EVOLUUTIO vs. LUOMINEN

 

(2) Maailman ja elämän synty

Haaste evoluutiouskovaiselle: Voitko selittää tieteellisesti, miten tyhjästä syntyy yhtään mitään? Voitko selittää tieteellisen todistetusti, miten elottomasta materiasta syntyy äärimmäisen monimutkaisia eläviä olentoja?

Luotettavassa tieteenharjoituksessa havainnoidaan mitattavalla, toistettavalla tavalla todellisuutta. Siinä etsitään selkeitä syy- ja seuraussuhteita, luotettavaa ja varmaa tietoa, jota voidaan hyödyntää järkevästi.

Evoluutioteorialla ja siihen liittyvällä alkuräjähdysteorialla (Big Bang) on tosiasiassa mahdoton tehtävä edessään. Tyhjyydestä ei synny mitään. Sellaista ei tapahdu havaittavasti eikä sellaista ole koskaan osoitettu todeksi.

Vastaavasti on niin, että elottomasta materiasta ei yksinkertaisesti synny huikean monimutkaisia elollisia soluja ja olentoja. Sellaisesta ei ole yhtäkään havaintoa eikä älykäs ihminen ole onnistunut sellaista luomaan edes supertietokoneiden ja huippumodernien laitteiden avulla. Ihminen kykenee vain muokkaamaan jo olemassa olevaa soluinformaatiota ja -aineistoa, mutta ei luomaan uutta.

Alkuaineet eivät rakennu itsestään luonnossa monimutkaisiksi suuriksi molekyyleiksi, aminohapoiksi, Rna:ksi, Dna:ksi, proteiineiksi, soluiksi ja eliöksi. Luonnossa aineet ja kemikaalit kulkevat kohti hajoamista, eivät kohti suuria, ihmeellisiä rakenteita. Etenkin vesi on aineita liuottava ja hajottava elementti. Kemistit eivät koskaan käytä vettä kemiallisten prosessien alustana, koska veden vaikutus on negatiivinen. Siksikin ns. alkumeriteoria, jonka mukaan elämä syntyi alkumeressä, on epälooginen ja mahdoton – siltäkin osin.

Mitään soluja ei synny eikä rakennu itsestään elottomasta materiasta. Vaikka koealustaan laitettaisiin oikean solun kaikki ainesosat, ne eivät yhdistyisi ja rakentuisi soluksi.

Esimerkki: Pura autosi mahdollisimman pieniksi osiksi autotallin lattialle. Poistu paikalta. Milloin autotallissasi on jälleen toimiva auto? Evoluutioteorian mukaan ehkä miljoonan vuoden kuluessa osat alkaisivat itsestään yhdistyä autoksi. Sellaista ei tietenkään tapahdu koskaan. Vielä vähemmän sellaista tapahtuu elottoman materian kohdalla, jos siitä pitäisi itsestään rakentua eläviä soluja!

Kuvitelma, että solu voisi syntyä itsestään, osoittaa äärimmäisen huonoa ymmärtämystä solun rakenteesta ja toiminnasta. Solu on kuin pienoiskaupunki. Se on käsittämättömän monimutkainen. Jotta solu toimisi, on kaikkien solun rakenteiden ja toimintojen oltava olemassa yhtä aikaa.

Yhdessä ihmisen solussa on valtava määrä informaatiota Dna:ssa: 3,2 miljoonaa koodi-kirjain-paria jokaisessa solussa. Ihminen saa alkunsa yhdestä solusta, joka jakautuu. Kukin solu erikoistuu omiin tehtäviinsä omalla paikallaan. Aikuisessa ihmisessä on noin 100 000 miljardia solua, jotka toimivat kukin erikseen ja kaikki yhdessä.

Jokainen solu tarvitsee esimerkiksi 350 entsyymiä, jotka nopeuttavat tärkeitä, monimutkaisia solun prosesseja niin, että ne tapahtuvat jopa sekunnin sadasosassa.

Dna:ssa on solujen rakennus- ja toimintaohjeet pakattuna huikealla tavalla. Solu käyttää näitä tiedostoja tehokkaasti ja tietoa siirretään jatkuvasti paikasta toiseen. Dna:ta käyttää Rna, joka muuntaa Dna:n tietoa niin, että monimutkaisten prosessien kautta syntyy proteiineja. Solun energiaa tuottaa ATP-moottori, jonka kapasiteetti on valtava. Jokainen solun osa tarvitsee kaikkia muita solun osia ja toimintoja. Solu ei voi kehittyä tyhjästä tai elottomasta materiasta vähitellen, vaihe vaiheelta.

Lisäksi solun Dna on herkkä hajoamaan. Joka vuorokausi soluissamme hajoaa noin miljoona Dna-rihmaa, mutta sitä eliminoi tehokas korjauskoneisto. Ilman sitä solu kuolisi nopeasti. Dna:n informaatio siis rapautuu, se ei kehity paremmaksi.

Esimerkki: Ota vaikkapa Sinuhe Egyptiläinen -kirja. Leikkaa sen jokainen kirjain siitä irti. Laita nuo miljoonat kirjaimet laatikkoon. Ravista kunnolla. Milloin laatikosta tulee jälleen luettavissa oleva Sinuhe Egyptiläinen? Ei koskaan. Parhaimmillaan voisi pöydälle kaadettuna olla nähtävillä joitakin yksittäisiä, sattumanvaraisia sanoja, vaikkapa ”ei” tai ”on”, mutta niillä ei olisi mitään aitoa merkitystä. Ne eivät kertoisi kirjasta mitään. Vasta kun kaikki kirjaimet olisivat täsmälleen oikeassa järjestyksessä sanoina, lauseina, kappaleina ja sivuina, voisimme lukea kirjan.

Samaa järjestäytymistä vaadittaisiin solun informaation syntymisessä. Lisäksi ei olisi edes kirjaimia valmiina vaan nekin pitäisi luoda olemattomasta. Lisäksi pelkät kirjaimet tai sanat eivät vielä merkitse sinällään mitään. Niille on annettava merkitys ja se vaatii älykkyyttä, luomista ja tulkintaa. Vain älykäs, persoonallinen, tietoinen olento voi kirjoittaa ja lukea. Solussa on juuri tällaista merkityksellistä informaatiota huikean paljon. Solu osaa kopioida, korjata, lukea ja käyttää sitä. Käsittämätön ihme!

Tieteellisen ajattelun näkökulmasta ainoa ymmärrettävä selitys tälle kaikelle on se, että jokin ulkopuolinen olento, joka on älykäs ja jolla on kieli, ymmärrys ja kyky kirjoittaa ja tehdä, on elävän solun syntymisen takana. Hän on Jumala! Vain tämä antaa ymmärrettävän perustan syy-seuraussuhteelle.

Evoluutioteorian uskomattomalle selitykselle tyhjästä ilmaantuneelle elottomalle materialle ja siitä itsestään syntyneelle solulle ei ole mitään perusteita. Se on mahdottomuus. Sellaisen tilastollinen, matemaattinen todennäköisyys on puhdas nolla.

Siksi evoluutioteoria ei ole varsinaista tiedettä vaan pelkkää filosofiaa, uskomus, jopa uskonto. Se on sokeaa uskomista ihmeeseen, jolle ei ole mitään selitystä tai perustetta. Toki luominenkin on uskomista ihmeeseen, mutta sille on erittäin looginen, perusteltu selitys: Jumala.

On myös monia ateistisia tiedemiehiä, jotka rehellisesti myöntävät, että elämä ei ole voinut syntyä maapallolla itsestään. Ratkaisuksi he ehdottavat, että elämän siemenet ovat tulleet meteoriitin mukana tai sitten avaruusolennot ovat istuttaneet elämän maapallolle. Tällaisestakaan ei ole mitään todisteita. Lisäksi se vain siirtää elämän syntymisen ongelman toisaalle, jossa elämän synnylle on aivan samat vaatimukset.

Aiempia esimerkkejä soveltaen: Ei hyödytä mitään, jos auton osat siirrettään toiseen autotalliin. Eivät ne sielläkään kokoa itseään autoksi. Ei hyödytä vaihtaa leikattujen kirjainten laatikkoakaan, sillä ei niistä toisessakaan laatikossa muodostu uudelleen Sinuhe Egyptiläinen -kirjaa!

Vakava ydinkysymys on: voiko tyhjästä syntyä mitään? Ei voi. Yhtä vakava kysymys on: voiko elottomasta materiasta syntyä sattuman tuotoksena huikean monimutkaisia eläviä soluja? Ei voi. Nämä ovat vastoin luomakunnan lakeja. Sellaista ei tapahdu.