Kärsimyksen pyhällä maalla

ELÄVÄÄ VETTÄ

Juha Vähäsarjan Joka päivä -hartauskirja
(Symbolum)

.

KÄRSIMYKSEN PYHÄLLÄ MAALLA (11.5.)

Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Minä olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hetkeksikään hellitä.
(Psalmi 38:9,18)

Kun mieli murtuu, ympäröi sielun pelko. Hiljaakin sanottu sana kuulosta suuren kirkon kaiulta. Aistit terävöityvät, mutta on vaikea ymmärtää sanojen todellista merkitystä.

Vaatimukset lävistävät helposti puolustuksen ja tuntuvat korkeilta kuin vuoret. Murtuneen lähellä on siksi liikuttava, niin kuin pyhällä paikalla liikutaan. Kengät otetaan pois, kuunnellaan enemmän kuin sanotaan.

Pyhällä paikalla herkistytään Jumalan lupauksille ja Jumalan kansan yhteisille kokemuksille. Heikkoudessa Jumalan sana saa uuden sisällön, siitä tulee taas elävä ja puhutteleva.

Lupaus Jeesuksen lähellä olosta, varjeluksesta tai siitä, ettei hiuskaan putoa päästä taivaan Isän tietämättä, muuttuu eläväksi Jumalan sanaksi. Lupauksiin saa murtunut mieli tarttua, niin kuin elämän leipään tartutaan.

Jumalan sanan avulla kärsimyksen pyhästä paikasta voi syntyä uuden toivon ja elämän lähde.

.