AVIOLIITTO, AVIOERO JA UUDELLEEN AVIOITUMINEN

 

Suurin osa suomalaisista avioituu ja perustaa perheen. Tilastojen valossa yli 40 % eroaa jossain vaiheessa ja monet avioituvat uudelleen. Avoliitot ovat yleistyneet. Yksinäisiäkin on huomattavan paljon. Miten meidän tulisi kristittyinä suhtautua avioliittoon, avoliittoon, avioeroon ja uudelleen avioitumiseen. Miten kristityt ovat aiemmin suhtautuneet? Mitä Raamattu sanoo?

 

 

JUMALAN ALKUPERÄINEN TARKOITUS

Jumala loi miehen ja naisen. Hän yhdisti ja siunasi heidät. Luomisen valossa avioliitto on miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto, jossa toteutuvat rakkaus, uskollisuus ja pyhyys. Avioliitto kuvaa myös Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta ja liittoa. Avoliittoa ei tunneta ja kaikki avioliiton ulkopuoliset seksuaaliset suhteet ovat yksiselitteisesti syntiä. Avoliitossa elävät eivät halua sitoutua toisiinsa ehdottomalla tavalla eivätkä pyydä liitolleen Jumalan siunausta. Avoliiton päättäminen on helpompaa kuin avioero. Siinä kynnys on matalampi, mikä ei takaa lapsille avioliiton vertaista suojaa.

 

 

RIKKOMUS JA SEURAUKSET

 Syntiinlankeemus särki ja turmeli ihmisen. Mies ja nainen menettivät Jumalan rakkauden elämästään. Heidän välinen suhde vääristyi ja avioliittoon tuli paljon ongelmia – ei rakkautta, ei uskollisuutta, ei pyhyyttä. Jumalan alkuperäisen hyvän ihanteen särkyminen toi paljon vääristymiä: esiaviolliset suhteet, moniavioisuus, avioerot ja moninaiset seksuaalisuuden vääristymät.

 

Avioero ja uudelleen avioituminen Vanhassa testamentissa

 Raamatun moraalilaki opettaa täydellistä rakkautta ja ihannetta. Vain silloin elämä on onnellista. Raamatussa on myös toisenlaisia ohjeita, jotka johtuvat ihmisen syntisyydestä. Kun ihanne rikkoutuu vakavalla tavalla, Jumala antaa ohjeita sellaisiinkin tilanteisiin. Niinpä Jumala salli avioeron erityisen painavilla perusteilla. Sen tähden Mooses sääti mahdollisuuden kirjoittaa avioerokirjan (5 Moos 24:1-4). Tuo erokirja mahdollisti uudelleen avioitumisen vapaasti. Menettely ei ole Jumalan varsinainen tahto vaan sallimus. Keskeinen avioeron peruste oli aviorikos eli uskottomuus. Siitä oli säädetty jopa kuolemanrangaistus, joka pantiin täytäntöön vaihtelevasti. Muita mahdollisia avioeroperusteita olivat ruuan, vaatetuksen ja aviollisen rakkauden laiminlyönnit eli vakava materiaalinen ja tunneperäinen laiminlyönti. (2 Moos 21:10-11).

Ajan myötä juutalaisuudessa syntyi kaksi pääkoulukuntaa:

• hilleliläinen ”avioero millä syyllä tahansa”, joka tuli vallitsevaksi käytäntöksi (Suomi nyt)
• shammanilainen ”vain erityisillä Kirjoituksiin perustuvalla syillä” (Suomi ennen)
• vrt: kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa avioero oli vapaa ja mahdollinen pelkällä poismuutolla eikä uudelleen avioitumiselle ei ollut estettä

 

Jeesuksen opetus

Jeesus palautti Jumalan alkuperäisen tarkoituksen pääsäännöksi. Hän opetti, että avioliitto on miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto, jossa toteutuvat rakkaus, uskollisuus ja pyhyys. Sen, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ihminen älköön rikkoko. Jeesus torjui vapaan eroamisen ja käytännössä kannatti shammanilaista tulkintaa. Yleisesti ihmissuhteissa Jeesus kehotti  anteeksiantoon. Varsinaisesti Jeesus ei kommentoinut muita vanhatestamentillisia avioeroperusteita  (2 Moos 21:10) ja niitä seuraavaa uutta avioliittoa. Ne jäävät tulkinnallisesti auki. On myös huomattava, että Jeesus ei käskenyt purkamaan ”synnillisiä avioliittoja” vaan tyytyi osoittamaan Jumalan tahdon ja ihmisen syntisyyden.

 

Apostoli Paavalin opetus

Paavali opetti avioliiton pysyvyyttä moraalittoman kreikkalais-roomalaisen maailman keskellä – avioliitto oli pysyvä, elinikäinen liitto. Hän korosti, että seksuaaliset tarpeet olivat tärkeitä muun rakkauden ja huolenpidon ohella (1 Kor 7 luku). Avioerotapauksessa osapuolten tuli sopia ja palata yhteen tai pysyä yksin (mikä mahdollisti sopimisen myöhemmin). Paavali ei kommentoinut uskottomuusperustetta, koska se oli itsestään selvä ja tunnettu avioeroperuste Vanhan testamentin ja Jeesuksen opetuksen perusteella.

Paavalin mukaan uskova oli ”vapaa” avioitumaan uudelleen, mikäli ei-uskova jätti uskovan puolison. Hän ei jäänyt elinikäiseksi yksinäisyyden vangiksi syyttömänä. Paavalikaan ei kommentoi muita vanhatestamentillisia eroperusteita, vaikkakin painottaa niiden positiivista tärkeyttä avioliitossa. Hänen mukaansa uskovan tuli avioitua toisen uskovan kanssa.  Korinton silloisen ahdingon (nälänhädän) vuoksi Paavali ei suositellut avioliittoa eikä lasten hankkimista. Paavali rinnasti avioliiton Kristuksen ja seurakunnan väliseen suhteeseen (Ef 5 luku).

 

Vanha kirkko ja roomalaiskatolinen kirkko

Avioero oli mahdollista vain uskottomuuden vuoksi. Uudelleen avioitumista ei pidetty mahdollisena, varsinkaan roomalaiskatolisessa kirkossa. Kiertotie: ensimmäinen avioliitto julistetaan pätemättömäksi, jonka myötä varsinainen avioliitto mahdollistuu.

 

Reformaatio ja Luther      

Avioero oli mahdollinen vain uskottomuuden vuoksi. Luther katsoi, että avionrikkoja oli rikoksensa tähden ”kuollut” ja petetty oli vapaa, minkä tähden uusi avioliitto voitiin solmia.

 

Moderni kirkko

Opetuksessa kirkko korostaa avioliiton tärkeyttä ja pysyvyyttä mutta yksittäistapausten kohdalla ei oteta kantaa avioeroihin, uudelleen avioitumisiin tai avoliittoihin. Kaikki vihitään automaattisesti. Ainoastaan jotkut yksittäiset papit saattavat kieltäytyä vihkimästä eronneita.

 

 

YHTEENVETO

 

Pääsääntö: Avioliitto on elinikäinen miehen ja naisen välinen rakkausliitto, jonka välttämättömänä osana on anteeksiantamus. Ilman raamatullista perustetta avioero ja uudelleen avioituminen ovat syntiä. Aina tulee pyrkiä sopimiseen ja anteeksiantamiseen, jos mahdollista.

1. Poikkeus: Uskottomuus (etenkin ilman parannusta) on raamatullinen avioeroperuste. Uusi avioliitto on mahdollinen.

2. Poikkeus: Vanha testamentti antaa kolme/kaksi lisäperustetta – vakava taloudellinen tai tunneperäinen hylkääminen. Uusi testamentti ei varmuudella vahvista tätä. Uusi avioliitto mahdollinen, jos tämä peruste on pätevä.

3. Poikkeus: Ei-uskova hylkää uskovan vastoin tämän tahtoa. Uusi avioliitto mahdollinen. Periaate: vastoin tahtoaan tai syyttä jätetty ei ole sidottu elinikäiseen yksinäisyyteen vaan on vapaa uuteen avioliittoon. Periaate on osittain tulkinnanvarainen.

 

Pohdintaa

On myös syytä miettiä alkoholismin, vakavan henkisen alistamisen, väkivallan ja huumeiden merkitystä. Niiden kohdalla väärinkäyttävä puoliso usein tekee aviorikoksen, mikä jo sinällään oikeuttaa eroon. Toiseksi kyseessä on ainakin vakava tunneperäinen hylkääminen. Tärkeää on, että ihminen pitää itsestään huolta eikä anna toisen tuhoa psyykettä tai fyysistä terveyttä. Alistuminen ei ole rakkautta.

Seurakunnan tulee julistaa avioliiton arvoa ja tukea käytännössä aviopareja ja perheitä. Seurakunta ei anna henkilökohtaista lupaa erota ja avioitua uudelleen mutta ei myöskään estä ihmisiä. Jokaisen on itse tehtävä oma päätös, josta kantaa vastuun Jumalan ja ihmisten edessä.

On torjuttava aikamme vääristynyt kuva rakkaudesta ja ns. vapaat suhteet. Rakkaus perustuu päätökseen rakastaa – tuntui miltä tuntui. Avioerolle on oltava todella painavat ja vakavat perusteet. Ennen eroa on tehtävä kaikki mahdollinen. On tärkeää pyytää tukea ja neuvoja. Erityisesti on otettava huomioon lasten etu. Puolison pahoinvointi ei tarkoita aina lasten pahoinvointia. Ero johtaa usein lasten elämänlaadun huononemiseen. Lapsilla on täysipainoinen oikeus isään ja äitiin, yhtäläisesti – avioliitossa ja erossa.

Avoliitto ei ole Jumalan tarkoitus eikä sille ole aviollista siunausta.

 

Yllättävä näkökulma

Jumala itsekin on ”eronnut” ja ”avioitunut uudelleen”. Jumala solmi rakkausliiton Israelin kanssa, mutta Israel oli toistuvasti uskoton eikä halunnut tehdä parannusta. Jumala erosi liitosta, mutta solmi uuden liiton seurakunnan kanssa Kristuksen kautta. Jumala on eronnut ja avioitunut uudelleen pätevästä syystä. Hän sieti Israelin vakavaa ja täydellistä luopumusta vuosikymmenten, jopa satojen vuosien ajan. Tämä näkökulma on pohtimisen arvoinen.

 

 

Lähde            Raamattu & ”Divorce and Remarriage in the Bible, the Social and Literary Context” / David Instone-Brewer, 2002