JA JUMALA LOI ELÄMÄÄN MIELEKKÄÄN JÄRJESTYKSEN

 

Pyhä Kaikkivaltias Jumala on järjestyksen Jumala. Jumala loi maailman Sanallaan alusta alkaen, haluten muuttaa pimeyden valoksi, maan, taivaan ja vedet vilisemään elämää, kaiken kauniiksi hyvää tuottamaan ja ihmisen Hän loi omaksi kuvakseen. Tuli aamu ja ilta, kuten Raamattu sanoo, ja Jumala oli tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä oli tehnyt.

• Koko vuosi

Vuoden kierto kuukausineen ja eri vuodenaikoineen on Jumalan järjestykseen kuuluvaa ja sitä ei ihminen voi muuttaa. Jumala on hyvyydessään tehnyt selkeät ajat kaikelle kasvulle luonnossa, niin uuden kasvun nousulle maasta, kuin puiden latvustoissa. Eläimilläkin on aikansa synnyttää uutta elämää niin kuin Jumala ajan on asettanut.

On myös kuihtumisen ja kuolemisen aika, jotta luomakunta voi asettua lepoon tietyiksi kuukausien ajaksi. Silloin on hiljaisuuden ja odotuksen aika. Sielläkin, missä tuntuu olevan ainainen kesä ja lämmin, on kuitenkin muutosta, Jumalan asettamana. Niilläkin alueilla ja maanosissa koetaan kuivuus ja kuihtuminen, uuden odotus, sateiden toive, sadekausi ja maan uudelleen vihreänä kukoistus. Kaikki ajallaan, juuri kuten Luojamme on suunnitellut ja toteuttanut.

• Vuorokausi

Jumalan säätämää on päivän ja yön rytmi. Hänen työtänsä on arjen ja pyhän vuorottelu. Luodessaan tämän Hän antoi ihmiskunnalle ajan niin ahkeruuteen, elannon eteen toimimiseen ja perheestä huolen pitämiseen, samoin kuin fyysiseen ja hengelliseen lepoon, Jumalan Sanan kuulemiseen, lepoon Hänessä, joka elämän on antanut ja järjestyksen suonut.

Elävän, Pyhän Jumalan päiviä ovat kaikki. Ovat olleet ja tulevat aina olemaan.

• Tehtävä

Ihmisten tehtäväksi tuli pitää huolta Jumalan lahjoittamasta maasta ja kaikesta mitä siinä on. Jumala antoi käskyt ja ohjeet, jotta ihmiset pysyisivät oikealla tiellä ja ymmärtäisivät Hänen kutsunsa ihmistä kohtaan ja että Jumalan järjestykseen kuuluu myös maallinen esivalta, jota ihmisten kuuluu kunnioittaa Herramme tähden.  Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi ja perheenpään hoitamaan koko perhettä, oikeamielisesti, rakkaudella, Jumalaan uskoen ja Hänen Sanaansa luottaen.

• Onko ihminen hoitanut tehtävänsä?

Ihminen on usein rikkonut ja liannut, siirtänyt rajoja ja väheksynyt toisia ihmisiä ja kokonaisia kansoja. Samoin on ihminen yrittänyt ajat ja kalenterin muuttaa mieleisekseen. Päiville on annettu aikojen saatossa nimiä, jotka ovat merkitykseltään olleet epäjumalien nimiä. Roomalaiset nimesivät viikonpäivät jumaliensa mukaan ja pohjoismaissa omaksuttiin pian aurinkoon ja kuuhun viittaavat nimet, kuten sunnuntai ja maanantai. Muut viikonpäivät nimettiin pohjoismaisten jumalien nimillä. Ihminen tahdollaan ja omalla viisaudellaan halusi osoittaa voivansa tehdä muutoksia.

Nykyään halutaan jälleen muokata aikoja ja tapoja siirtämällä merkittäviä pyhäpäiviä viikonloppuun tai tekemällä niistä arkisia työpäiviä. Arkipyhistä puhutaan vapaapäivinä ajattelematta edes mikä kirkollinen, luterilaiseen uskoon kuuluva juhlapäivä on. Ihminen haluaa muuttaa päiviä mielensä mukaan – paremmin sopiviksi yhteiskunnan ja ihmisen kiireisiä tarpeita palvelemaan. Kalenteria katsoessa tai vaikkapa päivittäisen sanomalehden avatessa ei kuitenkaan voi olla huomaamatta tosiseikkaa siitä, että vuosiluku kertoo vuodet jälkeen Kristuksen syntymän. Tätä ajanlaskua kristillinen maailma käyttää.

• Monenlaista kiirettä

Elämän kiireessä jätetään taakse Jumalan asettamien pyhäpäivien hengellisen ja fyysisen levon tuova merkitys. Jätetään seurakunnallinen jumalanpalveluselämä ja Sanan kuuleminen kirkoissa ja pyhäkouluissa yhä etäämmälle. Kuljetaan arjet ja pyhät marketteihin, viihdyttäviin tilaisuuksiin, harrastuksiin, konsertteihin, kavereiden kanssa aikaa viettämään ja tarkistetaan puhelimesta sosiaalisen median tilanne. On kiire olla pysähtymättä ja kuulematta hiljaisuutta.

Samalla ei huomata, kuinka paljon rahaa heitetään markkinoille runsaassa kulutuksen juhlassa. Kaikkea on kaupan ja kaikkea saa, jos ei kaupan hyllystä, niin tilaamalla vaikkapa internetin välityksellä. Kaikki portit ja tiet ovat avoinna houkutuksille, viimeisimmille muoti-ilmiöille ja lasten tottumiselle jatkuvaan kulutukseen.

Opitaan saamaan, mitä halutaan, heti. Enää ei tarvitse odottaa todellista asian tarvetta, vaan nyt voidaan täyttää mielitekoja milloin vain. Mielihyvän etsinnästä tulee tapa, joka saa asiakkaan palaamaan uudelleen ostosten ääreen paikoissa, joissa on asiakkaan halut ja toiveet on täytetty. Liike-elämä auliisti resonoi mielihyvää etsivän toiveiden kanssa. Kuitenkaan sydämen tyhjyys ei täyty, sinne jää kaipaus ja levoton mieli.

• Isän ikävä

Ihminen ei pääse pakoon kaipuutaan Jumalaa kohtaan! Aikansa pystyy peittämään ikävän Jumalaa, Isää, kohtaan kaikella vallalla olevalla hälinällä ja päivän hetket kiireellä täyttämällä. Ennemmin tai myöhemmin siihen kaikkeen väsyy, se ei enää riitä täyttämään sydämen kaipuuta.

Ihminen tarvitsee pysähdyttävää, hiljentävää aikaa ja voimia antavaa, koko ihmistä virkistävää ja hoitavaa pyhää hetkeä Jumalan seurassa joka päivä, jotta voi jaksaa jälleen arjessa!

Rauhaisassa hetkessä ja paikassa kotona, tai muualla yksinäisyydessä, on ihanaa kiitosmielellä rukoillen levätä Jumalan lähellä. Kirkossa, Jumalan huoneessa, muiden seurakuntalaisten kanssa voi kokea ihanaa lepoa rukouksessa, ylistyksessä, ehtoollisen vietossa samassa pöydässä Kristuksen ja ihmisten kanssa. Näin voi omalla esimerkillä opettaa lapsille, että Herran luo tie on avoin ja että Hän ei milloinkaan sulje ovea Hänen luokseen tulevilta. On riemullista saapua kirkkoon.

• Kaikki päivät

Ihminen ei voi tietää paljonko hänellä on elämässä päiviä jäljellä. Sekin asia on Jumalan järjestykseen kuuluva. Kaikki päivät ovat ainutlaatuisia, arvokkaita, merkityksellisiä ja Jumalan lahja. Ainakin aikuiselämässä ihminen voisi käyttää päivänsä Jumalalta saamansa ymmärryksen, uskon ja taitonsa mukaan, ilman että seuraa muiden tapoja, mielipiteitä ja ihastuksia. Jumalalta voi anoen rukouksessa pyytää voimaa vastustaa sitä, mikä on väärää ja saada lujuutta ja oikeamielisyyttä, sekä rohkeutta toteuttaa sitä, mikä on Jumalan mielen mukaista.

Kukaan ei jaksa loputtomiin käyttää päiviänsä jatkuvaan aherrukseen ja tavoitettavissa oloon tai siirtymiseen paikasta toiseen ihmisten ja lukemattomien ääniärsykkeiden keskellä. Ihminen ei ole kone, joka hoitamattakin lakkaamatta toimii tulosta tehden. Ihminen väsyy, ja jos hän ei ajoissa pysähdy lepäämään, hän sairastuu. Ihminen tarvitsee lepoa. Väsyneenä tai työstään ja aherruksestaan uupuneena hän ei jaksa nähdä menneen tai uuden päivän arvoa ja ainutlaatuisuutta. Hän ei näe hetkien kauneutta, läheisten kallisarvoista läsnäoloa eikä tunne vapauden arvoa.

Ihminen tarvitsee Jumalaa ja Hänen rakkauttaan ja johdatustaan joka päivä, tiedostaakseen inhimilliset rajansa ja oman paikkansa kristittynä, muiden joukossa tässä maailmassa. Tässä johdatuksessa tärkeintä on se, että Kristus tuli tekemään tien taivaaseen niille, jotka Häneen uskovat, sillä Hän on tie, totuus ja elämä.

• Ulkoinen ääni

Ihmisen elämässä on paljon kaikenlaisia ärsykkeitä ja houkuttelevia tapahtumia tai tarjouksia, jotka vievät huomion, ärsyttävät kuuloaistia, vaativat aikaa ja sitovat toimimaan aktiivisesti ja olemaan sosiaalisia, vaikka sitä ei aina itse haluaisikaan. Ihmisille tarjoillaan mahdollisuuksia olla pysähtymättä, hiljentymättä ja kohtaamatta omaa itseään.

Silloin on entistä vähemmän aikaa kohdata läheisiä hyvällä ajalla tai kohdata tukea ja neuvoa tarvitsevia lähimmäisiä. Silloin unohdetaan, miten toinen ihminen kohdataan kasvokkain silmiin katsoen. Silloin saatetaan unohtaa Rakkaan Herramme hiljainen kutsu tulla Hänen lähellensä.

• Sisäinen ääni

Usein puhutaan paljon, turhia puheita ja sanoja, joilla ei tarkoiteta mitään. Usein halutaan olla äänessä vain huomion saamiseksi tai hiljaisuuden rikkomiseksi. Voiko silloin kuulla mitään!

Joskus on aika pysähtyä ja jättää sivuun turha touhu. Tulee ikään kuin aika pestä kasvot ja katsoa kirkkain silmin kohti Taivaallista Isää. Silloin voi luottavaisin mielin sanoa ja anoa: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.” (Psalmi 51:12).

Hiljaisuudessa ja rauhallisessa hetkessä, sydän avoinna Jumalan puoleen, on lohdullista ja parantavaa kokea kahdenkeskeinen hetki Hänen kanssaan rukouksessa. Hiljaisuudessa voi tuntea Hänen läsnäolonsa ja lämpönsä. Hiljaisuudessa voi kokea olevansa turvassa: kaikki on hyvin, vaikeuksienkin keskellä. Hiljaisuudessa kaikki kirkastuu ja hiljaisuudessa kuulee paremmin.

”Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi. ”Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. Ääni sanoi hänelle: ”Miksi olet täällä, Elia?” (1 Kun 19:11-13) Eliakin sai kohdata Jumalan nimenomaan hiljaisuudessa, kun myrskyt ja maanjäristykset olivat menneet.

Jumalan antamaa turvaa ja läheisyyttä saa ikävöidä ja Hänen kanssaan eletty aika tekee ihmisestä kukoistavan ja hyvin voivan. Jumalan läsnäolo, Hänen Sanansa kuuleminen ja sen sydämeen painaminen ohjaavat ihmistä uskon tiellä – ei välttämättä ohitse vaikeuksien, vaan usein niiden läpi, ei yksin vaan yhdessä Jumalan kanssa.

Jumalan järjestys ihmisen henkilökohtaisessa elämässä saa toteutua. Sillä Jumala on kaiken yllä. Kaikella on aikansa. Tästä saamme lukea Raamatusta.

”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta. Aika surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia. Aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa. Aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään. Aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua. Aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. (Saarnaajan kirja 3:1-8)

• Rukoile ja kiitä

Aamulla herätessä kiitä Jumalaa rauhaisasta, levollisesta yöstä, pyydä siunausta itsellesi ja läheisille uuden päivän ajaksi.

Päivällä kiitä hiljaa mielessäsi tai ystävän kanssa, hyvistä hetkistä ja kohdatuista ihmisistä, pyydä neuvoa, viisautta ja taidollisuutta asioiden hoitoon.

Illalla pysähdy ja kiitä päivän varjeluksesta ja kaikesta Jumalan avusta, jota Hän antoi.

Nukkumaan käydessäsi, kuinka ihanaa sinun onkaan kiittää levon mahdollisuudesta, kaikesta Jumalan johdatuksesta ja suojeluksesta. Voit jälleen anoa Jumalan varjelusta yöksi ja rukoilla läheisten ja lähimmäisten puolesta.

Jokainen päivä on Jumalan lahja! Hänelle kiitos ja kunnia, nyt ja aina!

 

Lastenohjaaja Merja Palokankare