PÄÄSIÄISAAMUN JÄLKEEN
Fariseukset, kirjanoppineet, kateelliset miehet joiden oma kunnia oli sumentanut rakkaudellisen ajattelun ja aidon Jumalan Sanan opettamisen ilon, olivat Jeesuksen ratsastaessa palmusunnuntaina Jerusalemiin, huutaneet ilmoille: Näettekö, mikään ei auta, koko maailma juoksee Hänen perässään! Joh 12: 19
Merkittävä lause, sillä ihmiset juoksivat Jeesuksen perässä etsien lohtua ja parantavia käsiä. Heille kulkeminen Jeesuksen seurassa oli hengellisesti ravitsevaa, palkitsevaa, turvaa tuovaa. Vanhemmat halusivat Jeesuksen siunaavan heidän lapsiaan ja kaipasivat kuulla Hänen opetuksiaan. Heille Jeesus oli todellinen ystävä, Jumalan poika, josta Isä Jumala itse oli sanonut kaiken kansan kuulla Jordan joen kastepaikalla, Pyhän Hengen laskeutuessa kyyhkysen muodossa Jeesuksen ylle: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt”. Joh 3: 21-22
Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Vieläkö voidaan huutaa ilmoille nuo sanat koko maailman juoksemisesta Jumalan Pojan perässä. Näyttää siltä, että nyt meidän pitää huutaa kutsua:
Tulkaa! Juoskaa koko maailma Jumalan Pojan perässä! Hän elää! Hän on täällä keskellämme yhä, Hän kolkuttaa sydämemme ovella ja pyytää päästä sisään. Tulkaa ja kulkekaa riemuiten Hänen perässään, antakaa lapsenne Hänen syliinsä siunattaviksi, kumartukaa Hänen puoleensa ja itsekin ottakaa vastaan siunaus. Tulkaa hiljaiset ja arat, tulkaa vahvat ja energiset, tulkaa viisaat ja nöyrät, tie taivaaseen käy Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen kautta.
Pääsiäispäivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus nimiseen kylään parin tunnin kävelymatkan päähän Jerusalemista. Oli tapahtunut niin paljon, liian paljon ja varmaankin heillä oli epätietoinen mieli, paljon pohdittavaa. Miten nyt tästä kaikesta voi jatkaa!
Monilla, kaikkialla Israelissa ja Jerusalemissa, missä uutinen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja Hänen ylösnousemisestaan oli kuultu, oli paljon kysymyksiä, epätietoisuutta ja hämmästystä mieli ja sydän täynnä. Kuten opetuslapset Emmauksen tiellä sanoivat: ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että Hän (Jeesus) olisi se, joka lunastaa Israelin.” Luuk 24: 21. Niin yksilöillä kuin kansallakin oli yhtäkkiä murheellisten mieli ja sydämen kaipuu.
Tavallinen elämä oli muuttunut henkisesti ja hengellisesti autiomaassa vaellukseksi, jossa päivällä on kuumaa ja kuivaa, yöllä kylmää ja jossa tähtien kirkkaus valaisee vain taivaan. Niin kauas kuin ihminen katsoo, hän näkee vain hiekkaa, kiveä ja piikkisiä pensaita. Kuuluu vain hienoinen tuulen humina ja sen kuljettaman hiekan rapina ympärillä. Autiomaassa vaeltajan ei ole hyvä olla yksin, siellä taakat painavat, kyyneleet polttavat silmiä, oman elämän asiat nousevat esiin.
Mutta autiomaan hiljaisuudessa kuulee paremmin. Siellä kuulee Jeesuksen, Jumalan Pojan, rakkaan äänen. Silloin voi levätä hiljaisuudessa, Herran läheisyydessä, Hänen äänensä ja läsnäolonsa hoivassa. Niin kuulivat Emmauksen tien kulkijatkin, kun heidän seuraansa tullut elävä Kristus ilmaisi heille itse, kun hän mursi leivän heidän seurassaan. Hekin saivat julistaa: ”Olemme nähneet Herran, hän elää!”
Jeesus itse kulki autiomaan matkan, voitti kiusaukset, otti elämämme taakat, piikkiset, vaikeat, musertavat asiat, kantaakseen. Hän kärsi meidän tähtemme ja samalla tarjosi lahjan meille elääksemme Hänen kanssaan kaikkina päivinä paikasta ja ajasta riippumatta. Jeesus voitti kuoleman, virvoitti autiomaan kukkimaan ja tuottamaan hedelmää.
Jeesus, meidän Herramme, Kuningasten Kuningas sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8: 12
Lastenohjaaja Merja Palokankare
Laulu: Lasten Virsi 39
Pääsiäiseen herätä saan ja kirkkauteen valloittavaan. Herramme ei hautaansa jää. Jeesus nyt on ylösnoussut.
Ylistys Jumalan, soi halki maailman: Jeesus nyt kuoleman voittanut on!
Kivi jo pois vieritettiin, ja laulumme soi korkeuksiin. Vapahtaja luonamme on! Jeesus nyt on ylösnoussut.
(kerto)
Enkeli näin viestiä tuo: Jo kiiruhtakaa murheisten luo. Kaikkialla kuuluttakaa: Jeesus nyt on ylösnoussut!
(kerto)
sanat. Anna-Mari Kaskinen