Kristillinen kaste

KRISTILLINEN KASTE

Kaste, usko ja pelastus

Kristillinen kaste on Jumalan tekemä armo- ja rakkausliitto sinun kanssasi. Kasteessa Jumala sanoo sinulle: Tahdon! Jumala haluaa pitää sinusta huolta, johdattaa sinua, armahtaa sinua, antaa monia elämänlahjoja sekä iankaikkisen elämän.

Usko on Jumalan lahja, mutta samalla se on myös ihmisen vastaus Jumalan armahtavaan rakkauteen. Uskon kautta ihminen sanoo Jumalalle: Tahdon! Tahdon elää yhteydessäsi, turvautua armoosi, luottaa Sanaasi ja seurata sinua taivaaseen asti.

Pelastus on kokonaan Jumalan teko ja lahja ihmiselle. Me emme voi lisätä siihen mitään. Voimme vain hyväksyä sen kohdallemme tai torjua sen.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef 2:8-9)

Suhteessa pelastukseen Uusi testamentti viittaa uskoon viisi kertaa enemmän kuin kasteeseen. Usko on ensisijainen ja kaste toissijainen pelastuksen välittäjä.

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark 16:15-16)

Pelastuminen edellyttää evankeliumia, henkilökohtaista uskomista ja kristillisen kasteen. Pelastuksen menettämiseen riittää epäusko eli evankeliumin tietoinen torjuminen. Pelkkä kaste ei pelasta ihmistä, mikäli ihminen ei hyväksy Jeesusta Kristusta elämäänsä.

Lähetys/kaste/opetuskäsky

Jeesus antoi tutun lähetyskäskyn, jota voidaan kutsua myös kaste- ja opetuskäskyksi:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt 28:18-20)

Jeesus siis käski kastamaan kaikki hänen seuraajansa opetuslapsiksi. Kaste perustuu Kristuksen käskyyn. Kastetta seuraa kristillinen opetus ja kasvatus. Pelkkä kaste ilman opetusta jää hedelmättömäksi ja tarkoituksettomaksi. Jotta usko säilyisi ja vahvistuisi, tarvitaan Jumalan sanan opetusta ja uskovien moninaista yhteyttä. Ilman vettä, ravinteita ja valoa pieni taimi kuihtuu ja kuolee.

Evankeliumin julistus, kaste ja opetus johtavat kristilliseen elämään. Jeesus kehotti laittamaan opetuksen käytäntöön. Kaikkeen tähän Jeesus lupaa kaikkivaltiaan läsnäolon ja siunauksen.

Tähän Jeesuksen käskyyn perustuu rippikoulu, joka on seurausta kasteesta ja liittyy kristilliseen kasvatukseen. Rippikoulu on parhaimmillaan tiivis ja antoisa vuosi, joka vahvistaa uskoa ja sitoutumista Kristukseen. Pahimmillaan rippikoulu voi olla liberaaliteologian kuolettava vastarokotus elävälle kristillisyydelle, Raamatulle ja Jeesukselle.

Jumalan teko – ei ihmisen

Pelastus on Jumalan teko ja lahja. Pelastus perustuu Jeesuksen sovittavaan ristinkuolemaan ja vanhurskauttavaan ylösnousemukseen. Ihminen ei voi lisätä siihen mitään. Pelastus alkaa Jumalasta ja täydellistyy Jumalan tekona. Jumala on pelastuksen tekijä ja ihminen on sen kohde. Toteuttaakseen pelastuksen yksittäisen ihmisen kohdalla Jumala käyttää siinä monia erilaisia ”pelastuksen välineitä”:

Evankeliumi ja Jumalan sana
Kristillinen kaste
Seurakunta
Ehtoollinen
Elämän moninaisia tilanteita

Ihminen on pelastuksen kohde, ei sen tekijä. Kristillisen kasteen tarkoituksena on välittää, vakuuttaa ja julistaa Jumalan armoa syntiselle ihmiselle. Kaste on konkreettisuudessaan pyhän evankeliumin ja Sanan ”jatke”, joka konkreettisesti vakuuttaa ihmiselle pelastuksen armoa ja todellisuutta. Kun uskomme horjuu, saamme muistaa olevamme kastettuja.

Mikäli kaste olisi ihmisen teko, pelastus ei olisi enää armosta. Se turhentaisi Kristuksen ristintyön ja jättäisi ihmisen hauraalle, pettävälle perustalle. Kasteen tarkoitus ei ole siirtää ihmisen uskon kohdetta ja perustaa omiin tekoihinsa vaan Kristukseen.

Pelastava vesi?

Toisinaan pappi erehtyy pitkästi selittelemään kastetilaisuudessa miksi kastevesi pelastaa ihmisen mystisellä tavalla. Sellainen siirtää ihmisten huomion pois Jumalasta ja Kristuksesta itse veteen, josta muodostuu kuulijoiden mielissä mystinen taikavoima.

Vesi ei pelasta ihmistä vaan Jumala pelastaa ihmisen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Kaste on Jumalan hyväksi näkemä väline, johon liittyy Jumalan pelastava Sana. Kristillinen kaste on ikään kuin ”ympäristö”, jossa Jumala tekee salattua pelastavaa työtään niin kuin Hän tahtoo ja näkee hyväksi. Se on kuin äidin kohtuvesi, jossa uusi elämä syntyy ja kehittyy näkymättömissä ihmissilmältä.

Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. (Tiit 3:4-7)

Kastetilaisuudessa tärkeää olisi keskittyä Jumalan armoon, rakkauteen ja huolenpitoon Kristuksessa Jeesuksessa. On hyvä avata Jeesuksen merkitystä ja kertoa Jumalan huolenpidosta. Tähän huolenpitoon ja sen toteuttamiseen tulee rohkaista vanhempia, kummeja ja kaikkia läsnäolovia läheisiä ja ystäviä. Samalla kastetilaisuus on oiva mahdollisuus kutsua Jumalasta vieraantuneita takaisin hänen yhteyteensä.

Kasteen siunauksia

Jumalan sana liittää kasteen pelastukseen (uskon ohella). Pelastus merkitsee kaikkia ajallisia siunauksia ja iankaikkista elämää. Niinpä kaste liittyy niihin kaikkiin. Aivan erityisesti Jumalan sana liittää kasteen anteeksiantamukseen, uuteen kristilliseen elämään ja Pyhän Hengen lahjaan.

Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Apt 2:38)

Kaste liittyy ihmisen kääntymiseen Jumalan puoleen ja se välittää Kristuksen sovitustyön tuottaman anteeksiannon. Lisäksi kastettu saa Pyhän Hengen lahjan. Tuo lahja voi merkitä itse Pyhän Hengen saamista tai niitä moninaisia armolahjoja, joista Uusi testamentti kertoo.

Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteen kasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa. (Room 6:2-5)

Upottamalla tehty kaste kuvastaa ihmisen syntisen luonnon kuolemaa ja ihmisen nousemista uuteen ylösnousemuselämään. Veteen uppoaminen merkitsee kuolemaa ja siitä ylös nouseminen uutta elämää. Syvimmiltään kaste liittää meidät Kristuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

Kasteeseen liitetyt siunaukset ja merkitykset ovat todellisia Jumalan tekoja ja vaikutuksia. Kasteesta kieltäytyminen on merkki epäuskosta, mikä riistää ihmiseltä nämä lahjat.

Kastetta pidetään myös ulkonaisena paikallisen seurakunnan jäsenyyden tunnusmerkkinä ja ehtona.

Kastekäytäntöjä

Kaste perustuu Kristuksen käskyyn. Kaste toimitaan Jumalan nimessä

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Jeesuksen Kristuksen nimeen

Sinällään molemmat lausumat ovat yhtä päteviä ja molemmat esiintyvät Raamatussa kasteen yhteydessä.

Kasteessa olennaista on tietysti myös vesi. Se voi olla virtaavan joen, järven, meren, kastealtaan tai kastemaljan vettä. Kastevesi pysyy tavallisena vetenä eikä siihen liity mitään mystistä.

Kristillinen kaste on alun perin ollut upotuskaste. Sellaisena se parhaiten kuvaa sitä hengellistä prosessia, joka tapahtuu, kun ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Uppoaminen veteen merkitsee kuolemaa ja ylösnouseminen uutta elämää. Toisaalta kaste on kertakaikkinen, mutta samalla se kuvaa sitä jatkuvaa kuolemisen ja uuden syntymisen prosessia, jossa uskova elää joka päivä kunnes hän astuu täydelliseen kirkkauteen.

Ensimmäiset uskoon tulleet olivat aikuisia, jotka olivat kuulemassa Pietarin helluntaisaarnaa Jerusalemissa. He olivat miehiä, jotka olivat sekä paikallisia että pyhiinvaeltajia jopa Roomasta asti. Niinpä oli itsestään selvää, että pelastusprosessi noudatti heidän kohdalla luonnollista järjestystä:

Lain saarna ja synnintunto.
Evankeliumin armon julistaminen.
Uskoon tuleminen eli kääntyminen Jumalan puoleen.
Kaste ja siihen liittyvät Jumalan lahjat.

Heidän kohdalla prosessi tapahtui jopa yhdessä päivässä, vaikka toki taustalla oli Jumalan pitkäaikainen valmistava työ.

Kun evankeliumi levisi uusille alueille, tämä luonnollinen järjestys jatkui sellaisenaan. Evankeliumi julistettiin, ihmiset tulivat uskoon ja heidät kastettiin.

Apostolien teoissa on kuitenkin myös mainintoja, jotka voivat mahdollistaa koko perhekunnan kääntymisen ja kastamisen.

Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi. (Apt 16:31-34)

On luontevaa ajatella, että koko perhekunta tuli kristityiksi. Tämä ajatus vahvistuu, kun kristitty perhe saa lapsia. Toisen sukupolven lapset voidaan kastaa Jumalan perheen jäseniksi. Tiettävästi lasten kastaminen yleistyi vasta 100-luvun jälkeen.

Ensimmäisen vuosisadan loppupuolella kirjoitetussa Didakheessa – Apostolien opetuksessa – annetaan kastetoimitukseen käytännön ohjeita:
Kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen, kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Did. 7.)

Taustaa lapsikasteelle antaa myös vanha liitto, jossa poikalapset ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisinä. Ympärileikkaus oli keskeinen liiton ja Jumalan kansan jäsenyyden merkki. Vauvalta ei voitu vaatia ”uskonratkaisua”. Sen sijaan hänet kasvatettiin liiton mukaisesti Jumalan kansan jäsenenä. Ympärileikkaus antoi lähtökohtaisesti kaikki liiton tuomat oikeudet. Kuitenkin epäusko (aikuisiällä) johti liiton rikkoutumiseen. Sama periaate pätee lapsikasteenkin kohdalla.

Tätä taustaa vasten kristikunnassa on erilaisia kastekäytäntöjä:

Baptistiset liikkeet ja vapaat kristilliset seurakunnat harjoittavat ns. uskovan kastetta, joka tehdään nuoren henkilön tai aikuisen kohdalla, kun hän on tunnustanut uskonsa. Varsin usein näissä opetetaan, että kaste on ihmisen kuuliaisuusteko Jumalalle.
Metodistit hyväksyvät molemmat: lapsi- ja uskovien kasteen.
Ortodoksit kastavat pienen lapsen upottamalla hänet veteen kolme kertaa.
Katoliset ja luterilaiset noudattavat lapsikastetta, jossa lapsen päähän valellaan kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mikäli ihmistä ei ole kastettu, toki kaste voidaan tehdä aikuisellekin. Kasteella korostetaan sitä, että pelastus on kokonaan Jumalan armoteko Kristuksessa.

Erilaiset kastekäytännöt aiheuttavat ristiriitoja:

Kaste ja pelastus ovat Jumalan lahjoja, joiden tulisi yhdistää uskovat yhdeksi kansaksi:

Niin kehotan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. (Ef 4:1-6).

Valitettavasti kastekäytännöt ja erilaiset kasteopetukset ajoittain rikkovat tätä yhteyttä hyvinkin voimakkaasti. Viime vuosikymmeninä Suomessa uskovien yhteys on syventynyt eikä kastetta enää pääosin koeta riidan aiheeksi. Silti seurakunnat pitävät kiinni omista tavoistaan ja tulkinnoistaan.

Ristiriitojen takana on ollut vakavampi vastakkainasettelu luterilaisen kirkon ja vapaiden suuntien välillä. Kun luterilaisia on syytetty kasteautomaatista ja nimikristillisyydestä, vapaita suuntia on nimitelty lahkolaisiksi ja lakihenkisiksi. Tämä vastakkainasettelu on usein kärjistynyt juuri kastekysymykseen. Onneksi tämä on pitkälti väistynyt eri seurakuntien uskovien väliltä.

Uuspakanallinen Suomi

Pääkaupunkiseudulla kastetaan enää alle puolet kirkon jäsenten lapsista. Tämä merkitsee voimasta kristillisyyden rapautumista ja irtiottoa siitä. Osasyynä on materialistinen aikamme mutta myös kirkon sisäinen luopumus liberaaliteologian tähden. Kirkko, joka on sama kuin maailma, ei enää vetoa millään tavalla. Koska maassamme varttuu monia kastamattomia ihmisiä, he tulevat kasteelle, kun ovat tulleet uskoon. Tällöin sekä kirkko että vapaat suunnat kastavat nimenomaan aikuisikäisiä ihmisiä. Tämä vähentää merkittävästi kasteriitoja. Uuspakanallisuus on tietysti erittäin ikävä ja vakava asia, mutta kasteriitojen näkökulmasta se lienee hyvä asia.

Kaste ei ole pelastusautomaatti

Pelkkä kaste – ilman henkilökohtaista sitoutumista ja uskoa Jumalaan, Kristukseen ja Raamattuun – ei pelasta. Ihminen voi mitätöidä kasteen lahjan epäuskollaan. Väite ”kerran kastettu, aina pelastettu” on epäraamatullinen. Kaste sinällään pysyy voimassa eikä sitä tarvitse uusia, mikäli ihminen tulee myöhemmin uskoon.

Yksi kaste on riittävä

Jumala on säätänyt yhden kristillisen kasteen. Jeesus ei käskenyt kastamaan ihmisiä aina uudestaan, kun he siirtyvät toiseen paikallisseurakuntaan.

Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste (Ef 4:5).

Vapaat suunnat eivät pidä lapsikastetta lainkaan kristillisenä kasteena. Ensin on tultava uskoon ja vasta sitten ihmisen on mentävä kasteelle osoituksena kuuliaisuudesta. Tämä johtaa siihen, että luterilaisessa Suomessa monet kastetaan toistamiseen, kun he liittyvät vapaisiin suuntiin. Näin siis luterilaiset syyttävät heitä kasteen uusijoiksi.

Entä Jumala? Olisiko Jumalan mielipide ratkaiseva!

Kasteeseen liittyy Jumalan sanan mukaisesti syntien anteeksianto, uusi kristillinen elämä ja Pyhän Hengen lahja. Kiistämätöntä on, että uskovat luterilaiset ovat saaneet kaikki nämä siunaukset elämäänsä pelkän lapsikasteen ja henkilökohtaisen uskonsa välityksellä.

Tähän joukkoon kuulun minäkin. Lapsikasteen ja henkilökohtaisen uskon voimalla minullakin on

Kristus, pelastus ja syntien anteeksiantamus
Pyhä Henki
Monia armolahjoja – kuten opettamisen armolahja: miten muuten olisin kirjoittanut tähän sivustoon yli 400 opetusta vahvasti Raamattuun sitoutuen, sekä ollut pitkään hengellisessä työssä ja lähetystyössä Afrikassa
pyhityselämä

Jumalan silmissä lapsikaste on pätevä, aito kristillinen kaste. Siksi vapaiden suuntien vaatima uusi kaste on kristillisen kasteen mitätöimistä ja pelastuksen osittaista siirtämistä ihmisen harteille.

Samalla on todettava, että vaikka lapsikaste on objektiivisesti, tosiasiallisesti täydellisen pätevä ja aito kristillinen kaste, upotuskaste kokemuksellisesti vahvempi. Lapsikasteestamme emme oikeasti muista yhtään mitään. Mikäli taas meidät kastetaan aikuisina upottamalla, se antaa vahvan kokemuksen ja kuvan pelastuksen ihmeestä. Tällaisena se voi vahvistaa ihmisen uskonkokemusta ja kasteesta jää vahva muisto, joka voi tukea hengellistä elämää.

Kastekriisi

Erilaisten kastekäytäntöjen, opetusten ja seurakuntien välisessä jännitteessä muutamat ihmiset kokevat ns. kastekriisin. He ovat useimmiten luterilaisia, jotka on kastettu lapsena. Sitten he ovat etääntyneet Jumalasta mutta tulleet uskoon vapaiden suuntien vaikutuspiirissä. Siellä he ovat joko kokeneet vapaan suunnan seurakunnan oikein hyväksi hengelliseksi kodiksi tai sitten joskus heitä on vahvasti painostettu uskovien kasteelle. Halu liittyä seurakuntaan tai painostus kasteelle herättävät kastekysymyksen. Silloin ihminen joutuu pohtimaan lapsikasteen pätevyyttä ja uuden kasteen tarpeellisuutta. Tästä voi muotoutua isokin kriisi hänelle itselleen ja läheisilleen.

Ratkaisuja:

Ratkaisun pohjana on oltava se, että lapsikaste on aito kristillinen kaste eikä sitä tulisi sen tähden uusia. Jumala on siunannut mm. luterilaisia uskovia kaikilla kasteen siunauksilla näkyvästi ja konkreettisesti. Lapsikasteen pätevyyttä ei voi kumota Raamatulla eikä kristillisellä todistuksella.
Tästä voi seurata johtopäätös, että on parempi pysyä luterilaisena ja etsiä sen piiristä elävää, Raamattuun pitäytyvää hengellistä yhteisöä.
Ihminen voi kokea voimakasta kutsua ja halua liittyä vapaan suunnan seurakuntaan, jonka kokee hengelliseksi kodikseen. Tällöin hän joutuu käymään uskovien kasteella, jotta voisi päästä jäseneksi, vastuunkantajaksi ja ehtoollisyhteyteen. Tällöin oma neuvoni olisi seuraava: Pidä kasteen perustana lapsikastetta, koska se on Jumalan silmissä objektiivisesti pätevä ja aito. Se kuvastaa parhaiten pelastuksen armoluonnetta. Pelastus on kokonaan Jumalan teko. Koska et muista lapsikasteesta mitään, voit pitää upotuskastetta sitä täydentävänä subjektiivisena kokemuksena. Tämä on toki keinotekoista, mutta tosiasiassa uusi kaste ei kumoa pätevää lapsena saatua kastetta. Kaste on yksi. Kaikkein huonoin vaihtoehto olisi se, että hylkäät lapsena saadun kasteen arvottomana ja vääränä, ja lisäksi pidät uskovien kastetta omana tekonasi. Mitä hyötyä sellaisella kasteella on, jolla ”kerskaat” Jumalan edessä omilla teoillasi? Joka kerskaa, kerskukoon Kristuksen teoista!

Kaikenlaisten kriisien keskellä on tärkeää etsiä vastauksia Jumalan sanasta kokonaisvaltaisesti eikä irrallisten raamatunjakeiden perusteella. Lähes yhtä tärkeää on keskustella ystävien ja asiantuntijoiden kanssa. On myös hyvä rauhassa kypsytellä asioita.

Olipa ratkaisumme mikä tahansa kasteen osalta, tärkeää on vaalia uskovien yhteyttä yli seurakuntarajojen. Meillä on sama Jumala, Herra, Pyhä Henki, Raamattu, pelastus, asema, tehtävä, ahdistukset, ilot, iankaikkisuus jne. Itselläni on monia ystäviä ja yhteyksiä vapaisiin suuntiin, vaikka olenkin luterilainen uskova ja pappi.

Oikea kasteopetus

Olipa kastekäytäntö mikä tahansa – Jumalassa on muotojen osalta luovuutta ja joustoa – kasteopetuksen tulisi olla raamatullista. Kasteen toimitustapa ei mitätöi kasteen aitoutta, mutta väärä opetus voi ajan myötä mitätöidä kasteen henkilökohtaisen merkityksen.

Väärää opetusta on se, että

Kasteesta tehdään ikuinen pelastusautomaatti (ilman raamatullista uskoa).
Kasteesta tehdään ihmisen teko, vaikka pelastus on aina, ehdottomasti ja täydellisesti Jumalan teko.
Kasteesta riisutaan kaikki Jumalan sanan lupaamat ja vakuuttamat siunaukset ja siitä tehdään pelkästään ulkonainen muotomeno. Silloin kasteella ei olisi mitään merkitystä.
Kasteesta tehdään uskovia erottava riidanaihe ja pilkan aihe maailman silmissä.

Oikeassa opetuksessa

Kastetta arvostetaan sen toimitustavasta riippumatta.
Kaste nähdään osana Jumalan pelastavaa tekoa ja toimintaa.
Kaste välittää, vakuuttaa ja julistaa Jumalan armoa ja rakkautta Kristuksessa.
Kaste rohkaisee meitä turvautumaan Jumalaan ja elämään kristillisesti.
Kaste osaltaan suojelee meitä pahalta.
Kaste vahvistaa meitä, kun koemme itsemme epäonnistuneiksi.

Kristillistä kastetta tulee aina seurata laajamittainen kristillinen opetus ja kasvatus Raamatun mukaisesti. Se toteutuu kodeissa ja aktiivisessa seurakuntayhteydessä. Ilman Raamattua ja uskovien yhteyttä usko hiipuu, kuihtuu ja jopa kuolee. Mutta jo pienissä määrin usko, kaste, uskovien yhteys, ehtoollinen jne. ovat Jumalan välineitä, joilla hän kasvattaa ja kantaa meidät perille taivaan kotiin.

Lepää siis kasteen välittämässä ja julistamassa armossa. Turvaudu Kristukseen uskon kautta ja anna hänen pelastaa sinut.

Herramme Jeesus Kristus sanoo tänäänkin: