JEESUKSEN VERTAUS: Kadonnut lammas

Jeesuksen vertausten luonne ja ylipäätään Jeesuksen ajan maailma on meille länsimaisille ihmisille varsin vieras. Emme tunne tuon ajan kulttuuria, tapoja ja uskonnollista ajattelua. Länsimaisina ihmisinä etsimme rationaalisia määritelmiä ja selityksiä.

Sen sijaan Lähi-idän ihminen ajattelee kuvien, kertomusten ja vertausten avulla. Ne kertovat, puhuttelevat, koskettavat ja vaikuttavat enemmän koko ihmiseen kuin pelkkä looginen päättely. Totuuteen tulee liittyä siihen kuuluvat tuntemukset.

Tätä maailmaa avaa häkellyttävän syvällisellä tavalla Kenneth E. Bailey, jonka huikeita tutkimuksia ja raamatunselityksiä on käännetty myös suomeksi. Tämänkin opetuksen anti on pitkälti peräisin hänen kirjastaan ”Yhtä juhlaa. Luukas 15:n vertaukset” (Perussanoma / WSOY 1995).

.

Luukkaan evankeliumi 15:1-7

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.
     Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’

Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.”

.

OPETUS

Jeesus vertausten kertojana

Jeesus on syvällinen teologi, onhan hän itse Jumala, joka on tullut ihmiseksi. Hän puhui kieltä, jota hänen aikalaisensa ymmärsivät. Vertausten kieli on samalla maailmanlaaja ja ajaton, universaali.

Jeesuksen kertomat vertaukset ovat hämmästyttävän syvällisiä, teräviä, puhuttelevia, kantaa ottavia, ravistelevia, kielellisesti ja rakenteellisesti taidokkaita. Samalla ne olivat hyvin ytimekkäitä ja lyhyitä. On todella hämmästyttävää, kuinka niihin voi kätkeytyä niin paljon.

Vertausten kerronta seuraa toiston ja kerroksellisuuden periaatetta. Vertauksen avausteemat ja asiat toistuvat myös lopussa. Niiden keskellä on vertauksen huippukohta.

Jeesus ammensi opetuksensa Vanhan testamentin kirjoituksista ja arkielämän tutuista ilmiöistä. Hän opetti ja sovelsi tulevasta sovituksesta ja täyttymyksestä käsin. Ristin varjo kulki hänen yllään koko matkan.

Luukkaan evankeliumi

Vertaus on Luukkaan evankeliumissa, joka voidaan jakaa kolmeen pääosaan:

• Esipuhe, lapsuus ja toiminta Galileassa (1:1 – 9:50)
• Matkakertomus kohti Jerusalemia (9:51 – 19:48)
• Kärsimys ja ylösnousemus (20:1 – 24:53)

Luukkaan tallettama ns. matkakertomus on ainutlaatuinen verrattuna muihin evankeliumikirjoihin. Matkakertomukseen sisältyy 20 vertausta.

Käsillä oleva vertaus on luvussa 15, joka sijoittuu matkakertomuksen keskukseen. Jeesus kulkee kohti kärsimystä ja täyttymystä. Hän opettaa seuraajiaan ja puhuttelee ihmisiä, joita hän kohtaa – uskonoppineita ja tavallista kansaa.

Kaikki Jeesuksen toiminta ja opetus on ymmärrettävä ristin ja ylösnousemuksen valossa.
Sovitus on läsnä kaikessa, joko suoraan tai kätkettynä.

Vertauksen taustatilanne: ristiriita

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Israelissa toimi useampia ryhmittymiä. Niitä olivat

• saddukeukset ja ylipapit hallitsivat temppeliä, ihailivat kreikkalaista kulttuuria ja olivat kuten aikamme liberaaliteologit;
• fariseukset ja lainopettajat edustavat vanhaa herätysliikettä, joka on menettänyt tuoreutensa ja elää oppi-isien perinnäissääntöjen ja tapojen mukaan;
• herodialaiset suosivat roomalaisia ja elivät nautinnoissa;
• tavallinen, rahvas kansa.

Saddukeukset elivät luksuselämäänsä kansasta eristäytyneenä. Fariseukset ja lainopettajat, joita oli melko vähän, vaikuttivat kansaan voimakkaasti. Heitä arvostettiin tosihurskaina, ja sitähän he itsekin esittivät. He pitivät itseään kansan todellisina uskonnollisina esikuvina ja vaikuttajina. Kuitenkin heidän ylimielinen asenne tavallista kansaa kohtaan oli jopa röyhkeää.

Farisealaisuudessa korostuivat puhtaussäännökset. Ne keskittyivät etenkin ruokaan. Kaiken ruuan piti olla rituaalisesti puhdasta ja kaikesta piti maksaa kymmenykset. Jo tavallisen ihmisen käynti heidän kodissaan saastutti talon ja kaiken, mitä siellä oli.

Ateriointi oli tärkein ja syvällisin yhteyden muoto. Fariseus ja tavallinen juutalainen eivät voineet syödä yhdessä, koska fariseus ei halunnut saastua. Siinä hurskas samastuisi syntiseen ja hänen syntiseen elämäänsä. Fariseus tarkkasi, mitä hän syö ja kenen kanssa. Häkellyttävä asenne!

Kaikkein pahimpina ihmisinä pidettiin publikaaneja eli veronkantajia, jotka keräsivät veroja miehittäjävallalle, Roomalle. He olivat maanpettureita. Sellaiset vangittiin, karkotettiin tai tapettiin heti kun miehittäjävalta väistyi. Näin on käynyt kaikkialla, kaikkina aikoina. Sellaisten kanssa ateriointi oli uskonnollisesti ja poliittisesti jyrkästi tuomittua.

Heidän kanssaan Jeesus aterioi ja siitä fariseukset ja lainopettajat syyttivät häntä erittäin ankarasti. Fariseusten ja Jeesuksen (Jumalan) missio oli täysin vastakkainen.

Fariseukset tuomitsivat ihmiset ja eristäytyivät heistä totaalisesti. Jeesus armahti, antoi ihmisarvon ja uuden elämän kohtaamalla ja aterioimalla heidän kanssa. Ateriayhteys merkitsi pelastusta tai ainakin sen tarjoamista. Se kuvasti Jumalan lunastavaa rakkautta. Juuri siitä on kyse ehtoollisessa!

Se, mistä fariseukset syyttivät Jeesusta, olikin juuri Jumalan syvin tarkoitus ja päämäärä: pelastaa syntinen ihminen. Pelastus edellytti kohtaamista ja yhteyden solmimista. Se koski kaikkein halveksituimpiakin ihmisiä kuten veronkantajia. Se koskee minua ja sinuakin – mitä ikinä onkaan tunnollamme, minkälaisia ihmisiä ikinä olemmekaan!

Yhteentörmäys fariseusten ja lainoppineiden sekä Jeesuksen välillä oli väistämätön. Sitä se oli myös saddukeusten ja herodialaisten suhteen. Jeesus kyseenalaisti heidän moraalinsa, uskonsa ja elämäntavan. Evankeliumikertomukset kuvaavat näitä törmäyksiä, jotka johtivat Jeesuksen ristille.

Jeesus ei pahoitellut tai selitellyt nöyrästi, miksi hän aterioi syntisten kanssa. Toki hän vastasi vertauksilla, mutta ne olivat täynnä ankaraa kritiikkiä ulkokultaisia teeskentelijöitä kohtaan. Jeesuksen identiteetti ja tehtävä olivat hänelle kristallin kirkkaita. Hän ei tinkinyt eikä venkoillut.

Siitä kertoi mm. publikaani Sakkeuksen kohtaaminen. Hän oli syvästi halveksittu julkisyntinen mies, mutta hänen luokseen Jeesus kutsui itsensä syömään (vaikka jerikolaiset olivat valmistaneet hänelle pidot). Sakkeus on kuva tuhlaajapojasta, joka palaa isänsä kotiin. Sen sijaan tuhlaajapojan vanhempi veli vihastui ja syytti isää väärästä kohtelusta. Juuri näin fariseukset tekivät toistuvasti.

Kaikkiaan Jeesus vastaa syyttäjilleen kolmella vertauksella:

1. Kadonnut lammas
2. Kadonnut raha
3. Kadonnut poika