Jouluvalmisteluissa

Valmistautumisen iloa ja tuskaa

Usein valmistaudumme mieluisien juhlien, vaikkapa lastemme syntymäpäivien viettoon. Suunnittelemme tarjottavat, mietimme keitä kutsutaan, mikä on teemana ja mitä ohjelmaa sopisi olla. Iloitsemme valmisteluista, kiirehdimme, joskus tuskailemmekin, harmistummekin, jos kaikki ei suju ajatellusti. Enimmäkseen iloitaan ja innostuneesti mennään tavoitetta kohti.

Meillä on nyt odotuksen ja valmistelun aikaa, adventin aikaa, jäljellä, kun teemme kotiin ja läheisillemme valmiiksi joulua, Jeesuksen syntymäpäivää, toivottaaksemme Herramme tervetulleeksi jälleen kerran, sydämeen, perheiden elämään, kansan keskelle. Niin on tehty ajanlaskun alusta alkaen.

Me luomme odotuksia ja tavoitteita itse itsellemme, kun aherramme tehden paljon kaikenlaista, leivomme, koristelemme, pohdimme pukeutumista, siistimme kotimme, teemme salaisuuksia. Mutta jaksammeko, olemmeko vielä kiinnostuneita kaiken jälkeen asettumaan varsinaiseen juhlaan, juhlan hetkellä?!

Onko meidän ajatuksemme ja voimamme fokusoitu vain valmisteluihin, koska se on mukavaa ja antoisaa, mutta jääkö silloin syrjään varsinainen tavoite, juhlan kohde, juhlahetki ja sen merkitys?! Siirrämmekö mielessämme juhlasta itsellemme tulevaksi levon aikaa, tekemättömyyttä, helpotusta vai sorrummeko ajattelemaan, että olisi jo ohi? Toivottavasti ei.

Suuremman odotusta

Odotusta ja valmistelua henkisesti, työn ja toimien, koulutuksen kautta ja rukouksen voimassa on ollut kautta sukupolvien. Odotus ja valmistautuminen ovat osa ihmisen luontoa, tarvetta rakentaa tavoitteellisesti asioita. Niin myös kansoilla, Suomessa ja muualla. On odotettu ja toivottu parempaa, rakastettu Jumalaa ja isänmaata ja tehty sen eteen mikä kullekin on taidoksi annettu.  On rukoiltu Jumalalta siunausta ja varjelusta.

Israelin kansa joutui kokemaan raskaita aikoja paljon ennen Jeesuksenkin aikaa. Abrahamin perilliset, Jaakobin heimo saivat avun nälänhädän aikaan Egyptissä, mutta siellä vaikeat ja kivun vuodet tulivat uuden faaraon aikana hänen vaatiessaan mahdottomia työpanoksia ja varoja.

Tuntiessaan VT:n profetiat israelilaiset tiesivät, että on tuleva Messias, josta he odottivat kuningasta, joka voittaisi ja nujertaisi faaraot ja keisarit, jotka pitivät Israelia pahoin. He odottivat pelastajaa tulevaksi jo sillä ajalla, jotta heidän kärsimyksensä olisivat ohi.

Meni kuitenkin vielä pitkään ennen kuin Israel sai kuninkaan, Pelastajan, Auttajan, Jeesuksen Kristuksen. Myöhemmin Israelin kuningas Heroksen taholta tulivat pelon ajat ja Jeesuksenkin kokemat pakolaisuuden vuodet.

Kuitenkaan Jeesus ei tullut ottamaan paikkaa keisarilta. Hän ei tullut ottamaan pois kipua ja kärsimystä ihmisiltä, vaan pelastamaan meidät synnin ja kaiken pahan vallasta, jotta meillä olisi rakastava, luottava, uskova, pelastava suhde Jumalaan. Häntä me saammekin kutsua Isäksi Jeesuksen tähden. Jeesus Kristus maksoi meidän taivaspaikastamme, pelastuksestamme omalla kuolemallaan ristillä. Hän voitti kuoleman vallan. Siksi hän on meille ikuisen elämän lähde.

Kutsu valmistettuun juhlaan

Jeesus tuli valmistamaan juhlaa meille ja kutsu on voimassa jokaisen kohdalla, tie juhlaan on viitoitettu, riittää että otamme kutsun vastaan ja uskoen kuljemme tien perille omassa elämässämme taivaaseen asti. Jeesuksen juhlavalmistelu on täydellinen, eikä Hän väsy vaan odottaa juhlakansaa saapuvaksi. Ottakaamme kutsu vastaan, nostakaamme katseemme Vapahtajaan ja juuri tänään saamme avata sydämemme Hänen kutsulleen ja Sanalleen (Luukas 14:17). ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina”

Kirkoissa ja kouluissa, kerhoissa, kaupoissakin, maailman vilinässä ja toreilla ja ihmisten mielissä soivat ihanat sävelet juuri tänä odotuksen aikana. Kirkkaat sävelet kaiuttavat kaikkialle tuttua säveltä ”Maa on niin kaunis”. Osallistu sinäkin. Juhlan aika on nyt!

1. Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.
 

*****

2. Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

*****

3. Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

 

 

 

 

Bernhard Severin Ingemann 1850. Suom. 1887, Hilja Haahti 1903. Virsikirjaan 1986.

 

Lastenohjaaja Merja Palokankare