HILJAISEN VIIKON KESKIVIIKON PUHE
Halikon kirkossa 2016
Yliopisto-opettajani Martti Lindqvist totesi aikanaan:
”Kaikki inhimillinen elämä perustuu vuorovaikutukseen. Syntyessä tarvitaan lapsenpäästäjä, eikä kukaan kävele hautaansa omin voimin. Siinä välissä on ihmisen kokoinen elämä, joka punoutuu kuin kirjava kangas monien ihmisten yhteistyönä. Minuus toteutuu loputtomana auttamisen ja saamisen rytminä.”
Näin oli totta myös rakkaan Jeesuksemme kohdalla. Hän tarvitsi Mariaa synnyttämään hänet. Hän tarvitsi opetuslapsiaan, jotta hänen työnsä menisi eteenpäin hänen noustuaan taivaaseen. Mutta kärsimystiensä kyyneleet hän joutui kyllä etupäässä nielemään itse. Niin kovaa oli hänen tiensä ennen ristinkuolemaa ja niin koville ottaa monen aikamme ihmisen elämäkin. Kun joutuu vaikkapa toisen hylkäämäksi parisuhteessaan tai saa potkut työpaikalta. Asunnottomuudesta ja leipäjonoista puhumattakaan. Mutta kaiken ei tarvitse päättyä siihen. On uuden alun mahdollisuus, kuljemme ylösnousemusta kohden niin Raamatun kertomuksissa kuin omassa elämässämmekin.
Päivämme evankeliumissa Jeesuksella on edessään tuskien taival, Via Dolorossa. Kuinka moni täällä olija on kävellyt tuon reitin paikan päällä Jerusalemissa? Reitti on vaikuttava, suorastaan henkeäsalpaava. Via Dolorossalla Jeesus sai osakseen myötätuntoa ihmisiltä, jotka itkivät hänen vuokseen. He itkivät varmasti myös itsensä vuoksi. Jeesus sai myös apua ristinsä kantamiseen Simon Kyreneläiseltä, joka pakotettiin tehtävään.
Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Huutamisessa on alkukantaista voimaa, joka herättää meissä kaikissa tunteita. Lapsen sydäntä särkevä huuto laittaa vauhtia vanhemman askellukseen, varoitushuuto valpastuttaa ja tuskanhuuto saa sydämen tykyttämään.
Oma huuto tuntuu kehossa, toisen huuto vaikuttaa omaan toimintaan. Huutaminen ei jätä ketään kylmäksi. Uutiset kertoivat meille kauhunhuudoista Brysselissä eilen. Maailma on julma ja epäoikeudenmukainen paikka niin monille ihmisille. Myötätuntomme on nyt Belgian kansan luona!
Kerran kajahtivat rytmikkäät huudot erään hallituspalatsin ympärillä. Palatsin isäntä oli järjestänyt näyttävän tiedotustilaisuuden, mutta tapahtumain kulku ajautui täysin toiseen suuntaan kuin mitä hän oli toivonut. Pontius Pilatus
yritti vakuutella kansalle, miten Jeesus oli kahteen kertaan tutkittu ja todettu syyttömäksi. Pilatus yritti tarjota kiihtyneelle kansalle pientä kompromissia: vapautetaan Jeesus syyttömänä, mutta annetaan sitä ennen kaverille pientä kasvattavaa kuritusta. Tämä ei kuitenkaan kiihtyneelle kansanjoukolle kelvannut, vaan aina kovemmin ja kuuluvammin kaikui palatsin pihalla kansan huuto: ”Ristiinnaulitse!” Huuto tehosi: syytön tuomittiin ristiinnaulittavaksi, murhamies vapautettiin.
Huutaminen on vallankäyttöä. Maailman lainalaisuuksiin kuuluu, että kovinta ääntä pitävät huomataan ja äänekkäimpien on usein helpointa saada tahtonsa läpi. Perheissä, työyhteisöissä kuin muissakin ihmisryhmissä tuntuu olevan niin, että kenen huuto kuuluu yli muiden, sen ääntä kuunnellaan.
Huutaminen on vallankäyttöä myös siinä mielessä, että huutamalla pystytään helposti vaikuttamaan toisten tunnetiloihin. Huutamalla voi syyllistää, aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta sekä saattaa kansanjoukkoja kiihkon valtaan.
Olin juuri Ensiapukurssilla. Mieleeni jäi opetus: onnettomuuspaikalla äänekkäin huutaja ei yleensä ole kiireellisimmän avun tarpeessa. Eniten apua tarvitsevat ne, jotka ovat hiljaa. Pää retkahtaneessa tilassa loppuu nopeasti henki, ellei joku tue pään asentoa ylöspäin. Muissakin kuin onnettomuustilanteissa on perin vaarallista jäädä kuuntelemaan kantavinta ääntä ja suurinta huutoa.
Päivän evankeliumiteksti osoittaa, että huutamalla saatiin läpi selkeästi epäoikeudenmukainen ja väärä tuomio. Kaksi vallankäyttäjää oli todennut syyttömyyden, mutta loppujen lopuksi tuomio annettiin kuitenkin huutoäänestyksen perusteella.
Aivan ”kaikki” eivät suinkaan pitäneet Jeesuksen tuomiota oikeana. Monet Jeesusta teloituskulkueessa seuranneet naiset itkivät ja valittivat.
Hallintorakennuksen ulkopuolella mellastava kansanjoukko käytti väärin äänenkäytön lahjaa. Samalla äänellä, jolla on mahdollista huutaa Herraa avuksi tai kohottaa Herralle riemuhuuto, he huusivatkin tuomiota. Ja tuomion he saivatkin huudollaan aikaiseksi. Huutamalla he tulivat samalla huutaneeksi itselleen tuomion.
Huutamalla ihminen voi väliaikaisesti vaikuttaa maailman tapahtumien kulkuun. Viimein toteutuu kuitenkin Jumalan vanhurskas tahto. Jeesuksen kärsimystiessä tapahtui sittenkin Taivaallisen Isän iankaikkinen suunnitelma ihmiskunnan ja meidän pelastukseksi. Siksi emme voi muuta kuin ylistää ja kiittää Herraamme, joka kantoi ristin, häpeästä välittämättä. Niin on Jumala sittemmin oman Poikansa korkealle korottanut. Niin hän haluaa korottaa meidätkin kerran taivaallisiin, kunhan vain pysymme uskossa lujina siitä pois poikkeamatta.
Kappalainen Erkki Kiiski