OLET SOVITETTU!

 

2. Kor 5:19 – 6:1

 

Toisen korinttilaiskirjeen viidennessä luvussa olemme evankeliumin ytimessä. Jotta evankeliumin sanoman voisi ottaa vastaan, ihmisen on hyvä ymmärtää, mikä on esteenä hänen ja Jumalan väliselle yhteydelle. Siitä Paavali kertoo seuraavaksi.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. (2 Kor 5:19)

 

Ihmisten rikkomukset ovat särkeneet yhteyden ihmisen ja Jumalan väliltä. Evankeliumi kertoo, kuinka Jumala teki jotakin tälle esteelle: hän teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa. Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että kun puhutaan sovinnosta ihmisten ja Jumalan välillä, kysymyksessä ei ole samanlainen välienselvittelytilanne kuin kahden ihmisen välillä. Jos esimerkiksi aviopuolisot ovat riidelleet keskenään, heidän saattamiseksi sovintoon voi riittää se, että kumpikin pyytää anteeksi omaa käytöstään. Ihmisen ja Jumalan välisen suhteen rikkoontumisessa on kuitenkin kysymys enemmästä. Se oli ensinnäkin kokonaan ihmisen syytä. Toiseksi ihmisen suorittama anteeksipyyntö tai katumusharjoitus ei olisi voinut eheyttää sitä suhdetta. Välien rikkoontumisessa oli kysymys paljon valtavammasta asiasta. Pelkkä sopimisen halu ei olisi voinut saattaa suhdetta kuntoon.

Ihmiset voivat tehdä keskenään sovinnon vain päättämällä antaa toisilleen anteeksi. Jumala ei voinut tehdä niin. Anteeksianto merkitsee Jumalalle paljon enemmän kuin pelkkiä sanoja. Hän oli ilmoittanut ensimmäiselle ihmiselle, että hänen tahtonsa vastainen toiminta tuottaa ihmiselle kuoleman. Eikä Jumala milloinkaan syö sanojaan. Mitä olisi tapahtunut, jos Jumala olisi vain sanonut Aadamille ja Eevalle lankeemuksen jälkeen: ”Sattuuhan sitä. Unohdetaan koko juttu.”? Sellainen vastaus olisi sotinut Jumalan olemusta vastaan. Hän olisi osoittautunut valehtelijaksi.

Jumala kuitenkin tahtoi saattaa ihmisen sovintoon kanssaan. Hän ei tahtonut ihmiskunnan joutuvan ikuisesti eroon hänestä, Tekijästään. Niinpä hän valmisti sovinnon. Se tarkoitti, että Synnittömän oli kuoltava syntisten puolesta ja sijasta. Kun maan päällä ei ollut yhtään synnitöntä ihmistä, Jumalan itsensä täytyi tulla ihmiseksi, elää täydellinen ihmisen elämä ja kärsiä meidän vajavaisten ihmisten ansaitsema kuolemantuomio meidän sijastamme. Paavali sanoo jatkossa jopa, että Jeesus Kristus tehtiin synniksi. Ihmisen ja Jumalan välille syntyneen sovinnon valmistaminen merkitsi sitä, että viattoman täytyi kuolla. Tämä kaikki on perustana sille, että Jumala saattaa nyt antaa synnit anteeksi sille, joka sitä häneltä pyytää Jeesuksen tähden.

Jumalan valmistama sovitus merkitsee sitä, ettei Jumala enää lue meille viaksi meidän rikkomuksiamme. Me olemme kyllä syntisiä, mutta niistä on jo Jumalan Poika kärsinyt rangaistuksen, eikä samasta rikoksesta rangaista kahdesti. Myös VT todistaa samaa Ps 32:2:ssa: ”Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.”

Jeesuksen kuolema ristillä syntiemme sovitukseksi merkitsi sitä, että jotakin muuttui täydellisesti ihmisten ja Jumalan välisessä suhteessa. Suurinkin syntinen saa nyt täysin vapain mielin tulla hänen luokseen, ja hänet otetaan ilomielin vastaan. Koska Jumalan Poika kuoli syntisten ihmisten puolesta, Jumala ei etsi meitä lausuakseen meille kuolemantuomion, vaan antaakseen meille elämän. Kristus kuoli, jotta me saisimme elää. Jeesus ilmoittikin tämän totuuden selvästi Joh 12:47b:ssa: ”En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”

Edellä sanottu tarkoittaa sitä, että saat lakata pohtimasta, mitä sinun pitäisi tehdä saadaksesi Jumalan mielisuosion osaksesi. Hän on tehnyt jo kaiken sinun puolestasi. Hän rakastaa sinua. Siksi hän lähetti Poikansakin maailmaan kuolemaan puolestasi. Hän teki kaiken tarvittavan, jotta voisi olla sinulle todelliseksi avuksi.

Koska Jumala on tehnyt tämän kaiken valmiiksi ja avannut meille Pojassaan Jeesuksessa oven taivaaseen, Paavali saattaa sanoa:

Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. (2 Kor 5:20)

Evankeliumin julistaminen on siis oikeastaan ihmisten suostuttelua siihen, että mahdollisimman monelle kelpaisi se sovinto, jonka Jumala on Kristuksessa valmistanut. Sillä kukaan ei enää joudu kadotukseen syntiensä vuoksi. Sen sijaan jos kun joku sinne joutuu, se johtuu siitä, ettei hänelle ole kelvannut Jumalan tarjous sovinnosta.

Sanoma Jumalan valmistamasta pelastuksesta on siis otettava vastaan. Se ei vaikuta automaatin tavoin pelastusta ihmiskunnassa. Se ei ole kuin jokin kahviautomaatti, joka alkaa valmistaa kahvia heti, kun oikeat aineet on pantu kojeeseen ja nappia on painettu. Siitä syystä sanomaa Jumalan valmistamasta pelastuksesta on julistettava kaikille ihmisille. Apostolit rakensivat sen kristillisen opetuksen pohjan, jonka varassa me nykyäänkin elävät kristityt saamme elää. UT:n kirjat on annettu meille sitä varten, että niiden avulla yhtäältä tietäisimme, mitä Jeesus Kristus teki ja toisaalta ymmärtäisimme, mikä sen teon merkitys oli kannaltamme.

Nyt Paavali sanoo suoraan, että Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät ihmiskunnalle sitä, että kuka tahansa, joka panee elämänsä turvaksi Kristuksen pelastustyön, saa syntinsä anteeksi ja ikuisen elämän Jumalan luona. Ja me, jotka nyt kuulemme tai luemme tämän sanan, saamme ottaa sen todesta. Se on Jumalan antama lupaus. Eikä hän valehtele. Jumala ei tyhjää puhu. Saamme siis tarttua turvallisin mielin tähän lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta ja tietää, että se on totta.

Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. (2 Kor 5:21)

Vuoden 1938 käännös ilmoittaa tämän totuuden vielä rajummalla tavalla sanoessaan, että Jumala teki Kristuksen synniksi meidän tähtemme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Se että Jeesus tehtiin synniksi tarkoittaa sitä, ettei Jeesukseen ristillä kohdistunut vain ihmisten vaan myös Jumalan viha, joka on aiheutunut kaikista kaikkien ihmisten kaikkina aikoina tekemistä synneistä. Näin synnitön Jeesus, joka itse ei ollut milloinkaan poikennut Jumalan tahdosta eikä ollut siis tehnyt syntiä, sai kantaa ruumiissaan ristille koko ihmiskunnan syntikuorman. Näin Jumala tuli sovitetuksi, ja meille ihmisille annettiin Kristuksessa lupa tulla vanhurskaiksi, Jumalan hyväksymiksi. Sillä se, joka on uskon kautta tullut liitetyksi Herraan Jeesukseen, omistaa myös hänen täydellisyytensä. Tästä ihmisten syntien ja Jeesuksen täydellisyyden välisestä suhteesta on kristikunnassa alettu käyttää nimitystä autuas vaihtokauppa.

Ilmaus tarkoittaa sitä, että kun annat syntisyytesi Kristukselle, hän antaa tilalle oman täydellisyytensä ja taivaskelpoisuutensa. Sen vaihtokaupan perustus on Jeesuksen ristillä tekemä sovitustyö. Sen ansiosta sinulla on lupa uskossa turvautua häneen. Uskomalla Jeesukseen sinusta tulee Jumalan silmissä yhtä täydellinen kuin synnitön Jeesuskin on.

Teema sovituksesta jatkuu keskeytyksettä myös seuraavan luvun alussa.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! (2 Kor 6:1)

Paavali kutsuu itseään ja tovereitaan Jumalan työtovereiksi. Se tarkoittaa, että Paavali tovereineen tekee työtä samassa tarkoituksessa kuin Jumalakin eli että mahdollisimman moni ihminen kuulisi evankeliumin Kristuksesta. Paavali tahtoo viedä sanomaa sovituksesta eteenpäin, koska ilman sitä kukaan ihminen ei voi löytää yhteyttä Jumalaan ja saada syntejään anteeksi. Tästä syystä tarvitaan jatkuvasti myös lähetystyötä, jotta ihmiset kaikkialla maailmassa kuulisivat sanoman Jeesuksesta. Jos sitä sanomaa ei kuulla, myöskään uskominen Herraan Jeesukseen ei ole mahdollista.

Tiedäthän, ettei Suomenkaan kristityille ole annettu oikeutta riistää ihmisiltä mahdollisuutta kuulla evankeliumia. Todellista rakkauden osoittamista on kertoa ihmisille, että heidän syntinsä on sovitettu.

Paavali ilmaisi myös sen järkyttävän totuuden, että jossakin tilanteessa ja jonkun ihmisen osalta Jumalan armo voi jäädä turhaksi. Nämä sanat sisältävät vastauksen ainakin kahteen kysymykseen, jotka ovat nykyään hyvin ajankohtaisia. Ensinnäkin omana aikanamme, kun uskontojen välinen vuoropuhelu on lisääntynyt, kristittyjä on kohdannut yhä suurempi kiusaus alkaa ajatella, että Jeesus Kristuskin olisi vain yksi monista teistä Jumalan luo. Tämän ajattelun nämä Paavalin sanat tekevät mahdottomaksi. Jumalan armo jää turhaksi jokaisen ihmisen osalta, joka ei usko Herraan Jeesukseen. Sillä ihmiskunnan syntisyyden vuoksi Jumalan luo ei ole muita reittejä kuin se, jonka Jumala itse on Pojassaan avannut.

Paavalin sanoista heijastuu koko Israelin kansan historia ja se valtava työ, jonka Jumalan on tehnyt valmistaakseen pelastuksen maailmalle. Jumala valitsi Abrahamin Israelin kansan kantaisäksi. Sen jälkeen hän valmisti Israelin kansaa lähes parin tuhannen vuoden ajan Kristuksen maailmaan tuloa varten. Tämän kaiken hän teki, jotta maailman synnit sovitettaisiin. Ja nyt Paavali kertoo, että kaikki voi jäädä turhaksi jonkun ihmisen osalta. Siihen liittyykin toinen aikamme puheenaihe. Jumala ei pakota ketään luokseen taivaaseen. Kenenkään ei ole pakko uskoa Herraan Jeesukseen. Mutta silloin, kun ihminen kieltäytyy ottamasta vastaan Jumalan valmistamaa pelastusta, armo jää hänen osaltaan turhaksi.

Siksi pelastuksen päivä, armon hetki on juuri nyt. Evankeliumi on tarkoitettu vastaanotettavaksi silloin, kun se kuullaan. Kukaan ei tiedä mitään huomisesta. Meille on annettu vain tämä nykyinen hetki elettäväksi. Siksi myös evankeliumi on otettava vastaan tänään. Sen parempaa aikaa ei ole. Parempaa aikaa ei tarvitse odottaa siitäkään syystä, että Jumala on jo tehnyt kaiken valmiiksi. Julistuttamansa sanan kautta hän nyt pyytää meitä luokseen, ja meillä on siitä syystä, hänen sanansa rohkaisemina, lupa mennä hänen armahdettavakseen. Silloin armo ei jää turhaksi.

 

Pastori Jukka Norvanto