KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Armolahjojen saaminen, tunnistaminen ja kasvu niiden käytössä

 

 

ARMOLAHJOJEN SAAMINEN – kutsun ja varustuksen saaminen palvelutyöhön

Jumala antaa armolahjoja armosta ja lahjaksi ihmisen uudestisyntymässä ja myöhemminkin, jos tarve vaatii. Jokaisella uskovalla on oma paikka, tehtävä ja armolahjavarustus.

 

Vain armosta
Jumala antaa armolahjoja vain armosta ja lahjaksi. Armolahjojen saaminen ei perustu ansioihin, kykyihin tai pyhitykseen. Jos näin olisi, armolahjat olisivat ansioon perustuvia palkkioita ja kunniamerkkejä. Armolahjat eivät muutu ansioperusteiseksi edes hyvin suoritetussa palvelussa. Niitä ei saada lisää, vaikka olisi kuinka uskollinen vähässä. Jeesuksen vertaus kolmesta palvelijasta ja heidän palkitsemisesta viittaa viimeiseen tuomioon ja uusiin tehtäviin uudessa luomakunnassa (Matt 25:14-30). Pyhä Henki jakaa armolahjoja niin kuin hän tahtoo (1 Kor 12:11).

Syntymälahja
Ihminen saa uudestisyntymässä (uskon ja kasteen kautta) Pyhän Hengen, uuden luonnon, elämän, kutsun ja varustuksen palvelutyöhön. Luonnollinen ihminen saa hedelmöittymisessä perimän ja luonnollisten lahjojen idun. Lahjat kasvavat esiin, jos ne otetaan käyttöön ja niitä harjoitetaan tutkimisen, opiskelun ja käytön kautta. Sama on totta armolahjojen suhteen; ne puhkeavat esiin käytössä, mutta käyttämättöminä ne eivät idä ja kasva.

Jokaisella uskovalla on armolahjoja

• ”Kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen” (1 Kor 7:7)
• ”Jumala on asettanut jäsenet, (Kristuksen) ruumiiseen, kuten on tahtonut” (1 Kor 12:18)
• ”ne ruumiin jäsenet, jotka ovat heikompia, ovat välttämättömiä” (1 Kor 12:22)
• ”Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa” (1 Kor 14:26)
• ”Itse kullekin on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan” (Ef 4:7)
• ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut” (1 Piet 4:10).

Jokaisella on paikkansa seurakunnassa ja sen myötä tehtävä. Kuhunkin tehtävään tarvitaan sopiva armolahjavarustus. Jokaisen kutsumus, tehtävä ja armolahjat tulevat ajan myötä esiin.

Tarpeen mukaan lisää
Uskova voi saada uusia armolahjoja, mikä ei ole mahdollista luonnollisten kykyjen suhteen, jotka on sidottu perimään. Esimerkkinä uusien armolahjojen saamisesta on Timoteus, jolle Paavali sanoi:

• ”Muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta” (2 Tim 1:6)
• ”Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi” (1 Tim 4:14).

Timoteus sai armolahjoja kahdessa eri tilanteessa, kun häntä siunattiin. Toisessa siihen liittyi profetia, joka antoi tiedon armolahjasta. Kätten päällepano on tärkeää siunatessa uskovia uusiin tehtäviin ja siinä Jumala voi antaa jotakin uutta kuten armolahjoja (Apt 6:6, 8:17, 13:3, 19:6).

 

Tavoittelu vai penseys
Usko ja anova rukous ovat tärkeitä armolahjojen vastaanottamisessa, mutta välinpitämättömyys ja epäusko ovat esteitä. Paavali – armolahjojen asiantuntija – kehotti uskovia tavoittelemaan hengellisiä lahjoja: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista lahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien… Rakkaus… Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa” (1 Kor 12:31, 13:4, 14:1). Saadakseen lisää armolahjoja uskovan tulee pyytää niitä. Tavoittelu ja pyrkiminen tarkoittavat kiihkeää, syvää haluamista. Se ei ole vain ohimenevä toive. Jumala vastaa niin kuin näkee parhaaksi: toisinaan Hän antaa, toisinaan ei, toisinaan Hän antaa muuta kuin pyydetään. Välinpitämättömyys ja armolahjojen halveksunta ovat niiden saamisen esteitä.

Silti jokaisella uskovalla on hengelliseen syntymiseen perustuva armolahjavarustus. Jumala voi antaa armolahjoja, vaikka ihminen ei niitä osaisi pyytääkään. Uskon asenne merkitsee luottamusta Jumalaan, hänen hyvään tahtoonsa ja kutsuunsa. Uskolla Jumalaa ei voida käskeä eikä pakottaa antamaan mitään. Usko on avoimuutta sille, mitä Jumala tahtoo; ei sen uskottelemista, että Jumala tässä ja nyt varmasti tekee tai antaa jotain tiettyä. Avoimuus ja myötämielisyys riittävät; innokas tavoittelu edesauttaa, mutta Jumala päättää suvereenisti armon pohjalta, mitä Hän antaa.

Vapaaehtoista mutta vastuullista
Jumalan rakkaus antaa ihmiselle vapauden tavoitella tai olla tavoittelematta armolahjoja, sekä vapauden palvella tai olla palvelematta. Uskoon tuleminen on vapaaehtoista; Jumalan yhteydessä eläminen on vapaaehtoista; palvelutyö on vapaaehtoista ja armolahjojen tavoitteleminen on vapaaehtoista. Vapaaehtoisuuden vastapainona on vastuu Jumalan edessä. Jumala kutsuu ihmisiä rakastamaan ja palvelemaan. Itsekäs elämänasenne ja -tapa ovat syntiä. Ihminen voi ottaa käyttöönsä Jumalan tahtoman leiviskän tai haudata maahan. Vain Jeesuksen rakkaudessa ja pyhyydessä ihminen voi oppia rakastamaan ja palvelemaan.

 

Yhteiseksi hyödyksi
Jumala antaa armolahjoja tehtävää varten, mutta ei huvin vuoksi, ihmisen korottamiseen tai muuhun itsekkääseen käyttöön. Armolahjat ovat yhteiseksi hyödyksi, seurakunnan rakentamiseksi ja kaikkien ihmisten parhaaksi (1 Kor 12:7, 14:12,26; 1 Piet 4:10).  Tämä on keskeinen periaate, joka on tärkeä sisäistää, jotta armolahjoja voidaan käyttää. Jumalalla on tarkka suunnitelma kullekin uskovalla. Kaikki toimii tarkoituksenmukaisesti. Tehtävä edellyttää kykyjä, ja kullakin tehtävällä on Jumalan tahdon mukainen päämäärä: Hän tahtoo pelastaa kaikki ihmiset ja tuoda rakkautensa ja pyhyytensä eheyttävään ja uudistavaan läsnäoloon Kristuksessa Jeesuksessa. Tähän Jumala kutsuu itse kunkin, antaa tehtäviä ja armolahjoja. Kutsu, tehtävät ja armolahjat selkiytyvät ajan myötä seurakunnan yhteydessä, rukoillessa, Sanan äärellä, uskovien keskusteluissa, tehtävien kokeilemisen ja harjoituksen myötä.

Seurakunnan vastuu
Seurakunnan tulee olla paikka, jossa kaikkia uskovia rohkaistaan palvelutehtävien ja armolahjojen tavoittelemiseen. Keskeinen vastuu on seurakunnan johtamis- ja varustamistehtävissä olevilla. Heidän tulee opettaa, rohkaista, rukoilla, siunata ja antaa todellisia mahdollisuuksia palvelutyöhön ja armolahjojen käyttöön. Kielteinen asenne rajoittaa palvelutehtäviä, tukahduttaa armolahjojen puhkeamisen ja käytön. Joskus vastuuhenkilöt pelkäävät menettävänsä oman asemansa seurakunnassa, mikäli uusia kristittyjä kasvaa vastuuseen. Vastuuhenkilöillä voi olla hyvin kapea tai täysin torjuva käsitys armolahjoista. Jotkut seurakunnat ovat antautuneet ylikarismaattisuudelle, jossa tietyistä armolahjoista tehdään koko uskon keskus. Niillä mitataan ihmisten hengellisyyttä ja samalla niitä käytetään itsensä korottamiseen ja toisten alistamiseen ja hyväksikäyttöön. Näitä Jumala ei voi siunata. Terve asenne ja opetus johtavat seurakunnan aktiiviseen, rakentavaan ja hedelmälliseen palvelutyöhön ja lahjojen käyttöön.

 

 

ARMOLAHJOJEN TUNNISTAMINEN – löytöretki

Armolahjat ovat palvelua ja yhteistä etua varten, joten ne ovat löydettävissä ainoastaan palvelutyön yhteydessä ja käytössä. Armolahjat eivät ole vain omaksi iloksi.

 

Tärkeä tunnistaa
Koska jokaisella on kutsumus, tehtävä ja armolahjavarustus, ne on tärkeää löytää. Jumala tahtoo kertoa ja opettaa armolahjoista, sekä ohjata niiden käyttöä. Jokainen haluava varmasti löytää kykynsä ja armolahjansa. Armolahjat eivät ole pelkästään omaksi iloksi vaan yhteiseksi hyödyksi. Siksi kutsumus, tehtävät ja palvelulahjavarustus kuuluvat aina yhteen. Sama koskee luonnollisia kykyjä – nekin ovat palvelua varten.

Miten tunnistamme
Raamatun tutkiminen, rukous, uskovien kanssa keskusteleminen, halu ja valmius palvella, sekä eri palvelutapojen kokeileminen mahdollistavat lahjojen löytämisen. Raamatun tutkiminen antaa ensisijaisen perustan armolahjoille – eivät hengelliset kokemukset, koska ne ovat alttiita inhimilliselle väärintulkinnalle. Rukous on avoimuutta Jumalan edessä ja ymmärryksen anomista. Varsinkin kokeneet uskovat voivat tunnistaa toisten armolahjat ja opettaa niistä. Halu ja valmius palvelemiseen ovat edellytys lahjojen käyttöön otolle. Rohkea ja nöyrä vastuunottaminen ja tehtävien kokeilu antavat mahdollisuuden löytää oman kutsumuksensa, tehtävät ja lahjat.

Löytämisen ilo
Kutsumuksen, tehtävän ja armolahjojen löytämiseen kuuluu rauhan, ilon ja mielekkyyden kokeminen. ”Tämä on minun juttuni, tämä kiinnostaa, tämän osaan, tässä tahdon kasvaa ja näin tahdon palvella toisia” ovat tuntemuksia, jotka vahvistavat uskovaa. Vastuunottaminen ja kokeileminen pelottavat, mutta kutsumus vetää puoleensa. Uskonaskeleiden ottaminen on ainoa mahdollisuus mennä eteenpäin. Virheitä tulee välttää, mutta ei pelätä; kaikki tekevät niitä – kokeneetkin uskovat. Seurakunnan ilmapiirillä on ratkaiseva merkitys sille, saavatko uskovat tilaa kokeilla ja harjoitella ilman syyllistämistä tai ivaamista. Terve seurakunta on koti, jossa lapset saavat kokeilla kykyjään ja harjaantua ja jossa heitä rohkaistaan ja ohjataan.

Löytämisen esteitä
Esteitä ovat väärät käsitykset armolahjoista, pelko, seurakunnan tukahduttava ilmapiiri tai palvelutehtävien kapeus. Väärä käsitys armolahjoista, väheksyminen ja ylikorostus estävät Pyhän Hengen työn, sillä Hän ei sitoudu vääristyneeseen toimintaan. Pelko vastuunottamisesta voi johtaa kieltäytymiseen, jolloin lahjat eivät tule käyttöön. Seurakunnan tukahduttava ilmapiiri voi ilmetä väheksymisenä, painostuksena tai haavoittavuutena. Usein tehtävät pidetään tiukasti yksissä käsissä eikä vastuuta anneta juuri kenellekään. Seurakunnan superpastori, virkatyöntekijät tai vanhemmisto / kirkkoneuvosto haluavat pitää vallan itsellään. Riviseurakuntalaisen tehtäviä ovat kuorolaulu, kolehdin kerääminen ja kahvinkeitto, jotka nekin ovat tärkeitä. Tämä on silti surullisen kapea käsitys seurakunnan palvelutyöstä ja Jumalan tahdosta. Jo armolahjojen ja luonnollisten kykyjen moninaisuus osoittaa Jumalan suunnitelman laajuuden ja rikkauden. Tärkeää on pitää ovet auki Hengen työlle Sanan mukaisesti.

Monet voivat palvella ajattelematta, että kyseessä on erityinen armolahja. Tietämättömyys lahjoista ei ole este palvelulle. Kuitenkin niiden tunnistaminen ja ymmärtäminen vahvistaa kutsumusta ja lahjan hyödyntämistä. Raamatun äärellä viipyminen ja oman tehtävän tarkastelu Sanan pohjalta antavat ideoita ja neuvoja palvelutyöhön. Palvelun kytkeminen Jumalan Sanaan ja kunnian antaminen Herralle antavat kestävän perustan ja ohjaavat oikeaan suuntaan.

 

 

ARMOLAHJOJEN KÄYTTÖ JA KASVU  – palvelu rakkauden, armon ja Sanan varassa

Armolahjojen käyttöä ohjaavat rakkaus, pyhyys, armo, Sana, järjestys, usko ja yhteinen hyöty. Kaikki ovat samanarvoisia lahjoista riippumatta. Lahjojen ahkera ja nöyrä käyttö johtavat elämänmittaiseen kasvuprosessiin.

 

Rakkaudessa
Armolahjat toimivat rakkauden ja pyhyyden pohjalta. Ilman rakkautta kaikki on turhaa ja vahingollista (1 Kor 13:1-3). Luonnollisten kykyjen ja armolahjojen käyttö on sidottu Hengen hedelmään, joka on rakkaus (Gal 5:22). Vaikka rakkaus toteutuu vajavaisesti, sen tulee olla ihanteena ja päämääränä. Jokainen tarvitsee Jumalan armoa ja rakkautta elämäänsä ja palvelutyöhön. Rakkaudellinen palvelu huomioi jokaisen ihmisen suunnattoman arvon. Palvelu tähtää ihmisen eheytymiseen. Jumala kunnioittaa ihmisiä ja niin uskovienkin tulee tehdä. Seurakunta on Jumalan rakkauden, huolenpidon ja hoivan keskus.

Jumalallisessa järjestyksessä
Armolahjojen käytön tulee tapahtua Jumalan Sanan periaatteiden mukaisesti. Rakkaus ja pyhyys ovat keskeinen osa jumalallista järjestystä. Jumala on luonut maailman ja seurakunnan tarkan järjestyksen mukaan. Järjestys ei sulje pois yksilöllisyyttä, vaan asettaa erilaiset palaset ja yksilöt yhteen. Kaikelle on aikansa, paikkansa ja arvonsa. Jumalallisessa järjestyksessä kaikki huomioidaan eikä kenenkään varpaille astuta. Villi, Sanasta irti oleva ”hengen johdatus” on epäjärjestystä ja vastoin Jumalan tahtoa. Oman edun ajaminen on synnillistä, mutta kaaos, riehuminen ja epäinhimillinen käytös ovat saatanallista. Palvelu ja lahjojen käyttö pitää aina olla sidottu Sanaan.

Aina armon varassa
Palvelutyö ja lahjat perustuvat Jumalan armoon. Pelastus, kutsu, tehtävät ja lahjat saadaan armosta. Kaikki Jumala-suhteeseen liittyvä perustuu armoon. Ihminen ei voi vaatia Jumalalta mitään. Jumalan armo uudistaa ihmistä kohti alkuperäistä tarkoitusta. Palvelutyöstä ei tule ihmisen ansiota vaan se perustuu armoon: on armoa saada rakastaa ja palvella. Aito palvelutyö ei ole taakka vaan osa elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä; se on lahja Jumalalta. Palvelutyön hedelmä on puhtaasti Jumalan armoa. Kaikki hyvä on armoa. Ihmiselle on etuoikeus olla mukana Jumalan rakastavassa ja pyhässä palvelutyössä eikä hän voi vaatia sen tuloksista palkkiota Jumalalta tai ihmisiltä: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Jumala on luvannut antaa armopalkan kullekin palvelutyöstä – armoa armon päälle. Jumala on rikas ja armollinen antaja.

Uskon varassa
Uskonluottamus tekee mahdolliseksi palvelutyön ja lahjojen käyttämisen. Usko on Jumalan lahjojen ja työn vastaanottamisen ja käyttämisen väline. Se on avoimuutta ja luottamusta Jumalan edessä. Kunkin tulee käyttää kykyjään ja lahjojaan uskonvaraisesti, sen mukaan kuin hänellä on uskoa (Room 12:6). Usko liittyy vahvasti armoon, sillä ansion varassa lahjoja ei voi vastaanottaa eikä käyttää (Gal 3:1-12). Palvelutyössä ja lahjojen käytössä tulee jättäytyä Jumalan varaan. Toki ihmisen on käytettävä järkeä, tahtoa, ominaisuuksiaan ja kykyjä Sanan mukaisesti. Ilman uskoa ei voi edetä elämässä eikä palvelutyössä. Uskominen on yhtä luonnollista kuin käveleminen tai hengittäminen. Seuraava askel kantaa, kun vain otamme sen; seuraava hengenveto tuo happea, kun vain hengitämme. Usko antaa perustan, viisauden, varusteet ja suunnan palvelutyölle.

 

Yhteiseksi hyödyksi
Palvelutyö tulee yhteiseksi hyödyksi. Ihminen on luotu yhteisölliseksi ja palvelevaksi olennoksi. Perhe, suku, heimo, kylä, kaupunki ja valtio ovat yhteisöjä kuten seurakunta, kirkkokunta ja maailmanlaajuinen kristittyjen yhteisö. Ihminen on osa monia yhteisöjä ja jokaisella on annettavaa niihin. Länsimaissa korostetaan ihmisen yksilöllisyyttä ja siellä yhteisöllisyys on vain foorumi oman yksilöllisyyden korostamiselle. Monissa muissa kulttuureissa yhteisöllisyys puolestaan sulkee pois yksilöllisyyden; vain yhteisö on tärkeä ja yksilöä ei ole edes olemassa ilman yhteisöä. Vastoin näitä kahta Jumalan valtakunnassa yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat läsnä ja tasapainossa. Molemmat ovat tärkeitä, eivätkä ne ole vastakohtia. Ne kuuluvat yhteen. Viime kädessä yksilön etu väistyy yhteisen, Jumalan tahdon mukaisen edun tieltä, mutta juuri silloin yksilönkin etu toteutuu parhaiten. Rakkaus on toisten huomiointia ja omastaan luopumista. Palvelu on antamista toisten hyväksi. Palvellessaan yhteisössä Jumalan tahdon mukaan ihmisestä tulee täysi ihminen.

Tehtävien ja lahjojen samanarvoisuus
Palvelutyö ja lahjat ovat erilaisia, mutta kaikki ovat samanarvoisia. Vaikka toiset ovat enemmän näkyvillä ja toimivat seurakunnassa kokopäivätoimisesti, heidän asemansa ja tehtävänsä perustuvat ainoastaan Jumalan armoon ja armovalintaan. Toisten tehtävänä on palvella kodeissa, työpaikoilla ja yhteiskunnassa. Jumalalle jokainen ihminen ja tehtävä ovat tärkeitä, sillä niistä muodostuu Jumalan tarkoittama kokonaisuus (1 Kor 12:4-25). Jokainen uskova palvelee koko elämällään Jumalaa ja lähimmäisiään – tapahtui se sitten seurakunnassa tai maallisessa yhteisössä. Lasten kristillinen kasvattaminen kotona on yhtä merkittävää palvelua kuin saarnaaminen, profetoiminen tai opettaminen. Kenelläkään ei ole kaikkia lahjoja, mikä luo meistä Jumalasta ja toinen toisistamme riippuvaisen yhteisön. Palvelemme toisiamme.

 

Ahkera lahjojen käyttö
Armolahjoja tulee käyttää ahkerasti ja nöyrästi, jolloin ne puhkeavat täyteen kukoistukseen. Vastuu palvelutyöstä ja lahjojen käytöstä kuuluu uskovalle ja seurakunnalle, jonka tulee rohkaista ja ohjata palveluun. Jumalan Henki kehottaa ottamaan lahjat ahkeraan käyttöön: ”Minä muistutan sinua virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on… Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen… vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa” (2 Tim 1:6-8). Paavalin mukaan ahkeruus, vaivan näkeminen, kärsiminen, rohkeus, voima, rakkaus ja tasapainoinen usko kuuluvat yhteen. Ihmisen penseys ja saatanan vastustava työ tukahduttavat ja vääristävät lahjoja. Jumala tahtoo rohkaista ahkeruuteen ja vaivannäköön, jolloin kyvyt ja lahjat tulevat mielekkääseen ja hyödylliseen käyttöön.

Elämänmittainen kasvuprosessi
Kasvu palvelussa ja lahjojen käytössä on elämänmittainen prosessi. Hengen palo ei ole hetkellinen suurmetsäpalo vaan koko elämän kestävä elämänliekki. Moni kaipaa Hengen suurpaloa, mutta sellainen on vain harvoin Jumalasta; suurpalo tekee suurtuhoa. Sen sijaan sopiva Hengen liekki antaa tasaisen, kestävän ja miellyttävän lämmön. Hiipunut tuli voidaan puhaltaa jälleen sopivaksi. Henki ohjaa kestävään ja rakkaudelliseen palveluun ja kasvuun.

Ihminen kasvaa yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta aikuiseksi. Ihmisen luonnollinen kasvu ja kehittyminen jatkuvat läpi lähes koko elämän. Samoin on hengellisessä elämässä ja kasvussa: uudestisyntynyt ihminen kasvaa kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta ja kypsyyttä. Kristittynä kasvaessa ihminen tuntee yhä paremmin Jumalan, oman syntisyytensä ja rajallisuutensa, lähimmäisten tarpeet ja omat palvelulahjansa. Sanan, kokemusten, onnistumisten ja virheiden kautta hän saa kasvaa palvelutyössä ja lahjojen käyttämisessä.

Vajavaisina mutta armahdettuina
Virheistä ei tule lannistua vaan ottaa opiksi. Ihmisyyteen kuuluvat vajavuus ja syntisyys. Jokainen ihminen tekee virheitä läpi elämänsä. Virheet johtuvat vahingoista ja tahallisista teoista tai tekemättä jättämisistä. Ne saa tuoda Herralle anteeksiantamusta, puhdistamista ja korjaamista varten. Jumala rakastaa ihmistä ja tahtoo vapauttaa ja uudistaa hänet yhä uudelleen. Virheistä tulee ottaa opiksi, ja parhaimmillaan niiden kautta voi kasvaa tehtävässä ja nöyryydessä. Joistakin virheistä pääsee eroon, mutta jotkut seuraavat läpi elämän. Virheitä ei tule peitellä, mutta ei myöskään liioitella. Toisten virheisiin tulee suhtautua asiallisesti ja rakkaudellisesti – ihmistä tulee neuvoa ja rohkaista eteenpäin. Niistä ei puhuta selän takana. Kunkin tulee pyytää Jumalan armoa, jotta omat virheet eivät vahingoittaisi toisia. Kenenkään ei tarvitse esittää täydellistä vaan jokainen saa avoimesti olla oma itsensä ja sellaisena hyväksytty ja arvostettu, Kristuksen tähden.

Vain turvautumalla Jumalan armoon ihminen voi elää ja palvella.