Mietteitä pimeyden keskellä

MIETTEITÄ PIMEÄN AJAN KESKELLÄ

.

Mietin usein Jumalan rakkautta,

sen väkevyyttä ja vaikutusta,

anteeksiantonsa syvyyttä,

läsnäolonsa pyhyyttä,

ihmisen kärsimättömyyttä,

valitusta ja tyytymättömyyttä.

.

Miksi Hän loi ihmiset tänne,

vaikka tiesi tottelemattomuutemme,

rajallisuutemme ja syntimme,

Jumalan ja toisten syyttelymme,

valehtelumme ja rikoksemme,

jopa epäjumalien palvontamme?

.

Tiesi hyvin pienen joukon uskolliseksi,

vain murto-osan Hänet vastaanottavaksi.

Silti Hän saarnautti hullutustaan

odottaen vastakaikua luomakunnaltaan.

Kuinka arvokas on yksi ihminen,

yksin Jumala armossaan voi kertoa sen.

.

Olisiko Hän tullut yhden tähden

muokatakseen tästä mielensä mukaisen?

Ei, sillä Hän on rajoittanut itsensä

antaen ihmisen tehdä omat päätöksensä.

Toisaalta yhdenkin ihmisen vuoksi

verivirtansa Golgatan ristillä vuosi.

.

Miksi Hän rajoitti valtaansa

ja salli synnin tulla ihmiskuntaansa?

Millainen on Hänen rakkautensa,

sitä ei ihminen käsitä aikanansa,

vaan kapinoi Jumalaa vastaan

eikä ymmärrä tahdostaan rahtuakaan.

.

Siivosyntinen ei välitä Hänen suunnitelmastaan

eikä tahdo kääntyä puoleensakaan.

Hänelle kyllä kelpaisi Jumalan hyvyys,

kunhan häntä ei kohtaa Jumalan pyhyys.

Jumalan pelko on hänelle vierasta

eikä hän tahdo kuulla mitään parannuksesta.

.

Mitä tekee Jumala tässä tilanteessa?

Hän jatkaa rakkautensa jakamista,

kutsuu ihmistä monin eri tavoin

etsikkoaikoina, kun taivas on avoin.

Hän puhuttelee jokaista tavallansa

vetäen puoleensa rakkaudellansa.

.

Miksi kaikki saa jatkua tähän tyyliin,

milloin pahuus päättyy ja kaikki tulee syyniin?

Luomakunta jatkaa huokailemistaan,

tosi uskovat kamppailevat vaikeuksissaan,

etsivät Jumalaa yhä kiihkeämmin

jättäen itsensä täysin Herran käsiin.

.

Monet ovat laimentuneet uskossansa

nautinnoissa, julkisynneissä ja juomingeissa.

Maailman meno on vetänyt ihmeillänsä

eikä enää oikea erotu väärästä.

Syntielämä on juurtunut jo syvälle,

paholainen ansoineen on päästetty sisälle.

.

Jumalan sanaa ei enää lueta

eikä jakseta tai ole aikaa rukoilla

hävetään olla tosi uskovien seurassa

eikä nähdä parannukseen tarvetta.

Yritetään miellyttää ihmisiä

eikä Jumalan varoituksista välitetä.

.

Seurataan uusia harhaoppeja

ja Raamattuun pohjautumattomia kristuksia,

fiilistellään joukon mukana massakokouksissa,

mutta ei hiljennytä Herran edessä yksin ollessa,

uskotaan valhepuheita ja auktoriteetteja,

mutta ei itketä kadotukseen joutuvia.

.

Jumalattomuus lisääntyy koko ajan,

väkivalta ylittää uskovan sietorajan.

Jumala hallitsee kuitenkin kaikkea,

odottaen, kunnes morsiusjoukkonsa on valmiina.

Tahdommeko olla mukana tässä joukossa

Jeesuksen tullessa noutamaan luokseen omiansa?

.

Maija Vekara