JOHDANTO
Raamatun väitetään olevan vanhanaikainen, turha, jopa elämää rajoittava kirja. Onko todella näin? Onko ihminen valmis heittämään pois ja luopumaan kaikesta siitä, mitä Raamattu meille ilmoittaa ja opettaa?
Tietääkö Raamattua vähättelevä ihminen oikeastaan yhtään mitään tästä ihmiskunnan merkittävimmästä kirjasta, joka on käännetyin, painetuin ja luetuin kirja aivan omassa mittaluokassaan? Raamatun vaikuttavuus yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen elämässä on ainutlaatuinen. Mikään muu kirja ei pääse sitä lähellekään.
Raamatussa kerrotaan kaikki olennainen. Jumala on kaiken elämän alkuperä, ylläpitäjä ja täyttymys. Ihminen on hänen kuvansa, joka tosin on rikkoutunut synnin tähden. Luojan tunteminen ja hänen rakkaudessaan eläminen on kaiken syvin tarkoitus. Raamatussa on elämän ajattomat pelisäännöt, joita voi noudattaa tai rikkoa tunnetuin seurauksin.
Raamatun kuva ihmiskunnan tekemisistä on karun realistinen. Silti Jumala ei hylkää ihmistä, vaan tarjoaa armoaan, rakkauttaan ja uutta elämää – ensin ajassa ja sitten ennen kaikkea iäisyydessä. Kaiken kärsimyksen, pahuuden ja kuoleman keskellä meillä on varma toivo, jota mikään ajallinen ei voi antaa.
Jumalan rakkaus on lähelle tulevaa ja uhrautuvaa. Hän on tullut ihmiseksi ja kantanut syntimme ristille. Sen kautta Jumala tahtoo antaa anteeksi ja uudistaa meidät alkuperäiseen rakkauteen ja elämään. Se on prosessi, joka alkaa maitten päällä ja täydellistyy taivaissa.
Raamatun sanoman voi elää todeksi omakohtaisesti. Sen voi myös torjua. Kun kohtaamme Luojamme Jeesuksessa Kristuksessa, Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksessa, saamme sydämiimme sisäisen varmuuden Jumalasta ja sen myötä kaikesta muusta, mitä Raamatussa meille kerrotaan.
Katsotaanpa, mitä kaikkea Raamatussa meille kerrotaan ja mietitään sen arvoa ja merkitystä juuri meidän aikaamme ja elämäämme. Olenko valmis hylkäämään kaikki elämän olennaiset ja hyvät periaatteet vai haluanko sittenkin ojentautua niiden mukaan?
.
RAAMATUN VIISAUKSIA, osa 1
.
RAAMATUSSA KERROTAAN…
Elämän alkuperästä ja tarkoituksesta! Jokainen ihminen miettii, mikä on elämän tarkoitus. Ilman Jumalaa ihminen menettää mielekkyyden, arvon ja syvimmän identiteettinsä. Ilman Jumalaa ihminen ei syvimmiltään tiedä, mistä on tullut, kuka hän on ja minne on matkalla.
Mutta yhdessä Jumalan kanssa nämä kaikki asettuvat kohdilleen.
1 Mooseksen kirja: Alussa Jumala loi taivaan ja maan (1:1). Elämän mysteeri selviää Raamatun ensimmäisessä lauseessa ja se avautuu henkilökohtaisessa suhteessa Jumalaan. Mutta Luojansa torjuva jää pimeään hämärään, kuten seuraavassa Saarnaajan kirjan tekstissä ilmenee, vaikka hän myös hetkittäin voi muistaa perimmäisen totuuden.
Saarnaajan kirjasta: Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä ihmiselle on kaikesta vaivannäöstään, jolla hän vaivaa itseään auringon alla? Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. (1:2-4) Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös ikuisuuden hän on pannut heidän sydämeensä (3:11).
Markuksen evankeliumi: Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Sillä mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?
(8:36-37)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Elämän ja ihmisyyden ehdottomasta arvosta! Jokainen on luotu Jumalan kuvaksi ja ainutlaatuisen arvokkaaksi. Elämä on pyhä. Sen ajallinen alku ja päätös on Jumalan kädessä. Abortti ja eutanasia on rikos ihmisyyttä, elämää ja Luojaa vastaan. Niiden vaihtoehtona on rakkaus, joka kumpuaa Jumalasta.
Psalmi 8: Kun katselen sinun taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet asettanut paikoilleen, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen! Sinä teit hänestä lähes jumalolennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. (jakeet 4-6)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Luomakunnan vaalimisesta ja hoitamisesta! Jumala antoi ihmisen tehtäväksi pitää huolta luomakunnasta hänen edustajanaan ja käyttää sitä kestävällä tavalla. Synti on rikkonut ja turmellut hyvän. Ihminen käyttää itsekkäästi ja lyhytnäköisesti luomakuntaa.
1 Mooseksen kirja: Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä”. (1:26)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Sukupuolisuuden, seksuaalisuuden, avioliiton ja perheen merkityksestä! Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, hänen kuvanaan. Mieheyteen ja naiseuteen kuuluu sukupuoli ja seksuaalisuus, joka on tarkoitettu avioliittoon. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö kaikkialla. Valitettavasti synti särkee nämä Jumalan hyvät lahjat. Todellinen onni on vain Jumalan luomistahdossa ja sen siunauksessa – tänäänkin.
1 Mooseksen kirja: Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. (1:26-28)
Sananlaskujen kirja: Suorita tehtäväsi ulkona, pane peltosi kuntoon. Sitten perusta itsellesi perhe. (24:27) Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän luottaa häneen. (31:10-11)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Elämän oikeasta ja väärästä, kestävästä moraalista ja eettisyydestä!
Jumala antoi ihmiselle tietoisuuden, tahdon, tunteet ja omantunnon. Ihmisellä on sisäinen moraalin taju ja tarve siihen, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Mutta synti on vääristänyt ihmisen tajun oikeasta ja väärästä. Siksi hän tarvitsee kestävän, konkreettisen normiston ja yhteiset pelisäännöt yhteiskunnalle. Kristilliset arvot ovat olleet useiden yhteiskuntien perusta ja muutkin sitä tapailevat luontaisen moraalitajun perusteella.
1 Mooseksen kirja: Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!”. (4:6-7)
Sananlaskujen kirja: Oikeamielisten tie kiertää pahan, henkensä säilyttää, kun pitää huolta vaelluksestaan. Kukistumisen edellä ylpeys, kompastumisen edellä ylimielisyys. (16:17-18)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Rakkaudesta! Jumala on Rakkaus. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteen hänen kanssaan. Tämän yhteyden täyttymys on rakkaus ja sen myötä rakkaus on tarkoitettu kaikkiin suhteisiin ihmisten välillä.
Ihminen kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Hänellä on tarve osoittaa sitä toisillekin. Kuitenkin synti on vääristänyt rakkauden pinnalliseksi itselleen omistamiseksi ja lähinnä ihastumisen tunteeksi.
Todellinen rakkaus koskettaa tahtoa ja tunteita ja konkretisoituu rakkaudellisiksi sanoiksi ja teoiksi. Rakkaudesta on suuri pula maailmassa. Jumala on ainoa todellisen rakkauden ja elämän lähde. Sen hän osoittaa tulemalla ihmiseksi ja sovittamalla syntimme ristillä.
Luukkaan evankeliumi: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, kaikella voimallasi ja ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (10:27)
1 Korinttilaiskirje: Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä. (13:4-8)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Työstä ja ahkeruudesta! Jumala on kaiken Luoja. Hän on rakentanut viisaudellaan ja kaikki-valtiudellaan koko luomakunnan. Ihminen Jumalan kuvana on luotu rakentamaan tätä maailmaa ja tekemään työtä siunauksen alla. Synnin tähden ihmisen suhde työhön on vääristynyt joko sen laiminlyömisenä tai ylikorostamisena. Työn ja tekemisen syvin tarkoitus on palvella Jumalaa ja toisia ihmisiä. Nyt ihminen pitkälti tekee ja toimii omaksi hyväkseen – jopa toisia hyväksikäyttäen.
Sananlaskujen kirja: Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät. (16:3) Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän aikaa ristissä käsin, niin köyhyys käy päällesi kuin kuljeksiva rosvo ja puute kuin aseellinen mies. (24:33-34)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kohtuullisuudesta ja tasajaosta! Jumala on luonut kaiken ja antanut ruhtinaalliset elämän olosuhteet maapallolle. Vaikka ihmisiä on jo kahdeksan miljardia, kaikille riittää sopivasti, mikä ihminen elää kohtuullisesti, vastuullisesti ja tasaisesti jakaen.
Valitettavasti hyvin pieni osa (rikkaat) omistavat suurimman osan kaikesta. Monet köyhät tuottavat halvalla ja raskaissa olosuhteissa valtavan määrän turhia kulutushyödykkeitä maailman varakkaille. Ihmiskunta ylikuluttaa mittavasti maapallon resursseja, vieläpä erittäin epätasaisesti.
Tämä aiheuttaa vakavaa saastumista, luonnon moni-ilmeisyyden kapeutumista ja ilmaston muuttumista. Nämä ovat erittäin vakavia paikallisia ja globaaleja ongelmia ja uhkia.
Sananlaskujen kirja: Parempi vähän vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä (16:8)
Heprealaiskirje: Älkää eläkö rahaa ahnehtien. Tyytykää siihen, mitä teillä on, sillä hän on itse sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” (13:5)
1 Timoteuskirje: Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. (6:9-10)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Sosiaaliturvasta! Jumala on luonut ihmisen tekemään työtä ja pitämään toisistamme huolta. Vanhemmat kasvattavat ja hoitavat lapsia; nuorempien tulee pitää huolta ikääntyvistä ihmisistä. Kaikilla ei ole kykyä tai mahdollisuutta tehdä työtä johtuen monistakin syistä.
Raamatussa on tasapaino työn ja sosiaalisen auttamisen välillä. Yhteiskunnalla ja sen yksilöillä on velvollisuus pitää heikommista huolta. Tämä toteutuu epätasapainoisesti. Jossain kaikki vastuu on yksilöillä ja toisaalla pelkästään yhteiskunnalla. Vastuu kuuluu kaikille yhteisesti – yksilöinä ja yhteisönä. Jumala haluaa pitää kaikista huolta, mutta siinä hän käyttää meitä ihmisiä.
Sananlaskujen kirja: Joka vähäosaista armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hänen hyvän tekonsa. (19:17) Älä riistä heikolta, koska hän on voimaton, äläkä polje kurjan oikeutta portissa, sillä Herra ajaa hänen asiansa. (22:22-23)