HE EIVÄT YMMÄRRÄ MITÄ TEKEVÄT
Jeesus rukoili ristillä: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät ymmärrä, mitä he tekevät!
Ihminen toimii usein järjettömästi, parhaan hyvän vihollisena. Se tulee ilmi etenkin hengellisissä asioissa eli suhteessamme Jumalaan. Kun Jumala haluaisi antaa meille parasta mahdollista, me torjumme sen. Kun Jumala lähetti Vapahtajan, ihmiset torjuivat hänet ja naulitsivat ristille.
Kuitenkin Jumala on suurempi kuin ihmisten mielettömyys. Hän voi kääntää pahankin parhaaksemme. Ilman Jumalaa paha jää pelkästään pahaksi, mutta Jumalan käsissä siitäkin voi muokkautua jotain hyvää. Etenkin Jeesuksen ristinkuolema toi sovituksen ja pelastuksen ihmiskunnalle.
Näyttää vahvasti siltä, että yhtä lailla maallisissa asioissa ihminen toimii harkitsemattomasti, toisinaan jopa järjettömästi. Sitä todistamme, kun seuraamme huolestuneina kansainvälistä tilannetta ja Suomessa kasvavaa sekasortoa pakolaiskysymyksessä, hallinnossa ja suhteissamme ulkovaltoihin.
Sanotaan, että uskonto ja politiikka eivät kuulu yhteen. Totta toinen puoli: kristinuskoa tulee harjoittaa ilman, että siihen sotketaan politiikkaa. Kristinuskon raamattu on todellakin Raamattu eikä minkään puolueen jäsen- tai oppikirja.
Samalla toinen puoli ei pidä paikkaansa. Kristilliset arvot ja usko kuuluvat yhteiskuntamme hyvään hoitamiseen. Jokaisella kansalaisella on oikeus vakaumukseen ja sen ilmaisemiseen ja harjoittamiseen. Olisi aika lailla mieletöntä unohtaa kaikki se hyvä, mitä kristillisyys on tuonut maallemme. Yhtä mieletöntä olisi väittää, että enää emme tarvitse lähimmäisen rakkautta, ehdotonta ihmisarvoa ja luottamusta tulevaan. Kristinuskoa ei ole koskaan tarkoitettu pelkästään kirkon seinien sisälle vaan kaikkeen inhimilliseen elämään yksilöinä, perheinä, seurakuntana ja yhteiskuntana.
Niinpä tätä yksilön oikeutta sanoa mielipiteensä harjoitan minäkin. Seuraavassa ihmettelen ihan tavallisena Suomen kansalaisena viimeaikaisia sotilaallisia ratkaisuja ja niiden selityksiä.
Aivan tuoreeltaan kerrottiin, että amerikkalaisten lentokoneiden, panssaroitujen ajoneuvojen ja sotalaivojen hääriminen aivan Venäjän rajan tuntumassa Suomen alueella on pelkkää teknistä harjoittelua ilman kannanottoa tai viestiä Venäjän suuntaan sekä ilman kallistumista Natoon. Tämän kaltainen retoriikka kuulostaa enemmän itänaapurin loppumattomille selityksille.
Keskiverto junttikin (vrt. tolkun ihmiseen) tajuaa, että amerikkalaisten joukkojen ja aseistuksen tuominen Suomen maaperälle Venäjän rajan tuntumaan on mitä selkein suurvaltapoliittinen toimenpide, johon Suomi on syvästi sekaantunut.
Tähän asti Venäjä on voinut pitää Suomea ja pitkää yhteistä rajaa kaikkein vakaimpana ja turvallisimpana vyöhykkeenä. Tähän asti Venäjän ei ole tarvinnut – omasta näkökulmastaan – sen enempää huolestua Suomesta. Mutta nyt näiden toimien myötä on kääntynyt aivan uusi, vakava, pelottavakin sivu Suomen historiassa. Kyseessä on historiallinen päätös.
Miten Venäjä reagoi tähän? On todettava, että nykyinen Venäjä reagoi aina. Kun tuomme 20 amerikkalaista hävittäjää, Venäjä vastaa vähintään kymmenkertaisesti. Todennäköisesti Venäjä keskittää entistä enemmän joukkoja ja materiaalia Suomen rajalle. Se saattaa myös lisätä massiivisten harjoitusten määrää. Ainakin se lisää hybriditoimintaansa.
Venäjä ei tule hyväksymään Naton joukkojen lisääntymistä aivan Pietarin, toiseksi suurimman kaupunkinsa tuntumassa. Se tulee pyrkimään tarvittavin keinoin siihen, että Suomi ei liity Natoon.
Mikä siis on viestimme Venäjälle? Mitkä ovat sen seuraukset? Millä oikeudella hallitus ja presidentti toimivat näin?
Ainakaan minä en ole osaltani tällaista valtakirjaa antanut. Gallupien mukaan enemmistö vastustaa liittymistä Natoon. Taustalla on pitkäaikainen kokemus tosielämän realismista. Kyse on vakavasta asiasta.
On selvää, että Suomi on länsimainen maa, jolla on vahvat eurooppalaiset siteet. Samalla Suomi on pitkään onnistunut toimimaan niin, että olemme saaneet elää ja toimia rauhassa suhteessa länteen ja itään. Sillä linjalla kannattaisi jatkaa tulevaisuudessakin.
Venäjän nykylinja on sellainen, että se on valmis erittäin koviin riskeihin. Se laskee, että Usa ja Nato eivät ota yhtä suuria riskejä. Niinpä Baltian maiden, Suomen ja Ruotsin itsenäisyys on enemmän niiden itsensä käsissä kuin Naton, joka ei välttämättä tule antamaan ratkaisevaa tukea. Vaihtoehtoisesti näistä maista tulee suurvaltojen taistelukenttä.
Natoon liittyminen merkitsisi sen 5. artiklan velvotteita. Jos esimerkiksi Venäjä ja Turkki ajautuisivat sotatilaan, Suomen velvollisuus olisi taistella Turkin rinnalla, mikäli kuuluisimme Natoon. Sodan riski moninkertaistuisi.
Vakavin uhka on ydinaseet. Tällä hetkellä Suomi on ydinaseeton maa ja siten ydinaseiden käyttö tällaista maata vastaan on epätodennäköistä. Ydinaseverhoon suojautuminen nostaisi valtavasti riskiä joutua ydinaseiden kohteeksi.
Nyt tuntuu todellakin siltä, että ”he eivät ymmärrä, mitä he tekevät”.
En kannata Natoa enkä Venäjää, vaan Suomea ja mahdollisimman hyviä suhteita länteen ja itään. Tasapainoisessa politiikassa Suomi voi tehdä aidosti itsenäisiä ja viisaita päätöksiä. Samalla Suomen tulee vahvistaa itsenäistä puolustustaan merkittävällä tavalla ja varautua hyvin nopeaan toimintaan. Maailma on muuttunut.
Näiden vakavien virheiden tekemisen voi toki saada anteeksi kuten Jeesus rukoili, mutta niiden ajallisia seurauksia emme voi välttää. Ne koskettavat meitä kaikkia.
Onneksi kaikki tämäkin voi johtaa kansamme heräämiseen. Jos emme herää hyvinvoinnin keskellä, kenties heräämme ahdistusten keskellä turvautumaan häneen, joka on ainoa todellinen turvamme ja viisautemme. Suomi-neidon Veriylkä rukoilee juuri nytkin puolestamme: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät ymmärrä, mitä tekevät!