IHMINEN – YKSI JA KOLMINAINEN

 

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä tarkoittaa, että meissä paljon samanlaista kuin Jumalassa. Silti kuva ei ole itse Jumala. Me olemme luotuja, rajallisia ja lisäksi syntiinlangenneita. Siksi tuo upea Jumala kuva meissä on särkynyt ja vääristynyt.

 

 

MITÄ SAMAA MEISSÄ ON KUIN JUMALASSA?

 

Jumala on persoona

Hän ajattelee, tahtoo, tuntee, on moraalinen, tekee ja toimii. Hänessä on tietyt ominaisuudet ja piirteet: Jumala on hyvä, rakastava, pyhä, viisas, voimakas, luova, jne. Meissäkin on näitä ominaisuuksia ja piirteitä – tosin rajatussa mielessä.

 

Jumala on yksi mutta samalla kolminainen

On vain yksi todellinen Jumala. Kaikki muu on luotua. Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. He jakavat saman yhden jumaluuden kaikki ominaisuudet täysimittaisesti. Jumalassa on siis sisäistä moninaisuutta. Hän käy itsensä kanssa sisäistä vuoropuhelua ja hän toimii sisäisesti organisoituneena.

Jumalan kuvana ihminenkin on yksi mutta samalla kolminainen. Kun katsot itseäsi peilistä tai toista ihmistä, näet tietysti vain yhden ihmisen. Silti tuo ihminen on monikerroksinen ja monitahoinen olento. Ihmisellä on fyysinen ruumis, sielu ja henki. 1 Tess 5:23: Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

Fyysinen ruumiimme on osa tätä materiaalista maailmaa. Siinä ja sen kautta elämme ajallista elämää tässä maailmassa syvässä vuorovaikutuksessa sen kanssa. Sielussamme, joka on aineeton ja ikuinen, on syvin persoonamme ja tietoisuutemme. Ruumiin kuolemassa sielumme ohjataan tuonelaan/taivaaseen odottamaan ruumiin ylösnousemusta. Elämä ei pääty ruumiin kuolemaan. Elämän perusta on Jumalassa, joka on Henki (vailla fyysistä ruumista). Henkemme mahdollistaa yhteyden Jumalaan tai ikävä kyllä, myös pimeyden henkiolentoihin.

Kolminaisena, monitahoisena ihminen käy itsensä kanssa jatkuvaa vuoropuhelua kuten kolminainen Jumala. Ihminen voi pohtia esimerkiksi: Mitähän minä tekisin tänään? Näin ihminen keskustelee itsensä kanssa. Meissä on siis sellaista moninaisuutta, että voimme käydä tällaista vuoropuhelua kuten kaksi erillistä ihmistä. Ruumiimme, sielumme ja henkemme viestittävät jatkuvasti monia erilaisia tarpeita, tuntemuksia ja asioita.

Ajallisessa elämässä henkemme, sielumme ja ruumiimme muodostavat jakamattoman kokonaisuuden. Sen sijaan esimerkiksi gnostilaisuudessa ja menestysteologiassa tämä jakamaton kolminaisuus rikotaan niin, että väitetään pelkästään ruumiimme olevan alempitasoinen ja syntinen mutta henkemme taas puhdas. Tämä väärä tulkinta johtaa mm. siihen, että ei ole niin väliä, mitä ihminen tekee ruumiillisesti, koska se ei vahingoita ihmisen henkeä. Tällainen erottelu ja tulkinta on epäkristillistä. Ihminen on kokonaan syntinen: hengeltään, mieleltään ja ruumiiltaan. Vain Kristuksen sovitustyö, Pyhän Hengen läsnäoloa ja Jumalan sana voi tuoda armon ja uudistuksen koko ihmiselle.

Toinen väärä tulkinta on tyypillinen jehovantodistajille. Heidän mukaansa ihminen on vain materiaa. Kun ihminen kuolee, hänen olemassaolonsa ja tietoisuutensa lakkaa – kunnes Jumala luo hänet uudelleen. Tämä perustuu yksinomaan Saarnaajan kirjan radikaaliin väärintulkintaan. Sen sijaan koko Raamattu monissa kohdissa puhuu siitä, että ihmisellä on fyysisen ruumiin lisäksi iankaikkinen sielu/henki. Jehovantodistajien oppi on lähes kaikessa täysin vastoin Raamattua.

 

Jumala on sanan ja yhteyden Jumala

Persoonallisuudesta, tietoisuudesta ja ajattelusta kumpuaa tarve sanoihin ja yhteyteen. Nämä ovat olennainen osa Jumalan olemusta ja piirteitä. Jumala on Sana (Joh 1:1). Hän käy vuoropuhelua itsensä kanssa (Isä ja Poika ja Pyhä Henki). Jumala on vuorovaikutuksessa luomakuntansa, varsinkin ihmisen kanssa, joka on Jumalan kuva.

Keskinäinen yhteys, vuorovaikutus ja puhe ovat olennainen osa ihmisyyttä. Tarvitsemme yhteyttä Luojaamme ja toisiimme. Vuorovaikutuksen tärkeänä muotona on puhe, sanat. Jumalan kuvina me kykenemme yhteyteen Luojamme kanssa. Synti on tosin rikkonut tämän yhteyden kuten usein myös hyvän yhteytemme lähimmäisiimme. Yhteyden puute tuo paljon kipua ihmisen elämään.

 

 

MITÄ ERILAISTA MEISSÄ ON KUIN JUMALASSA?

 

Jumala on luomaton; ihminen on luotu

Jumala on Luoja ja me olemme luotuja. Jumalaa ei sido eikä rajoita luotu maailmankaikkeus. Hän on jotain aivan suvereenisti toisenlaista kuin maailma ja ihminen. Jumala on Henki. Hän on Elämä. Hän on Olemassaolo: JHWH = Minä Olen.

Vasta luomisessa syntyi materia, ulottuvuudet ja aika. Jumala on tämän kaiken ulkopuolella. Me voimme kutsua sitä ikuisuudeksi ja äärettömyydeksi. Me taas olemme sidottuja tähän luotuun maailmaan ja sen lakeihin. Luotuina olemme kaikin tavoin rajallisia: olemukseltamme ja kyvyiltämme.

Silti Jumala on läsnä luomakuntansa keskellä – niin kuin me voimme olla läsnä vaikkapa kotimme olohuoneessa joko levossa tai aktiivisina. Jumala on läsnä mutta hän ei muutu luomakunnaksi eikä luomakunta Jumalaksi tai jumaluudeksi. Panteismi ei ole todellisuutta.

Koska Jumala on Luoja ja me olemme luotuja, olemme täydellisen riippuvaisia Luojastamme. Hän on kaiken alkuperä, ylläpitäjä ja iankaikkinen tulevaisuutemme. Pelkkä materia ei luo elämää. Nykyinen maailmamme on katovainen mutta Jumala on ikuinen.

 

Jumala on pyhä; ihminen on syntinen

Jumala on täydellisen puhdas. Hänessä ei ole pienintäkään pahuutta, vääryyttä eikä pimeyttä. Jumala on hyvä, rakastava, pyhä ja moraalisesti täydellinen. Hän on kaiken oikeuden ja moraalin ikuinen perusta ja lähde.

Jumala loi ihmisen pyhäksi, puhtaaksi, hyväksi ja rakastavaksi. Syntiinlankeemuksessa nämä ominaisuudet vääristyivät meissä. Olemme syntisiä. Tämä merkitsee vakavaa erilaisuutta suhteessa Jumalaan. Synti rikkoo yhteytemme ja meidät ihmisinä. Synti tuo kuoleman.

Koska olemme syntisiä, Jumala erottautuu meistä ja tuomitsee synnin, jotta hän itse ei turmeltuisi. Samalla Jumala rakastaa meitä ja tahtoo vapauttaa meidät synnistä. Tämän hän tekee Jeesuksen Kristuksen, sovittavan ristinkuoleman ja elämän tuovan ylösnousemuksen kautta.

 

 

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Ihminen on ainutlaatuinen, koska hän on Jumalan kuva. Samalla ihminen on turmeltunut synnin tähden. Jumalan kuvina meissä on paljon samaa kuin Jumalassa. Katsomalla ihmistä voimme ymmärtää paljonkin Jumalasta. Samalla tuo kuva on synnin vääristämä, jonka tähden on tärkeää muistaa, että Jumalassa ei ole pimeyttä.

Koska me olemme kolminaisia, suhteemme kuolemaan muuttuu. Vaikka ruumiimme kuolee, olemassaolomme, tietoisuutemme ja persoonallisuutemme ei katoa. Lopulta Jumala antaa meille kirkastetun ylösnousemusruumiin. Kun suhteemme kuolemaan muuttuu, se vaikuttaa paljon myös elämäämme.

Olennaista on kuitenkin se, mikä on suhteemme Luojaamme. Jos jäämme syntisyytemme valtaan, kohtaamme ikuisen kuoleman, ts. ikuisen eron Jumalasta, joka on elämän lähde ja rakkaus. Olemme ikuisuusolentoja. Haluammeko viettää ikuisuutemme vailla todellista elämää, rakkautta ja iloa? Vai saako Jumala pelastaa meidät ja tehdä meistä taivaskelpoisia oman työnsä kautta?

Kun elämme Jumalan yhteydessä, saamme kasvaa hänen, itsemme ja koko elämän tuntemisessa. Lopulta iankaikkisen elämän ydin ja suurin anti on siinä, että saamme tuntea ihmeellisen Luojamme. Silloin tunnemme itsemmekin – sillä olemmehan me Jumalan kuvia!

 

Joh 17:3:

Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.