VIIMEINEN TUOMIO

 

MAALLINEN OIKEUSJÄRJESTYS

Maailmassa me pidämme oikeusjärjestystä ja sen tarpeellisuutta itsestään selvyytenä. Esivalta, oikeus ja rangaistukset suojaavat elämää, ihmistä ja yhteiskunnallista toimintaa. Tiedämme myös, että ne toimivat vajavaisesti ja toisinaan jopa tarkoituksellisesti väärin. Suomessa esivaltaan ja oikeuslaitokseen luotetaan yleisesti, vaikkakin oikeuskäsittelyt saattavat kestää jopa monia vuosia. Maallinen esivalta ja oikeus ovat Jumalan säätämys. Niiden valta on Jumalalta ja niiden tulisi toimia kaikessa oikeudenmukaisesti.

Henkilökohtaisella tasolla voimme olla tyytyväisiä, kun oikeusjärjestelmä onnistuneesti pitää meidän puoliamme. Silloin, kun emme saa kaipaamme oikeutta, olemme pettyneitä ja voimme kärsiä mittaviakin taloudellisia vahinkoja tai ainakin henkistä tuskaa.

Kaikkein kipeimmin meihin koskee, kun me joudumme syytetyn penkille. Silloin saatamme keksiä monia lieventäviä seikkoja, ellemme sitten aivan kokonaan kiistä syyllisyyttämme. Useimmiten kuitenkin omatuntomme todistaa, että olemme syyllisiä ja että tuomio on ansaittu.

Rikostuomioiden mittaaminen on lopulta hyvin vaikeaa. Taloudellisen korvauksen määrä on paljon helpompi todeta. Sen voi arvioida syntyneen taloudellisen vahingon mukaisesti. Mutta miten mittaisimme esimerkiksi taposta tai murhasta saatavan rangaistuksen? Mikä riittäisi ”korvaamaan” menetetyn hengen? Tosiasiassa mikään ei korvaa henkeä. Muutama vuosi vankeutta tuntuu kovin heppoiselta siihen verrattuna. Joissakin maissa käytössä on kuolemanrangaistus, joka sinällään paremmin vastaa tehtyä tahallista henkirikosta. Tai millainen rangaistus riittäisi, kun lasta on käytetty hyväksi vuosien ajan tai joku on raiskattu? Näistä jää uhrille elämänikäiset haavat ja traumat. Selviääkö tekijä ehdollisella tai 2-5 vuoden vankeusrangaistuksella? Suomessa uhrille maksetut korvaukset ovat vain muutamia tuhansia euroja. Usassa puhutaan miljoonista dollareista ja jopa aidosti elinikäisestä vankeusrangaistuksesta.

Suomessa omaisuudelle ja siten varakkaammille ihmisille annetaan korostettu suoja. Omaisuusrikoksista saa helposti yhtä ankaran rangaistuksen kuin törkeästä pahoinpitelystä. Ihmisen henki ja koskemattomuus eivät ole suhteessa niin arvokkaita kuin pitäisi olla.

Näin ollen maallinen oikeusjärjestys on parhaimmillaankin vain suuntaa antava. Pahimmillaan se on diktatuurien käyttämä sorron väline.

Koska maallinen oikeusjärjestys ei takaa eikä tuota oikeudenmukaisuuden täysimittaista toteutumista, tarvitaan Jumalan ehdottoman oikeudenmukainen tuomio. Lisäksi maallinen oikeusjärjestys ei käsittele ihmisten ”tavallisia” syntejä vaan ainoastaan rikokset. Kuitenkin kaikki synti on rikos elämää, ihmisyyttä ja Jumalaa vastaan.

 

 

JUMALALLINEN OIKEUSJÄRJESTYS

 

Luoja ja luotu

Jumala on kaiken Luoja. Hänellä on Luojan asema ja vastuu luomistyöstään. Hän on luonut elämän ja sille elämänlait – luonnonlait ja moraaliset lait. Jumala on luomakunnan Herra. Hänellä on täysi oikeus luomistyöhönsä ja hän myös käyttää oikeuttaan. Jokainen luotu on vastuussa Luojalleen siitä, miten hän käyttää lahjaksi saamansa elämän. Vastuu on kokonaisvastuuta ja vastuuta jokaisesta yksittäisestä teosta.

 

Vastuun pakeneminen

Tätä luodun vastuuta me luontaisesti pakenemme kuten Aadam ja Eeva, jotka piiloutuivat puiden kätköihin syntiinlankeemuksen jälkeen. Sitä ennen heillä ei ollut sellaiseen mitään tarvetta vaan he saattoivat kohdata Jumalan, toisensa ja itsensä avoimin ja vilpittömin mielin. Mutta nyt syvin häpeä ja syyllisyys ajoivat heidät pakomatkalle, joka päättyi Jumalan ilmestymiseen.

Samalla tavalla mekin pakenemme vastuuta. Ihminen haluaa elää vapaana, oman itsensä herrana, vailla mitään auktoriteetteja. Silti vapauteen liittyy aina vastuu. Vaikka maailmassa näyttää siltä, että usein vastuun pystyy kiertämään, jumalallisessa oikeusjärjestyksessä se ei onnistu. Ihminen ei voi koskaan paeta vaan joutuu aina lopulta täysimittaiseen vastuuseen.

 

Toiset – en minä!

Maailmassa me kyllä toivomme ja peräämme oikeuden toteutumista ja kritisoimme sitä, kun esimerkiksi valkokaulusrikolliset välttävät vastuunsa ovelilla järjestelyillä ja hyvä veli -verkostolla. Vakavien rikosten kohdalla saatamme jopa syyttää Jumalaa: miksi rikolliset eivät joudu vastuuseen!

Jumalallisen oikeusjärjestyksen edessä meillä on kaksi vakavaa ongelmaa, joita emme haluaisi sietää emmekä edes ajatella:

• Me itse joudumme tuomituiksi – joka ikisestä väärästä motiivista, sanasta, teosta ja tekemättä jättämisestä.
• Lopullinen tuomio on äärimmäisen kova: iankaikkinen kadotus.

Niinpä me kiellämme synnin olemassaolon tai sen vakavuuden. Me kiellämme samaan tapaan Jumalan olemassaolon tai luomme oman jumalan, joka ei koskaan tuomitse meitä. Tämän voimme tehdä ateisteina, agnostikkoina tai uskonnollisen kaavun suojissa.

 

Ehdottomuus

Jumalallinen tuomio on ehdoton ja välttämätön monista eri syistä:

• Maailma huutaa koettua vääryyttä ja vaatii oikeutta! Maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta lukemattomissa eri muodoissa.
• Maallinen oikeusjärjestys on vajaa ja virheellinen. Se ei takaa eikä tuota aitoa oikeudenmukaisuutta.
• Oikeuden säilyminen olemassaolon perustana vaatii tuomiota. Vain se takaa, ettei vääryys saa enää koskaan valtaa.
• Jumala on kaiken Luoja, Herra ja Tuomari. Hänellä on oikeus ja velvollisuus tuomita kaikki se, mikä on särkenyt luomistyötä.
• Jumalan itsensä puhtaus ja pyhyys vaatii tuomiota. Mikäli Jumala katsoisi yhdenkin rikkomuksen sormiensa läpi – ei sillä ole väliä – hän itse turmeltuisi. Silloin koko maailmankaikkeudessa ei olisi enää mitään hyvää ja puhdasta, jonka varaan voisi rakentaa iankaikkisuuden. Silloin Jumala turmeltuisi ja hänestä tulisi kaikkivaltias, paha diktaattori, jonka kourissa viettäisimme ikuisuuden.
• Uuden, puhtaan iankaikkisen elämän rakentaminen edellyttää vanhan käsittelyä ja oikeuden turvaamista.

 

Ankaruus

Meidän mielestämme syntiä ei joko ole tai se ei ole kovin vakavaa. Tuomittavia rikoksia viime kädessä ovat henkirikokset, lasten hyväksikäyttö ja väkivalta. Melkein kaikki muu on vain tavallista ihmiselämää, josta korkeintaan voi vähän näpäyttää ja mieluiten unohtaa.

Sen sijaan Jumalan näkökulma on aivan toinen. Jo pieni, ”viaton” kielletyn hedelmän syöminen laukaisi pandoran lippaan, jota kukaan ei voinut enää hallita. Synti valtasi koko luomistyön. Kaikki alkoi yhden hedelmän syömisestä. Tappava syöpäkin alkaa yhdestä virheellisestä solusta, joka leviää ja ottaa elintilan terveiltä soluilta. Tämä heikentää ja rapistuttaa terveyden ja elämänvoiman. Lopulta se tappaa.

Jo yksi synti merkitsi ja merkitsee kapinaa rakkautta ja Jumalaa vastaan. Tosiasiassa meitä ei tuomita yhden synnin vuoksi vaan sen tähden, että olemme läpikotaisin syntisiä ja jatkuvasti elämme synnin vallassa – ellei Jumalan armo Kristuksessa ole saanut meitä pelastaa synnin syyllisyydestä ja hallintavallasta.

Jo yksikin synti leikkaa ihmisen irti välittömästä elämänyhteydestä Jumalan kanssa. Jumala erottautuu syntisestä, jotta hän itse ei turmeltuisi. Jos Jumala hyväksyisi synnin, kaikki olisi menetetty.

Niinpä ihmisellä on vain kaksi mahdollisuutta

• Ikuinen ero Jumalasta ja siitä rakkaudesta ja elämästä, joka kumpuaa hänestä.
• Kristuksen pelastusteko, joka sovittaa meidät Jumalan kanssa. Synti käsitellään, siitä langetaan tuomio ja rangaistus, jonka Kristus Jeesus kantaa meidän puolestamme.

Mikäli ihminen torjuu Jumalan, hänelle jää ikuinen ero Jumalasta. Lisäksi hän itse kantaa täysimittaisen rangaistuksen syntisyydestään ja syntisestä elämästä.

Jostain syystä Jumala on luonut ihmisen ikuisuusolennoksi. Fyysinen kuolema, viimeinen tuomio ja kadotus eivät merkitse ihmisen olemassaolon lakkaamista. Ihminen on ikuisuusolento – joko taivaassa tai kadotuksessa.

Koska synnin ydin on kapina Luojaa ja hänessä olevaa rakkautta ja elämää vastaan, ainoaksi vaihtoehdoksi jää ikuinen kadotus – mikäli ihminen ei halua elää rakkaudessa.

Niinpä Jumalan oikeusjärjestyksessä viimeinen tuomio on kauhistuttavin asia, mitä ihminen voi edes ajatella. Jos saisimme edes yhden asian poistaa Raamatusta, se olisi varmasti juuri kadotus / helvetti. Mutta siihen me emme kykene.

 

Etenevä, asteittain koveneva rangaistus

Jumala ei tuomitse ihmistä äkisti ja yllättäen ikuiseen kadotukseen. Sitä ennen hän tekee kaikkensa, jotta ihminen välttyisi viimeiseltä tuomiolta ja pelastuisi takaisin elämään. Niinpä jokainen ajallisen elämän koetus ja rangaistus omalla tavallaan voivat pysäyttää meitä ja varoittaa lopullisesta tuomiosta. Niiden edessä meidän tulisi ymmärtää oma rajallisuutemme, syntisyytemme ja tarpeemme saada Jumalalta armo ja elämä.

Jumalan rangaistustuomiot etenevät seuraavasti:

• Jumala jättää ihmisen syntisyytensä ja pahankin valtaan, jotta ihminen heräisi huomaamaan kaiken sen pahan ja kärsimyksen, mihin synti johtaa.
• Jumala ottaa siunauksensa pois tai rajoittaa sen määrää, jotta ihminen huomaisi oman riippuvuutensa Jumalasta.
• Jumala lähettää ajallisia rangaistuksia erilaisten tilanteiden ja välikappaleiden kautta. Ne voivat olla oman elämän kriisejä, luonnonmullistuksia, jopa sotia. Niiden voima ja vakavuus kasvavat kohti historian päätöstä. Samalla on todettava, että usein on mahdotonta erottaa, mikä on synnin itsensä tuomaa kärsimystä ja mikä osa saattaisi olla Jumalan tuomioita. Lisäksi yksittäisen ihmisen kärsimyksen kohdalla meidän ei tule tuomita häntä, koska emme tiedä kaikkia syitä, miksi hän kärsii. Sen sijaan meidän tulee auttaa valoon.
• Jumala käyttää maallista esivaltaa ja oikeuslaitosta. Maallinen tuomio muistuttaa siitä, että olemme vastuussa Jumalankin edessä.
• Jeesus Kristus kantaa syntimme, tuomiomme ja rangaistuksemme ristillä. Tämä on täysimääräinen sovituskuolema – täydellinen, kertakaikkinen, lopullinen. Se on ihmisen ainoa mahdollisuus ja kaiken tähtäyspiste.
• Kansojen tuomio (Matt 25 luku). Kun Jeesus saapuu näkyvästi maan päälle, hän kukistaa Antikristuksen ja sen joukot. Samalla saatana sidotaan tuhanneksi vuodeksi, jonka ajaksi Kristus perustaa maan päälle (etenkin Israelille) luvatun valtakunnan. Tätä ennen eloon jääneet ihmiset tuomitaan. Toiset jatkavat elämää tuhatvuotisessa valtakunnassa. Toiset joutuvat odottamaan viimeistä tuomiota ja kadotukseen.
• Viimeinen tuomio. Kun tuhatvuotinen valtakunta on päättynyt, koko maailmanhistorian ihmiskunta kootaan Jumalan valtaistuimen eteen. Samalla nykyinen maailmankaikkeus kääritään kokoon kuin kirjakäärö. Enää ei ole mitään, minkä taakse piiloutua. On vain Jumala, enkelit, valtaistuin, ihmiskunta ja Kristus.

 

Vaihtoehtona Kristus, joka antaa armon ja ikuisen elämän

Jumala ei tahdo, että yksikään ihminen joutuisi kadotukseen. Siksi hän on tehnyt kaiken mahdollisen ja mahdottoman puolestamme:

• Varoittanut ihmistä lukemattomia kertoja lukemattomin eri tavoin.
• Tullut itse ihmiseksi ja sovittanut syntimme ristinkuolemallaan.
• Rakastanut meitä elämän monissa eri tilanteissa ja siunannut armolla armon päälle

 

Joh 3:16-18

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa,
jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita,
mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

 

1 Tim 2:3-4

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

 

Jumala siis rakastaa meitä mittaamattomasti eikä tahdo, että kukaan meistä joutuisi kadotukseen. Mitä vastaamme Jumalan rakkauteen? Jotta välttyisimme viimeiseltä tuomiolta, meidän on tultava Jeesuksen ristin luokse. Siellä syntimme on käsitelty, tuomittu ja jopa rangaistuksemme on kärsitty täysimittaisesti. Siellä saamme armon ja uuden elämän.

Jumalan armon kohtaaminen merkitsee aina heräämistä totuuteen ja todellisuuteen. Armo ei ole syntiemme vähättelyä tai mitätöimistä vaan niiden kuolemanvakavaa käsittelemistä. Uskovina emme lakaise syntejä maton alle vaan elämme niiden kohtaamisessa. Saamme kohdata, käsitellä, tunnustaa ja pyytää anteeksi. Tässä prosessissa saamme elää kunnes pääsemme perille taivaaseen.

 

 

VIIMEINEN TUOMIO ILMESTYSKIRJAN VALOSSA

Tällä sivustolla voit tutustua Ilmestyskirjaan ja sen tulkintoihin. Ilmestyskirjasta on sivustolla kaikkiaan 13 opetusta. Niistä toiseksi viimeinen (20 luku) käsittelee viimeistä tuomiota. Juuri siinä Raamattu puhuu kaikkein kiteytetymmin viimeisestä tuomiosta. Seuraavassa tuo opetusjakso on suorana, kokonaisena lainauksena. Jotkut edellä esitetyt ajatukset saattavat toistua siinä.

 

20 LUVUN LOPPUOSA: Viimeinen tuomio

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu.
Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään.

Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä.

Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki tuomittiin tekojensa mukaan.

Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.

Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. (Ilm 20:11-15)

 

Vapaus, vastuu, oikeudenmukaisuus ja tuomio

Jumala antoi ihmiselle vapauden valita, mutta siihen liittyy aina todellinen vastuu. Vaikka tässä maailmassa vastuu ja oikeus eivät toteudu, lopulta ihminen jää kaikesta kiinni, jopa pienimmästä sanasta. Vapauteen aina liittyy vastuu Luojan edessä. Viimeisellä tuomiolla vastuu realisoituu. Viimeisellä tuomiolla oikaistaan kaikki vääryys, sekä kaikki väärät ja vajavaiset tuomiot.

Kun rukoilemme, että Jumala ottaisi pahuuden pois maailmasta, pyydämme syvimmiltään viimeisen tuomion toteutumista. Meidän kannalta siinä on yksi suuri ongelma: mekin olemme syntisiä ja kannamme itsessämme pahuutta. Yleensä näemme vääryyttä ja pahuutta muissa, mutta emme itsessämme. Kokeneina uskovina olemme oppineet tuntemaan syntisyyttämme, mutta silti emme koe sitä kovin vääräksi ja tuomittavaksi – järjen tasolla kyllä, mutta kokonaisvaltaisesti ei.

Viimeinen tuomio täyttää oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ja varjelee Jumalan pyhänä, puhtaana ja oikeudenmukaisena. Jos Jumala katsoisi yhdenkin synnin läpi sormiensa, hän itse turmeltuisi. Nyt maailmankaikkeudessa säilyy yksi puhdas oikeuden, hyvyyden ja puhtauden lähde. Se on meille iankaikkinen turva. Ilman sitä olisimme ikuisesti synnin ja pahuuden orjia.

Viimeinen tuomio varjelee tulevan uuden maailman synnittömänä ja täydellisenä. Se on ikuisen onnellisuuden tae. Juuri synti toi kärsimyksen ja kuoleman maailmaan. Uudessa taivaassa ja maassa, paratiisissa ei ole enää syntiä eikä sen myötä kärsimystä eikä kuolemaa.

Viimeinen tuomio on kuin lääkärin tekemä lopputarkastus, jossa ihminen magneettikuvauksella siivilöidään läpikotaisin ja jokainen syöpäsolu tunnistetaan. Yksikin syöpäsolu voi lopulta tuhota koko ihmisen. Sama pätee syntiin. Taivaaseen pääsee vain täydellisen terve, ts. synnitön ihminen…

 

Kuka voi kestää viimeisellä tuomiolla, pyhän Jumalan edessä?

Ihmiset sanoivat:
”Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut — kuka voi sen kestää?” (Ilm 6:12-17)

Vastauksena on Ilmestyskirjan kuvaama suuri pelastuneiden joukko:
Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan.
Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä.
He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä:
— Pelastuksen tuo Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsa!
— Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin. (9:9-10,14)

Jumalan pyhän ja täydellisen tutkinnan kestää vain sellainen ihminen, joka on turvautunut Kristukseen Jeesukseen. Viimeisellä tuomiolla, kun nimemme huudetaan ja meidät kutsutaan esille, meillä on Puolustusasianajaja, jonka nimi on Kristus Jeesus, Jumalan Poika. Kun nimemme lausutaan, Kristus astuu esille Isän eteen ja sanoo: tämän lapsen asia on jo käsitelty, ratkaistu ja tuomittu!  Tämä lapsi on vapaa. Hänet on kirkastettu täydellisen pyhäksi ja kelvolliseksi. Silloin meille sanotaan: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. (Matt 25:34).

 

Maailman historiassa on vain kaksi lopullista ja täydellistä tuomiopaikkaa:

• Golgatan risti, jossa Jeesus (Jumala itse) sovittaa kaikki syntimme ikuisiksi ajoiksi, täydellisesti ja kertakaikkisesti.
• Viimeinen tuomio, jossa ihminen seisoo pyhän Jumalan edessä joko omien ansioiden
  (ts. syntien) varassa tai sitten Vapahtajan turvissa

Jeesukseen turvautuva ihminen on tullut pyhän Jumalan eteen sellaisena kuin on, syntiensä kera. Hänet tuomitaan ristin juurella, mutta Kristus asettuu sijaiskärsijäksi ja kantaa syntiemme ikuisen rangaistuksen. Jeesukseen turvautuva saa kaiken anteeksi ja hänen hyväksi luetaan Kristuksen täydellinen elämä ja rakkaus. Tämä on autuas vaihtokauppa: me annamme Jeesukselle syntimme ja Jeesus antaa meille täydellisyytensä.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan;
meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.
Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon / sovitukseen Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme,
jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. (2 Kor 5:19-21)

 

Elämä armon varassa

Jeesuksessa elävä ihminen elää jatkuvassa armahduksessa, puhdistuksessa ja uudistuksessa. Se on jokahetkinen, jatkuva prosessi, joka on osittain tiedostamatonta ja tiedostettua. Meidät tuomitaan ja armahdetaan joka hetki – kunnes kerran Jumala muuttaa olemuksemme täydellisen puhtaiksi, vailla syntiä.

Armo ei tarkoita synnin hyväksymistä vaan päinvastaista: synnit käsitellään ja tuodaan valoon joka hetki; ne saavat täyden tuomion Kristuksen sovitustyön kautta. Sanonta – Sen, minkä valo paljastaa, veri puhdistaa – on jokahetkistä todellisuutta uskovan elämässä. Sanontaa voisi vielä jatkaa: … ja Pyhä Henki kaiken uudeksi kaunistaa.

 

Elämän kirja ja Tekojen kirjat

Kristuksella on käsissään ”(Teurastetun Karitsan) Elämän kirja”, jossa lukee jokaisen Jumalan lapsen nimi – jokaisen, joka on tunnustanut syntinsä ja turvautunut Kristukseen Jeesukseen. Itse ajattelen, että tähän kirjaan Jumala on jo ennen maailman perustamista kirjoittanut jokaisen ihmisen nimen. Vasta kun ihminen hylkää Jumalan armon Kristuksessa lopullisesti, hänen nimensä pyyhitään siitä pois.

Viimeisellä tuomiolla, mikäli ihmisen nimeä ei löydy Elämän kirjasta, avataan hänen osaltaan Tekojen kirja. Jokaisen ihmisen jokaisesta ajatuksesta, sanasta, teosta ja tekemättä jättämisestä on piirtynyt tieto henkilökohtaiseen tekojen kirjaan. Lue Matt 25:31-46. – – – Nykyisen tietotekniikan aikakaudella tätä ei ole vaikea ymmärtää. Moni ihminen kuoleman lähestyessä näkee koko elämänsä kulkevan ikään kuin ”filminä” silmiensä edessä. Kenties meidän sielumme on kuin tietokone, johon kaikki tiedot tallentuvat. Sielumme on ikuinen eikä katoa, vaikka ruumis kuolee. Lisäksi taivaassa on miljardeja enkeleitä, joiden tehtävänä voi olla kirjoittaa elämästämme täydellisen tarkka kirja.

 

Oikeudenmukainen tuomio

Koska kaikki on talletettu ja tiedossa tarkasti, Jumalan antama tuomio perustuu faktoihin. Se on täydellisen oikeudenmukaisen tuomion edellytys. Jumalan edessä ihmisen parhaimmatkin teot ovat lopulta itsekkyyden sävyttämiä. Lue Jes 64:5 ja Room 3:10-20. Vain Kristus on täydellinen ja vain hänen tekonsa voi pyhittää ihmisen täydelliseksi. Ihminen on läpikotaisin syntinen ja siksi synti tuntuu niin luonnolliselta, että emme koe siinä mitään pahaa. Silti synti tuomitaan Luojan edessä. Synti on elämän ja rakkauden rikkomista sekä kapinaa Luojaa vastaan.

Tuomion perimmäisenä syynä on ihmisen luopumus Jumalasta ja armahtavan rakkauden torjuminen. Jumala on antanut parhaansa – elämän ja rakkauden, mutta ihminen halveksii sitä. Juuri epäusko on synnin perimmäinen olemus ja juuri. Epäusko on tietoinen, lopullinen päätös hylätä Jumala. Se on kapinaa elämää, rakkautta ja hyvyyttä vastaan. Epäusko erottaa ihmisen Jumalasta ja kaikesta hyvästä. Ilman Jumalaa ihminen elää synnin vallassa ja turmeluksessa, sekä liitossa pahan kanssa. Tästä synnistä ja sen hedelmästä ihminen joutuu täyteen vastuuseen.

 

Viimeinen tuomio on välttämätön koska…

• se varjelee Jumalan pyhänä, hyvänä ja rakkautena eikä hän itse turmellu > turva meille!
• se varjelee iankaikkisen elämän täydellisen hyvänä ja puhtaana > turva meille!
• se täyttää oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ja oikaisee vääryyden
• se osoittaa, että Jumala välittää ja rakastaa erityisesti heitä, joita on poljettu maailmassa

 

 

HELVETTI, KADOTUS

Koska Jumalasta luopunutta ihmistä ei voi päästää taivaaseen turmelemaan sitä, hänelle on oltava jokin muu paikka. Ja olisihan taivas kapinalliselle ihmiselle omanlainen ”helvetti”, sillä hänhän vihaa jo maan päällä kaikkea ”jeesustelua, hurskastelua, kristillistä moraalia, armoa ja jumalallista rakkautta”. Taivas olisi hänelle ikuista kärsimystä. Samalla hän pilaisi toisten taivaan.

Näille ihmisille Vapahtaja Jeesus Kristus sanoo:
”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu saatanalle ja hänen enkeleilleen.” (Matt 25:41)

 

Rangaistuksen paikka

Raamatun mukaan ihminen on iankaikkisuusolento, joka elää ikuisuutensa joko taivaassa tai helvetissä. Helvetti on rangaistuksen paikka, jossa ihminen kärsii lakkaamattomasti. Hän kärsii kahdesta syystä: 1) Jumalan pyhä tuomio on hänen yllään, 2) ihminen on yhä syntinen, mutta hän ei enää voi toteuttaa syntisiä haluja ja himoja. Hän haluaa, mutta ei saa.

Siksi Jeesus sanoi: Jos kätesi / jalkasi / silmäsi viettelee sinua, hakkaa tai repäise se pois. Onhan parempi, että pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet/jalat/silmät tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’.”

• Mato = ihmisen syntinen luonto, joka kalvaa
• Tuli = Jumalan tuomio ja rangaistus(Jes 66:24)

 

Helvetistä varottaminen on rakkautta

Vapahtaja Jeesus puhui helvetistä kaikkein eniten ja selkeimmin. Jumalana Jeesus tiesi mistä puhui. Hän näki tuon todellisuuden edessään. Joillekin Jeesus on vain kaikkien Vapahtaja, joka pelastaa jokaisen ihmisen ja siunaa synnit. Raamatun Jeesus puhui aivan toisin.

Helvetistä puhuminen on Jumalan tahto ja rakkautta. Kristillisen kirkon ja uskovien tehtävänä on tuoda tämä näköala esille. Jumala kertoo meille ihmisille helvetistä, koska silloin me

• tiedämme tulevaisuuden faktat ja vaihtoehdot
• voimme tehdä vastuullisen päätöksen ja kantaa sen mukaisen vastuun
• saatamme varjeltua tältä kauhistuttavalta kohtalolta, kun osaamme varoa sitä
• turvaudumme Jumalan armoon ja rakkauteen
• löydämme ikuisen elämän ja rakkauden

Helvetti ei ole julistuksemme ja toimintamme keskus vaan yksi ”reunus”. Ensisijaisesti ihminen tulee uskoon Jumalan armon ja rakkauden koskettamana. Silti ajallisen kuoleman ja ikuisen kadotuksen pelolla on jokin merkitys tässä prosessissa. Olisihan se äärimmäinen katastrofi joutua helvettiin ikuisiksi ajoiksi! Sitä todellisuutta ei tule koskaan unohtaa. Uskovinakin, kun joskus olemme joko hyvin pettyneitä tai joutumassa syvään luopumuksen syöksykierteeseen, tietoisuus helvetistä on kuin viimeinen hätäjarru, joka estää hyppäämästä pois Jumala luota.

 

Monia eri nimityksiä

Toinen kuolema viittaa ensimmäiseen kuolemaan eli fyysiseen ruumiin kuolemaan. Syvimmiltään kuolema tarkoittaa ”eroa” Jumalasta, joka on elämä. Se alkaa hengellisestä kuolemasta eli siitä, että ihminen torjuu Jumalan ajallisesta elämästään, jolloin ihmisen sisimmässä ei ole Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa. Fyysisen kuoleman kohtaa jokainen ihminen. Toinen kuolema on kahden edellisen summa: hengellinen + fyysinen kuolema = ikuinen, toinen kuolema. Toisen kuoleman vastakohtana on ikuinen elämä Jumalan yhteydessä paratiisissa.

Kadotus merkitsee Jumalan rakkauden kasvojen ja siunauksen kadottamista. Ihminen on erossa Jumalasta. Hän on sen myötä kadottanut elämän ja rakkauden lopullisesti. Kadotus ei tarkoita olemattomuutta. Voimme esimerkiksi kadottaa avaimet, vaikka ne ovat yhä olemassa.

Helvetti kuvaa pohjatonta, tietoista kärsimystä. Nimitys juontaa Jerusalemissa olleeseen laaksoon, jota käytettiin kaatopaikkana, jossa jätteet poltettiin. Sieltä nousi jatkuva savu.

Tulinen järvi kuvaa samaa. Juutalaisille meri oli vieras elementti ja pelottava paikka, jossa saattoi hukkua. Kaikki nämä erilaiset termit korostavat saman asian eri puolia.

 

Tuomion ylösnousemus

Viimeisen tuomion yhteydessä tapahtuu ns. toinen ylösnousemus eli tuomion ylösnousemus. Kaikki kuolleet saavat ylösnousemusruumiin. Ainakin uskovilla se on kirkastettu, taivaallinen ruumis. Tuomiolla ihminen joutuu ruumiillisesti vastuuseen siitä, mitä on ruumiissaan tehnyt maan päällä. Helvetin tuli tuottaa kärsimystä, mutta ei tuhoa ihmistä olemattomaksi. Kahdesta ylösnousemuksesta puhui jo profeetta Daniel (12:1-3).

 

Kauhein ajateltavissa oleva tulevaisuus

Helvetti on ikuisen olemassaolon ja kärsimyksen paikka eikä sieltä pääse enää koskaan pois. Tämä on kauhistuttavin, käsittämättömin, sietämättömin asia, mitä voi edes ajatella – eikä sitä pysty edes ajattelemaan kuin vain hetkellisesti ja pinnallisesti. Jos jotain voisimme poistaa Raamatusta ja tulevaisuudesta, se olisi varmasti helvetti. Ei ole lainkaan ihme, että adventistit, jehovantodistajat ja liberaalikristityt tulkitsevat helvettiä joko niin, että ihminen palaa siellä hetkessä poroksi ja hänen olemassaolonsa ja tietoisuutensa lakkaa, taikka että ajatus helvetistä hylätään täydellisesti.

Itsekin tahtoisin selittää helvetin olemattomaksi, mutta en voi, koska Jumala ilmoittaa sen Sanassaan niin selvästi. En voi. Oma järkemme tai tahtomme ei määritä todellisuutta, joka on olemassa meistä riippumatta.

 

Rakastava Jumala ja helvetti?

On äärimmäisen vaikeaa sovittaa yhteen ajatus hyvästä ja rakastavasta Jumalasta sekä helvetistä. Emme voi sitä ymmärtää, mutta silti molemmat ovat totta: Jumala on rakkaus ja pyhä. Jo luomisessa Jumala teki ihmisestä peruuttamattomasti ikuisuusolennon. Kun ihminen lankesi syntiin ja hylkäsi Luojansa, ihminen turmeltui.

Jumala teki kaikkensa pelastaakseen ihmisen: Hän tuli ihmiseksi, kärsi ja kuoli ristillä meidän puolestamme. Hän antoi rakkautensa ihmiselle. Jeesus huusi riipaisevasti puolestamme: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Hän koki ja kärsi ikuisen rangaistuksen puolestamme. Edes Jumalalla ei ole mitään suurempaa ja parempaa annettavaa.

Kun ihminen hylkää Jumalan, hän hylkää parhaimman, mitä on koko maailmankaikkeudessa. Lopulta hänelle jää vain helvetti. Kun ihminen ei päästä Jumalaa sydämeensä vapauttamaan ja puhdistamaan häntä synnistä, synti jää ihmisen olemukseen ikuisiksi ajoiksi. Jumala ei silti anna ihmiselle enää mahdollisuutta toteuttaa syntisyyttään ja kylvää pahuutta ympäriinsä kuten nyt tapahtuu. Ihminen on suljettava ”vankilaan”. Ihmisen on kärsittävä rangaistus.

Helvetti on jumalallinen välttämättömyys, jota Jumala itse ei ensisijaisesti tahdo, mutta jonka ihminen valitsee torjumalla Luojansa armon ja rakkauden.

 

Ei pakopaikkaa

Taivas ja maa pakenivat eikä niille löytynyt enää sijaa (-38 käännös). Viimeisen tuomion edellä nykyinen maailmankaikkeus katoaa. Sitä ei enää tarvita, sillä Jumala luo uuden ja täydellisen. Jäljellä on vain suuri valkoinen valtaistuin ja valtavat kansanjoukot Jumalan ja Kristuksen edessä.

Kukaan ei voi enää piiloutua ja paeta ”pensaikkoon” kuten Aadam ja Eeva tekivät paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Monenlaisia ”pensaita” ja ”viikunanlehtiä” ihmisillä onkin riittänyt. On ollut tuhansia erilaisia tee-se-itse-pelastus uskontoja ja maailmanparannus-ismejä, sekä loputon määrä selityksiä ja valheita. Edes kuolemakaan ei pelasta. Itsemurha ei vie vapauteen ja vastuuttomuuteen. Kuolema, tuonela ja meren syvyydetkin luovuttavat kuolleensa Jumalalle.

 

 

ROHKAISUN JA TURVAN SANOJA!

Kristukseen turvautuville viimeinen tuomio merkitsee lopullista vapahdusta ja täydellisyyden alkamista. Heidän kohdallaan toteutuvat monet lohdulliset Raamatun sanat ja lupaukset. Saamme luottaa niihin jo tänään. Jumala pitää lupauksensa ja varmasti armahtaa meidät Kristuksen tähden!

Me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.
Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
Emmekä kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään
sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. (2 Kor 4:16-18)

 

Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen,
silloin toteutuu kirjoitusten sana: — Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1 Kor 15:52-57)

 

Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. (Ilm 21:4)

 

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 8:1)

 

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa
ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

– – Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut;
ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi;
niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.

– – Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme,
kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana kaikkea muutakin?

– – Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala — mutta hän julistaa vanhurskaaksi!
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus — mutta hän on kuollut meidän tähtemme,
ja enemmänkin: hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme!

– – Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva
eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta,
joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room 8:1,28-39)

 

Jumala on sovittanut kaiken ja jokaisen ihmisen – sinutkin! Turvaudu Kristukseen Jeesukseen. Hän armahtaa sinut ja varjelee sinut kadotukselta. Hän sanoo meille joka päivä: Älä pelkää!
Tule rohkeasti ristin juurelle Jeesuksen luokse ja hän antaa sinulle armon ja elämän.

 

 

SYNNINTUNNUSTUS

Tunnustan edessäsi, pyhä Jumala,

että olen syntymästäni saakka ollut syntinen ihminen.
Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan
ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnein.
En ole rakastanut sinua koko sydämestäni enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni.

Tiedän, että syntini tähden olen ansainnut ikuisen kadotuksen,
jos tuomitset minut pyhyytesi ja vanhurskautesi mukaan.

Mutta sinä, rakas taivaallinen Isä, olet luvannut armahtaa kaikki,
jotka tahtovat tehdä parannuksen
ja pakenevat uskossa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen turviin.

Tähän laupeuteesi minä luotan ja rukoilen:
Anna syntini anteeksi nimesi tähden.

 

 

SYNNINPÄÄSTÖ

Kaikkivaltias, armollinen Jumala on suuressa laupeudessaan armahtanut meitä.

Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden
hän antaa meille synnit anteeksi ja lahjoittaa elämän ja autuuden.

»Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa,
jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.»

 

»Älä siis pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju.»

 

»Ystäväni, ole rohkealla mielellä, sinun syntisi annetaan anteeksi.»

[Hänen palvelijanaan julistan sinulle tämän synninpäästön
Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.]