Raamattu ajassamme

ONKO SUURI, LOPULLINEN LUOPUMUS JO ALKANUT?

Apostoli Paavali opettaa Tessalonikalaiskirjeissään jo ensimmäisille kristityille ja seurakunnille selkeästi ja painokkaasti Herran tulemuksesta ja ylösnousemuksesta, mutta myös niitä edeltävästä suuresta luopumuksesta, joka huipentuu lopullisen Antikristuksen ilmestymiseen kaikella valheen ja vääryyden voimalla ja viettelyksillä.

Tessalonikalaiskirjettä on avannut hyvällä tavalla Leif Nummela kirjassaan Laskettu aika (Uusi tie, 1999). Siinä Nummela nostaa esille lähetysjohtaja Ole Hallesbyn analyysin vuodelta 1938. Voimme itse arvioida, miten osuva ja ajankohtainen tuo Hallesbyn arvio on.

Ensin on hyvä lukea keskeinen raamatunteksti ja taustoittaa asiaa lyhyesti.

2 Tess 2:3-9:

Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 

Te tiedätte, mikä häntä nyt pidättää, niin että hän vasta ajallaan ilmestyy. Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, kunhan poistuu tieltä se, joka sitä on vielä pidättämässä. Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella. 

Tuon laittoman tuleminen tapahtuu Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein, kaikin vääryyden viettelyksin niille, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua. 

Leif Nummela kuvaa kristikunnan luopumusta seuraavasti:

• Luopumus tapahtuu syklisesti ja prosessia voidaan verrata Jeesuksen sanoin synnytyspolttoihin, jotka tihentyvät ja voimistuvat huipentuen synnytykseen.
• Pitkässä kristikunnan historiassa on ollut useita merkittäviä luopumuksen vaiheita, mutta viimeisen kahden sadan vuoden aikana luopumus on ollut laajempaa ja röyhkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Lähetysjohtaja Ole Hallesbyn analyysi (1938):

”Elämme parhaillaan suuren luopumuksen aikaa. Kirkon pitkässä historiassa emme voi osoittaa mitään luopumusta, joka läheskään olisi verrattavissa siihen, mitä nyt havaitsemme. Tämä luopumus on syvä ja laaja.

Tieten tahtoen sysätään syrjään Jumalan ikuiset totuudet ja asetetaan ihmisten mielipiteet Jumalan sanan tilalle. Tässä ei ole kyse siitä, kuten aiemmin, että selitettiin väärin tai himmennettiin Raamatun sanaa, jolla kuitenkin tunnustettiin jumalallista auktoriteettia.

Ei – nyt tieteen ja sivistyksen nimissä hylätään se, mikä on jumalallista, ja asetetaan auktoriteetiksi sellainen, mikä on inhimillistä. Parannetaan kristinuskoa ja tehdään se uudenaikaiseksi, jotta se olisi otollinen ja riittävä uudenaikaiselle ihmiselle.

Kristinuskon nimissä luodaan uusi uskonto, joka on vanhan (syntisen) ihmisen uskonnollisen ja siveellisyyden mukainen, ja joka on vapautettu kristinuskon loukkaavista vastakohdista, paradokseista ja pahennuksesta.

(Niitä ovat ristinevankeliumi ja pyhä elämänlaki, jotka julistavat ihmisen syntisyyttä ja sovituksen välttämättömyyttä, Raamatun ilmoittamalla tavalla, ainoana pelastustienä).

Tämä uusi liike esiintyy kaikkialla sillä arvovallalla, minkä tiede ja kulttuuri, ja valtion ja kirkon hallinto voi sille antaa. Se esiintyy kaikissa maailman kristillisissä kirkkokunnissa.

Pelottava tosiasia on, että useimmat jumaluusopin professorit, siis pappien opettajat, eivät usko ja opeta Raamatun evankeliumia, vaan ovat luopumuksen puolella. Vielä hirveämpää on se, että suuri osa lähetyssaarnaajista saarnaa pakanoille luopumuksen uskontoa kristinuskon nimissä.

Kun luopumus esiintyy tällaisissa muodoissa kirkossa, on helppo ajatella, miten on sivistyselämässä. Siinä ei ainoastaan halveksita kristinuskoa ja kristillistä elämäntapaa, vaan sitä pilkataan ja vastustetaan, ja sitä vastaan taistellaan. Sellaista yhteiskunta vielä palkitsee stipendein ja tunnustuksin (puhumattakaan mediasta).

Maaperä on hyvin valmisteltu Antikristukselle.” Näin päättää Ole Hallesby vuonna 1938.

.

Leif Nummela kuvaa kirjassaan kristikunnan luopumuksen pitkää prosessia mm. siteeraamalla dosentti Kaarlo Arffmania. Mukana on omia lisäyksiäni.

1. Paholainen nosti juutalaiset ja Rooman pakanalliset keisarit vainoamaan kristittyjä. Se ei kukistanut kristinuskoa, vaan lopulta Roomakin omaksui kristillisen uskon.
   .
2. Paholainen muutti taktiikkaansa ja alkoi tuottaa kristikunnan sisäisiä harhaoppeja yrittäen hajottaa kirkon ja ajaa kristityt luopumaan evankeliumista. Kirkkoisä Augustinus koki elävänsä juuri tätä vaihetta.
   .
3. Paholainen otti valtaansa kirkon keisariuden ja paaviuden kautta, vääristi Raamatun sanoman kreikkalaisella filosofialla (skolastiikka) ja evankeliumin ihmisteoilla ja pyhimyksillä, etenkin Marian palvonnalla. Erityisesti Luther koki tämän olevan jo lopullista luopumusta ja nimesi paavin Antikristukseksi.
   .
4. Mutta tapahtuikin laaja uskonpuhdistus ja suuri maailmanlaaja lähetysherätys, jollaista ei ole koskaan aiemmin koettu. Tämä vaikutus jatkuu yhä edelleen.
   .
5. Sen rinnalle kasvoi 1800-luvulta alkaen liberaaliteologian valtaannousu ja vanhan kristikunnan maallistuminen ja luopumus, jota Hallesby kuvaa osuvasti. Tälle on ominaista suora ja röyhkeä kaiken jumalallisen sivuuttaminen ja kieltäminen, ja ihmisen asettaminen Jumalan paikalle. Syvimmiltään tämä on paholaisen palvontaa.
   .
6. Lopullinen luopumus tulee huipentumaan Antikristuksen ja hänen diktatuurinsa lyhyeen, mutta äärimmäiseen valtakauteen, jonka Herra Jeesuksen tulemus päättää. Silti Antikristuksen ja laittomuuden hengen voima ja valta on merkittävää ja hallitsevaa. Antikristus istuu Jumalan temppelissä, eli myös kirkossa, halliten sen virkoja ja toimintoja. Se vihaa Jumalan sanaa ja hyökkää Sanan julistajia vastaan kaikin tavoin ja kaikkien kannattajiensa kautta. Lue myös Hes 28:2 ja Jes 14:13-16.

.

Kaiken tämän keskellä ja edessä mikä on tärkeintä?

Laittomuutta palveleva, Jumalan auktoriteetin kieltävä ihminen menettää todellisen vapautensa, arvonsa ja tarkoituksensa. Jumalan armon ja tahdon alla elävä ihminen vapautuu synnin, kuoleman ja paholaisen pakkovallasta todelliseen rakkauteen ja iloon.

Tärkeää on ymmärtää, mistä luopumuksessa on kysymys ja pysyä erossa siitä. Olennaista ei ole se, kuka Antikristus on. Me emme odota Antikristusta, vaan Herraa Jeesusta Kristusta!

Kaikkein tärkeintä on keskittyä pitämään huolta siitä, ettei oma elämä ole luopumuksen vallassa ja että itse on mukana sellaisessa kristittyjen yhteydessä, jossa pidetään kiinni Jumalan ja hänen sanansa tuntemisesta.

Profeetta Danielin mukaan ”Liitonrikkojat vietellään luopumukseen, mutta niiden joukko, joka tuntee Jumalansa, pysyy lujana ja täyttää tehtävänsä” (Dan 11:32).

Psalmi 139:24: ”Katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkiselle tielle”.

Meidän tehtävämme on todistaa totuudesta oman sukupolvemme keskellä loppuun asti.

Herra Jeesuksen sanoin: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa, aina maan ääriin saakka” (Apt 1:8).

Lähetyskäskyssä on samalla lupaus Herramme läsnäolosta ja huolenpidosta jokaiselle päivälle läpi koko ajallisen elämän perille kirkkauteen saakka (Matt 28:18-20).

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne!