KÄRSIMYSVIIKON TAPAHTUMAT 3/3

Mark 14–15 luku

 

Jeesus on saapunut Jerusalemiin yhdessä opetuslastensa kanssa. Hänen tehtävänsä on täyttymässä: edessä ovat risti ja ylösnousemus. Jumalan armollinen pelastussuunnitelma toteutuu. Jeesus on valmentanut opetuslapsia tulevaan tragediaan mutta myös antanut valtavan toivon. Jerusalemissa Jeesus kohtaa Israelin uskonnollisen johdon: ylipapit, kansan vanhimmat, saddukeukset, kirjanoppineet, fariseukset ja lisäksi roomalaiset. He haluavat tappaa Jeesuksen, joka uhkaa heidän asemaansa ja paljastaa ihmisen syvän kapinan Luojaansa vastaan. Saadakseen muodollisen syyn, he yrittävät saada Jeesuksen ansaan. Jeesus on kuitenkin ylivertainen viisaudessa ja saa vastustajat entistä ahtaammalle.

 

 

KÄRSIVÄN PALVELIJAN TUTKINTA Palmusunnuntaista Pitkäperjantaihin (jatkuu)

 

Jeesuksen voitelu (14:1-11)

Tekstissä viitataan pääsiäiseen ja happamattoman leivän juhlaan. Alun perin nämä olivat kaksi erillistä juhlaa, mutta ajan myötä ne yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Pääsiäistä vietettiin Egyptistä vapautumisen muistoksi 14. päivänä nisan-kuuta, jolloin pääsiäislammas teurastettiin (2 Moos 12:6-11,15-20). Happamattoman leivän juhla kesti viikon ja se alkoi pääsiäispäivästä. Syvemmässä mielessä pääsiäinen merkitsi sovitusta ja armahdusta kuolemasta. Happamaton leipä kuvasti synnittömyyttä, puhtautta ja pyhitystä.

Päätös Jeesuksen tappamisesta oli jo syntynyt (14:1-2). Inhimillinen suunnitelma oli tehdä se vasta pääsiäisen jälkeen. Jumalallinen suunnitelma edellytti, että sen tuli tapahtua juuri pääsiäisenä vanhatestamentillisten esikuvien ja ennustusten mukaisesti.

Jeesus yöpyi Betaniassa ja tällä kertaa hän aterioi Simonin luona, jonka hän oli parantanut spitaalista. Paikalle saapui nainen, joka voiteli Jeesuksen tuoksuöljyllä, jonka arvo vastasi lähes vuoden palkkaa. Öljyä tehtiin Pohjois-Intiassa Himalajan vuoriston erään kasvin juurakosta. Teko kuvasti naisen vilpitöntä ja kiitollista rakkautta Jeesusta kohtaan. Olemmeko me valmiita osoittamaan rakkautta ja kiitollisuutta Jeesukselle vaikkapa 20 000 – 40 000 euron edestä? Voimme tehdä tämän antamalla summan vaikka seurakunnan tekemälle diakonia- tai lähetystyölle. Naiselle tuo tuoksuöljy saattoi olla hänen ainoa omaisuutensa.

Nainen muisti Jeesusta tämän vielä eläessä heidän keskellään. Moni tuo kukkia vasta läheisensä haudalle. Kannattaa osoittaa rakkautta vielä kun ihmiset ovat luonamme. Rakkaus ei ole edes rahasta kiinni. Se on kekseliästä ja tuhlailevaa – hyvän tekemiselle ei aseteta mitään rajoja, kunhan se tapahtuu sydämestä.

Naisen osoittama vilpitön rakkaus oli täydellinen vastakohta Juudas Iskariotille, joka saattoi kokea naisen lahjan ja Jeesuksen alistumisen tulevalle kuolemalleen raivostuttavana. Juudas meni ylipappien luo kavaltaakseen Jeesuksen 30 hopearahasta (14:10-11). Kun nainen antoi kaikkensa, Juudas pyrki hyötymään Jeesuksesta taloudellisesti. Näin on nykyäänkin: moni vähävarainen eläkeläinen uhraa pienistä varoistaan yli voimiensa; sen sijaan kristillisyyden piirissä häärii ihmisiä, jotka tavalla tai toisella nyhtävät hyötyä ulkonaisen ”kristillisen” kuoren avulla.

Molempien muisto on jäänyt pysyvästi aikakirjoihin: naisen rakkaus ja Juudaksen kavaluus. Minkälainen jälki meistä jää?

 

Pääsiäisateria (14:12-31)

Jeesus nautti pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa salaisessa paikassa erään talon yläsalissa. Jeesus antoi salaperäisen ohjeen paikan löytämiseksi. Syynä oli todennäköisesti se, että vielä ei ollut aika paljastaa Jeesuksen olinpaikkaa Juudakselle ja hänen vangitsijoilleen. Yläsalin omistaja oli todennäköisesti joku tuttu henkilö. Poikkeuksellista oli se, että mies kantoi vesiastiaa, sillä normaalisti se oli naisen tehtävä (myös Etiopiassa).

Pääsiäisateria oli Egyptistä vapautumisen muistoksi. Siinä syötiin tulessa paistettu karitsa katkerien yrttien, happamattoman leivän ja viinin kera. Ne kuvastavat Jumalan Karitsaa, joka jo seuraavana aamuna teurastettiin ristillä Jumalan pyhän vihan tulessa vapauttaakseen ihmiset synnin, kuoleman ja pahan vallasta.

Aterialla Jeesus paljasti, että yksi opetuslapsista kavaltaisi hänet (14:18). Opetuslasten arka kysely ”en kai minä ole se” kertoo heidän kasvustaan: he olivat alkaneet ymmärtää ihmisen syntisyyden syvyyttä. Jokaisessa ihmisessä on ainekset pahimpiin hirmutekoihin. Siksi tarvitsemme Jumalan armoa ja suojaa ennen kaikkea itseämme vastaan! Juudaksessa täyttyi Ps 41:10 ennustus.

Juutalaisessa tavan mukaan pääsiäisaterialla nautittiin neljä viinimaljaa. Jeesus asetti ehtoollisen ilmeisesti kolmannen maljan, ns. siunauksen maljan kohdalla. Toisen käsityksen mukaan se oli neljäs malja. Kun Jeesuksen asettama ehtoollinen viittasi syvästi Jeesuksen kuolemaan ristille, hän samalla näki sen läpi myös tulevaan ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Jeesus lupasi juoda seuraavan viinimaljan uutena Jumalan valtakunnassa (jae 25).

Pääsiäisateria päättyi kiitosvirteen, joka oli ylistyspsalmi (Psalmit 115-118).

 

Kristillinen ehtoollinen
Pääsiäisateriasta muotoutui uuden liiton ”ehtoollinen” (Mark 14:22-24; Matt 26:26-28; Luuk 22:14-20 ja 1 Kor 11:23-29.) Jeesus asetti ehtoollisen ja siitä tuli kristillisen kirkon sakramentti. Armovälineessä yhdistyy kolme seikkaa: 1) Kristuksen käsky, 2) Jumalan Sanan lupaukset ja 3) näkyvä aine. Kasteessa näkyvä aine on vesi ja ehtoollisessa leipä ja viini. Kristus on niissä läsnä.

Kristillinen kaste yhdessä uskon kanssa lahjoittaa ihmiselle syntien anteeksiantamuksen, Pyhän Hengen, uudestisyntymisen ja iankaikkisen elämän. Kasteen ja uskon välinen suhde on elastinen, joustava. Ne voivat tulla todeksi kunkin yksilön kohdalla eri aikoina, mutta ne molemmat tarvitaan. Kaste kuvastaa vanhan syntisen elämän kuolemaa ja uuden, kristillisen elämän alkua. Usko on Jumalan pelastavan lahjan hyväksymistä, vastaanottamista ja siitä elämistä.

Kristillinen ehtoollinen yhdessä uskon kanssa on jo alkaneen uskonelämän hoitoa. Niin kuin sydän pumppaa käytettyä verta ja tuo uutta, hapekasta verta elimistölle – samoin ehtoollinen on vertauskuvallisesti vanhan kuonan ja hiilidioksidin poistamista ja uuden tuoreen elämänvoiman tuomista ihmiselle. Ehtoollisen kautta saamme syntimme anteeksi tavalla, joka näkyvästi meitä vakuuttaa, vahvistaa ja lohduttaa. Ehtoollisen kautta voimme kokea Jumalan Pyhän Hengen uutta luovaa ja parantavaa voimaa Kristuksen ruumiin ja veren kautta. Samoin kuin syödessämme leipää ja juodessamme viiniä, jotka imeytyvät elimistöömme rakennus- ja polttoaineeksi, samoin Kristuksen ruumiin ja veren elämä ja voima tulevat osaksemme ja hyväksemme ehtoollisessa.

Kristillisellä ehtoollisella on nähty useita yhtäaikaisia ja päällekkäisiä merkityksiä ja ulottuvuuksia. Ehtoollinen koostuu leivästä ja viinistä, jotka merkitsevät Jeesuksen ruumiin murtamista ja sovittavan veren vuodattamista ristillä, jossa Jeesus kuoli meidän tähtemme. Ehtoollinen välittää ihmiselle syntien sovitusta ja anteeksiantamusta. Se vahvistaa yhteyttä Jumalaan ja uutta elämää Kristuksessa. Ehtoollinen on ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista ja eheyttämistä. Ehtoollisen siunaus on Jumalan lupauksissa ja armotyössä, ei meidän tuntemuksissa.

Ehtoollisella on monta merkitystä:

• Sovituksen ateria, joka julistaa Jeesuksen sovituskuolemaa ristillä
• Anteeksiantamuksen ateria, joka välittää armon ihmiselle
• Yhteydenateria, joka vahvistaa yhteyttä Jumalaan ja yhdistää kaikkia Kristukseen uskovia
• Muistoateria, joka on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistamista
• Kiitosateria, jossa Jumalan armo ja elämänlahja herättää kiitollisuutta; ehtoollisen nauttiminen on osaltaan kiitollisuuden osoittamista

 

 

Getsemane (14:32-52)

Getsemane tarkoittaa ”öljypuristamoa”. Siellä Jeesuksesta todella puristettiin öljyä: hän kohtasi tulevan ristinkuoleman kauhut ja tuskan; hän suorastaan hikoili verta ihonsa läpi. Jeesuksen tuska ei ollut vain inhimillistä kuolemanpelkoa vaan äärimmäistä kauhua ihmiskunnan syntikuorman ja sen tuomion kantamisesta. Kokemus olisi äärimmäisen tuskallinen ja siihen liittyisi ero Taivaallisesta Isästä. Me emme voi ymmärtää Jeesuksen tuskan syvyyttä.

Jeesus pyysi opetuslapsia valvomaan ja rukoilemaan yhdessä hänen kanssaan – turhaan, sillä he nukkuivat. Kun Jeesus rukoili Taivaallista Isäänsä, hän ei jäänyt vaille tukea. Isä kuuli häntä ja vahvisti häntä enkelin välityksellä. Katso myös Hepr 5:7. Inhimillisesti Jeesus koki tulevan ristinkuoleman vaikeaksi, mutta hän tyytyi Isän tahtoon.

Opetuslapset osoittautuivat heikoiksi ja pelkureiksi ristin lähestyessä. Tämä on ihmisyyden arkirealismia. Sellaisia me usein olemme. Jumala ei silti hylkää. Voimme nähdä opetuslapsissa itsemme ja huomata, kuinka Jumala antaa anteeksi, uudistaa ja lähettää työhönsä. Samalla opetuslasten epäuskon, heikkouden, lankeemusten ja pelkuruuden avoin kuvaaminen korostaa Raamatun luotettavuutta. Yleensä uskonnoissa niiden johtajat ja keskeiset henkilöt kuvataan täydellisen pyhinä sankareina. Raamatun toisenlainen, realistinen linja tulee esiin myös sen historiallisissa kirjoissa. Israelin kansan voitot ja tappiot on kuvattu suorasukaisesti. Monien maiden historiankirjat ovat kaunisteltuja ja vääristeltyjä. Raamattu on ainutlaatuinen ja luotettava kirja historiassa, totuudessa ja rakkaudessa.

 

Rukouksen voimasta
Elämässä mekin kohtaamme monia haasteita ja vaikeita tilanteita. Miten me valmistaudumme niihin? Mikä on sinun selviytymisstrategiasi? Koska emme voi luottaa itseemme, Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan. Rukous on sitä, että ymmärrämme oman pienuutemme ja avuttomuutemme ja turvaudumme Jumalaan. Jumala ei halua jättää sinua yksin. Hän haluaa olla kanssasi, jakaa elämäsi tilanteet ja tarjota apuaan ja neuvoaan. Juuri rukous on oman sydämemme ja elämämme jakamista Jumalan kanssa. Rukouksen kautta voimme saada toivomamme vastauksen – tai sitten Jumala valmistaa meidät toisenlaiseen ratkaisuun. Kenties joissakin tapauksissa meidän tulisikin luopua omastamme ja uhrautua hyvän asian puolesta.

Jeesuksen uhrautuminen oli täydellistä. Meiltä sellaista ei vaadita, emmekä sellaiseen edes pysty. Jeesus on jo antanut täydellisen uhrin edestämme. Hän on tuonut elämäämme armoperustan. Tällä armoperustalla meillä on lupa nauttia elämän onnellisista ja mukavista päivistä. Me saamme ottaa vastaan Jumalan lahjoja, häntä kiittäen ja kunnioittaen. Samalla Jumalan rakkaus herättää rakastamaan ja toimimaan, antamaan aikaamme, osaamistamme, varojamme ja läheisyyttämme toisten hyväksi. Kun Jumala kutsuu meitä palvelemaan, on hyvä tarttua tähän haasteeseen.

Elämässä kohtaamme myös sellaisia vaikeuksia, joita emme valitse emmekä voi väistää. Silloinkin rukous on erityisen tärkeää. Kun itse emme jaksa, saamme pyytää Jumalalta huolenpitoa ja kantoapua. Hän kantaa silloinkin, kun tuntuu, että enää on jäljellä vain pimeyttä. Rukous on oman itsemme Jumalalle antamista ja hänen turviinsa jäämistä. Ja kun olemme Kaikkivaltiaan käsissä, olemme parhaimmassa mahdollisessa turvapaikassa.

 

Kiusausten keskellä
Jeesus kehotti opetuslapsia rukoilemaan, etteivät he joutuisi kiusausten voittamiksi. Kun Jeesus vangittiin, jotkut yrittivät ensin taistella väkivalloin, mutta lopulta kaikki pakenivat ja kielsivät näin kuuluvansa Jeesuksen joukkoon. Enemmistö kielsi Jeesuksen pakenemalla, Pietari kielsi sanallisesti ja Juudas kavaltamalla. Ratkaisevassa vaiheessa he nukkuivat ja koetus tuli heille liian suureksi.

Mekin kohtaamme elämässämme monia kiusauksia. Me olemme syntisiä ja siksi annamme helposti syntisyydellemme ylivallan. Suurin ja pahin kiusauksemme on Jumalasta luopuminen. Se olisi äärimmäisen tuhoisaa. Saatamme ajautua askel askeleelta yhä syvemmälle vääryyden valtaan, kunnes lopulta hylkäämme Jumalan.

Tältä meitä varjelee tehokkaasti Jumalan kanssa ajan viettäminen, rukous, Sanan lukeminen ja kuuleminen ja seurakuntayhteyden kokeminen. Nämä vahvistavat meitä ja pitävät meidät kiinni elämässä. Näiden hyveiden laiminlyönti johtaa kasvun ja elämän tukahtumiseen ja hitaaseen nääntymiseen. Nääntynyt kristitty on heikko eikä kestä kiusausten edessä. Ihminen nääntyy hengellisesti sitä enemmän, mitä kauemmas hän jättäytyy Jumalasta. Mitä lähempänä hän on Jumalaa, sitä vahvempi ja levollisempi hän saa olla. Vahva kristitty ei tarkoita omavoimaista ja mahtailevaa vaan nöyrää ihmistä, joka tuntee itsensä ja turvautuu Jumalaan.

Haasteita, vaikeuksia ja eksytystä kohtaavat myös paikalliset seurakunnat ja kirkkomme. Juuri Jeesuksen ohjeiden seuraaminen ja rukous ovat niin äärimmäisen tärkeitä näidenkin kohdalla. Rukoile ja toimi kotiseurakuntasi parhaaksi. Vastuu on yhteinen, ei vain työntekijöiden.

 

 

Jeesuksen vangitseminen ja kuulustelut (14:53 – 15:5)

Vaikka aika oli pimeyden, kaikkea ohjasi Jumalan salattu suunnitelma. Jokainen hetki oli hänen hallinnassa. Jeesusta tuli vangitsemaan joukko, joka oli ylipappien, kirjanoppineiden ja vanhinten lähettämä. Ajattele miten järisyttävää! Sovellettuna nykyaikaan: paavit, piispat, liberaaliteologit ja kirkolliskokouksen edustajat haluavat tappaa Jeesuksen, oman Luojansa!

Miten Jeesus halutaan meidän ajassamme tappaa? Kieltämällä hänen jumalallisuutensa, neitseestä syntymisensä, opetuksensa, ihmeensä, sovittavan ristinkuoleman, todellisen ruumiillisen ylösnousemuksen ja takaisin paluun, sekä kieltämällä kristillisen opetuksen elämästä ja rakkaudesta. Lue 2 Kor 11 luku ja 1 Joh 4:1-6.

Juuri tällaista luopumusta vastaan Jeesus haastoi opetuslapset rukoilemaan ja valvomaan.
He kuitenkin nukkuivat kriittisellä, ratkaisevalla hetkellä.

Kristittyjen aseena ei koskaan saa olla väkivalta. ”Herra, iskemmekö miekalla?” Yksi opetuslapsista iskin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Jeesus torjui väkivallan ja paransi palvelijan korvan. Evankeliumi ei koskaan kulje väkivallan ja painostuksen vaan rakkauden ja totuuden voimalla. Meidän aseemme eivät ole lihalliset vaan hengelliset. Lue Ef 6:10-18.

Kun Jeesus vangittiin, opetuslapset lyötiin hajalle ja he pakenivat. Hiljalleen he löysivät toisensa uudelleen, mutta kuten muistamme, he kokoontuivat salaisesti, lukittujen ovien takana. Evankeliumikirjan kirjoittaja Markus oli mukana tässä kaikessa. Hyvin todennäköisesti hän oli henkilö, joka ”viuhahti” vähemmän kunniakkaasti paetessaan opetuslasten mukana (14:50-52). Eikö olisi ollut mukavampi kuvata itsensä rohkeana sankarina, joka yksin jäi Jeesuksen rinnalle? Raamattu on ehdottoman rehellinen ja luotettava.

 

Suuren neuvoston edessä
Jeesus vietiin Suuren neuvoston, Sanhedrinin eteen kuulusteltavaksi. Israelissa juutalaisten ylintä hallitusvaltaa käytti Suuri neuvosto, joka toimi roomalaisen valloittajan alaisuudessa. Rooma oli pidättänyt itselleen oikeuden langettaa kuolemantuomioita. Siksi Jeesus lopulta vietiin Pilatuksen eteen tuomittavaksi. Tällä kertaa neuvosto kokoontui salaisesti yöllä, vaikka sen virallinen toimivalta rajoittui vain päiväsaikaan. Tämä oli jälleen osoitus pimeyden vallasta.

Suuri neuvosto ei löytänyt päteviä todistajia Jeesusta vastaan (14:53-65). Lue tässä yhteydessä Jes 53:7 ja 1 Piet 2:23. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kysyä asiaa suoraan Jeesukselta: Oletko Messias, ylistetyn Jumalan Poika?. Hänen ei olisi tarvinnut vastata mitään. Silti Jeesus sanoi: ”Minä olen. Ja te saatte Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä” (jae 62). Tämä oli viittaus Psalmi 110:1 ja Dan 7:13. Vaikka Jeesus seisoi Suuren neuvoston tuomittavana, todellinen Suuri neuvosto oli Jumalan valtaistuimella ja Tuomari tulisi tuomitsemaan jokaisen ihmisen aikojen lopulla.

Lopulta Suuri neuvosto tuomitsi Jeesuksen kuolemaan – vastoin Jumalan ja roomalaisten lakia. Jeesus ei valehdellut vaan hän oli sitä, mitä hän sanoi olevansa: Messias ja Jumalan Poika. Kaikki, mitä Jeesus oli kuluneen kolmen vuoden aikana opettanut ja tehnyt, todisti tästä totuudesta. Vika ei ollut Jeesuksessa vaan epäuskoisissa, kapinallisissa ihmisissä. Syylliset tuomitsivat syyttömän.

 

Pietari kieltää Herransa
Samaan aikaan Pietari kielsi Herransa kolme kertaa (14:66-72). Pietarilla oli vahva luottamus omaan voimaansa, mikä lopulta osoittautui heikkoudeksi. Pietarin lankeemukseen johti kaksi perussyytä: 1) väärä luottamus omaan itseensä ja 2) väärä seura väärään aikaan väärässä paikassa.

Ylipapin pihalla oli houkutteleva nuotio, jossa saattoi lämmitellä yön pimeydessä ja kylmyydessä. Se ei ollut Jumalan rakkauden liekki vaan ylipapin pihan hetken hehku. Yön pimeydessä, väärässä itsevarmuudessa, väärässä seurassa väärään aikaan Pietarin rohkeus ja usko pettivät. Hänestä oli vain Herransa kieltäjäksi. Seura teki kaltaisekseen. Maailmallinen lämpö olikin sydämen jäädyttävää lämpöä.

Todellinen nuotiopaikka olisi ollut Getsemanessa, kun Jeesus sanoi: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen!”. Meitä kutsutaan tulemaan Jeesuksen lähelle. Hän kutsuu meitä ja kehottaa: Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Rukoilkaa itsenne, läheistenne, seurakunnan, Suomen kansan ja lähetystyön puolesta. Jeesus on se sytyttävä lämpö. Tule hänen lämpöönsä!

 

Epäonnistumisen siunaus
Opetuslapset ja Pietari epäonnistuivat perusteellisesti. Niin mekin teemme. He pettyivät, kun ajalliset unelmat tekivät haaksirikon. Pietari meni ulos ja itki katkerasti. – – – Sellaista mekin joudumme kokemaan. Kuitenkin se, mitä Jumala oli suunnitellut opetuslasten kohdalle, oli paljon kallisarvoisempaa. Sen sijaan, että he istuisivat mukavasti valtaistuimilla palveltavina, heistä tuli apostoleja, jotka veivät ilosanoman kaikille kansoille. Heistä tuli palvelijoita, kristillisen uskon esikuvia, rakkauden ja totuuden puolesta taistelijoita, lopulta kristittyjä marttyyreja – ei omassa voimassa vaan Jumalan Pyhän Hengen voimassa.

Meillä on suunnitelmia, toiveita ja haaveita elämämme kohdalle. Täyttyköön niistä jokainen, joka on tullut Taivaallisen Isän sydämeltä. Silti mekin joudumme kulkemaan omaa alennustietämme, jossa opimme itsemme sijasta luottamaan Jumalaan, Hänen Sanaansa ja rakkauteensa. Silloin opimme palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä omalla paikallamme, toisiamme tukien ja rohkaisten.

Opetuslasten esimerkki opettaa, että epäonnistumiset, heikkoudet ja syntimme eivät ole este Jumalalle. Meitä ei hylätä. Tällaisissa tuliaihioissa, joissa olemme, Jumala työstää meitä – ei vain ajallista elämää vaan myös iankaikkista elämää varten. Siksi me saamme olla turvallisella mielellä. Lopulta saamme kokea, kuinka Kristuksen haavojen kautta olemme parannetut.

 

Pontius Pilatuksen ja roomalaisen oikeuden edessä
Yön pimeydessä kokoontuneen laittoman Suuren neuvoston laiton ennakkopäätös vietiin roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen vahvistettavaksi (15:1-5). Roomalainen oikeus oli kuuluisa: sen peruspilareita olivat epäillyn oikeus puolustaa itseään, vaatimus pätevistä todisteista ja lain mukainen tuomio ja rangaistus. Roomalainen oikeus mureni, kun juutalaisten epäsuosioon joutunut poliittinen peluri, Pontius Pilatus liittyi laittomien kerhoon tuomitsemalla Jeesuksen kuolemaan. Pilatus tiesi varmuudella, että Jeesus oli syytön. Käsien pesusta huolimatta Pilatuksen maaherrakausi jäi melko lyhyeksi (26–36 jKr.). Hänet erotettiin huonon viranhoidon vuoksi.

Pilatuksen edessä Jeesus oli tyynen hiljaa, mikä oli aivan tavatonta. Tavallisesti ihminen, joka oli välittömässä vaarassa joutua ristiinnaulittavaksi, teki kaikkensa välttääkseen tuomion. Väistämättömän kuoleman edessä saatamme kokea Jumalan antamaa rauhaa ja lepoa, kun olemme antaneet itsemme Kristuksen käsiin. Silloin hän on meissä ja me hänessä. Silloin emme ole yksin. Saamme rukoilla jo kaukaa viisaasti kuolemamme puolesta ja pyytää siihen erityistä Kristuksen läsnäoloa ja hoitoa. Samalla on realistista muistaa, että myös Jeesus koki pelkoa ja ahdistusta. Ne ovat luonnollisia ja inhimillisiä tunteita kuoleman edessä. Tunteistamme huolimatta kaikki on Jumalan käsissä.

 

Ensimmäinen Jeesuksen tähden armahdettu: Barabbas
Ensimmäinen Jeesuksen ristinkuoleman tähden armahdettu oli ryöstömurhaaja Barabbas (15:6-15). Kun kansa huusi hänet vapaaksi, Jeesus astui hänen tilalleen. Miten Barabbas koki tämän? Sitä ei kerrota. Oliko kaikki vain onnekasta sattumaa? Vai ymmärsikö hän sen ihmeellisen armon, minkä hän sillä hetkellä sai esimakuna iankaikkisesta armahduksesta? Bar-abbas tarkoittaa ”isän poika”. Tuliko hänestä todellinen taivaallisen Isän poika?

Jumalan pyhän lain ja täydellisen rakkauden edessä joudumme toteamaan, että jokainen ihminen, joka vihaa lähimmäistään, on murhaaja. Viha pitää sisällään toiveen, että tuota toista ihmistä ei edes olisi olemassa. Jokainen suomalainen aikuinen syyllistyy myös välinpitämättömyyteen, josta aiheutuu miljoonien lasten ja aikuisten ennen aikainen kuolema kehitysmaissa. Maailman mittakaavassa suomalaiset ovat köyhinäkin varsin rikkaita. Voisimme helposti auttaa paljon enemmän. Jo muutamalla eurolla säästyisi ihmishenkiä. Lisäksi Suomessa on surmattu äitiensä kohtuun yli 600 000 lasta vuodesta 1970 alkaen ja tahti jatkuu 10 000 lapsen vuosivauhtia. Tämänkin edessä olemme täysin välinpitämättömiä. Moni haluaisi laittaa myös Jumalan pois päiväjärjestyksestä – ainakin omasta elämästään.

Ihmeellistä on se, että tällaisille elämän ryöstömurhaajille, Jumala tarjoaa armahdusta ja rakkautta. Hän jopa kuolee ristillä puolestamme, jotta löytäisimme todellisen elämän ja rakkauden. Barabbaista voi tulla Jumalan lapsia.

 

 

Virheettömän Jumalan Karitsan tutkinta päättyy

Vanhan liiton pääsiäisjuhlaa varten piti valita virheetön, noin vuoden ikäinen karitsa. Sitä pidettiin viiden päivän ajan talossa, jotta voitiin varmistaa sen olevan kelvollinen uhriksi. Samalla tavalla todellinen Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus kävi Jerusalemissa läpi viiden päivän mittaisen vanhatestamentillisen tutkinnan, jossa hänet todettiin kaikessa virheettömäksi, täydelliseksi ja viattomaksi. Sellaisena hän oli kelvollinen ikuisesti päteväksi synti- ja sovitusuhriksi koko maailman ja sen jokaisen ihmisen puolesta.