KARISMAATTINEN LIIKE

 

Eräs määritelmä karismaattisuudelle

Lähteenä määritelmälle on evl.fi / Aamenesta öylättiin: ”Sana karismaattinen viittaa armolahjaan perustuvaan ominaisuuteen. Karisma on uskonnollisessa kielessä armolahja. Termi karismaattinen on lähtöisin kreikankielisestä sanasta kharisma, joka tarkoittaa lahjaa, erityisesti hengellistä lahjaa. Apostoli Paavalin mukaan armolahjoja ovat kaikki ne Jumalan antamat lahjat, joiden avulla seurakuntalainen voi palvella ja rakentaa seurakuntaansa (1. Kor. 12:4–11). Karismaattinen liike on kirkkokuntarajat ylittävä herätysliike, joka korostaa armolahjojen merkitystä.”

 

Karismaattisuuden raamatullinen tausta

Kuten edellä sanottiin kharisma tarkoittaa erityisesti hengellistä lahjaa, jolla ihminen voi palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Se on luonteeltaan hengellinen eli sillä ei tarkoiteta ihmisen luontaisia kykyjä ja lahjoja, joita hän saa syntymälahjakseen. Hengellisiä lahjoja ihminen saa hengellisen uudestisyntymisen eli uskon ja kasteen kautta, sekä myöhemminkin elämän matkan varrella.

Vanhan liiton aikana erityisesti kuninkaat, profeetat ja papit voideltiin tehtäviinsä. Voitelu kuvasti Pyhän Hengen erityistä läsnäoloa, siunausta ja varustusta tehtävää varten. Jokaisella uskovalla on aina ollut Hengen ”peruslahja”, jotta hän voi elää maailmassa Jumalan yhteydessä ja hänen lapsenaan. Tämän lisäksi Raamattu puhuu ”erityislahjoista”, joihin kharisma viittaa. Ne ovat mainittuja palvelulahjoja.

Merkittävä murrosvaihe tapahtui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina, jolloin Pyhän Hengen lahja vuodatettiin kaikkien uskovien ylle, alkaen apostoleista. Tähän uuteen vaiheeseen viittasi jo profeetta Joel noin 800 vuotta aikaisemmin: Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. (Joel 2:28-29 / 3:1-2)

Ensimmäisenä helluntaina tämä tapahtui ja alkoi toteutua yhä laajemmin. Jo Jeesuksen toiminnassa lähes kaikki armolahjat olivat esillä kaikessa täyteydessään. Ensimmäinen seurakunta ja lähetystyön kautta muut ensimmäiset seurakunnat yhteisesti jakoivat armolahjojen koko kirjon. Tässä mielessä voimme sanoa, että Jeesus ja alkuseurakunta olivat karismaattisia, hengellisillä armolahjoilla varustettuja.

 

Karismaattisuuden vaihtelut

Karismaattisuus ja armolahjojen näkyvyys ja moninaisuus on vaihdellut alueittain, seurakunnittain ja kirkon historian saatossa. Varsinkin suurempien herätysten puhkeamisten yhteydessä on ilmentynyt voimakaitakin karismaattisia ilmiöitä ja tiettyjen lahjojen toimintaa. Ajan myötä painopiste on siirtynyt karismaattisista kokemuksista ja lahjoista enemmän uskon ytimiin, Kristukseen ja uskovan ja seurakunnan tavalliseen arkielämään.

Joissakin seurakunnissa on haluttu pitää myös Pyhän Hengen toiminta ja armolahjat mukana uskon keskiössä. Näin esimerkiksi helluntailaisuuden piirissä, joka nimensäkin mukaisesti pitää niitä tärkeinä. Helluntailaisuus syntyi 1900-luvun alussa. Samoja painotuksia on myös monissa muissa vapaissa kristillisissä suuntauksissa. Suuremmissa kirkkokunnissa ne ovat jääneet vieraammaksi.

 

Karismaattisuus 1950-luvun jälkeen maailmalla

Karismaattisen liikkeen syntynä (meidän ajassamme) pidetään vuotta 1959, jolloin pastori Dennis Bennett ja muutama seurakuntalainen kokivat Pyhän Hengen kasteen episkopaalisseurakunnassa. Bennett kertoi kokemuksistaan, mikä toi nopeasti paljon uutta väkeä seurakunnan yhteyteen. Ilmiöstä kerrottiin runsaasti maallisessa mediassa. Bennett julkaisi kirjan ”Aamulla kello yhdeksän”.

Karismaattinen liike alkoi laajeta nopeasti eri puolille maailmaa. Liike sai mukaansa tunnettuja henkilöitä, mikä lisäsi sen näkyvyyttä. Liikeen sanomaa vei eteenpäin mm. Täyden evankeliumin liikemiesten kansainvälinen seura.

Karismaattisuus tuli osaksi katolistakin kirkkoa, joka oli hiljattain tehnyt myönteisen linjauksen suhteessa Pyhän Hengen työhön ja armolahjoihin. Katolisen kirkon piirissä on arveltu olevan jopa yli 100 miljoonaa karismaatikkoa.

Karismaattiseen liikkeeseen suhtauduttiin monin paikoin kriittisesti ja vihamielisesti. Suhtautuminen on muuttunut, kun on havaittu liikkeen lisäävän ihmisten sitoutumista kuhunkin kirkkokuntaan ja seurakuntaan. Karismaattinen liike onkin halunnut korostaa armolahjoja ja kokemuksellisuutta kunnioittaen kirkkokuntien tunnustuksia.

Tämän ”perinteisen” karismaattisen liikkeen jatkoksi on syntynyt uuskarismaattisuutta, joka ennemminkin järjestäytyy omaksi erilliseksi liikkeeksi ja seurakunniksi. Tunnetuin esimerkki lienee ns. Toronton siunaukseen perustuva Vineyard-liike 1990-luvun alusta lukien. Samantyyppisiä liikkeitä on Kiinassa ja Afrikassa. Uuskarismaatikkoja on yli 300 miljoonaa.

Maailmanlaajuisesti helluntailais-karismaatikkoja arvioidaan olevan yhteensä 630 miljoonaa (Barrettin tilasto 2014).

 

Karismaattinen liike Suomessa

Karismaattinen liike alkoi rantautua Suomeen 1960-luvulta alkaen etenkin Ruotsin suunnalta. Tukholmassa pidettiin Karisma-72-kokous, jonka vaikutuksesta Suomeen perustettiin karismaattisia pienryhmiä. Alkuvaiheissa liikkeessä toimivat mm. Erik Ewalds, Ulla-Christina Sjöman ja Olli Valtonen. Eniten julkisuutta karismaattisuudelle toi helluntaipastori Niilo Ylivainion mittava kokoustoiminta ja ns. kaatumisilmiöiden esiintyminen vuodesta 1977 alkaen. Varsinkin media halusi nostaa esille näitä ulkonaisia ilmiöitä varsinaisen julistuksen sijasta.

Kirkon piirissä osa liikkeestä järjestäytyi Hengen uudistus kirkossamme ry:ksi vuonna 1978. Karismaattisesta toiminnasta tunnettuja ovat olleet pastori Seppo Juntunen, Pirkko Jalovaara sekä pastori Markku Koiviston johtama Nokia-missio, joka irtautui kirkosta ja kohtasi vakavia vaikeuksia. Muita karismaattisia yhteisöjä ovat Palatsiseurakunta Tampereella ja Ilpoisten piiri Turussa.

Etenkin vapaakirkossa ja osin helluntailaisuudessa innostuttiin uuskarismaattisista herätyksistä maailmalla ja niitä haluttiin tuoda Suomeen. Niiden vaikutus ainakin osittain synnytti paikallisia kriisejä ja seurakuntien jakautumisia, jolloin syntyi uusia City-seurakuntia.

 

Karismaattisuuden arviointia

Lähtökohtaisesti karismaattisuus nousee Raamatusta ja on luonnollinen osa kristillisyyttä, vaikkakin vaihtelevissa määrin. Saman aikaan se on vähintäänkin yhtä altis kristillisyyden ja hengellisyyden vääristymille kuten kaikki kirkkokunnat, seurakunnat ja liikkeet. Niinpä karismaattisuuden nimissä ja myötä on kaiken hyvän ohella esiintynyt ihmislähtöistä ”sielullista” ja jopa demonista toimintaa. Katso aiheesta lisää sivuston kohdassa Näennäiskristillisiä liikkeitä / Karismaattisuuden harharetket.

 

Terve karismaattisuus

Terveessä, raamatullisessa karismaattisuudessa korostetaan Jeesusta Kristusta kaiken keskuksena ja paneudutaan tasapainoisesti koko Raamattuun. Mikään Hengen ilmoitus tai toiminta ei koskaan korvaa Jumalan sanaa. Armolahjat ovat palvelua varten ja niillä korotetaan Kristusta ja välitetään Jumalan rakkautta. Pyhä Henki toimii hienovaraisesti yhteistyössä ihmisten kanssa. Armolahjat on annettu yhteisesti koko seurakunnalle, jonka jäsenet ovat toisistaan riippuvaisia.

Tästä kaikesta voit lukea tarkemmin sivuston päävalikon kohdassa ”Kristillinen palvelu ja armolahjat”, etenkin kohdasta ”Kristillisen palvelun periaatteet” sekä ”Palvelutyön ja lahjojen käytön arviointi”.

 

Sielullinen karismaattisuus

Sielullinen karismaattisuus merkitsee ihmisen asettamista Kristuksen tilalle. Siinä ”Hengen armoittama” julistaja, evankelista tai parantaja syvimmiltään korottaa itseään. Hän toimii tunteenomaisesti ja omavoimaisesti yrittäen luoda tiettyä tunnelmaa ja antaa vääriä, ylimitoitettuja lupauksia Jumalan ajallisista siunauksista. Osittain tarkoitus saattaa olla hyvä, mutta lopulta kaikki väärät lupaukset kääntyvät evankeliumia vastaan pettymysten muodossa. Kuulijat ovat jossain määrin välineen asemassa. Sielullinen karismaattisuus jää tyhjäksi ja pinnalliseksi.

 

Demoninen karismaattisuus

Demonisessa karismaattisuudessa väitetty ”pyhä henki” onkin saatana ja sen demoniset henkivallat. Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen nimissä esiintyminen on yksi aivan tavallinen saatanan toimintatapa.

Karismaattisuuden suuri riski on siinä, että kovin helposti ajatellaan Jumalan toimivan ensisijassa suoraan Pyhän Hengen kautta ilman Sanaa ja armovälineitä. Siinä saatetaan pyrkiä elämään ”Hengen johdatuksessa” ja kuulemaan Jumalan ääni ilman Raamattua. Tämä johtaa vääjäämättä heikoille jäille, jotka pettävät. Jumala toimii aina Sanan kautta ja Pyhä Henki aina sitoutuu Sanaan. Jumalan äänen ja johdatuksen voi kuulla varmuudella vain Sanassa, jossa Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa.

Pinnallisessa kristillisyydessä ollaan hyvin sinisilmäisiä ja luullaan, että jos joku vain sanoo sanan Jumala, Jeesus, Pyhä Henki, parantuminen tai profetia, kyse olisi automaattisesti aidosta asiasta. Jopa henkiparantajat, selvännäkijät, monet okkultistit ja New Agen julistajat puhuvat näillä termeillä ja eksyttävät ihmisiä.

Toinen vakava karismaattisuuden kiusaus on voiman, maineen ja menestyksen haluaminen. Luullaan, että on oikotie onneen. Näiden kiihkeä tavoittelu johtaa helposti yhteyteen pimeyden voimien kanssa. Seuraava sanonta onkin erittäin osuva ja vakava: ”Jos etsit voimaa, löydät saatanan. Jos etsit Kristusta, saat voiman – heikkoudessa”. Juuri tätä voimaa, valtaa ja mammonaa saatana tarjosi Jeesukselle kiusausten vuorella. Jeesus kieltäytyi ja sai Isältä todellisen kirkkauden ja voiman, ristintien kautta.

 

Demoninen karismaattisuus on helppo tunnistaa. Sille on ominaista mm.

• Jeesuksen ristintyön sivuuttaminen toisarvoisena
• Jeesuksen ja Pyhän Hengen kuvaaminen supervoimana, joka radikaalisti alistaa ihmisen ja joka oikein käytettynä antaa julistajalle suuren näkyvän voiman
• ihmisten radikaali manipulointi, alistaminen ja hyväksikäyttö
• erityisen voiman manifestointi: todellinen voima vaikuttaa tilanteissa
• keskittyminen temppuihin kuten kultahippuihin yms. täysin toisarvoiseen ja pinnalliseen
• kokoontumiset ovat lavashow
• parantamiskeskeisyys: ihmiset saattavat kokea joidenkin oireiden (hetkellistä) lievittymistä, mutta todellista parantumista ei tapahdu; osa tilanteista on lavastettu etukäteen
• erittäin lakihenkinen julistus, jossa ihmisiltä vaaditaan täydellistä parannuksen tekemistä ja lähes synnittömyyttä; ts. Kristus ei riitä Pelastajaksi
• väärät profetiat: vakavia tuomionuhkia, syytöksiä Pyhän Hengen pilkasta mikäli toimintaa arvostellaan, tai hyvin mielisteleviä ja ihmisiä korottavia profetioita; profetointia ei aidosti arvostella eikä koskaan oteta vastuuta vääristä profetioista
• ”demonien” pois ajaminen uskovista ihmisistä: tämä on suurinta mahdollista hengellistä väkivaltaa, joka horjuttaa ja repii uskovan ihmisen perusluottamusta Jumalaan; usein tuollaisessa näennäisessä tilanteessa ihmiseen jopa yritetään ajaa riivaajia sisälle!
• epäterve pyhityselämä: kuvitelma, että ihmisestä tulisi pyhimys ja lähes täydellinen
• ristintien väheksyminen ja menestysteologia
• johtajien kritiikitön ja ehdoton asema
• kova rahastus
• Raamatun sivuuttaminen: toistetaan vain tiettyjä asiayhteydestä irrotettuja yksittäisiä jakeita, jotka tukevat valheellista karismaattisuutta; Jumala puhuu suoraan ilman Raamattua… kaikki paranevat… saat mitä pyydät…

Kaikella tällä saatana haluaa asettua Jumalan paikalle ja sitoa ihmiset itseensä. Se varastaa, tappaa ja tuhoaa. Demoninen karismaattisuus on kuin suuri metsäpalo, joka tuo hetken hurmion mutta lopulta polttaa kaiken maan tasalle.

 

Raamatun varotuksia demonisesta, väärästä karismaattisuudesta

Jeesus Vuorisaarnassa:

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’. (Matt 7:13-23)

 

Paavali 2 Korinttilaiskirjeessä:

Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen. (2 Kor 11:3-4, 13-15)

 

 

Karismaattisuuden kompastuksia ja siunauksia

Kompastuksia

Kuten julkisuudesta tiedämme, Nokia-mission johtaja, pastori Markku Koivisto ajautui kovin kauas Kristuksesta ja lankesi syvästi. Nokia-liikkeessä etsittiin Pyhän Hengen voimaa ja vaikutuksia tavalla, johon Jumala ei sitoutunut. Jostain syystä hyvin aloittanut Koivisto sokaistui ja piti itseään suurena Jumalan Kenraalina, jota hänen kannattajansa yhtä sokeasti pönkittivät. Ristin evankeliumi vaihtui menestysteologiaan ja voimaevankeliointiin, joiden keskipisteessä oli voimakas tunnelma ja tiettyjen ihmeiden tavoittelu. Tämä avasi tien väärille voimille ja Koiviston pimentymiselle ja jopa persoonan muuttumiselle.

Pirkko Jalovaaran lankeemukseksi tuli yksityisyritteliäisyys, mikä on vierasta yhteisölliselle kristillisyydelle, ja rahanhimo. Yksityisyrittäjänä hänellä ei ollut oikeanlaista tukea, tiimiä ja varoittavaa ”peiliä”. Toiminta tuotti paljon rahaa ja Jalovaarassakin on havaittavissa muuttumista lempeästä kovaksi.

Ns. uuskarismaattisuus on usein osoittautunut ongelmalliseksi. Se on luonteeltaan eristäytyvää ja hyvin epäsuomalaista. Toisinaan siinä ei lainkaan seurata Raamattua eikä käytetä tervettä järkeä. Ns. Pyhä Henki toimii hyvin kummallisella, vieraalla tavalla. Edes perinteiset vapaat kristilliset suuntaukset eivät ole niitä aina hyväksyneet ja siksi ne ovat järjestäytyneet omiksi yhteisöiksi.

Siunauksia

Hengen uudistus kirkossamme sen sijaan on aina toiminut yhteisönä, joka on halunnut sitoutua kirkkoon sellaisena kuin se ilmenee Raamatun ja Luterilaisten tunnustuskirjojen kautta. Tämä yhteisö on tuonut paljon hyvää luterilaisuuteemme, joka helposti taantuu kovin muodolliseksi työntekijäkeskeiseksi seurakuntaelämäksi ja pinnalliseksi arkikristillisyydeksi, jossa Jumala jää jonnekin kauas taka-alalle. Hengen uudistus liikkeeseen voit tutustua sivustolla hengenuudistus.fi

Karismaattisuus vaikuttaa jossain määrin monissa luterilaisissa paikallisissa seurakunnissa. Parhaimmillaan se on lisännyt seurakuntalaisten aktiivisuutta, työpanosta ja yhteisöllisyyttä. Kristuksen seurakunta ei todellakaan ole vain työntekijöiden juttu – he ovat vain koko joukkueen valmentajia ja huoltajia. Vapaissa kristillisissä seurakunnissa karismaattisuus on usein melko luonteva ja normaali osa niiden elämää ja työtä.

Huomioita

Hengen uudistus liike on yleensä onnistunut tuomaan karismaattisuutta suomalaiseen perusluonteeseen istuvalla tavalla. Sen sijaan suoraan Amerikasta tai Afrikasta tuotu kovaääninen ja tunteenomainen kristillisyys sopii paremmin hyvin toisenlaiseen sielunmaisemaan. Paavalin ohjetta soveltaen: evankeliumia on vietävä suomalaiselta suomalaiselle suomalaiseen tyyliin. Evankeliumi ei muutu, mutta sen ulkoiset muodot ja tyylit voivat vaihdella kulttuurin mukaisesti.

Samasta syystä on todettava, että ulkomailta tuotu ”tuli” tuppaa sammumaan ja usein se tuottaa paljon hämmennystä, ristiriitoja ja jakautumista. Itse uskon, että Jumala ensisijassa antaa suomalaisille suomalaisen herätyksen. Näin on koettu monissa suurissa herätyksissämme historian saatossa. Toki niiden taustalla toisinaan on ollut vieraileviakin julistajia, mutta heidän vaikutuksensa on ollut lähinnä välillinen ja hetkellinen. Siksi meidän ei tule juosta jokaisen hengen ja väitetyn pyhän hengen aallon perässä maailmalla ja yritettävä kopioida sen metodeja, tyylejä ja lauluja. Tämän sijasta meidän tulee rukoilla kotimaista herätystä ja ahkeroitava omalla tontillamme Jumalan valtakunnan työn hyväksi.

Karismaattisuutta on usein arvioitu väärin. Kun jotkut ovat toimineet sielullisesti tai pahimmillaan tuoneet tullessaan demonista karismaattisuutta, kaikki karismaattisuus on leimattu paholaisen työksi. Näin menettelemällä voisimme saman tien hylätä koko kristillisen uskon, koska sen piirissä ja sen nimissä on tapahtunut paljon ikävää ja harhaoppista. Lasta ei kannata heittää pois pesuveden mukana. Terve karismaattisuus nousee Raamatusta ja sellaisena se on hyvää Jumalan työtä ja lahjaa meille. Valitettavasti jotkut hyvätkin luterilaiset herätysliikkeet tai niiden tietyt yksittäiset järjestöt ja niiden tietyt (usein vanhemmat) johtajat ovat yrittäneet leimata kaiken karismaattisuuden ja helluntailaisuuden harhaopiksi ja siten vetäneet vakavalla tavalla vääriä rajoja kristittyjen keskuuteen. Siinä ne ovat onnistuneet valitettavan hyvin.

Vaikka siis karismaattisuudessa on tiettyjä riskejä, niiden tiedostaminen ja vakavasti ottaminen auttaa pitäytymään terveessä ja tasapainoisessa kristillisessä uskossa ja elämässä. Olkoon ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus kaiken keskuksena, Raamattu elämän perusleipänä, palvelu rakkautemme kanavana ja nöyrä ristintien kulkeminen armon varassa uskomme ohjenuorana!