KRISTILLINEN USKO

Kristillinen usko on…

• Jumalan teko ja läsnäoloa ihmisessä
• luottamusta Jumalaan
• elämän perussuunta
• pelastavaa yhteyttä
• keskittymistä Kristukseen
• Raamattuun nojautumista
• Jumalan tahdon mukaan elämistä armon varassa

Mitä on kristillinen usko?

Usko on Jumalan lahja ja teko ihmisessä. Ihminen ei itse voi tuottaa aitoa uskoa. Pohjimmiltaan usko on Jumalan läsnäoloa ihmisen sisimmässä ja sen syvää, alitajuista tiedostamista. Paavali kuvasi tätä uskon kokemusta: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia” (Room 8:16).

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi häneen elävän hengen. Vain ihminen kykenee olemaan yhteydessä Jumalaan. Tämä yhteys toteutuu hänen henkensä kautta (vrt. ruumis ja sielu). Jumalan Hengen läsnäolon paikkana on juuri ihmisen sisin henki.

Usko on Jumalan läsnäolon tiedostamista ja luottamusta häneen. ”Usko on luja luottamus” (Hepr 11:1). Tämä on sydämen, sisimmän lepoa Jumalassa. 

Usko tarkoittaa, että ihmisen koko elämän perussuunta on kohti Jumalaa. Sen sijaan epäusko on tietoista ja kokonaisvaltaista Jumalan torjumista, hylkäämistä ja selän kääntämistä.

Epäily sijoittuu näiden väliin. Uskovakin voi kysellä kaikenlaista ja kokea epäilyksiä. Epäily on hedelmällistä, jos se johtaa kyselyyn ja vastausten etsimiseen ja löytämiseen – kuten Tuomaan kohdalla. Vaikka mieli kyselee, sydämessä on rauha.

Usko on pelastavaa yhteyttä Jumalaan Kristuksen kautta. Se ei ole vain Jumalan olemassaolon totena pitämistä vaan ennen kaikkea persoonallista, pysyvää yhteyttä häneen.

Mitä usko antaa?

Uskon ytimessä on Jumalan ja ihmisen välinen yhteys. Se merkitsee pelastusta, syntien anteeksisaamista ja ikuisen elämän lahjaa. Uskon kautta ihminen saa monia ajallisia siunauksia, johdatusta, varjelusta, huolenpitoa, isällistä kasvatusta, rakkautta, palvelutehtäviä ja armolahjoja. Lopulta Jumala kantaa uskovan ihmisen perille taivaan kotiin.

Kyseessä on valtava pelastuspaketti, josta kerrotaan tarkemmin sivuston kohdassa Pelastus.

Mikä on uskon kohde?

Aito kristillinen usko on yhteyttä ainoaan todelliseen Jumalaan, joka on persoona – Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala ilmoittaa itsensä Sanassaan, Raamatussa.

Aito usko ja Pyhän Hengen työ johtavat ihmisen luottamaan Raamattuun Jumalan Sanana, sekä tutkimaan ja soveltamaan sitä omaan elämäänsä.

Kristillisen uskon keskeinen kohde on Jeesus Kristus, josta avautuu koko Jumalan ja elämän todellisuus. Hän ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka sovittaa syntimme ristillä ja ylösnousemuksensa kautta tarjoaa ikuista elämää Jumalan yhteydessä.

Kristillisellä uskolla on siten selkeä ja luovuttamaton sisältö, joka on sidottu Raamattuun. Kristillisen uskon keskeisenä tiivistelmänä on Apostolinen uskontunnustus, joka on kaikkien kristillisten kirkkojen ja seurakuntien hyväksymä. Kristillinen usko avaa ymmärryksen sille,

• kuka Jumala on
• mitä on ihmisyys ja hyvä elämä
• mitä on synti ja tuomio
• mitä on armo ja rakkaus Kristuksessa
• mikä on tulevaisuutemme jne.

Miten usko syntyy?

Usko syntyy, kun Jumala tulee meitä lähelle Kristuksen kautta. Siinä Jumala käyttää pyhää Sanaansa. Raamattu sanoo, että usko tulee Jumalan, Kristuksen Sanan kuulemisesta (Room 10:17). Jumalan sana on siemen, joka lähtee kasvamaan ihmisen sydämessä ja mielessä. Jumalan sana on läsnä kristillisessä kasteessakin.

Jumalan Sanalla on kolme päätehtävää:

• laki paljastaa ihmisen todellisen luonteen syntisenä, itsekkäänä ihmisenä, joka on tuomionalainen
• evankeliumi tuo ihmiselle armahduksen ja uuden elämän Kristuksessa Jeesuksessa
• laki kristillisenä kehotuksena (ilman tuomiota) ohjaa uskovaa hyvään kristilliseen elämään

Usko syntyy, kun ihmisen sydän avautuu Jumalan Sanalle, joka herättää ihmisen omaatuntoa, synnyttää luottamusta Jumalan armoon ja rakkauteen Kristuksessa sekä ohjaa Jumalan tahdon viitoittamaa elämää kohden.

Uskon syntymistä tukevat kristillinen kaste ja ehtoollinen, joissa Jumala välittää ja vakuuttaa armoaan ja rakkauttaan ihmistä kohtaan.

Usko voi syntyä jo lapsuudessa tai vasta aikuisiällä. Usko voi syntyä pitkänkin prosessin hedelmänä tai äkillisenä kääntymyksenä. Uskosta voi myös luopua hyvin tietoisena ja kokonaisvaltaisena ratkaisuna.

.

Entä lapsen usko?

Moni pitää ns. lapsen uskoa riittämättömänä, jopa sellaisena, joka ei edes pelasta ihmistä. Mutta Jumala on toista mieltä. Varsinkin Jeesus asetti lapset uskomme esikuviksi:

• ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt 18:1-3)
• ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut nämä viisailta ja älykkäiltä mutta olet ilmoittanut ne lapsenmielisille. Näin, Isä, sinä olet hyväksi nähnyt”. (Luuk 10:22)
• ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei pääse sinne sisälle. Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heidät”. (Mark 10:13-16)

Raamatun opetuksen ja elämän arkikokemuksen valossa lapset ovat luontaisesti avoimia Jumalan rakkaudelle ja Jumalan Sanalle. Juuri tätä Jeesus korostaa em. opetuksissa. Kunpa me aikuisetkin olisimme sellaisia!

Usko tulee Jumalan Sanan ja evankeliumin kuulemisesta. Lapsi kaipaa tätä kuulemista. Hän ottaa Sanan ja Kristuksen vastaan. Se on aitoa uskossa elämistä ja siinä kasvamista.

Lapsen usko on aitoa kristillistä uskoa. Sen kautta lapsi elää Jumalan yhteydessä, hänen lapsenaan. Hän on Kristuksen sovitustyön kautta armahdettu ja pelastettu.

Lapsen usko poikkeaa aikuisen uskosta siinä, että se ei ole niin käsitteellistä ja tarkasti tiedostavaa. Tämä liittyy lapsen luonnolliseen kehitykseen. Pienen lapsen ajattelu on vielä hyvin konkreettista ja lapsenomaista. Kristillisen uskon tiedostaminen ja ymmärtäminen liittyy hänen kehitysvaiheisiinsa. Lapsi ei vielä pysty aikuisen tasoiseen ajatteluun ja uskon analysoimiseen ja prosessointiin.

Silti lapsen usko on täysivaltaista kristillistä uskoa: se välittää saman Jumalan todellisuuden ja armon kuin aikuisen usko.

Usko on luottamista – ei viime kädessä ymmärtämistä. Edes me aikuiset emme pysty ymmärtämään elämän ihmettä ja Jumalan äärettömyyttä. Me luotamme, vaikka emme täysin ymmärrä.

Lapsen usko riittää pelastukseen. Jeesus ei vaatinut lapsilta uskonratkaisua, koska se ei ollut tarpeellista. Heillä oli jo usko. Heidän uskonsa ei ollut vain jotain juuri ja juuri vaatimukset täyttävää vaan se oli esimerkillistä. Siksi varsinkaan uskovien perheiden lapsia ei tule painostaa ratkaisuihin. Sen sijaan heitä tulee hoitaa ja kasvattaa Jumalan sanalla ja kristillisellä rakkaudella.

Lapsen usko on siis aitoa, pelastavaa kristillistä uskoa. Se ei riipu heidän ymmärryksensä tasosta. Sama pätee syvästi kehitysvammaisiin ja dementoituneihin, koomassa tai kuolemassa oleviin vanhuksiin ja sairaisiin.

.

Nimikristillinen usko

Suomi on kristillinen maa. Vaikka moni ei tunnustaudu uskovaksi, varsin monet pitävät itseään kristittyinä. Tällä ehkä tarkoitetaan, että ”olen ihan kunnon ihminen ja kirkon jäsen”.

Silti he ovat kovin epätietoisia siitä, onko Jumalaa olemassa tai millainen hän on. Vielä useammat eivät tiedä Jeesuksesta juuri mitään ja he häpeävät Jeesuksen nimen lausumista. Raamattu on kirjahyllyssä mutta ei käytössä.

Ihminen, joka ei usko Jeesukseen ja joka häpeää hänen nimeään, on nimikristitty. Pelkkä oletus Jumalan olemassaolosta ei ole kristillistä uskoa, johon sisältyy aina läheinen henkilökohtainen suhde ihmisen ja Luojan välillä.

Varsinaisesti kristitty tarkoittaa nimensä mukaisesti Kristuksen seuraajaa, häneen uskovaa ihmistä, joka on voideltu (= Messias, Kristus) Pyhällä Hengellä. Aito kristitty pitää Raamattua tärkeänä ja käy seurakunnassa, mikäli mahdollista.

Nimikristillisestä uskosta ei ole juuri mitään hyötyä. Ennemminkin se saattaa tuudittaa väärään turvallisuuteen. Kristillinen viitekehys voi myös antaa oikean suunnan kohti Jumalaa, kohti todellista kristillistä uskoa.

.

Liberaali usko

Kristinuskoa on yritetty horjuttaa ulkoisella vainolla ja sen sisällä vaikuttavilla harhaopeilla. Pitkän vuosituhantisen uskon historiassa verrattain uusi ilmiö on liberaaliteologia (1800-luvulta alkaen).

Siinä ihminen asetetaan Jumalan sijaan. Kaikkea katsotaan hyvin kapeasta inhimillisestä näkökulmasta. Raamattu on pelkästään inhimillinen kirja, joka on täynnä arvailuja.

Liberaaliteologia kieltää kristillisen uskon kaikki peruskäsitykset ja korvaa ne omalla ihmiskeskeisellä tulkinnalla. Kyse ei ole kristillisestä uskosta vaan antikristillisestä harhaopista. Valitettavasti sen vaikutusvalta on suuri aikamme luterilaisessa kirkossa.

Tästä harhaopista voit lukea paljon enemmän sivuston kohdasta Uskon perusta ja puolustaminen / Liberaaliteologian harhat ja vaikutukset.

.

Muut harhaopit

Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Kristinuskon nimissä meitä lähestyy monenlaisia harhaoppeja. Niissä käytetään tuttuja nimiä ja termejä, mutta niiden sisältö on aivan toinen kuin Raamatussa.

Älä siis heti hätäänny tai harhaudu vaan ota asioista selvää. Pintaa raaputtamalla todellisuus paljastuu nopeasti. Kysele ja keskustele. Pidä siitä kiinni, mikä on tuttua, turvallista, perinteistä kristillistä uskoa.

Näistä harhaopeista voit lukea lisää sivuston kohdasta Kristillinen seurakunta / Näennäiskristillisiä liikkeitä ja harhaoppeja.

.

Pelastaako ratkaisu vai usko?

Raamatun mukaan: ”Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu”. Usko syntyy ihmisen sydämessä, kun hän omakohtaisesti hyväksyy Sanan ja sen julistaman Kristuksen.

Raamatussa näemme monia esimerkkejä, kuinka evankelistat ja apostolit julistivat evankeliumia. Usein lopputuloksena oli, että kuulijat tulivat uskoon.

Mutta – yllättävää kyllä – yhdessäkään kohdassa ei kerrota, että kuulijoilta vaadittiin ulkonaista ratkaisua ja tietyn ns. pelastusrukouksen ääneen rukoilemista. Usko syntyi kuulemisen kautta ihmisen sydämessä. Se oli sydämen ratkaisu joko hiljaisen prosessin tai päätöksen kautta.

Uskon syntyminen on ihmisen sisäinen prosessi, joka on Jumalan Pyhän Hengen työtä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Se ei ole sidottu julistajaan, seurakuntaan, kirkkotilaan tai mihinkään muotoon tai kaavaan. Kyse on Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta, jota ulkopuolinen ei voi tyhjentävästi arvioida.

Raamattu ei siten edellytä ihmiseltä sellaista ratkaisua ja kaavaa, johon me herätyskristityt olemme tottuneet. Yksittäinen ratkaisu ei pelasta vaan usko.

Ratkaisu voi olla epäaito tai hetkellinen tunteenomainen kokemus, joka ei kanna sen pidemmälle. Käden nostaminen tai rukouksen toistaminen ovat vain ulkoisia muotoja, joita Raamattu ei edellytä. Ihminen voi kokea ulkonaisen metodin sosiaaliseksi pakoksi tai muuten ahdistavaksi. Painostus voi tukahduttaa ja estää uskon syntymistä.

Pelastuksen kannalta ratkaisevaa on ihmisen sisäinen usko, jonka kohteena on Jumala ja Kristus. Ajan myötä aito usko tulee myös ulkoisesti näkyväksi – sille tulee antaa aikaa. Ulkoiseen, näkyvään ratkaisuun voi toki liittyä aito uskoon tuleminen. Ne voivat täydentää toisiaan.

Uskoon tulo on elämän suurin ratkaisu. Siinä päätetään omasta iankaikkisesta kohtalosta. Näin suuri päätös vaatii aikaa ja pohdintaa. 

Aito uskonratkaisu syntyy mielestäni parhaiten omassa hiljaisuudessa Jumalan kasvojen edessä. Kyse on minun Jumala-suhteestani eikä muiden. Tätä on edeltänyt Jumalan Sanan kuuleminen Raamatun äärellä tai uskovien todistusten ja julistuksen kautta.

Lopulta ns. ratkaisu ei pelasta vaan usko. Ratkaisu voi olla yksi tie uskoon, mutta ei ainoa.

.

”Uskon kultainen sääntö”

Kun katson itseeni, uskonkokemukseeni ja elämääni, uskoni horjuu.

Kun katson Kristukseen, ristiin ja ylösnousemuksen voimaan, kasteeseen, sekä Raamattuun, silloin saan levätä turvallisessa, aidossa kristillisessä uskossa: olen armahdettu ja pelastettu; olen Jumalan lapsi, joka on matkalla kotiin.

. 

Rukous

Kiitos Jeesus, että sinä annat sydämeeni aidon kristillisen uskon.

Kiitos, että olet sovittanut syntini ja armahdat minua.
Kiitos, että johdatat tahtosi mukaan.

Kiitos, että opetat minua tuntemaan Jumalan pyhän Sanasi kautta.

Kiitos, että vahvistat minua, joka olen epävarma ja heikko.
Kiitos, että olet aina kanssani!

Aamen.