KIRKON TUUTULAULU
Tuhoisa tulipalo on syttynyt kaksikerroksisessa puutalossa. Perhe nukkuu yläkerran makuuhuoneessa ruususen unta. On vain muutamia sekunteja aikaa pelastautua.
Mitä tekee monien piispojen ja pappien valtakunnallinen kirkkokuoro? Se laulaa tuutulaulua: Nuku vaan, nuku vaan, pienoinen hiljaa. Nuku vaan, nuku vaan… Kaikki on hyvin.
Entä mitä tekivät Israelin ”profeetat”, kun Jumalan lähettämä tuho oli jo ovella?
Kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: ’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole. He joutuvat häpeään. Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys! (Jer 8:11-12,15)
Kansa kuunteli mieluummin vääriä profeettoja kuin oikeita. Niinpä Babylonia valloitti maan, tuhosi Jerusalemin ja temppelin, ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen loppuiäksi.
Oikea profeetta, piispa ja pappi on se, joka herättää kansan synninunesta ehdottomalla lain ja evankeliumin julistuksella. Hän kutsuu: Tule Jeesuksen luo!
Kun Jumala ravistelee koko maailmaa niin, että tukka pölisee kaljullakin, niin silloin ei lauleta tuutulauluja. Eihän Jumalakaan tee niin! Siksi ei myöskään hänen palvelijansa!
On oma aika vakaalle hengelliselle kasvulle. On oma aika vakavalle herätykselle koettelemusten keskellä. On oma aika julistaa lohdutusta Jerusalemin raunioille.
Katso mitä Jumala tekee ja ymmärrä mitä hetkeä nyt elämme!
Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra. Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka kallion murtaa? (Jer 23:8-9)
Kun ihminen turvautuu Luojaansa, tunnustaa syntinsä, ottaa vastaan sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa, ja antaa koko elämänsä Jumalan huomaan, silloin alkaa lohdutuksen ja jälleenrakentamisen aika.
Ei ennen.
Nyt Suomen kansa elää syvässä luopumuksessa. Siksi sille ei julisteta lohdutusta vaan herätystä. Ennen Vapahtajaa kulki Johannes Kastaja, joka herätti kansan kuolemanunesta ja valmisti sydämiä Kristukselle. Samaa valmistamista tarvitaan tänäänkin.
Älä siis lohduta jumalatonta rauhalla, jota ei ole – ilman Kristusta. Sen sijaan todista Vapahtajasta ja kehota kääntymään Jumalan puoleen. Rukoilkaa yhdessä.
On aika pelastaa tulipalosta kaikki nukkuvat ja laulaa herätyksen lauluja:
Virsi 408
- Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie,
joka elämään vie!
Kohta jo päättynyt päivämme lie.
* * * * * - Ei elon tiellä nyt nukkua auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua veltto ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.
* * * * * - Maailman rakkaus mielestä heitä,
riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä,
vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen
maasta kiusausten
taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.
* * * * * - Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen.
Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä,
varjele viekkailta aikeilta sen.
Näin armosi suo,
hyvä turvasi tuo,
vie meidät autuuteen Jumalan luo.
HERÄTYS TULEE VARMASTI!
Jumala puhuttelee ihmistä, jotta tämä heräisi todellisuuteen, ymmärtäisi syntisyytensä ja kuolevaisuutensa, ja jotta tämä turvautuisi Luojaansa Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta.
Näin Jumala rakastaa meitä kaikkia, aivan jokaista. Hän tuli ihmiseksi Pojassaan ja sovitti syntimme ristillä. Täyttyneen sovituksen merkkinä hän nousi ylös kuolleista ja avasi meille tien elämään. Sen vakuudeksi ja voimaksi Jumala antoi meille Pyhän Henkensä.
Tiedämme, että ihmiset ovat maallistuneet eivätkä enää tunne Luojaansa. Sen myötä he ovat kadottaneet elämän tarkoituksen ja mielekkyyden. Se on tuhon tie. Sen merkkejä ihmiskunnan historia, nykyisyys ja tulevaisuuden uhkakuvat ovat täynnä.
Vain Jumala antaa elämän, tulevaisuuden ja todellisen toivon. Ei ihminen. Ei tiede. Ei avaruusoliot. Ei sattuma. Ei mikään muu. Vain Jumala.
Olemme nyt koronakriisin keskellä. Joitakin se pelottaa. Kaikkia se pysäyttää. Taloutta se horjuttaa vakavasti. Olemme kuitenkin vasta korona”tsunamin” alkuhetkissä. Se on massiivinen. Sen kerrannaisvaikutuksia emme edes osaa aavistaa.
Alkaa ketjureaktio, jota yritetään hallita pakkovallalla. Se ei onnistu ja se hyödyttää hetkellisesti vain muutamia. Ihminen ei voi paeta kuolemaa eikä vastuuta Luojansa edessä.
Raamatun ennustamat viimeiset, järisyttävät tapahtumat ovat edessämme. Ne tulevat kuin naisen synnytyspoltot – yhä tihenevästi, yhä voimakkaampina. Niiden välissä olevat levon hetket lyhenevät ja heikkenevät.
Kirjoitukset täyttyvät. Ihmiskunta ilman Jumalaa tuhoutuu, mutta ihminen Jumalan armon suojissa pelastuu. Kaiken keskellä Jumala tahtoo pelastaa jokaisen yksittäisen ihmisen – sinutkin.
Jokainen kriisi on mahdollisuus – hyvään tai pahaan. Kun ihminen joutuu kriisiin, jossain vaiheessa hän hetkellisesti ymmärtää elämän syviä realiteetteja ja sen, että hän tarvitsee ikiaikaista Jumalaa.
Kriisin keskellä ihminen joko turvautuu Jumalaan tai torjuu hänen rakkautensa. Toiset uskovat, toiset paatuvat. Uskova pelastuu iankaikkiseen elämään. Paatuneesta tulee entistäkin kovempi ja pahempi. Hänestä tulee uskovien vainoaja. Viimeisinä aikoina nämä kaksi ilmiötä voimistuvat ja jakolinja tulee hyvin selväksi.
Te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele. (Malakian kirja 3:18)
Taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. (Danielin kirja 11:33)
Jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. (Ilmestyskirja 9:20-21)
* * * * *
Nyt olemme maailmanlaajan, historiallisen kriisin keskellä, joka on vasta alkua. Kriisi on Jumalan puhuttelua meille ihmisille, jotta kääntyisimme ja saisimme armon ja elämän. Tässä on avain kriisimme ytimeen ja sen ratkaisuun. Sitä ratkaisua eivät tuo hallitus eikä lääketiede.
Herra sanoi Salomonille:
Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tai jos minä lähetän ruton kansaani,
mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palaavat pahoilta teiltänsä,
niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi. (2 Aikakirja 7:12-14)
* * * * *
Jeesus julistaa: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. (Markuksen evankeliumi 1:15)
Jumala pysäyttää meidät koronaviruksen ja järisyttävien yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sotilaallisten vaikutusten voimin. Lisäksi tulee maanjäristyksiä, myrskyjä, tulivuorten purkauksia ja meteoriitteja. Mutta se on vasta pysäyttämistä. Vasta kun ihminen pysähtyy, hän voi kuulla Jumalaa.
* * * * *
Tapahtuu kenties kuten profeetta Elia koki: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen.”
Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä.
Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.
Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa.
Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi… (1 Kuningasten kirja 19:11-13)
Näemme ja kuulemme Herran pyhyyden voiman järisyttävissä tapahtumissa. Ne pysäyttävät ja kauhistuttavat. Ne asettavat pienen ihmisen suuren Jumalan eteen.
Mutta syvimmän Jumalan äänen ja puhuttelun kuulemme, kun hiljennymme Herran eteen. Sitä hiljentymistä on tapahtunut aina ihmiselämän ja maailman myllerrysten keskellä. Silloin ihminen polvistuu ja saa kohdata Herransa.
Olemme suuren herätyksen edessä. Korona”tsunami” on vasta valmistelua. Sen myötä ihmisten ylle laskeutuu Herran Pyhä Henki.
Toiset nöyrtyvät ja pelastuvat, Jumalan rakkauden tähden. Toiset paatuvat ja menettävät mittaamattoman lahjan, oman pahuutensa tähden.
* * * * *
Aikojen lopussa on kaksi suurta sadonkorjuuta. Ensimmäinen on elämän sadonkorjuu. Toinen on tuomion ja kuoleman sadonkorjuu. Pienemmässä mittakaavassa niitä molempia on koettu läpi ihmiskunnan historian. Suuressa mittakaavassa nämä toteutuvat viimeisinä päivinä, jotka ovat edessämme.
Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: ”Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt.” Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi.
Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: ”Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet.” Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan. (Ilmestyskirja 14:14-19)
Jumala tahtoo, että jokainen pelastuisi ja tulisi osalliseksi elämän sadonkorjuusta. Sen eteen hän on tehnyt kaikkensa. Tässä on Jumalan rakkaus.
Mutta rakkaudessaan hän ei pakota ketään pelastukseen ja yhteyteensä. Ihminen saa valita. Kun ihminen luopuu Jumalan rakkaudesta, hän valitsee Jumalan pyhyyden ja oikeudenmukaisen tuomion. Silloin ihminen niittää, sitä mitä on kylvänyt. Hänet tuomitaan. Tässä on Jumalan pyhyys.
* * * * *
Herätys on jo tulossa kuin kaivattu sade pitkän kuivuuden jälkeen. Tähän päivään ja tilanteeseen sopii hyvin profeetta Eliaan seuraava kokemus. Israelin maassa oli kärsitty vuosien mittaisesta kuivuudesta. Mutta nyt hän kuuli hengessään tulevan sateen, vaikka sitä ei vielä näkynyt. Elia oli uskossaan luja, hän rukoili polvillaan ja sai lopulta nähdä tulevan sateen saapumisen.
Elia sanoi Ahabille: ”Nouse, sillä sateen kohina kuuluu.” Niin Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. Ja hän sanoi palvelijallensa: ”Nouse ja katso merelle päin.” Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: ”Ei näy mitään.” Hän sanoi: ”Mene takaisin.” Näin seitsemän kertaa.
Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: ”Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä.” Niin Elia sanoi: ”Nouse ja sano Ahabille: ’Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi’.” Tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. (1 Kun 18:41-45)
Jumala on tulossa. Herätys puhkeaa. Jumala kutsuu.
Toiset saavat elämänlahjan, toiset pitävät sen halpana.
Mikä on sinun vastauksesi?
Rukoile kanssani:
Pyhä Jumala. Sinä puhuttelet koko ihmiskuntaa ja minua.
Tunnustan, että olen avuton, monin tavoin eksynyt, syntinen, kuolevainen ihminen.
Herra, tarvitsen sinua ja armoasi.
Anna anteeksi kaikki syntini. Tapahtukoon sinun tahtosi koko elämässäni.
Tule minulle Vapahtajaksi ja Herraksi. Annan itseni ja elämäni Jeesukselle.
Ota minut lapseksi ja täytä minut Pyhällä Hengelläsi.
Avaa sydämeni, mieleni ja elämäni pyhälle Sanallesi.
Hoida, vahvista, kasvata ja käytä minua.
Johdata ja varjele. Vie perille taivaaseen saakka.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.
Aamen.