KESÄN KAUNEIN HETKI

Päivä kesäkuinen – juhannuksen ilta,
kuin sula kulta on järven pinta.
Auringon silta loistaa veden yli,
niin kaunis, kutsuva on luonnon syli.

Nuorten kaunein hetki – juhannusyö,
vain toisillensa heidän sydämet lyö.
Ikuisia lemmenvaivoja siinä vannoen
ovat löytäneet onnen maallisen.

Hiljaista on niin – vain lintu laulaa,
nuorten ajatukset tulevaan jo kantaa.
Illan hämärässä – yhdessä ollen näin,
rakkaus suuri, salainen heitä lähentäen.

Ei enää kuiski tuuli kaislistossa,
on sorsaemo, poikasetkin poissa.
Rantakivellä istuvat he sylikkäin,
”Oi jospa saisimme aina olla näin.”

Kuiskaa poika hiljaa tytön korvaan,
onnellisena nojaa tyttö pojan rintaan.
Kädet ristien antaa kiitoksen Herralleen,
joka johtanut on heidät toisilleen.

Kohtasi suuri rakkaus näitä nuoria,
miksi se ei kohtaa meitä kaikkia?
Jää joku meistä aina yksin unholaan,
ei tiedä, miksi näin käy kohdallaan,

että maisen onnen tietä kulkea ei saa,
vaan yksin täällä täytyy taivaltaa.
Tähän vastaus on meille salainen,
Isämme Taivainen yksin tietää sen.

Ei mene aina niin kuin toivomme,
ei tiedossa ole mainen matkamme.
Täynnä yllätyksiä elomme on tää,
niitä ilman meistä yksikään ei jää.

Kai kaikesta kiittäen kuljemme eteenpäin?
Herran siunausta saamme pyytää näin:
Ole yksinäisen kanssa, anna apusi,
tapahtukoon meille sinun tahtosi.

Vain kaunis kuulas juhannusilta
on nuoren puhtaan onnen todistaja.
Kuitenkin katsoo Isä Taivainen
omia lapsiaan rakastaen, siunaten.

Siunaa Herra meitä jokaista,
anna armossasi apu aina oikea.
Kiitos Herra, että Sinä hyvin teet,
anna jokaiselle rauhasi sydämeen.

.

Jaakko Ranta