ANGLIKAANIKIRKKO

 

Syntyhistoria

Katolinen kirkko pitää itseään alkuperäisenä kristillisenä kirkkona, josta muut ovat eriytyneet. Kun kristinusko julistettiin ainoaksi sallituksi uskonnoksi 300-luvun lopulla, Rooman keisari otti itselleen voimakkaan aseman kristikunnan johtajana. Paaviuden voidaan katsoa juontuvan tästä todellisuudesta, vaikka toki katolinen kirkko pitää paavia Pietarin viran jatkajana. Seuraavien vuosisatojen aikana paavi, Vatikaani (Kirkkovaltio v. 751) ja katolinen kirkko ovat olleet voimakkaasti mukana myös valtapolitiikassa. Vuonna 1054 katoliset jakaantuivat lopullisesti lännen roomalaiskatolisiin ja idän ortodokseihin.

Keskiajalla katolisen kirkon teologia oli skolastiikkaa, jossa kristinuskoa yritettiin määritellä ja tulkita antiikin filosofian avulla. Raamattua tulkittiin nelitasoisesti ja varsinkin allegorisesti. Kirkon elämässä ja toiminnassa ilmeni 1500-luvulle tultaessa vakavia vääristymiä, mikä johti uskonpuhdistuksen puhkeamiseen. Uskonpuhdistus johti luterilaisuuden ja anglikaanisen kirkon syntymiseen sekä kastajaliikkeiden vahvistumiseen.

Englannissa katolisen kirkon keskuspaikkana oli Canterburyn piispanistuin. Uskonpuhdistuksen vaikutukset levisivät Englantiin. Se tarjosi myös poliittisen mahdollisuuden irtiottoon. Kuningas Henrik VIII päätti irrottaa Englannin kirkon katolisesta kirkosta vuonna 1534. Kuninkaasta tuli kirkon johtaja, valtio sai paljon kirkon maita omistukseensa ja protestanttiset kristityt saivat tehtäväksi kirkon uudistamisen. Kirkolle laadittiin 39 uskonartiklaa ja sitä voidaan luonnehtia osittain katolisen ja luterilaisen kirkon välimuodoksi. Anglikaaninen kirkko levisi laajalti brittiläisen imperiumin valloitusten myötä mm. Australiaan ja Yhdysvaltoihin, jossa sitä kutsutaan episkopaaliseksi kirkoksi.

Sisäisesti anglikaaniset kirkot ovat jakaantuneet kolmeen päähaaraan: 1) korkeakirkollisuuteen (High Church, anglokatolisuus), joka korostaa liturgiaa ja perinnettä, 2) matalakirkollisuuteen (Low Church, evankelikaalisuus), joka korostaa pietismiä, evankeliointia ja karismaattisuutta, sekä 3) laveakirkollisuuteen (Broad Church), joka korostaa liberaaleja tulkintoja ja suvaitsevaisuutta. Anglikaanisia on maailmalla noin 77 miljoonaa.

Suomen Anglikaaninen kirkko on osa Englannin kirkkoa ja tekee työtä lähinnä täällä asuvien englanninkielisten jäsenten parissa. Kirkon toiminta alkoi 1920-luvulla. Luterilaiset ja anglikaanit solmivat ns. Porvoon sopimuksen, jolla osapuolet ilmoittavat hyväksyvänsä toistensa virat ja yhteisen julistuksen. Kirkolla on Suomessa jäseniä vain alle 200 mutta sen piirissä käy enemmän väkeä.

 

Luonne

Anglikaaninen kirkko korostaa alkuperäisessä muodossaan Raamattua, kolmea keskeistä uskontunnustusta sekä 39 uskonartiklaa, joissa on luterilaisia, kalvinistisia ja katolisia näkökulmia. Luterilaista on uskonvanhurskautusoppi, kalvinistista on ehtoollisen vertauskuvallinen merkitys ja katolista apostolisen seuraannon ja piispan viran korostaminen.

Anglikaanisen kirkon ongelmia ovat edellä kuvattu jakautuminen kolmeen suuntaukseen ja varsinkin liberaaliteologian vaikutus kuten luterilaisessa nykykirkossa. Sen myötä anglikaanikirkkoa ovat repineet suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja homoseksuaalin vihkiminen piispan virkaan. Britanniassa kristillisyyden asema on muutenkin romahtamassa. Vain harva käy kirkossa ja samalla muslimien määrä on lähitulevaisuudessa ohittamassa aktiivisten kristittyjen määrän. Kirkkoja on laitettu myyntiin ja muuhun käyttöön.

 

Nettisivut

Katolisen kirkon uskoon ja toimintaan Suomessa voit tutustua anglican.fi sivustolla tai käymällä lähimmässä paikallisessa seurakunnassa.