletetaan ja uusi saa hallita. Siinä meidän tulee joka päivä, aina ja uudestaan, turvautua evankeliumiin (Jeesukseen Kristukseen) sekä Jumalan sanaan, joka nuhtelee synnistä ja ohjaa aitoon elämään. Jotkut kutsuvat sitä kasteen armoon palaamiseksi.

Tämä pyhitys ei tule koskaan ajaksi valmiiksi. Taivaan portille asti synti seuraa meitä kuin varjo. Vasta täydellinen taivaan kirkkaus täyttää meidätkin niin, että enää ei ole mitään varjoja. Taivaan portille asti olemme kuin purjevene, jossa on valkoiset Pyhän Hengen pullistamat purjeet, mutta samalla syvälle pinnan alle ulottuva musta köli.

 

Kristityn aito pyhityselämä on aina kaksisuuntaista:

• opimme tuntemaan Jumalaa ja hänen hyvää tahtoaan yhä enemmän
• opimme tuntemaan oman järkyttävän syntisyytemme ja pimeytemme yhä karummin

Silloin tiedämme, että elämämme ainoa turva ja paras sisältö on Jumalassa, joka on elämämme luoja. Tämän läksyn oppi apostoli Paavalikin, joka tunnisti ja tunnusti syntisyytensä todellisuuden mutta joka suuresti iloitsi Kristuksen armosta ja iankaikkisen elämän lahjasta.

Tasapainoinen elämä Hengessä onkin näiden tosiasioiden tunnustamista ja Jumalan armoon jatkuvaa turvautumista Jeesuksessa. Kuten Paavali sanoi: tämmöisenä minä palvelen – lihalla syntiä ja sisimmässä Jumalaa (Room 7:24 / 1933/38 käännös). Kun hyväksymme itsemme ja Jumalan armon, olemme tasapainossa. Samalla tiedämme, että tämä on vain välivaihe. Täydellinen, iankaikkinen elämä on edessä!

 

Pyhän Hengen lahjat

Pyhä Henki on antanut meille luonnollisen syntymämme kautta luonnollisia, tavallisessa arkielämässä tarvittavia kykyjä ja taitoja, joiden käytössä voimme kasvaa ja kehittyä. Vastaavasti Henki antaa uskovalla ihmiselle hengellisen syntymän lahjana hengellisiä armolahjoja. Niitä ihminen voi saada myöhemmin lisääkin uusien tehtävien myötä. Näidenkin käytössä voi kasvaa. Kaikki nämä lahjat annetaan puhtaasta armosta Jumalan hyväksi näkemää tarkoitusta varten.

Hengen antamat lahjat ovat moninaisia. Niitä on Raamatussa lueteltu noin 30. Lahjoja voidaan luokitella eri tavoin. Tässä yksi malli:

• varustamis- ja johtamislahjat / mm. apostoli, profeetta, evankelista, paimen, opettaja
• puhelahjat / mm. evankeliointi, opettaminen, profetointi, tiedon sanat, rohkaisu
• erityiset palvelulahjat / mm. erityinen uskonlahja, voimalliset teot, henkien erottaminen
• käytännölliset palvelulahjat / mm. avustaminen, sielunhoito, laupeuden teot

Näistä armolahjoista on laajempi opetuspaketti sivuston kohdassa Kristillinen palvelutyö ja armolahjat.

Armolahjat on aina palvelua varten. Niiden välityksellä Jumalan armo ja rakkaus kohtaavat synnin sitomaa ja elämän ahdistamaa ihmistä. Niillä korotetaan lahjojen antajaa eli Jumalaa eikä ihmistä. Niiden myötä meillä on suuri etuoikeus palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme.

 

Pyhän Hengen seurakunta

Pyhä Henki rakentaa Kristuksen ruumista, uskovien yhteyttä, seurakuntaa. Hän haluaa täyttää sen läsnäolollaan ja lahjoillaan sekä johdattaa seurakunnan laaja-alaiseen evankeliumin työhön ja palveluun. Seurakunnassakin Pyhä Henki toimii hienovaraisesti eikä pakota ihmisiä. Parhaimmillaan yhteistyö sujuu hyvin ja seurakunta voi kasvaa laadussa ja määrässäkin. Pahimmillaan seurakunta laittaa Herransa sen ovien ulkopuolelle turhaan kolkuttelemaan – kuten tapahtui Laodikean seurakunnassa (Ilm 3 luku). Silloin paikallisseurakunta kulkee tuhon tietä ja sen olemassaolo lakkaa.

Seurakunnan moninaisesta todellisuudesta katso sivuston kohta Kristillinen seurakunta.

 

Pyhän Hengen pilkka

Uskova ei koskaan syyllisty Pyhän Hengen pilkkaan. Hän on jo suostunut yhteiselämään Jumalan kanssa ja Pyhä Henki asuu hänessä. Sen sijaan Jeesus varoitti muutamia juutalaisia Pyhän Hengen pilkasta, koska he

• torjuivat Jumalan armollisen ja pelastavan työn kohdallaan
• väittivät Pyhää Henkeä saastaiseksi hengeksi, vaikka Jeesus on juuri tehnyt vastaansanomattomia Jumalan tekoja Hengessä ihmisen auttamiseksi
• yllyttivät ihmisiä osallistumaan kapinaan Pyhää Henkeä vastaan

Tilanteessa juutalaiset eivät vielä olleet syyllistyneet Pyhän Hengen pilkkaan niin, että he olisivat lopullisesti menettäneet pelastuksen – mutta he alkoivat lähestyä sitä rajaa. Juuri siksi Jeesus varoitti heitä ankarasti ja rakkaudellisesti.

Ihminen, joka lopullisesti, ehdottomasti ja päättäväisesti hylkää Jumalan ja pelastuksen, paatuu kivikovaksi. Sellainen ihminen voi pilkata Jumalaa pahaksi. Häntä ei tippaakaan huolestuta, onko tehnyt jotain Pyhän Hengen pilkkaa – päinvastoin: juuri niin hän haluaakin tehdä!

Jopa uskova tai ihminen, jolla on esimerkiksi mielenterveyden häiriöitä, saattaa joskus ajatuksissaan pilkata Jumalaa, Jeesusta tai Pyhää Henkeä. Ajatus ei ole välttämättä hänestä itsestään vaan sielunvihollisesta. Ajatus voi olla ihmisen syntisestä luonnostakin peräisin. Olennaista on kuitenkin se, että asia huolestuttaa ja ihminen ei tahdo pilkata Jumalaa. Asian kanssa kamppailu, huoli, synnintunto, katumus ovat kaikki merkkejä armollisesta ja hoitavasta Pyhän Hengen työstä ihmisen sydämessä. Tällöin ihminen saa varmasti luottaa Kristuksen täydelliseen sovitustekoon. Ajatuksia tulee ja menee – jokaisella ihmisellä. Tämä ei ole Jeesuksen tarkoittamaa Pyhän Hengen pilkkaa vaan uskovan arkielämää ja siihen liittyvää kipuilua ja taisteluakin.

 

Pyhä Henki ja Sana

Pyhä Henki ei ole koskaan Jumalan Sanasta irrallinen. Henki on Sanan inspiroija, käyttäjä ja tulkitsija. Kaiken, mitä Henki tekee, hän tekee Sanan kautta ja voimalla. Mitä enemmän Henki saa vaikuttaa, sitä rakkaammaksi Raamattu tulee. Kaikki väitteet Hengen ”suorasta” johdatuksesta ilman Sanaa on hylättävä. Toki on niin, että Raamatussa on uskon ja elämän perussisältö ja raamit, mutta ei kaikkia yksityiskohtia. Näissä yksityiskohdissa tarvitsemme Hengen johdatusta ja tavallista maalaisjärkeä. Lopulta kaikki tulee aina punnita Jumalan Sanalla ja pitää se, mikä on hyvää, ja hylätä se, mikä on huonoa.

Hengen miekka, joka on Jumalan sana (Ef 6:17)

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr 4:12-13)

 

Pyhän Hengen tuoma kirkkaus

Uskovalla, joka vaeltaa Hengessä, on hyvä päämäärä: iankaikkinen elämä taivaissa. Vaikka täällä kipuilemme vajavuuden, synnin, pahuuden, ahdistusten, kärsimysten, sairauksien ja kuoleman keskellä, olemme matkalla kotiin. Elämän matkalle mahtuu toki paljon hyvää, keidashetkiä, iloa, rakkautta ja täyttymyksiä. Ne ovat esimakua tulevasta, jota voimme vasta aavistella.

Koko tuleva elämä ja maailma on täynnä Jumalan kirkkautta kuten Ilmestyskirjan loppuluvut kuvaavat. Aurinkoa ei ole vaan Jumalan kirkkaus, joka loistaa Kristuksesta, valaisee kaiken vailla varjoa ja pimeyttä. Tuo kirkkaus on varmasti Pyhän Hengen kirkkautta. Samaa elämänkirkkautta kimmeltää elämän veden virta keskellä paratiisia. Sekin on kuva Pyhästä Hengestä ja siitä elämästä, joka virtaa meissä.

Silloin mekin olemme täydellisen kirkastuneita. Henkemme, sielumme ja (ylösnousemus)ruumiimme ovat kirkastettuja – vailla vajavuutta, syntiä, rikkinäisyyttä, ahdistusta, sairautta, kipua ja kuolemaa. Koko olemuksemme on täynnä elämää, iloa, hyvyyttä, rakkautta, vanhurskautta ja pyhyyttä. Kaiken tämän vaikuttaa Jumala, joka on Henki.

Sen tähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisäinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. (2 Kor 4:16-18)

 

Pyhä Henki ja risti

Pyhä Henki ei korota itseään keskukseksi vaan hän kirkastaa Kristusta, joka on ristiinnaulittu ja ylösnoussut. Kristus puolestaan kirkastaa Isän ja Pyhän Hengen. Emme varsinaisesti elä Pyhä Henki -keskeistä vaan Kristus-keskeistä elämää, sillä juuri Kristuksesta käsin avautuu koko Jumalan tunteminen ja koko elämä.

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. (Joh 16:13-14)

Pyhä Henki toimii ikään kuin taustalla ohjaten, kuiskaten, rohkaisten, nuhdellen, siunaten, varjellen ja Kristusta kirkastaen. Hän on valo, joka valaisee Kristuksen ja Kristuksessa meidät. Kaiken tämän hän tekee Sanan voimalla.

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2 Tim 3:16-17)

Kun katsot Jeesukseen ja ristiin, ja kun pidät kiinni Sanasta, olet vahvasti Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksessa. Hän näyttää sinulle tien Isän luokse kotiin – Kristuksen kautta.