RUKOUS VUORISAARNAN VALOSSA

 

Rukous

Rukous on uskovan ihmisen hengitystä. Siinä saamme tuoda Jumalalle pyyntömme, tarpeemme, kipumme, kysymyksemme ja tietysti kiitoksemme. Samalla otamme vastaan Jumalan antamaa uutta raikasta elämää. Rukous on yhteyttä ja rakkautta. Ilman sitä ihminen alkaa kuihtua hengellisesti, mikä vaikuttaa koko ihmisen hyvinvointiin.

Vääristyneessä uskonnollisuudessa rukouskin on menettänyt aidon olemuksensa. Tästäkin Jeesus moittii fariseuksia (Matt 6:5).

 

Millaista on väärä rukous?

• Se on pelkästään muodollista, vailla sydäntä ja aitoutta.
• Se on pelkästään suoritus.
• Se palvelee pelkästään omia, itsekkäitä motiiveja. Ihminen saattaa korottaa sillä itseään ja esiintyä hurskaana ihmisten ja Jumalan edessä.

Vääristyneen vastapainoksi Jeesus opettaa Vuorisaarnassa aitoa rukousta ja samalla yhden tärkeimmistä kristillisistä rukouksista eli Isä meidän rukouksen (Matt 6:6-13).

 

Hyvä rukous on…

• Yhteyttä Jumalaan, taivaalliseen Isään.
• Hyvin henkilökohtaista, syvää ja osin salattuakin.
• Täynnä aitoja, rehellisiä sanoja, joissa on sydän mukana.
• Epäitsekästä sillä tavoin, että tavoitteena ei ole hyötyminen toisten kustannuksella. Ihminen saa pyytää itselleen apua, tukea ja siunauksia.

 

Isä meidän rukous  (Matt 6:6-13)

Radikaali, vallankumouksellinen Isä meidän rukous

Itämaisessa kulttuurissa oli ja on yhä tavanomaista ladella hallitsijoiden edessä pitkiä litanioita ja kehua heidän erinomaisuuttaan ja tekojaan. Nyt Jeesus opettaa, että maailmankaikkeuden Herran edessä voimme rukoilla shokeeraavasti, ytimekkäästi ja läheisesti: Isä!

Lisäksi hän ei ole vain juutalaisten Isä vaan kaikkien Isä meidän! Vääristynyt juutalaisuus näki pakanat pelkästään Jumalan vihollisina, pelastuksen ulkopuolisina. Jeesuksella on kuitenkin sama, alkuperäinen, vääristymätön Jumalan rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan – sinuakin! Sinäkin saat tulla Isän luokse, olitpa kuka tai millainen tahansa.

Jeesus käyttää arameankielistä sanaa Abba! Sellaisena se on tullut tutuksi ja välittynyt moniin muihinkin kieliin. Aramea oli tavallisen kansan arkikieltä. Tämä kertoo siitä, että Jumala haluaa puhua ja kohdata meitä aivan omalla, arkisella kielellämme. Hän ei puhu eikä opeta meille käsittämätöntä munkkilatinaa tai muinaista geezinkieltä kuten Etiopian ortodoksit tekevät ymmärtämättä siitä sanaakaan. Juuri uskonpuhdistuksen ja herätysten yksi merkittävä voima kumpuaa siitä, että Jumala saa kohdata ihmiset heidän omalla kielellään, ymmärrettävällä tavalla.

Isä meidän rukouksessa Jeesus tekee vallankumouksen myös ajan ja paikan suhteen. Hurskas juutalainen tapasi rukoilla määrättyyn aikaan kolmesti päivässä. Nyt Jeesus vapauttaa rukouksen tällaisesta aikasidonnaisuudesta ja -rajasta. Sinällään on hyvä rukoilla vaikkapa kolmesti päivässä. Se on parempi kuin kerran tai ei yhtään. Kuitenkin saamme rukoilla vaikkapa jatkuvastikin, huokaillen taivaan Isän puoleen.

Juutalaisten rukouksissa temppeli oli erittäin keskeinen. Se tuli esille etenkin päivittäisessä 18 kohdan rukouksessa. Nyt Jeesus korvaa temppelirakennuksen Isän vapaalla kohtaamisella Pyhässä Hengessä. Tämä tapahtuu toki Jeesuksen nimessä kuten hän toisaalla opettaa.

Isä meidän rukous on meille tuttu, mutta Jeesuksen aikana se olikin radikaali, suorastaan vallankumouksellinen. Hän ei opeta uutta, ulkoa opittavaa litaniaa vaan rukouksen, joka on täynnä aitoutta ja Jumalan mielenmukaisia asioita.

 

Isä meidän, joka olet taivaissa

Abba, Isä sanaa käytettiin isistä, opettajista ja kunnioitetuista arvohenkilöistä. Abba ottaa syliinsä kaikki ihmiset, varsinkin uskovat. Juuri uskovat ovat Jumalan lapsia ja siksi he saavat puhutella Jumalaa isäksi. Tähän läheiseen yhteyteen kutsutaan kaikkia ihmisiä evankeliumin kautta.

Vaikka Jumala Isänä on esikuva maalliselle isyydelle, Jumalaa ei tulisi ymmärtää maallisten isien kautta, koska maallinen isyys on vajavaista ja synnin vääristämää. Monille ihmisille sana isä voi olla jopa negatiivinen, koska on kokenut omassa lapsuudessaan huonon isäsuhteen.

Paras kuva Jumalasta Isänä avautuu tuhlaajapoikakertomuksessa. Kertomuksessa on täydellinen isä, joka on suuri vastakohta tuon ajan kulttuurille ja sen mukaiselle isän arvovallalle ja toiminnalle. Tuhlaajapojan isä on täynnä armoa ja rakkautta. Kun isä juoksee hänet häpäissyttä poikaa vastaan läpi kylän, hän rikkoo kaikki aikansa normit. Isä ottaa pojan takaisin, pukee juhla-asuun, antaa sormuksen ja järjestää suuret juhlat. Juuri näin Jumala suhtautuu syntiseen ihmiseen, joka palaa kotiin. Sen sijaan lakihenkinen uskonnollisuus on tuomitsee syntisen ihmisen ikuisiksi ajoiksi. Tätä edustaa tuhlaajapojan isoveli. Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus Kristuksessa on täydellistä ja rajoittamatonta.

Vaikka Jumalaa kutsutaan Isäksi, on Jumalassa myös feminiinisiä piirteitä. Siksi Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, jotka vasta yhdessä ovat Jumalan kokonainen kuva.

Kun rukoilemme sanat ”Isä meidän”, meidän tulee nähdä veljet ja sisaret lähellä ja kaukana. Jumalan kansa on suuri perheväki.

Isä meidän -sanat kuvaavat myös sitä, että Jumala on lähellä meitä. Hän jakaa meidän elämämme. Silti hän on samanaikaisesti Isä meidän, joka on taivaissa. Jumala on Luoja, joka on luonut kaiken. Jumala on lähellä ja kaukana. Hän on kaikkialla läsnä oleva persoona.

 

Rukouksen aloituslauseen jälkeen tulee kuusi pyyntöä, joista

• kolme ensimmäistä keskittyy Jumalaan ja ovat ”sinä” pyyntöjä
  • Jumalan nimen pyhittäminen
  • Jumalan valtakunnan tuleminen
  • Jumalan tahdon toteutuminen
• kolme viimeistä keskittyvät arkielämän tarpeisiin ja ovat ”meille” pyyntöjä
  • jokapäiväinen leipä
  • anteeksianto ja ihmissuhteet
  • vapaus pahasta

 

Pyhitetty olkoon sinun nimesi

Nimi edustaa kaikkea sitä, mitä nimen omistaja on. Nimi kuvaa Jumalaa pyhänä olentona. Koska Jumala on jo pyhä, rukous tarkoittaa, että Jumalan nimi tulisi pyhitetyksi ihmisten sydämissä, elämässä ja koko maailmassa. Tätä ihminen ei voi itse toteuttaa, sillä vain Jumala on pyhä ja vain hän voi pyhittää ihmisen pelastustekojensa kautta.

Profeetta Jesaja koki vahvasti Jumalan pyhyyden ja pyhittävän vaikutuksen (Jes 6:1-10). Jesaja näki näyssä pyhän Jumalan valtaistuimellaan ja koki itsensä syntiseksi, joka ei voi kestää pyhän edessä. Hän huokaili ja silloin Jumala lähetti enkelin, joka puhdisti hänet tulesta temmatulla kekäleellä, joka oli ennakkokuva Kristuksesta ristillä. Vasta tämän jälkeen Jumala kutsui Jesajan suureen palvelutehtävään.

Jumalalla on sisäinen rakkauden ja pyhyyden ristiriita, kun hän katsoo syntistä ihmistä. Rakkaus vaatii pelastamaan mutta pyhyys tuomitsemaan. Jumala ratkaisee ristiriidan ristillä, jossa Jeesus Kristus sovittaa syntimme ja lunastaa meille elämän Jumalan rakkauden voimassa.

Vanhatestamentillinen esikuva rakkauden ja pyhyyden ristiriidasta löytyy Hoosean kirjasta. Siinä profeetta Hoosean piti ottaa portto vaimokseen. Nainen lähti pois kodista ja joutui orjaksi. Hoosea osti hänet uudelleen vapaaksi ja itselleen vaimoksi. Laki olisi vaatinut porttovaimon kivittämistä, mutta jumalallinen rakkaus toi hänelle pelastuksen. Prosessissa Hoosea kärsi syvästi porttovaimon rakkaudettomuudesta ja häpeästä. Tämä kuvaa sitä, mitä Jumala tuntee suhteessa meihin syntisiin ihmisiin ja miten hän silti toimii armahtaen ja rakkaudessaan uutta luoden.

Saakoon Jumala siis pyhittää nimensä meissä ja koko maailmassa, Jeesuksessa Kristuksessa!

 

Tulkoon sinun valtakuntasi

Kolme peruskäsitystä historiasta:

• Historialla ei ole merkitystä. Kukaan ei ohjaa sitä. Kaikki päättyy hiljaiseen hiipumiseen ja ikuiseen pimeyteen. Länsimainen materialismi ja naturalismi.
• Historia toistaa itseään kehämäisesti. Kreikkalainen filosofia ja itämainen uskonnollisuus.
• Jumala ja Raamattu: Historia on kuin nuoli, joka lentää täsmällisesti tarkoitettuun maalitauluunsa, joka on Herran päivä. Maailman keskellä pieni, yksittäinen ihminen ei kykene hahmottamaan suurta historiallista kuvaa. Hän voi vain luottaa, että kaikki on Jumalan kädessä.

 

Jumalan valtakunta -teema pitää sisällään kolme vastakohtaa:

• Jumalan valtakunta on jo tullut Kristuksessa mutta silti se on vielä tulossa.
• Jumalan valtakunta on lähellä ja kaukana.
• Jumalan valtakunnan tulemiseen liittyy tietyt merkit, mutta silti sen tulemisen hetki on salaisuus, jonka tietää vain Isä.

Jumalan valtakunta on tullut ihmisten keskelle Sanassa, Kristuksessa, armovälineissä ja Pyhässä Hengessä, joka on uskovissa ja Kristuksen seurakunnassa. Jumalan valtakunta vaikuttaa jo nyt sisäisesti, mutta tulee täydellisessä, ulkonaisessa voimassa vasta Herran päivänä. Jumalan valtakunta on ajallisesti ja paikallisesti jo lähellä mutta samalla kaukana. Jumalan valtakunnan lopullista tulemusta edeltävät aikojen merkit, jotka karkeasti osoittavat Herran päivän lähestymistä. Silti ne eivät paljasta tulemuksen tarkkaa päivää ja hetkeä.

Tässä todellisuudessa – Kristuksen läsnäolossa ja lopullisen valtakunnan odotuksessa – Jumalan kansa on aina elänyt. Jo alkuseurakunta koki elävänsä lähellä Herran tulemusta. Ennen ristiä Jeesus oli kuitenkin puhunut vertauksia Jumalan valtakunnasta, joissa isäntä lähti kaukaisille maille hyvin pitkäksi ajaksi ennen kuin palaisi takaisin.

 

Jumalan valtakunnan neljä luonnehdintaa:

• eskatologinen = Jumalan valtakunta tulee historian lopussa (oikein)
• mystinen / hengellinen = Jumalan valtakunta on jo tullut uskovien sydämiin Kristuksessa Jeesuksessa (oikein)
• poliittinen = Israel saa luvatun maan ja valtakunnan, joka hallitsee maailman kansoja; tai Jumalan valtakunta on jokin maailmanlaajuinen valta kuten Rooman valtakunta (oikein Israelin ja 1000-vuotisen valtakunnan osalta)
• kirkkokeskeinen = katolinen kirkko on tuo valtakunta (väärin); Kristuksen universaali seurakunta koostuu uskovista yli ja läpi kirkkokuntarajojen ja on sellaisena todellinen Jumalan valtakunnan väliaikainen ilmentymä maan päällä ennen valtakunnan lopullista, täydellistä tulemusta (oikein)

 

Jumalan valtakunnan perustuslaki ja kansalaisoikeudet

Vuorisaarnaa voimme pitää Jumalan valtakunnan perustuslakina. Samalla se määrittää ketkä ovat sen kansalaisia ja millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on. Jumalan lain ytimessä on 10 käskyä ja rakkaus Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme kohtaan. Valtakuntan kansalaiseksi pääsevät vain hengellisesti köyhät, jotka turvautuvat valtakunnan Kuninkaaseen.

 

Rukoillessamme Jumalan valtakunnan tulemista pyydämme

• Jumalan vaikutusvallan kasvua meissä ja kristillisessä seurakunnassa.
• Jumalan vaikutusvallan kasvua yhteiskunnassa meidän ja seurakuntien kautta sekä suorana Pyhän Hengen vaikutuksena.
• Jumalan valtakunnan lopullista ja täydellistä tulemista aikojen lopulla.

 

Jumalan valtakunnasta taistellaan

Jumalan valtakunnasta käydään jatkuvaa ja ajoittain kovaa ajallista taistelua. Moni taho ja uskonto haluavat itselleen johtavan uskonnollisen, maailman-katsomuksellisen ja poliittisen aseman. Tätä kamppailua käydään sydämissämme, kodeissamme, kotimaassamme, koko maailmassa ja Israelissa, varsinkin Jerusalemissa.

Ratkaiseva taistelu on jo käyty Golgatan ristillä, jossa Jeesus voitti synnin, saatanan ja kuoleman vallat ja voimat. Sielunvihollinen käy enää epätoivoista viivytystaistelua Isis-terroristien tavoin.
Se kylvää ajallista kuolemaa, mutta Jumala niittää sen keskellä iankaikkista satoa.

Mitä synkempi on maailman taivas, sitä enemmän Jumalan aitat täyttyvät. Ahdistusten keskellä monet ihmiset turvautuvat Jumalaan.

 

Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa

Jumala tahtoo hyvää ja rakkauden toteutumista kaikkialla. Rukous osoittaa, että ihminen tunnustaa ja ymmärtää Jumalan olevan historian peräsimessä. Jumalalla on kaikki valta ja voima. Jumala voi toteuttaa tahtonsa.

Samalla Jumala on rakkaudessaan rajoittanut omaa toimintaansa niin, että Hän ei pakota ihmistä toimimaan tahtonsa mukaan. Ihminen voi valita. Valintaan ja vapauteen liittyy aina vastuu. Syntiinlankeemuksessa ihminen valitsi olla tottelematta Jumalaa. Tällöin ihminen valitsi sen, mikä ei ole hyvää, rakkautta ja elämää.

Vain taivaassa on täydellinen hyvyys, rakkaus ja harmonia eli Jumalan hyvän tahdon toteutuminen. Siksi meidän on rukoiltava ja pyydettävä, että Jumalan hyvyys, rakkaus ja elämä tulisi meidänkin osaksemme tähän nykyiseen maailmaan.

Tärkein, mitä Jumala tahtoo, on sielujen pelastuminen. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että Jumalan muukin hyvä tahto voisi toteutua maan päällä. Sen hyvän toteuttamisessa Jumala tahtoo käyttää meitä perheissä, kouluissa, työpaikoilla ja koko yhteiskunnassa.

Parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on Jumalan tahdon toteutuminen. Pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on ihmisen oman syntisen tahdon toteutuminen. Me voimme tahtoa hyviä asioita, kun Jumalan Henki ja Sana ovat saaneet tehdä meissä työtään. Jumalan Sanasta voimme varmistua siitä, mikä on oikeaa ja hyvää, ja mikä on väärää ja pahaa.

 

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme

Juutalaisessa rukouksessa pyydetään Jumalaa siunaamaan sato. Leipä on Lähi-idän asukkaiden tärkein ravinto ja siten se on kaiken ruuan vertauskuva ja edustaja.

Tänä päivänä keskittää huomion tähän päivään – ei kaukaiseen tulevaisuuteen, josta emme tiedä mitään varmuudella.

Sana jokapäiväinen on vaikea kääntää, koska sitä ei tunneta missään muussa yhteydessä. Sana voi tarkoittaa loppumatonta. Silloin se tarkoittaisi leipää, joka riittää tänään ja tulevaisuudessa, ajallisesti ja määrällisesti, loppumattomasti. Tämä merkitys kattaa tärkeimmät varhaiskristilliset tulkinnat tuosta sanasta.

Rukouksessa me pyydämme perusruokaa – ei herkkuja. Pyydämme ruokaa – ei vain itsellemme – vaan meille, yhteisöllisesti. Leivän saamme Jumalalta lahjana. Emme voi pakottaa viljaa kasvamaan vaan Jumala antaa kasvun ja ruuan. Sen hankkimisessa ja jakamisessa meillä on toki oma osamme.

Ajalliset perustarpeemme ovat osa ihmisyyttä ja elämää. Jumala on luonut koko ihmisen ja koko elämän. Saamme pyytää Luojaltamme siunausta ajalliseen elämäämme, joka sekin on tärkeä.

 

Anna meille meidän velkamme (syntimme) anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meille velassa (meitä vastaan rikkoneet).

Juutalaisuudessa anteeksiantamus liitettiin rukouksissa vain ihmisen suhteeseen Jumalaan, ei koskaan ihmistenvälisiin suhteisiin. Jeesus sen sijaan säännönmukaisesti puhuu anteeksiantamisen merkityksestä sekä Jumala-suhteessa että ihmissuhteissa. Jeesus opetti tästä mm. vertauksessa armottomasta palvelijasta, joka itse sai anteeksi valtavan suuren velan mutta ei halunnut antaa toiselle anteeksi tämän hyvin pientä velkaa (Matt 18 luku). Tässä rukouksessa meidän tulisi antaa lähimmäiselle anteeksi kaikissa tapauksissa, jopa riippumatta siitä, onko lähimmäinen edes pyytänyt anteeksi.

Rukouksessa puhutaan sekä velasta että synneistä riippuen siitä, luemmeko Matteuksen vai Luukkaan evankeliumikirjaa. Todennäköisesti Jeesus on opettanut ja selittänyt tämän rukouksen moneen kertaa eri paikkakunnilla. Hän on käyttänyt arameansanaa khoba, joka sisältää molemmat merkitykset, jotka ovat pitkälti synonyymejä. Kreikaksi ei ole sanaa, joka kattaa molemmat. Niinpä Matteus käyttää sanaa velka ja Luukas käyttää molempia sanoja erikseen.

 

Anteeksiannon välttämättömyys

Isä meidän -rukous on jokapäiväinen rukous sen kaikilta osilta. Tarvitsemme leivän tavoin anteeksiantamusta joka päivä niin Jumalan edessä kuin ihmissuhteissakin. Anteeksiannon tarve ei siis ajoitu vain uskonelämän alkuun vaan se on kristityn jokapäiväistä, arkista elämää ja tarvetta.

Anteeksianto on ehdottoman välttämätöntä perheissä, kaikissa ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa. Ilman anteeksiantoa ihmissuhteet hajoavat ja katkeavat. Anteeksiantamus on ainoa kestävä tapa elää tässä maailmassa. Ilman anteeksiantoa on vain katkeruutta, vihaa ja loppumatonta kostoa.

Anteeksiantoon liittyy usein vääriä luuloja. Vastoin niitä anteeksiantamus ei tarkoita vääryyden hyväksymistä tai mitätöimistä tai yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta luopumista.

Anteeksiantamuksen periaatetta tulee noudattaa erityisesti yksittäisten ihmisten välisissä suhteissa. Yhteiskunnan asiana on pitää oikeutta kunniassa. Henkilökohtaiset riidat tulee sopia ja antaa anteeksi. Yleistä järjestystä ylläpitävät lait takaavat esimerkiksi, että rikoksesta tulee tuomio ja rangaistus, ja että taloudelliset väärinkäytökset oikaistaan. Samalla on tärkeää, että yksilö kykenee antamaan rikoksen tekijälle anteeksi, jotta hän itse vapautuu katkeruudesta, samalla kun rikollinen saa yhteiskunnan määräämän tuomion.

Anteeksiantaminen ei tarkoita, että ihminen yhä uudestaan suostuisi henkisen tai fyysisen väkivallan tai muun hyväksikäytön kohteeksi. Anteeksiantamuksen ohella ihmisen tulee rakastaa ja suojella itseään niin, että hän ottaa tarvittaessa ”turvaetäisyyden” häntä uhkaavaan ihmiseen.

Monet pitävät anteeksiantamista heikkoutena mutta se on suurta vahvuutta.

• Jotkut pitävät kiinni kunniastaan ja taistelevat oikeuden puolesta eivätkä anna anteeksi.
• Kristitty antaa anteeksi ja taistelee oikeuden puolesta. Siinä on suuri ero!

 

Perustana Jumalan armo

Anteeksiantamattomuus on usein merkki väärästä tai puuttuvasta suhteesta Jumalaan, joka antaa kaiken anteeksi Kristuksessa Jeesuksessa. Se voi olla myös merkki kohtaamattomista ja käsittelemättömistä vaikeista kokemuksista ja niihin liittyvistä tunteista ja muistoista.

Lähtökohtaisesti kaikki anteeksiantamus ja voima siihen kumpuaa Jumalasta. Kun ihminen saa kohdata tämän anteeksiantamuksen kohdallaan, se on uudistava ja mullistava kokemus ja voima, joka mahdollistaa anteeksiannon myös ihmissuhteissa. Kun on itse saanut paljon, voi siitä antaa toisillekin. Tämä marssijärjestys on evankeliumia, suuri ilosanoma.

Mikäli taas luemme ja ymmärrämme niin – että ensin meidän tulee antaa anteeksi lähimmäiselle, jotta Jumala sen jälkeen antaisi meille anteeksi – tämä on lakia. Lain tarkoitus on osoittaa, että anteeksiantamus on välttämätöntä. Tämän edessä joudumme toteamaan, että emme siihen pysty. Jäljelle jää vain Jeesuksen ristin juurelle polvistuminen.

Emme myöskään saa katkaista näitä kahta ulottuvuutta toisistaan. Jos Jumala antaa minulle anteeksi niin paljon, miksi en antaisi toisellekin anteeksi? Tällaisena anteeksiantamus liittyy vahvasti myös rakkauden kaksoiskäskyyn, jossa rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen on liitetty läheisesti yhteen. Emme voi elää Jumalan rakkaudessa, jos kieltäydymme rakastamasta ihmisiä. Emme myöskään aidosti rakasta ihmisiä, jos kieltäydymme Jumalan rakkaudesta, koska ihmisessä itsessä ei ole todellista rakkautta.

 

Anteeksiannon siunaus

Anteeksiantamisen prosessiin on hyvä kuulua rukous rikkoneen ihmisen puolesta. Kun Job rukoili kolmen väärämielisen ja syyttävän ystävän puolesta, Jumala käänsi Jobin kohtalon. Vain Jumala voi muuttaa minua ja rikkomuksen tehnyttä ihmistä. Rukous on paras tapa herättää muutokseen. Rukous myös sulattaa omaa vihaa ja ehkä jopa antaa näkökulmia siihen, miksi toinen on toiminut väärin. Jumala ei kuitenkaan väkisin muuta kenenkään sydäntä, jos ihminen siitä kieltäytyy. Rikkoja saattaa jäädä vihamieliseksi ja yhtä lailla rikottu voi jäädä katkeruuden ja koston valtaan.

Pitkäkestoinen viha tuhoaa lopulta sen kantajan, mutta anteeksiantamus ja rakkaus tuovat elämän. Vihastuminen, joka kohdistuu vääryyteen, on tervettä ja oikeutettua.

 

Äläkä saata meitä kiusaukseen / koettelemukseen vaan päästä meidät pahasta

Sana ”kiusaus” tarkoittaa myös ”koettelemusta”. Niiden ero on merkittävä, sillä Jumala voi kyllä sallia koetuksen mutta hän ei koskaan kiusaa tai johdata ketään kiusaukseen. Jumala ei tahdo, että ihminen tekee syntiä (1 Moos 22 luku ja Jaak 1:13).

Mitä tarkoittaa: älä saata meitä koettelemukseen?

• Luottavainen huokaisu Jumalan puoleen pyhiinvaeltajan rukouksen tavoin:
  ”Herra, uskomme, että johdat meitä turvallisesti, koska vain sinä tunnet tien,
  jota meidän on kuljettava”.
• Pyyntö: Älä salli meidän joutua tai mennä kiusauksiin / koetuksiin, koska meissä on sisäinen halu ja pyrkimys (syntinen luonto) joutua synnin teille; siksi tarvitsemme varjelusta.
• Pyyntö varjeltua saatanan hyökkäyksiltä, joita varmasti tulee – Jobin esimerkki ja Jeesuksen sanat Pietarille ennen Getsemanea (Luuk 22:31-32).

Pyyntö päästä pahasta voi tarkoittaa vapautumista:

• pahasta henkilöstä, lähinnä saatanasta
• pahasta yleisellä tasolla

Tätä vapautumista saamme pyytää jokaiselle päivälle sekä sen lopullista täyttymystä aikojen lopulle. Vaikka synnillä, pahalla ja kuolemalla on nyt näkyvä valta, niiden valta on rajattua. Jumala hallitsee sittenkin kaikkea ja lopulta hänen valtansa tulee näkyväksi ja kaiken kattavaksi.

 

Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen!

Isä meidän rukous päättyy uskon, kunnioituksen ja ylistyksen ilmaukseen. Uskovan rukous ei pääty toivottomuuteen vaan varmuuteen siitä, että hyvä Jumala kuulee rukouksemme ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Jumala saattaa oikeuden voittoon ja antaa pienelle ihmiselle elämän. Hänellä on siihen kaikki valta ja voima. Hänen valtakuntansa voittaa ja tulee hallitsemaan ikuisesti, vaikka vielä nyt se näyttäisi mahdottomalle. Jumalalla on kaikkeen viimeinen sana, joka on Elämä!

Uusi testamentti perustuu aina Vanhaan testamenttiin. Vanhassa testamentissa uusi on kätkettynä ja Uudessa testamentissa vanha on selitettynä ja täydellisesti avattuna. Jeesuksenkin toiminta ja opetus perustui aina pyhiin Kirjoituksiin.

Isä meidän rukouksen päätös on samankaltainen kuin mitä on 1 Aikakirjan 29:10-13, jossa kuningas Daavid ylisti kansan edessä Herraa:

”Ylistetty olet sinä, Herra, isämme Israelin Jumala, aina ja ikuisesti! Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta, sillä sinun on kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä. Sinun on kuninkuus, sinä olet kaikkea muuta korkeammalla. Sinulta tulevat rikkaus ja kunnia, kaikkea sinä hallitset. Kaikki voima ja valta on lähtöisin sinulta, sinun vallassasi on tehdä suureksi ja väkeväksi kenet tahdot. Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme nimesi kunniaa.”

 

Yhteenveto rukouksesta

Jeesuksen opetus tekee rukouksesta aidon mahdollisuuden kohdata Jumala ja jakaa koko elämämme hänen kanssaan. Rukouksessa voimme käyttää omia sanoja tai Raamatun opettamia rukouksia kuten Isä meidän rukousta. Olennaista molemmissa on aidosti, rehellisesti ja kokosydämisesti rukoileminen. Toisinaan rukous voi olla sanatonta huokailua tai päivän mittaan vuoropuhelua Jumalan kanssa.

Isä meidän rukous on erinomainen sellaisenaan, mutta sitä voi myös käyttää mallina. Tällöin rukous alkaa läheisellä puhuttelulla ja pyyntönä Jumalan tahdon toteutumisesta. Sitä seuraa omien ja toisten ihmisten tarpeiden tuominen Jumalalle. Lopuksi rukous päättyy kiitokseen, luottamukseen ja ylistykseen.

Kun lisäksi rukoilemme Jeesuksen nimessä, tunnustamme, että

• itsessämme olemme syntisiä ja ansiottomia
• tarvitsemme Jumalan armoa ja turvaudumme Jumalan pelastavaan tahtoon Jeesuksessa
• on hyvä rukoilla asioita, jotka ovat Jumalan mielenmukaisia

Jumala kuulee heikoimmankin rukouksen eikä rukouksen voima ole kiinni hienoista sanoista vaan sydämen asenteesta. Usein huomaamme, että sekin on hauras, mutta siihenkin saamme pyytää Jumalan vahvistavaa läsnäoloa. Jumala rohkaisee meitä rukoilemaan. Hän vastaa aina ajallaan.

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. (Matt 7:7-8)