MIETTEITÄ PIMEÄN AJAN KESKELLÄ
.
Mietin usein Jumalan rakkautta,
sen väkevyyttä ja vaikutusta,
anteeksiantonsa syvyyttä,
läsnäolonsa pyhyyttä,
ihmisen kärsimättömyyttä,
valitusta ja tyytymättömyyttä.
.
Miksi Hän loi ihmiset tänne,
vaikka tiesi tottelemattomuutemme,
rajallisuutemme ja syntimme,
Jumalan ja toisten syyttelymme,
valehtelumme ja rikoksemme,
jopa epäjumalien palvontamme?
.
Tiesi hyvin pienen joukon uskolliseksi,
vain murto-osan Hänet vastaanottavaksi.
Silti Hän saarnautti hullutustaan
odottaen vastakaikua luomakunnaltaan.
Kuinka arvokas on yksi ihminen,
yksin Jumala armossaan voi kertoa sen.
.
Olisiko Hän tullut yhden tähden
muokatakseen tästä mielensä mukaisen?
Ei, sillä Hän on rajoittanut itsensä
antaen ihmisen tehdä omat päätöksensä.
Toisaalta yhdenkin ihmisen vuoksi
verivirtansa Golgatan ristillä vuosi.
.
Miksi Hän rajoitti valtaansa
ja salli synnin tulla ihmiskuntaansa?
Millainen on Hänen rakkautensa,
sitä ei ihminen käsitä aikanansa,
vaan kapinoi Jumalaa vastaan
eikä ymmärrä tahdostaan rahtuakaan.
.
Siivosyntinen ei välitä Hänen suunnitelmastaan
eikä tahdo kääntyä puoleensakaan.
Hänelle kyllä kelpaisi Jumalan hyvyys,
kunhan häntä ei kohtaa Jumalan pyhyys.
Jumalan pelko on hänelle vierasta
eikä hän tahdo kuulla mitään parannuksesta.
.
Mitä tekee Jumala tässä tilanteessa?
Hän jatkaa rakkautensa jakamista,
kutsuu ihmistä monin eri tavoin
etsikkoaikoina, kun taivas on avoin.
Hän puhuttelee jokaista tavallansa
vetäen puoleensa rakkaudellansa.
.
Miksi kaikki saa jatkua tähän tyyliin,
milloin pahuus päättyy ja kaikki tulee syyniin?
Luomakunta jatkaa huokailemistaan,
tosi uskovat kamppailevat vaikeuksissaan,
etsivät Jumalaa yhä kiihkeämmin
jättäen itsensä täysin Herran käsiin.
.
Monet ovat laimentuneet uskossansa
nautinnoissa, julkisynneissä ja juomingeissa.
Maailman meno on vetänyt ihmeillänsä
eikä enää oikea erotu väärästä.
Syntielämä on juurtunut jo syvälle,
paholainen ansoineen on päästetty sisälle.
.
Jumalan sanaa ei enää lueta
eikä jakseta tai ole aikaa rukoilla
hävetään olla tosi uskovien seurassa
eikä nähdä parannukseen tarvetta.
Yritetään miellyttää ihmisiä
eikä Jumalan varoituksista välitetä.
.
Seurataan uusia harhaoppeja
ja Raamattuun pohjautumattomia kristuksia,
fiilistellään joukon mukana massakokouksissa,
mutta ei hiljennytä Herran edessä yksin ollessa,
uskotaan valhepuheita ja auktoriteetteja,
mutta ei itketä kadotukseen joutuvia.
.
Jumalattomuus lisääntyy koko ajan,
väkivalta ylittää uskovan sietorajan.
Jumala hallitsee kuitenkin kaikkea,
odottaen, kunnes morsiusjoukkonsa on valmiina.
Tahdommeko olla mukana tässä joukossa
Jeesuksen tullessa noutamaan luokseen omiansa?
.
Maija Vekara