KIIRASTORSTAI

Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstain ehtoollisjumalanpalvelukseen.

Kiirastorstain aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja pyhän ehtoollisen asettamisesta. Raamatuntekstit avaavat erilaisia näkökulmia alttarin sakramentin sisältöön: uuden liiton ateria, Jeesuksen uhrikuoleman muisto, syntien anteeksi-antaminen, kiitos ja ilo, taivaallisen juhlan odotus ja murretun leivän luoma yhteys.

Raamatullisena pääaiheena on ehtoollisen asettaminen. Lisäksi kiirastorstaina on vanhastaan muisteltu Jeesusta, joka pesee opetuslasten jalat.

 

EVANKELIUMI: Joh 13:1-15

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.

    He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.

    Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

    Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:
”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”

 

Muut evankeliumitekstit

• Luuk 22:14-22
• Matt 26:17-30

 

OPETUS

Olemme lähestymässä kristikunnan suurinta juhlaa, Pääsiäistä. Kun me vietämme sitä sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä, juutalaisessa kalenterissa pääsiäinen osui juuri tuona evankeliumin kuvaamaan aikaan torstaille. Niinpä Jeesus ja opetuslapset olivat viettämässä Jumalan säätämää pääsiäisateriaa ja -juhlaa uskollisesti, säädetyllä tavalla juuri torstain iltana.

On myös huomattava, että juutalaisen tavan mukaan vuorokausi vaihtui alkuillasta ensimmäisten tähtien tuikkeessa. Niinpä pääsiäisaterian nauttiminen ja Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtuivat saman vuorokauden aikana – kuten Jumala oli kaiken ennalta tarkoin suunnitellut. Me taas jaamme vuorokauden eri tavoin ja niinpä meillä on kiirastorstai ja pitkäperjantai. Itseasiassa koko pääsiäinen on meillä jaettu 3-4 päiväksi.

Tätä pääsiäistä joudumme viettämään kovin erilaisissa tunnelmissa koronakriisin tähden. Kirkot ovat kiinni. Ehtoollista ei jaeta. Pitkäperjantaita emme vietä kirkoissa. Pääsiäissunnuntaina emme pääse yhteiseen juhlaan.

Jumalan kansan historiassa tällaisia hetkiä on koettu ennenkin. Kun Israelin kansa laiminlöi Jumalan sanan ja käänsi selkänsä Herralleen, se kohtasi vakavia vaiheita, joissa ilolaulut vaihtuivat pysähtymiseen ja vaikerrukseen. Vielä tosin sellaiseen on pitkä matka. Kansa ajattelee, että tämä on pian ohi ja sitten kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.

Monesti kiirastorstain ehtoollista on vietetty harmonisessa tunnelmassa. Urut ja joskus viulut soivat kauniisti. Kaikki on herkkää ja ihanaa. Itse olen jostakin syystä vierastanut sellaista tunnelmointia kiirastorstaina.

Alkuperäinen tilanne kun oli aivan toinen. Elettiin miehitysvallan alla. Opetuslapset pelkäsivät tulevaa. Jeesuksen sydäntä kouraisi. Kavaltaja oli lähellä. Raju myrsky oli puhkeamaisillaan. Kaikki pimenisi hetkessä.

Elämä ylipäätään on usein haastavaa. Kuljemme kuolemanvarjon laaksossa. Täällä Suomessa tosin varsin hyvissä olosuhteissa, mutta monessa muussa maassa kurjuuden keskellä. Ja on ne ahdistukset, sairaudet ja kuolema meillekin tuttua.

Kaiken tämän raadollisen, kovan ja ankaran maailman keskelle Jumala tarjoaa levähdyspaikan, jossa synnit annetaan anteeksi, meitä hoidetaan ja vahvistetaan – ei helppoa elämää, vaan tulevaa myrskyä varten. Niin on nytkin.

Vaan kuinka käy nyt, kun kirkko on sulkenut ovensa ja muutenkin laiminlyö peruskutsumuksensa: julistaa vakavaa parannusta, herätystä ja kääntymystä, sekä palvella ihmisiä, jopa itsensä uhraten?

Rooman valtakunnassa aidot uskovat palvelivat spitaalisia ja kurjia. Se oli yksi avain kristillisen uskon läpimurtavaan voittokulkuun. Nyt kirkko on valinnut toisenlaisen tien. Mutta se ei silti tee tyhjäksi Jumalan tekoja Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet voimme löytää rukouksessa ja Sanassa. Jumala voi tulla kotiisi ja sydämeesi ja palvella sinua kaikkivoipalla rakkaudellaan.

Juutalainen, Vanhan testamentin merkitys

Pääsiäinen on juutalaisten merkittävin juhla. Sitä vietetään Israelin kansan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Vapautumisen kynnyksellä kunkin perheen piti teurastaa virheetön karitsa, paistaa se tulessa sekä sivellä sen verta talon pieliin, jotta Jumalan tuomio menisi ohitse
ja kansa pääsisi Jumalan tuomiosta. Juuri tästä sanastahan Pääsiäinen tulee, päästä (tuomiosta). Karitsa piti syödä katkerien yrttien ja happamattoman leivän kera. Perheen tuli olla täydessä matkavalmiudessa ja ruoka piti syödä kiiruusti.

Uuden liiton täyttymys

Samalla tämä kaikki oli suurta esikuvaa tulevasta. Viaton Kristus, Jumalan Karitsa kuolisi ristillä Jumalan pyhän tuomion tulessa. Hänen sovitusvereensä turvautuvat saisivat anteeksi ja vapautuisivat iankaikkisesta tuomiosta. Happamaton leipä kuvasi uuden elämän puhtautta synnistä ja katkerat yrtit muistuttivat vanhasta, synnin ja kuoleman tuomasta orjuudesta, johon enää ei kannattaisi sortua.

Juhlaan valmistautuminen

Koska pääsiäinen oli niin tärkeä juhla, sitä piti valmistella huolella. Talosta piti poistaa kaikki hapan leipä ja muutenkin koti piti siivota mahdollisimman hyvin. Tämä kuvasti parannuksen tekemistä, sydämen puhdistumista. Kristikunnan perinteessä on valmistauduttu pääsiäiseen paastoamalla, jonka jakson juuri kiirastorstai päättää. Paasto vaihtuu juhla-ateriaan kiirastorstaina.

Lisäksi tämän puhdistuksen kautta ne henkilöt, jotka oli vuoden mittaan erotettu seurakunnan ehtoollisyhteydestä, otettiin juuri kiirastorstaina takaisin ja he saivat nauttia Herran ehtoollista yhdessä muiden kanssa.

Meille tämän päivän suomalaisille, joilla on kovin ohut uskonnollinen tausta, pääsiäinen ei yleensä ole vuoden tärkein juhla kuten joulu pitkälti on. Kuitenkin kristillisestä näkökulmasta hiljaisen viikon tapahtumat, kiirastorstai, pitkäperjantai ja pääsiäissunnuntai on ehdottomasti kaikkein tärkein. Muodostavathan nämä tapahtumat jopa puolet evankeliumikirjojen sisällöstä. Olemme juuri nyt kristillisen uskon ja koko elämän ytimessä.

Kristillisen uskon ydinsanoman lisäksi saamme valmistella pääsiäistä monin tavoin. Pääsiäisen kukat, käsinmaalatut munat, pajunoksat, raeruohot ja erilaiset ruuat kuuluvat asiaan. Monenlaisia hyviä leivonta- ja ruokaohjeita voimme löytää kirjoista ja netistä. On mämmiä, pashaa, pääsiäiskakkuja, jäädykkeitä tai herkullisia ohjeita lampaanpaistin valmistamiseen.

Virheetön Karitsa

Jumalan säädöksen mukaan kelvollinen karitsa piti valita jo viisi päivää ennakkoon. Juuri tuona päivänä, Palmusunnuntaina Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa ratsasti Jerusalemiin. Viiden päivän aikana piti varmistua siitä, että karista oli virheetön. Tällaiseen tiukkaan tutkintaan Jeesus joutuikin Jerusalemissa monen eri tahon, kuten ylipappien, fariseusten, saddukeusten, herodialaisten ja roomalaisten toimesta. Pontius Pilatus joutuikin toteamaan, että Jeesuksessa ei ole mitään syytä. Hän on viaton.

 

JUHLA-ATERIA

Lopulta, kun kaikki valmistelut oli tehty säädetyllä tavalla, juhlaväki asettui yläsaliin aterioimaan. Huoneen keskellä oli matala pöytä, jonka ympärillä oli makuupaikat 13 miehelle. Mukana oli myös naisväkeä ja muuta ystäväjoukkoa, jotka istuivat tyynyillä seinustalla.

Pöydälle oli katettu paistettua karitsaa, kolme leipää päällekkäin, katkeria yrttejä, makeaa omena-pähkinäseosta, viinikannu ja kenties kananmunia.

Pääsiäisateriassa noudatettiin tarkkaa järjestystä ja perinnettä. Sen rungon muodosti neljä viinimaljaa, jotka nautittiin pitkän illan kuluessa. Juuri tähän perinteeseen liittyy evankeliumin kuvaukset opetuslasten jalkojen pesemisestä ja ehtoollisen asettamissanat.

 

Aterian neljä maljaa ja vaiheet

Neljä viinimaljaa kuvasivat Jumalan tuoman pelastuksen neljää vaihetta.

Ensimmäinen malja

Jeesus otti ensimmäisen maljan, kiitti ja siunasi. Tämä malja pyhitti koko pääsiäisaterian. Se kuvasti Egyptistä vapautumista, uuden elämän ja runsauden alkua.

Välikohtaus ja sen merkitys: palveleminen

Tämän jälkeen isäntä, eli Jeesus pesi kätensä tarkan etiketin mukaisesti. Juuri tähän hetkeen liittyy Johanneksen evankeliumin kuvaama yllätys. Jeesus otti palvelijalta pellavaliinan, jonka hän kietaisi vyötäisilleen ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja.

Tilanne oli hätkähdyttävä. Sellaista ei tapahtunut koskaan. Tehtävä kuului palvelijalle – ei koskaan kunniavieraille, eikä varsinkaan juhlan isännälle.

Ajattelepa tilannetta, että saisit kutsun presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Saisit kunniapaikan presidenttiparin pöydässä. Ensimmäisen tervetulomaljan jälkeen presidentti Niinistö ottaisi vieressä seisovalta tarjoilijalta liinan ja alkaisi pesemään sinun jalkojasi – yllättäen, vastoin etikettiä. Hetki olisi tyrmistyttävä. Mitä sanoisit? Mitä tekisit? Ei ihme, että Pietari vastusteli.

Lisäksi – nyt kyseessä ei ollut presidentti vaan koko maailmankaikkeuden Luoja ja Herra. Ajattele – Herra Jumala kumartuu puoleesi ja pesee jalkasi. Eikä vain pese jalkojasi vaan kärsii ja kuolee ristillä sovittaen syntisi, sinua rakastaen.

Juuri tästä ihmeellisestä, käsittämättömästä rakkaudesta kertoi evankeliumitekstimme, jossa sanottiin: Hän osoitti heille täydellistä rakkautta, loppuun asti, vieden kaiken täyttymykseen saakka.

Melkoisen esikuvan Jeesus meille antoikin. Hän on palveleva, vilpittömästi rakastava Herra. Tässä onkin mallia parhaasta johtajuudesta juuri valituille kuntapäättäjille, hallitukselle, oppositiolle sekä meille perheiden vanhemmille ja työntekijöille sekä ihan jokaiselle siitä, mitä on olla hyvä lähimmäinen toiselle.

On samalla huomattava, että jalkojen peseminen oli juuri tuossa kulttuurissa ja noissa olosuhteissa hyvin luonteva ja tarpeellinen tapa palvella. Tiet olivat pölyisiä eikä juhla-ateriaa sopinut nauttia likaisena.

Kaikki Jerusalemiin tulevat pyhiinvaeltajat kävivät kyllä seremoniallisessa kylvyssä ennen kuin tulivat temppeliin. Näin he olivat jo pääosin puhtaita. Mutta silti lyhytkin matka temppelistä majapaikkaan likasi jalat.

Niinpä Jeesus sanoikin, että se, joka on kylpenyt, on jo puhdas eikä tarvinnut muuta kuin jalkojen pesun. Tällä hän viittasi em. seremonialliseen pesuun, mutta ennen kaikkea kristilliseen kasteeseen. Onhan meidät liitetty Kristuksen sovittavaan ja puhdistavaan yhteyteen kasteen ja uskon kautta. Sen lisäksi tarvitsemme enää puhdistusta kunkin päivän rikkomuksista synnintunnustuksen ja armon sanan kautta. Näin voimme levollisin mielin ja kevein sydämin jättää mennyt päivä Jumalan armon huomaan ja käydä rohkeasti kohti uutta armon päivää.

Kun ajattelemme jalkojen pesua suomalaisesta kulttuurista ja olosuhteista käsin, kyse ei ole kirjaimellisesti noudatettavasta esimerkistä vaan periaatteesta, jolla on monia erilaisia sovelluksia. Onkin hyvä miettiä, mitkä ovat meille luontaisia ja tarpeellisia tapoja palvella lähimmäisiämme. Sellaisia voimme löytää monenlaisia – jos vain elämämme Jumalan rakkaudessa. Rakastava sydän näkee lähimmäisen, hänen tarpeensa ja on altis palvelemaan, kekseliäästi ja auliisti.

Jeesus ei kuitenkaan suostunut ihmisten käskettäväksi ja orjaksi. Kristittyinä meidän ei tule olla ihmisten mielihalujen sokeita täyttäjiä. Jeesus toimi rakkaudesta käsin, vapaaehtoisesti. Hänellä oli selkeä tarkoitus ja päämäärä. Hän toimi meidän ihmisten parhaaksi. Jeesus ei koskaan suostunut leipäkuninkaaksi, sotilaalliseksi päälliköksi, taikuriksi, temppujen tekijäksi ja ihmisten viihdyttäjäksi.

Jumalana, kaiken Luojana hän tiesi alkuperäisen luomistarkoituksen, synnin kaiken tuhoavan voiman, ihmisen kärsimyksen ja oman syvän, ehdottoman halunsa pelastaa kohti kadotusta kulkevan ihmiskunnan. Hän tiesi, mitä ja miksi teki.

Niinpä evankeliumiteksti alleviivaakin sitä, että Jeesus tiesi syvästi alkuperänsä, tehtävänsä ja tulevaisuutensa. Siinä sanottiin ”Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen”.

Jeesus toimi päämäärätietoisesti, rakastaen, itsensä uhraten. Samalla tavalla hän toimii tänäkin päivänä – Sanansa, Pyhän Hengen, seurakunnan, eli meidänkin kauttamme. On tärkeää, että pitäydymme juuri Jumalan rakkaudessa ja tarkoitusperissä, jotka selviävät nimenomaan Raamatusta eikä viihdeteollisuuden maalaamista rakkauden pettävistä korvikkeista.

Niinpä Jumala ensin, täydesti rakastaa ja palvelee meitä. Sitten hän lähettää meidät palvelemaan saman esikuvan mukaisesti, pyhän Sanansa valossa. Juuri tällaista aitoa rakkautta ja palvelumieltä tämä maailma kaipaa ja tarvitsee. Palvelu tuottaa sellaista sisäistä iloa, tyytyväisyyttä, onnea ja rauhaa, mitä ei koskaan saa rahalla eikä itsekkäällä ”kaikki minulle” periaatteella.

Näin Jeesus ohjaa meitä elämän ytimeen. Jumala kohtaa ja palvelee meitä rakastaen. Hän antaa syntimme anteeksi, pesee puhtaaksi, ruokkii ja ravitsee henkemme, sielumme ja ruumiimme. Hän herättää meitä rakastamaan lähimmäisiämme.

Tätä kaikkea hän tekee koko ajan yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi mekin saamme yhä uudelleen tulla ehtoollispöydän ääreen saamaan armoa armon päälle.

Keskimmäinen leipä murretaan

Tämän jalkojen pesun jälkeen Jeesus otti etiketin ja perinteisen tavan mukaisesti keskimmäisen kolmesta leivästä (Isä, Poika ja Pyhä Henki), eli Pojan, Messiaan leivän, joka murrettiin kahtia. Siitä toinen puoli murrettiin syötäväksi ja toinen kätkettiin loppuillaksi kuvaten Pojan toista, uutta tulemusta kaiken lopussa.

Juuri tässä Jeesus antoi leivälle uuden, erityisen merkityksen: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.

 

Toinen malja

Sitten oli vuorossa toinen malja, joka kuvasti pääsyä maalliseen luvattuun maahan, Israeliin. Tämän maljan myötä alkoi Israelin pelastushistorian läpikäynti nuorimman pojan kysellessä ja perheen pään vastaillessa. Pääsiäisaterialla on siis vahva hengellinen sanoma.

Tämän jälkeen isäntä kastoi leivänpalan kastikkeeseen. Tässä kohtaa tapahtui se kohtalokas hetki, jossa Juudas paljastui: Joka kastaa vatiin minun kanssani, on kavaltaja.

 

Kolmas malja

Kolmas malja oli siunauksen ja pelastuksen malja. Tälle maljalle Jeesus antoi jälleen erityisen, uuden liiton merkityksen vanhan Siinain lakiliiton sijaan, joka sekin vahvistettiin uhriverellä: Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni!

 

Neljäs malja

Pääsiäisaterian lopuksi oli jäljellä enää neljäs malja, tulevan Jumalan valtakunnan malja. Juuri tästä maljasta Jeesus kieltäytyi, kun hän toisaalla sanoi: Minä en enää juo viinipuun antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.

 

Kristillinen ehtoollinen

Näin mekin, kun tulemme ehtoollispöydän ääreen, olemme menneisyyden ja tulevaisuuden edessä. Ehtoollispöydässä, etenkin Kiirastorstaina, saamme muistaa Jumalan tekemiä pelastustekoja – Israelin vapautumista Egyptistä ja ennen kaikkea Jeesuksen sovittavaa ristinkuolemaa; sitä kuinka hänen ruumiinsa murrettiin ja verensä vuodatettiin.

Saamme olla osallisia suuressa juhla-ateriassa, joka vakuuttaa ja vahvistaa sitä, että pelastus, Jumalan ikuinen rakkaus ja armo kuuluvat meille tässä ja nyt – lahjana.

Samalla saamme katsoa luottavaisesti tulevaan. Vaikka maailmassa ja ajallisessa elämässä tapahtuisi mitä tahansa, saamme kerran kokea kaiken täyttymyksen tulevassa Jumalan valtakunnassa, yhdessä armollisen Kristus-kuninkaan ylhäisessä, mutta niin rakastavassa seurassa. Näin ehtoollinen on esimakua siitä tulevasta juhlapöydästä, joka taivaissa on meille katettu.

Näin Jumala suorastaan tuhlailee rakkauttaan meitä kohtaan. Sitä me todella tarvitsemmekin sillä, edessämme on vielä – kenties omankin elämämme Getsemanen yössä koettava tuskainen rukoustaistelu, via Dolorosa, risti ja kuolema – ennen riemullista ylösnousemusta pääsiäisen loppumattomassa ilossa.

Saat rohkeasti nauttia armoateriaa. Saat tulla sellaisena kuin olet, vajavaisena, rikkinäisenä, syntisenä, masentuneena, pelokkaana, kenties ilman sen suurempia ajatuksia tai sitten hyvillä mielin, iloiten, kiitollisena.

Muista aina, että tulet Herran Jeesuksen Kristuksen eteen. Polvistuessasi tunnustat, että hän on Herra. Tunnustat myös syvän tarpeesi elää Jumalan armon ja rakkauden varassa. Ja kun nouset ehtoollispöydästä, saat lähteä yhdessä Vapahtajan kanssa palvelemaan lähimmäisiäsi.

Näin kaikki alkaa Jumalan rakkaudesta, kaikki on tämän rakkauden varassa ja kerran kaikki täydellistyy Kristuksen rakkaudessa.

 

RUKOUS

Herra Jeesus Kristus,
sinä olet oikea pääsiäislammas,
joka uhrattiin meidän edestämme.

Viimeisellä ateriallasi sinä asetit pyhän ehtoollisen.
Uuden liiton leivässä ja viinissä saamme ruumiisi ja veresi.

Sinä pesit oppilaittesi jalat
ja käskit meitä rakastamaan toisiamme.
Anna meille Pyhä Henkesi,
että muistaisimme rakkauttasi
ja eläisimme esikuvasi mukaan.

Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Aamen.