AIKAMME ON JUMALAN KÄDESSÄ (Uusi Vuosi 2021)

Aikamme on Jumalan kädessä

Kalenterivuoden vaihteessa saamme pohtia ajan kulumista. Meitä muistutetaan siitä, että elämämme ei riipu ainoastaan maailmassa vallitsevista valloista ja laeista. Elämämme on Jumalan kädessä. Meillä on paljon aihetta kiitokseen ja katumukseen. Uusi vuosi merkitsee myös sitä, että Jumala antaa meille mahdollisuuden aloittaa uudestaan.

 

EVANKELIUMI: Luuk 13:6-9

Jeesus esitti vielä vertauksen:
”Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille:

’Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.’

    Mutta puutarhuri vastasi:
’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.’”

 

HARTAUSPUHE

Kertakäyttö-kulttuuri katkolla

Elämme melkoisessa kertakäyttö-kulutus-kulttuurissa. Kun laite menee rikki, sitä ei kannata enää korjata. Se heitetään pois ja ostetaan uusi. Monenlaista kertakäyttötavaraa, tai roinaa on tarjolla.

Samalla tavalla suhtaudutaan ihmisiinkin. Työelämässä punnitaan ihmisen tehokkuutta, kykyjä ja ikää. Toisinaan kannattavakin toiminta ajetaan alas ja siirretään ulkomaille mahdollisimman suurten pikavoittojen saamiseksi. Ihmisillä ei ole tällaisessa todellista arvoa.

Toisinaan toimimme samalla tavalla ihmissuhteissamme. Laskelmoimme hyötyjä ja haittoja. Varsinkin aikamme viihdeteollisuus ja media valheellisesti markkinoivat rakkautta ihastumisen tunteena. Kun ihastumisen huippu väistämättä hiipuu, vaihdetaan uuteen ja päädytään kierteeseen, joka lopulta syö ja rikkoo ihmisen.

Kasvattajankin pinna saattaa katketa, jolloin vanhempien ja lasten välit voivat helposti kiristyä. Pitkämielisyys, kärsivällisyys, myötätunto, armollisuus ovat kovin haastavia, epämuodikkaitakin sanoja. Silti niitä tarvittaisiin hyvin kipeästi, tulevanakin vuonna.

Kaikki tämä kovin tuttu, hyvin pinnallinen elämäntapamme on nyt katkolla. Vuodesta 2020 tuli todella pysäyttävä ja käänteentekevä. Emme edes ymmärrä sen voimaa. Sitä voisi verrata vaikkapa ensimmäiseen maailmansotaan, 1930-luvun lamaan, toiseen maailmansotaan, uuteen rauhaan ja jälleen kylmän sodan puhkeamiseen, 1970-luvun öljykriisiin, 1990-luvun lamaan, vuoden 2001 syyskuun kaksoistorni-iskuun ja siitä alkaneeseen sotaan terrorismia vastaan, ja 2008 pörssiromahdukseen. Kaikki ne muuttivat maailmaa.

Koronakriisin kaikkia vaikutuksia emme edes ymmärrä. Olemme myrskyn keskellä ja sieltä näkee varsin huonosti. Vasta tulevat vuosikymmenet – jos niitä suodaan – kertovat koettujen tapahtumien mittasuhteista.

Itse näen hyvin selvästi tämän kaiken takana Jumalan armollisen puhuttelun. Elämme tässä maailmassa vain muutaman hassun vuoden. Takana ja edessä on iankaikkisuus. Mietipä sanaa ikuisuus ja maistele sitä tuokio.

Entäpä jos ihminen juoksee ajallisen elämän tarkoituksen ja ennen kaikkea ikuisen elämänsä ohi? Millä hänet voisi pysäyttää? Eikö se ole mitä suurinta rakkautta, että Jumala yrittää pysäyttää ihmisen ennen kuin on liian myöhäistä?

Jumala on antanut mittaamattomasti ajallista hyvää. Hän on ilmestynyt ihmiskunnan ja jokaisen yksilön elämässä moneen kertaan. Jumala on antanut pyhän Sanansa, jossa hän puhuu meille ihmisille. Hän on tullut Vapahtajaksi, sovittanut meidät ristillä ja uhrannut itsensä puolestamme. Hän on antanut Pyhän Henkensä ja synnyttänyt kristillisen seurakunnan, jolla on ollut todella merkittävä, ratkaisevan tärkeä rooli ja tehtävä yhteiskuntien rakentamisessa.

Mutta kun tämä ei kiinnosta valtaosaa ihmisiä…

Rakkaudessaan Jumala ei luovuta. Hän juoksee heikoille jäille pyrkivän ihmisen rinnalle ja eteen ja yrittää pysäyttää hänet. Jumala sallii vaikeuksia ja sairautta ennen kuin ihminen kohtaa kuoleman ja ihmiskunta loppunsa. Jumala yrittää kaikkensa.

Mutta yhtä asiaa Jumala ei voi tehdä, koska se on vastoin hänen sisäistä olemustaan. Viime kädessä Jumala ei pakota ketään yhteyteensä. Jumala näyttää monin tavoin vihreää valoa omalta puoleltaan. Mutta jos ihminen jää punaisen valonsa taakse, mitään ei ole enää tehtävissä.

Jumala on myös pyhä. Ihminen, joka jää lopullisesti kapinaansa ja vihaansa Luojaansa, elämää ja todellista rakkautta vastaan, kantaa itse vastuun siitä, miten hän käytti ajallisen elämänsä. Jumala ei pakota häntä taivaaseen.

Kummallista on se, että niin moni ei huoli Jumalaa elämäänsä edes pieneksi hetkeksi – miksi sitten ikuisesti? Jumala on reilu. Hän ei pakota siihen.

Edessämme on vakavia etsikkoaikoja – halusimmepa tai emme. Niiden aikana ratkeaa se, täyttyykö elämämme ajallinen tarkoitus ja pääsemmekö osallisiksi ikuisesta elämästä, puhtaasta armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun ilmoituksen nojalla.

Minkälaista on elämämme? Minkälainen on sisimpämme? Onko ihminen todellakin hyvä ja omaako hän itsessään ikuisen elämän lähteen? Tarvitseeko hän Jumalaa?

Näitä voimme pohtia Jeesuksen vertauksen valossa.

Vertauksen viikunapuu

Evankeliumitekstissä Jeesus kertoi vertauksen, jonka maisema ja tausta olivat juutalaisille tuttuja. Jeesus puhui Jumalan valtakunnan todellisuudesta aina arkisen elämän, tuttujen esimerkkien valossa. Viinitarha ja sen hoitaminen oli juuri sitä.

Lisäksi profeetta Jesaja oli puhunut Jumalasta viinitarhan omistajana ja viinitarhasta Israelin, Jumalan kansana. Tässä viinitarhassa Jumala teki kärsivällistä työtään. Sitä samaa hän tekee meidänkin, uuden liiton seurakunnan ihmisten sydämissä.

Viinitarhassa kasvoi myös yksittäisiä viikunapuita, jotka kantoivat hedelmää läpi koko vuoden, noin 10 kuukauden ajan. Viikunapuusta olisi pitänyt löytyä hyviä hedelmiä. Tästä viikunapuusta sellaisia ei löytynyt.

Viinitarhan omistaja oli etsinyt hedelmää jo kolmen vuoden ajan. Itse asiassa tuo puu oli jo yhdeksän vuoden ikäinen. Sen olisi pitänyt tuottaa hedelmää jo pitkään.

Kun puu istutettiin, se kasvoi ensin kolme vuotta, yleensä vailla hedelmiä. Jumalan säätämyksen mukaan seuraavien kolmen vuoden aikana saadut hedelmät piti jättää poimimatta ja vasta seitsemännen vuoden hedelmät sai kerätä. Ne oli pyhitetty Herralle. Tämän jälkeen puu oli kypsynyt ja vahvistunut niin, että siitä saattoi kerätä säännöllisesti hedelmää niin, että puu ei siitä kärsinyt. Nyt tuota hedelmää ei näkynyt tuona 7., 8. eikä 9. vuotena, jolloin satoa olisi pitänyt jo voida kerätä.

Kaikki nämä vuodet omistaja ja viinitarhan hoitaja olivat hoitaneet tuota puuta ja antaneet sille aikaa vahvistua. Tämä on syvä kuva Jumalan armollisesta kasvatustyöstä meitäkin kohtaan. Saamme rauhassa kasvaa elämää ja palvelua varten.

Kun aika oli kypsä, viikunapuun olisi pitänyt tuottaa hedelmää, olihan Jumala tehnyt hyvää työtään jo pitkään ja antanut kaiken, mitä puu tarvitsi.

Elämämme viikunapuu

Kun me mietimme menneitä vuosia, minkälaista hedelmää elämämme on kantanut? Puuhan ei kanna hedelmää itseään vaan toisia varten. Niinpä omaa menestystämme ei mitata sillä, paljonko olemme keränneet omaisuutta itsellemme. Monihan pröystäilee sillä, kuinka hänellä on hienot talot, mökit, autot ja muut vempeleet.

Taivaan portilla ei koskaan kysytä, mitä keräsit itsellesi, vaan paljonko annoit toisille? Annoitko ystävällisyyttä, aikaasi, tukeasi, kykyjäsi, varojasi?

Taivaallisen arvioinnin edessä joudumme aina pienelle paikalle. Sitä paitsi vain Jumala kykenee mittaamaan sen, minkälaista hedelmää meiltä olisi kohtuullisesti odotettavissa.

Kun elämämme hedelmä on olematon tai heikkolaatuinen, Jumala joutuu käymään sydämessään vertauksen kuvaamaa keskustelua ja punnintaa: onko tullut aika repiä huono puu juuriaan myöten pois vai voisiko armollinen, hoitava ja vahvistavaa rakkautta oleva vuosi muuttaa vielä tilanteen?

Näin Jumala katsoo itse kutakin meitä ja punnitsee puun ja samalla koko viinitarhan yhteistä parasta.

Mitä vertaus siis opettaa meille?

Sinut ja minut on istutettu Jumalan viinitarhaan. Hän on antanut meille elämän ja kaiken sen, mitä tarvitsemme.

Jumala on rakastava Taivaallinen Isä, joka hyvin pitkämielisesti ja kärsivällisesti kasvattaa meitä. Hän huolehtii siitä, että meillä on hyvät edellytykset kasvuun ja oikeaan aikaan, hyvän hedelmän kantamiseen.

Ajoittain Herramme tarkastelee sydämemme tilaa, punnitsee, arvioi ja päättää, millaisin välinein ja menetelmin hän muokkaa meitä.

Tähän me itse voimme vaikuttaa. Olemme aina Jumalan hyvän työn varassa, mutta silti voimme päättää sen, otammeko tuon hyvän työn vastaan vaiko emme.

• Kun annamme Jumalan rakkauden hoitaa meitä, elämämme puu alkaa kukoistaa ja tuottaa hedelmää. Ympärillemme leviää siunaus.
• Mikäli taas torjumme tämän hyvän, puu alkaa kuihtua, näivettyä ja kuolla. Sellainen puu ei anna mitään vaan pelkästään ottaa voimaa muilta, myrkyttäen kaiken. Sellaisen puun kohtalo on huono.

Takana on mennyt ja edessämme on uusi vuosi. Elämämme on Jumalan kädessä. Hän punnitsee, pohtii, arvioi.

Jumala tahtoo hoitaa, vahvistaa ja siunata meitä. Hän tahtoo antaa sydämiimme rakkautensa, jotta kantaisimme hänen rakkautensa hedelmää.

Tässä hetkessä, tulevan edessä saamme pyytää Jumalan armopäätöstä ja siunausta. Sitähän varten me olemme Sanasi ääressä, kasvojesi edessä.

Viikunapuu rukoilee

Jokaisen ihmisen paras rukous on aina tämä: Tapahtukoon Herra sinun hyvä tahtosi, tänäkin vuotena 2021!

Koska tämä rukous on myös kaikkein vaikein rukous, tarvitsemme sen rinnalle toisen rukouksen. Se on tämä: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Herra, sovita minut, tänäkin armonvuotena!

Näiden kahden perusrukouksen varassa on koko elämämme. Niiden lisäksi saamme tuoda Herramme kasvojen eteen kaiken muunkin – kuten hän meitä rohkaisee:

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil 4:6-7) 

“Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen.” (1 Piet 5:7)

Näin Jumala hoitaa meitä ja me saamme hoidettuina, mutta silti vajavaisina hoitaa ja palvella muita. Olkoon alkanut vuosi täynnä Jumalan armohoitoa ja rakkaudellista palvelua Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi!

 

RUKOUS

Isämme, joka olet taivaissa.
Kiitämme sinua siitä, että päättyvän vuoden aikana
ohjasit elämäämme ja halusit rakkaudessasi pysäyttää jokaisen ihmisen.

Kiitämme hyvistä hetkistä ja ilosta, jota saimme kokea kaiken keskellä.
Kiitos pyhästä Sanastasi, joka piti yllä uskoamme ja toivoamme.
Kiitos myös siitä, että autoit selviytymään,
kun elämän vaikeudet tuntuivat ylivoimaisilta.

Pidä meistä huolta alkavanakin vuonna
ja auta elämään Pyhän Henkesi johdatuksessa.

Tätä pyydämme
Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.