Laskiassunnuntai: Jumalan rakkauden uhritie

LASKIAISSUNNUNTAI: Jumalan rakkauden uhritie

 

Evankeliumi: Luuk 18:31-43

 

 

SAARNA

Tämän pyhän aiheena on Jumalan rakkauden uhritie. Raamatussa puhutaan paljon juuri Jumalan rakkaudesta. Mutta poikkeaako se juurikaan ihmisten välisestä kiintymyksestä?

 

Esitän nyt sinulle muutaman kysymyksen, joilla voit punnita oman rakkautesi suuruutta ja syvyyttä.

1) Paljonko olisit valmis uhraamaan sinulle rakkaan ihmisen puolesta?
Antaisitko aikaasi vaikkapa 1 kk verran elämästäsi auttaaksesi häntä? Tai voisitko antaa puolet omaisuudestasi, taikka peräti koko omaisuutesi? Entä olisitko valmis uhraamaan oman henkesi rakkaasi puolesta? Ehkä saattaisit tehdä näin oman lapsesi tai puolisosi hyväksi.

2) Entä paljonko olisit valmis uhraamaan satunnaisen ohikulkijan puolesta, jota et edes tunne?
Antaisitko 1 € / 10 € / 20 € / tekisikö 100 € jo tiukkaa? Olisitko valmis uhraamaan henkesi tai edes pikkusormesi vieraan puolesta?

3) Entä mitä olet valmis uhraamaan Syyrian kärsivän kansan puolesta?
Antaisitko 1 kk tuloistasi 100 % / 10 % / 1 %  / ei mitään?

4) Vielä yksi kysymys – paljonko uhraisit henkilön hyväksi, joka olisi vuosien ajan kiusannut sinua, puhunut sinusta pahaa, varastanut, kenties lyönyt tai tehnyt jotain vielä pahempaa? Mitä hyvää sydämestäsi haluaisit tehdä hänen hyväksi? Mikä on rakkautesi suuruus ja kohde?

 

Jeesus Kristus, Jumalan Poika kärsi, antoi henkensä, kuoli ristillä aivan kaikkien ihmisten puolesta.

  • niiden puolesta, jotka olivat häntä lähellä
  • niiden puolesta, jotka olivat välinpitämättömiä
  • niiden, jotka vihasivat häntä
  • niiden, jotka tappoivat hänet

 

Tässä on Jumalan rakkauden ja ihmisen rakkauden välinen suunnaton ero!

Jeesus sanoi: Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään, ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista. Rakkaudesta on kysymys.

 

Inhimillinen rakkaus lupaa paljon

Koko maailma juoksee rakkauden perässä – ei Jumalan rakkauden vaan inhimillisen rakkauden perässä. Mutta antaako se ihmiselle lopullisen ja kestävän täyttymyksen?

Inhimillinen rakkaus on epätäydellistä ja altis vääristymille. Kuulemme usein viestiä:
ihastu, rakastu, koe suuria tunteita ja intohimoja. Etsi sitä, mikä on kaunista tai komeaa. Tartu, maista, käytä ja heitä pois, kun viehtymys katoaa.

Rakkaudesta on tullut kertakäyttötavaraa. Sellainen rakkaus rikkoo sydämiä ja ihmisiä. Se ei anna sitä, mitä se lupaa. Koko maailma tavoittelee rakkautta kuin se juoksisi saippuakuplien perässä. Saippuakupla on kaunis ja kimalteleva, mutta kun sen saa kiinni, se hajoaakin käsiin. Inhimillisestä rakkaudesta puuttuu jotain olennaista.

Miten kuvaisimme inhimillistä rakkautta?

  • ihmisen rakkaus on nopeasti syttyvää ja tunnevaltaista
  • ihmisen rakkaus haluaa omistaa itselleen, sen mikä näyttää arvokkaalta
  • ihmisen rakkaus ottaa omakseen vaikka toisen oman
  • ihmisen rakkauden kohteeksi mahtuu vain yksi tai muutama
  • ihmisen rakkaus on haurasta ja särkyvää
  • ihmisen rakkaus muuttuu vihaksi, jos sitä loukataan
  • ihmisen rakkaus kestää vain aikansa.

Tai kuten Erkki Leminen kuvaa inhimillistä rakkautta: ”Ihastumisesta vihastumiseen,
sympatiasta antipatiaan, ei ole kovin pitkä matka, jos keinutaan tunteiden keinussa, kuten usein keinutaan. Rakkaudellinen realismi on asia erikseen.”

 

Jumalan rakkaus tulee lähelle

Kun ihmiset unelmoivat rakkaudesta, todellinen rakkaus kulkeekin sen katuja pitkin.
Se kolkuttelee ihmisten ovia ja sydämiä, mutta kovin usein ovi pysyy suljettuna. Kovin usein häntä pilkataan ja häpäistään. Hänen päälleen syljetään, häntä ruoskitaan ja hänet, joka on Rakkaus, tapetaan.

Ei vain silloin – 2000 vuotta sitten – vaan yhä tänään, koko maailman, Suomen ja oman paikkakuntamme kaduilla ja aitovierillä. Kuka välittää Jumalan rakkaudesta, Jeesuksesta?
Kuka työntää hänet tylysti sivuun? Kelpaako meille vain seimen lapsi, kultakäätyihin puettuna, suloinen ja harmiton pikkuvauva? Entä ristin Jeesus, joka onkin itse Jumala, Luojamme ja joka kuolee minun ja sinun syntiesi tähden?

On kuin Jumalan rakkaus ja ihmisen rakkaus eivät olisikaan samaa sukua. Ne ovatkin hyvin eri sävyisiä, jopa vastakkaisia.

Entä millaista on Jumalan rakkaus?

  • Jumalan rakkaus on kärsivällinen ja lempeä
  • Jumalan rakkaus ei kadehdi, ei katkeroidu, ei pöyhkeile
  • Jumalan rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan
  • Jumalan rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa
  • Jumalan rakkaus kestää kaiken, uskoo kaiken, toivoo kaikessa
  • Jumalan rakkaus kärsii kaiken
  • Jumalan rakkaus ei koskaan katoa.

 

Minkälaisen rakkauden kohteena sinä haluaisit olla?

Kumpi näistä tuo pysyvämmän turvan, perustan ja onnellisuuden elämääsi? Vaikka ihmisyyteen kuuluu myös inhimillistä rakkautta, mikään avioliitto, perhe, ystävyyssuhde tai yhteiskunta ei voi kestää eikä toimia pelkän inhimillisen rakkauden varassa.

Inhimillinen rakkaus tarvitsee hauraan kuorensa sisälle jotain, mikä on kestävää ja ikuista.
Inhimillinen rakkaus on pitkälti itselleen omistamista ja tunne-elämystä. Jumalan rakkaus on uhrautumista ja vakaata sitoutumista, tuntui miltä tuntui. Se on käytännöllistä ja palvelevaa rakkautta.

 

Laskeutumista paastoon, rakkauteen

Päivän vanhan testamentin lukukappaleessa kuulimme katkelman profeetta Jesajan julistusta oikeasta paastosta, jonka tarkoituksena oli rakkauden silmien avaaminen (Jes 58:1-9). Näin paastossakin on kysymys rakkaudesta. Mekin olemme nyt kirkkovuodessa siinä kohtaa, että vietämme laskiaista eli laskeudumme paastoon, joka alkaa keskiviikkona, tuhkakeskiviikkona. Millaista on oikea paasto, joka avaa rakkauden silmät?

Jumala puhuu meille Jesajan kautta näin: Toisenlaista paastoa minä odotan – sellaista että vapautat sorretut, että murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, etkä karttele apua tarvitsevaa lähimmäistäsi! Miksi me emme auttaisi, antaisi ja uhraisi? Pelkäämmekö, että me menetämme itseltämme jotain tärkeää ja olennaista?

Menetämmekö vai löydämmekö?

Tuo Jesajan julistus jatkui löytämisen lupauksella: Kun elät toisia huomioiden, silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus kulkee edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Herra vastaa, kun kutsut häntä; kun huudat apua, hän sanoo: Tässä minä olen.

Antaminen ja uhraaminen johtavatkin elämän ja rakkauden löytämiseen. Tästä samasta asiasta puhui myös Jeesus, kun hän sanoi: Joka tahtoo säilyttää oman elämänsä, kadottaa sen. Mutta joka kadottaa elämänsä hänen (Kristuksen) tähden, hän löytää elämän.

 

Sokeutta on monenlaista

Me elämme maailmassa, jossa käsityksiämme elämästä ja rakkaudesta muokataan voimakkaasti median, viihteen ja vallankäytön keinoin. Ne saattavat sokaista meidät niin, että kadotamme tajun siitä, mitä rakkaus on. Ovatko rakkaudelle avoimet silmät sokaistuneet?

Päivän evankeliumi kertoi Jeesuksen ja sokean kohtaamisesta. Siinä sokea puhkesi rukoilemaan koko sydämestään: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua.”

 

Sokeat näkevät

Jeesuksen puoleen kääntyminen, häneen tarrautuminen kannatti. Sokea sai näkönsä ja paljon enemmän – uuden elämän Jeesuksen seurassa. On Hän, joka voi antaa näön ja avata rakkauden silmät. Hän on Vapahtajamme Jeesus Kristus.

Miten tämä voi tapahtua meidän kohdallamme? Jeesus kulkee meidän lähellä. Kunpa mekin sokean lailla pyytäisimme rukouksessa: Jeesus Kristus, Daavidin Poika, armahda minua syntistä ihmistä! Anna minulle näköni, anna minulle elämä!

Lemisen toisessa runossa tätä kuvataan näin: ”Ei käskemällä parannukseen saa. Se tapahtuu, kun Herra armahtaa, kun mieli hiljenee ja kuuntelee ja sydän rakkaudelle aukenee. Jo Herra armahda ja hiljennä. – – – Ei käskemällä rakkautta saa. Se tapahtuu kun Herra rakastaa, kun rikkoneelle anteeksi annetaan, käy kylmä sydän Herraa kiittämään. Herra minua rakastaa ja armahtaa.”

 

Rakkauden kohteena

Jumala kohtaa meitä Sanan ja armovälineiden kautta. Jumalan Sana, Raamattu on rakkauden sana. Siinä Jumala kertoo, mitä rakkaus on käytännössä ja mitä se ei ole. Jumala opettaa meitä – me emme opeta Jumalaa, sillä vain Jumala on Rakkaus. Jumala on Rakkaus, joka armahtaa meidät, hoitaa ja varjelee meitä. Hän kantaa uskollisesti läpi pimeyden ja ahdistusten aina kirkkauteen saakka.

Jumalan rakkaus on juuri sinua varten. Se ei ole vaatimus vaan se on lahja. Jeesus Kristus täytti rakkauden lain kokonaan – elämällään ja ristinkuolemallaan. Se on täytetty.

Saamme turvallisin mielin jättäytyä Jumalan rakkauden syliin Kristuksen ristin juurelle. Siihen meitä kutsutaan myös ehtoollispöydässä. Jumala koskettaa armahtaen jokaista meitä. Jos kysyt elämän vaikeuksien ja ahdistusten keskellä: Jumala, missä on sinun rakkautesi minua kohtaan, niin katso: rakastava Kristus ristillä – sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.

 

Rakkauden välikappaleina

Suhteemme Jumalaan ja toinen toisiimme voi perustua vain rakkauteen, joka antaa anteeksi. Ystävyyden ainoa kestävä perusta on anteeksiantamus. Se kumpuaa Kristuksesta ristillä. Tässä rakkaudessa eläminen on elämän syvin tarkoitus. Jumalan rakkaus toimii elämämme keskellä – usein huomaamatta ja arkisena, mutta rakentavana ja kantavana voimana. Turvaa Jumalan rakkauteen ja anna sen uudistaa sydäntäsi ja elämääsi.

Rakkautta on vaalia ihmissuhteita ja palvella lähimmäisiä. Laskiainen on usein yhteisvastuukeräyksen aloittamisen aikaa. Meillä on etuoikeus antaa omastamme heille, joilla on vain hyvin vähän tai ei mitään. Meillä on etuoikeus antaa aikaamme ja rakkauttamme heille, jotka ovat vailla lähimmäistä ja konkreettista tukea ja turvaa.

Rakkaus tuo mielekkyyden elämään. Saamme olla Jumalan rakkauden kohteina, jolloin syvin sydämemme kaipuu täyttyy ja saamme rauhan. Saamme tämän rakkauden innoittamina rakastaa lähimmäisiämme ja kokea iloa. Antaessaan saa ja etsiessään löytää.

 

Rakkaus kestää, peittää ja sovittaa kaiken

Vaikka Jumala rakastaa meitä täydesti, syntinen olemuksemme tehokkaasti torjuu ja vääristää tätä rakkautta. Silloin kokemuksemme rakkaudesta jää vajaaksi. Samoin huomaamme, että aivan liian usein emme rakastakaan lähimmäisiä. Tämän kaiken koemme tuskana ja tyhjyytenä.

Silti evankeliumi on aina voimassa. Kristuksen armo ja rakkaus riittää meitä vajavaisia, syntisiä kohtaan. Joka päivä armo on uusi. Ristiltä vuotaa ikuinen sovitusveri.

Rosoisen elämämme keskellä, ristin kirkkaudessa, pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin on Jumalan rakkaus – siinä on turvasi, elämäsi ja kallein aarteesi. Ei vain pienen hetken verran vaan iankaikkisesta iankaikkiseen.

Aamen.

 

 

Apostolinen uskontunnustus