HERÄTYS!  (Virsi 7)

Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: ”Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. (Ilm 3:1-3)

Sen tähden sanotaan: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. (Ef 5:14-16)

 

Tässä opetuksessa herätystä tarkastellaan Raamatun neljän esimerkin näkökulmasta sekä Suomen merkittävimpien herätyksen kannalta. Tarkoituksena on tutustua niiden luonteeseen, ominaispiirteisiin, yhteisiin piirteisiin ja eroavuuksiin, sekä näiden pohjalta tähyillä kohti seuraavaa herätystä.

 

 

HERÄTYS RAAMATUN VALOSSA

Uudessa testamentissa on vain nämä kaksi kohtaa, joissa suoraan puhutaan hengellisestä heräämisestä. Useimmiten Raamatussa sana herääminen liittyy tavallisesta unesta heräämiseen. Tämä tietysti osaltaan kuvastaa sitä, mistä hengellisessä heräämisessä on kyse: heräämisestä todellisuuteen, siihen elämään, jonka Jumala haluaa ihmiselle antaa. Raamatussa herääminen viittaa myös tulevaan ylösnousemukseen, jolloin kuolleet saavat ylösnousemusruumiin.

Vaikka Uudessa testamentissa on vain nämä kaksi suoraa tekstikohtaa heräämisestä, itse asiasta eli herätyksestä on paljonkin puhetta. Laajassa mielessä koko Raamattu puhuu herätyksestä eli suhteen syntymisestä Jumalaan ja sen merkityksestä.

 

(1) Johannes Kastajan esimerkki

Jeesuksen edelläkävijä Johannes Kastaja sai tehtäväkseen herättää kansan synnintuntoon, jotta se heräisi huomaamaan tarvitsevansa Jumalan antamaa armoa ja elämää:

”Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” (Luuk 1:76-79)

Näin Johannes Kastaja samalla jatkoi vanhan liiton profeettojen herättävää tehtävää – elettiinhän vielä vanhassa liitossa. Kiteytetysti voidaan sanoa, että jokaisen profeetan tehtävä oli herättää kansa pimeydestä valoon, synnistä pyhään elämään, rakkaudettomuudesta rakkauteen, armottomuudesta armollisuuteen.

Johannes Kastajan tuomasta herätyksestä voidaan todeta muutama keskeinen seikka:

• Johannes saarnasi erämaassa ja ihmiset tulivat hänen luokseen suurin joukoin
• Johannes oli askeetikko eikä liikkunut ihmisten arkielämän keskellä
• Herätykseen ei liittynyt yhtään ihmetekoa eikä hurmoksellisia kokemuksia
• Johannes saarnasi puhtaasti Sanaa ja voimakasta parannusta
• Tulevaa suurempaa herätystä siis edelsi vahva lainsaarna
• Johannes vangittiin ja mestattiin

 

(2) Jeesuksen esimerkki

Kun kansa oli näin valmistettu, itse Messias, Vapahtaja Jeesus Kristus aloitti toimintansa. Hänen missionsa kiteytettiin näin: Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.  (Matt 4:17). Juuri tästä on herätyksessä kysymys: kääntymisestä Jumalan puoleen.

Kun Johannes Kastajan julistus herätti synnintunnon, oikeastaan vasta Taivasten valtakunnan läsnäolo Jeesuksen persoonassa, sanoissa ja teoissa teki tuon parannuksen, kääntymyksen mahdolliseksi. Ilman Jumalan armollista ja herättävää läsnäoloa kukaan ei voi tulla herätykseen.

Jeesuksen toiminnasta ja julistuksesta voidaan tehdä seuraavia huomioita:

• Herätys edellytti synnintunnon tuovaa lain saarnaa, mutta ennen kaikkea evankeliumin konkreettista kosketusta ihmisten sydämiin.
• Jeesus kiersi laajasti Israelissa ja kohtasi ihmisiä maanteillä, kodeissa, juhlissa, kaupunkien ja kylien toreilla. Ennen kaikkea hän kohtasi aivan tavallisia ihmisiä.
• Jeesus julisti yksinkertaisesti ja maanläheisesti, usein vertauksin.
• Jeesus paransi ihmisiä ja teki monia valtavia ihmeitä ja tunnustekoja.
• Kuulijat eivät kokeneet karismaattista hurmosta.
• Jeesuksesta tuli ensin hyvin suosittu, mutta joutui sitten uskonnollisten johtajien, fariseusten ja maallisen vallan hampaisiin.
• Jeesus kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista (evankeliumi)
• Jeesus opetti seuraajiaan ja lähetti heidät jatkamaan missiota.

Näin huomaamme, että Johannes Kastaja ja Jeesus olivat varsin erilaisia henkilöitä ja heidän toimintatavat poikkesivat toisistaan. Silti taustalla oli sama Jumala.

 

(3) Helluntain ja Pietarin esimerkki

Kolmas esimerkki nousee ensimmäisestä kristillisestä helluntaista, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin ja Pietari piti herättävän parannussaarnan Jerusalemissa. Hengen vuodatuksen seurauksena Jeesuksen seuraajat saivat karismaattisia kokemuksia. He alkoivat puhua eri kielillä, ylistää ja kiittää Jumalaa, sekä julistaa evankeliumia.

Varsinaisen herätyspuheen piti Pietari. Hän sanoi: Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. (Apt 2:36-41)

Joitakin huomioita syntyneestä herätyksestä:

• Herätyksessä osa koki karismaattista hurmosta, hallittua, Jumalaa korottavaa.
• Julistus keskittyi Jeesuksen persoonaan, sovituskuolemaan ja parannuksen vaatimiseen.
• Herätyksen jatkuessa tapahtui myös ihmeitä ja tunnustekoja.
• Herätys kohtasi vakavaa vainoa, mikä osaltaan lisäsi herätyksen voimaa ja laajuutta.

 

(4) Paavalin ja lähetystyön esimerkki

Neljäs ja viimeinen esimerkki Raamatusta liittyy Paavaliin, joka sai laajan tehtävän pakanoiden apostolina. Hänen toimintansa keskittyi siis muihin kuin juutalaisiin. Paavali oli taustaltaan kiivas fariseus ja kristittyjen vastustaja. Kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä, hän sai paremman tehtävän:

’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’  Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’ (Apt 26:14-18)

Näin Paavalikin sai tehtäväksi julistaa herätystä Jesuksen nimessä. Tästäkin muutama huomio:

• Syntyi maailmanlaaja lähetystyö, jossa tavoitteellisesti mennään niiden luokse, jotka eivät tunne Kristusta.
• Paavali julisti nimenomaan Jeesusta Kristusta, ristiinnaulittuna, ylösnousseena Vapahtajana ja Tuomarina; ei yleisluontoisesti puhunut Jumalasta.
• Julistukseen liittyi myös ihmeitä ja tunnustekoja, mutta kuulijoiden karismaattisia kokemuksia mainitaan vain vähän. Lähinnä Korinton seurakunta oli erityisen karismaattinen.
• Syntyi monia seurakuntia.
• Syntyi ristiriitoja 1) juutalaistyön ja pakanalähetyksen välille (Jerusalemin kokous v. 49), 2) työn hajaantumista sekä 3) uskovien kesken seurakunnissa.
• Paavali kohtasi vakavaa vainoa ja lopulta hänetkin surmattiin kuten lähes kaikki apostolit.

 

 

Mitä siis voimme todeta näistä neljästä esimerkistä? Mitä ne kertovat herätyksen syntymisestä ja luonteesta:

• Taustalla on suuri tarve: kansa on etääntynyt Jumalasta ja elää pimeydessä.
• Tulee Jumalan aika: Hän kutsuu ja lähettää profeettoja, parannuksen saarnaajia, evankeliumin julistajia.
• Jumala lähettää herätyksen. Raamatussa ei juuri kerrota ihmisten odottaneen herätystä. Juutalaiset odottivat lähinnä poliittista messiasta ja hyvinvointia.
• Julistuksen keskipisteessä on aina evankeliumi. Vain Jeesuksen avulla ihminen voi kääntyä aidolla tavalla. Laki herättelee mutta evankeliumi tuo varsinaisen herätyksen.
• Herättävä toiminta on hyvin vaihtelevaa
  • Askeetikko erämaassa, ei ihmeitä, ei karismaattisia kokemuksia.
  • Elämänläheinen evankelista liikkuu ihmisten keskellä, julistaa ja tekee ihmeitä.
  • Suvereeni Pyhän Hengen vuodatus, joka tempaa ihmiset mukaan herätykseen. Karismaattisia kokemuksia ja osin myös ihmeitä.
  • Määrätietoinen, tavoittava lähetystyö, jossa valmius suuriin uhrauksiin ja kärsimykseen.
• Herätykset olivat joko laajoja ja koko kansaa puhuttelevia tai melko paikallisia Paavalin toiminnan kautta kullakin alueella.
• Aina tulee vastustusta ja vainoa. Vaino ja kärsimys osoittavat uskon aitouden, mikä vahvistaa herätystä. Ne karistavat kaikenlaiset onnenonkijat pois joukosta.
• Herätyksiin liittyy usein myös uskovien ja liikkeiden välisiä jännitteitä ja ristiriitoja. Herätys ei tee ihmistä synnitöntä.

 

 

Johtopäätöksiä: Herätys tulee!

Näin Raamattu ja siinä kuvatut ihmiskunnan ja kansojen vaiheet osoittavat, että Jumala lähettää aina yhä uudelleen ja uudelleen herätyksen aikoja. Sen tähden mekin saamme olla luottavaisia. Jumala lähettää meillekin herätyksen ajan. Se on Jumalan tahto, syvin halu. Onhan hän antanut Poikansa ristille, niin miksi hän ei antaisi Sanansa kiiriä kaikille sukupolville, kaikille ihmisille yhä uudelleen.

Miten tuo herätys on tullut ja tulee? Monesti on kuljettu hyvin syvälle pimeyteen. Uskovat ovat jo kauan huokailleet herätystä ja kenties jo menettäneet siitä kaiken toivon. Jumalan pitkämielisyys ja kärsivällisyys on aivan toista kuin ihmisten.

Jumalan kansan keskuudessa on kiertänyt monia julistajia, jotka ovat olleet tietävinään juuri sen oikean kaavan, miten herätyksen saa tuotua alas taivaasta. Mutta he ovat olleet väärässä. Ihminen ei voi millään tavalla manipuloida Jumalaa eikä varsinkaan ottaa itselleen kunniaa herätyksen puhkeamisesta.

Ainoa, mitä voimme tehdä, on huokailla ja hyvin nöyrästi pyytää Jumalaa: Herra, armahda meitä. Anna herätyksen jo tulla! Armahda meitä.

(Virsi 178)

 

 

HERÄTYKSET HISTORIAN VALOSSA, ETENKIN SUOMESSA

Aihepiirihän olisi valtavan laaja, joten tässä vain muutama lyhyt esimerkki.

Kristillisyys alkoi siis levitä Rooman valtakunnassa. Usein se oli ankarasti vainottua. Kristityt kestivät vainon, he kertoivat Jeesuksesta mahdollisuuksien mukaan, ja palvelivat ja auttoivat köyhiä ja sairaita. Tämä kaikki teki heistä suosittuja ja arvostettuja. Lopulta kristinusko sallittiin 300-luvun alussa.

 

(1) Uskonpuhdistus

Tästä hyppäämme 1500-luvulle uskonpuhdistukseen, joka täyttää 500 vuotta aivan kohta, vuonna 2017. Taustalla oli pitkä ja yhä syvempään pimeyteen johtava jakso. Katolinen kirkko oli kadottanut evankeliumin ja julisti pelkästään hyviä tekoja, pyhimysten ansioita ja myi aneita. Kansaa ei opetettu.

Tohtori Martti Luther itsekin eli samassa pimeydessä ja tuskassa. Lopulta hän löysi evankeliumin Roomalaiskirjeestä: uskosta vanhurskas saa elää! Hän tuli herätykseen ja tämä sama löytö, evankeliumi ja sen rohkea julistaminen herätti monia muita. Luther joutui pian kirkon ja valtion vainoamaksi, mutta herätys vain kasvoi.

Kun Luther ja ystävät toivoivat herätyksen uudistavan ja puhdistavan katolisen kirkon, se torjuttiin kirkon sisällä. Näin syntyi siitä erillinen luterilaisuus, joka levisi moniin maihin, aina Suomeen asti, joka tuolloin kuului Ruotsi-Suomen valtakuntaan.

Uskonpuhdistus oli voimaltaan valtava. Luterilaisuuden ohella syntyi anglikaaninen kirkko Englantiin, reformoitu kalvinistinen kirkko Keski-Eurooppaan, monia baptistisia liikkeitä ja seurakuntia. Herätyksen levisivät Amerikkaan, usein vainojen tähden.

 

Uskonpuhdistuksessa oli muutama merkittävä voimatekijä:

• Evankeliumi eli Kristus-keskeisyys.
• Raamatun kääntäminen kansankielille ja kansan opettaminen mm. katekismusten avulla. Painotekniikka ja kirjallisuuden levitys.
• Otollinen poliittinen tilanne: uskonpuhdistuksesta osin tehtiin väline irtautua katolisen kirkon maallisesta vallasta.
• Herätyksen soveltaminen henkilökohtaiseen ja seurakunnan elämään.
• Monia ristiriitoja herätysten kokeneiden kesken ja hajaantumisia (ei voimatekijä). Erilaisia uskon ja uskonelämän painotuksia luterilaisten, reformoitujen, anglikaanien ja baptististen liikkeiden välillä.

 

Uskonpuhdistuksen motto:

Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamattu.

 

Näin uskonpuhdistus merkitsi Suomessakin kansan laajaa herätystä. Julistus oli Kristus-keskeistä, kansa sai Raamattuja, katekismuksia ja virsikirjoja omalla äidinkielellä, kansa oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Herätys oli Kristus- ja Sana-keskeistä.

 

 

(2) Suomen neljä vanhaa herätysliikettä

Kuitenkin tämä perustyö eteni ajoittain varsin hitaasti. Lisäksi jokaisen uuden sukupolven oli saatava kuulla evankeliumi ja tultava tavalla tai toisella herätykseen. Niinpä 1700-luvulla ja varsinkin 1800-luvulla koettiin suuria herätyksiä yhä uudestaan.

Niiden taustalla vaikutti myös Euroopassa ja Amerikassa koetut evankeliset herätykset, joiden myötä syntyi mittavaa Raamatun käännös- ja levitystyötä, maailmanlaajaa lähetystyötä, pietismin leviämistä ja vapaiden suuntien syntymistä. Ominaista näille oli se, että suuret kirkkokunnat eivät olleet niissä mukana.

 

1800-luvun Suomessa syntyi neljä suurta herätysliikettä, jotka olivat

• Rukoilevaisuus Satakunnassa ja Itä-Suomessa / Renqvist
• Herännäisyys eli körttiläisyys Keski-Suomessa, etenkin Savossa ja Pohjanmaalla / Paavo Ruotsalainen ja Kristuksen sisäinen tunteminen
• Lestadiolaisuus erityisesti pohjoisessa Suomessa ja nykyään muuallakin / Laestadius
• Evankelinen liike aluksi vahvasti Lounais-Suomessa ja sitten koko Suomessa / Hedberg

Kaikissa näissä oli mukana pappeja ja maallikkoja, varsin tasapuolisesti.

Yhteistä niille oli ilman muuta Kristus, evankeliumi. Sen sijaan niiden ominaispiirteet ja painotukset vaihtelivat kovastikin – aivan kuten neljän Raamatun esimerkin valossa (Johannes Kastaja, Jeesus, helluntain tapahtumat, Paavali).

Evankeliumi oli yhteinen, mutta kysymykset evankeliumin omistamisesta omalle kohdalle ja se, miten evankeliumin mukaan tuli elää, vaihtelivat – jopa siinä määrin, että herätysliikkeet ajautuivat osittain voimakkaisiin ristiriitoihin keskenään ja myös liikkeiden sisällä (niin, että sisäisestikin syntyi hajaannusta ja uusia suuntauksia).

Herätys toi sen kaikkein tärkeimmän: pelastuksen, suhteen Jumalaan, armon ja Kristuksen. Herätys ei kuitenkaan eliminoinut synnin todellisuutta. Uskovasta ei tule herätyksessäkään puhdasta ja synnitöntä. Hän on vain armahdettu syntinen, joka opettelee uutta elämää Kristuksen armon varassa.

 

Vaikka evankeliumi oli sama, nuo herätysliikkeet pitivät tiukasti omista korostuksistaan:

• Rukoilevaiset tavoittelivat syvää ja vakavaa koko elämän muuttumista ja parannusta mm. pitkien polvirukousten kautta.
• Herännäiset (körtit) kulkivat alatien kristillisyyttä, jossa odotettiin armonvilauksia eli hengellistä kokemusta siitä, että Jumala armahtaa. Varsinkin alkuvaiheissa koettiin monenlaisia karismaattisia kokemuksia. Kaikenlaiseen elämän paranteluun suhtauduttiin viileästi.
• Lestadiolaisuus pitäytyi vahvasti juuri Laestadiuksen opetuksiin. Heidät tunnettiin myös hihhuleina, koska Jeesuksen nimessä ja veressä julistettu anteeksianto synnytti voimakkaita liikutuksia ja ilon ilmauksia. Varsin pian anteeksiannon voima rajattiin vain lestadiolaisille, eikä kenellekään muulle.
• Evankeliset painottivat kastetta ja ehdotonta armoa. Se oli vain uskallettava uskoa omalle kohdalle Sanan lupausten mukaisesti. Kaikenlaiset suoritukset ja kokemukset piti laittaa sivuun.

 

Ajan saatossa nämä neljä vanhaa herätysliikettä ovat menettäneet ensimmäisten vuosikymmenten dynaamisen voimansa. Näin käy oikeastaan kaikille herätysliikkeille. Ne ovat ensisijassa omaa aikaansa varten. Kuitenkin ihmiset haluavat vaalia tuota vanhaa hyvää aikaa ja sen uskonnollisia tapoja, lauluja ja sanontoja. Herätysliike käpertyy itseensä ja sen toiminta keskittyy omaan väkeen ja sen uskon hoitamiseen ja vaalimiseen. Ne eivät tavoita ulkopuolisia, varsinkaan suuria kansanjoukkoja.

 

 

(3) Viides herätysliike

Niinpä Jumala on antanut yhä uudelleen herätyksen aikoja:

• Lounais-Suomeen Hannulan herätyksen 1900-luvun alussa (evankeliumi, lähetys, jälkikokoukset)
• Karjalaan Uukuniemen herätyksen, jossa toimi horrossaarnaaja Helena Konttinen
• Pääkaupunkiseudulle Urho Muroman tuoma herätys, jonka myötä syntyi Suomen Raamattuopisto
• Frank Mangsin herätys ja Kansan Raamattuseuran synty
• 1960-luvulla Ylioppilaslähetyksen ja Kansanlähetyksen synty herätyksen keskelle
• Sisäiset jännitteet kasvoivat ja Kansanlähetyksestä syntyi ja irtautui Lähetysyhdistys Kylväjä ja Sanansaattajat. Muutenkin järjestöt olivat melko erillisiä toisistaan.
• Karismaattinen liike 1980-luvulta alkaen ja Hengen uudistus kirkossamme ry.

Näissäkin evankeliumi ja Jumalan sana ovat olleet yhteisiä, mutta eroavuutta ovat aiheuttaneet kristityn pyhityselämä ja suhde karismaattisiin kokemuksiin. Vaikka Jumala on antanut paljon hyvää, ihmisen syntisyys ei ole kadonnut.

 

 

Huomioita

Kaikki tämä kertoo hyvin kärsivällisestä Taivaan Isästä. Hän antaa herätyksiä yhä uudelleen. Samalla hän tietää, kuinka uskovat riitautuvat. Tämänkin hän voi kääntää niin, että evankeliumin työ laajenee, monipuolistuu ja tavoittaa yhä enemmän ihmisiä.

Jumalalla on ollut monia verkkoja syvässä suomalaisessa sielunmaisemassa herätysliikkeiden muodossa. Varmastikin parempi herätysliikkeiden keskinäinen yhteys olisi tuottanut yhtenäisemmän todistuksen Kristuksesta ja keskinäisen riitelyn sijasta aikaa ja voimia olisi jäänyt enemmän lähetyskäskyn täyttämiseen.

Niinpä esimerkiksi viides herätysliike ja sen eri järjestöt ovat lähentyneet toisiaan. Samalla on todettava, että nämäkin ovat pitkälti menettäneet kontaktipinnan kansan enemmistöön. Ne pyrkivät säilyttämään omat kannatusjoukkonsa ja seurakuntavierailuilla käytännössä käydään ”taistelua” muutamista seurakunta-aktiiveista. Varsinainen ei-uskovien tavoittava toiminta on aivan liian vähäistä. Siksi nekin ovat jo menettäneet tai menettämässä herätysliikeominaisuutensa.

Jokaisen hengellisen yhteisön, liikkeen ja yksilön elinvoimaisuuden ytimessä on aina ollut niiden todellinen suhde Kristukseen ja Jumalan sanaan. Aito ja läheinen suhde synnyttää aitoa elämää, joka ei sulkeudu omien tiukkojen tapojen ja kaavojen sisälle. Toinen tärkeä elinvoimaisuuden mittari on toiminnallinen ajanmukaisuus.

(Virsi 408)

 

 

VÄÄRÄT HERÄTYKSET JA HARHAOPIT

Oikean kristillisyyden vanavedessä aina ja kaikkialla kulkee väärää kristillisyyttä ja harhaoppeja. Sielunvihollinen yrittää kaataa kristillisyyden niin ulkoapäin tulevalla vainolla kuin sisältäpäin verhoutuen kristillisyyden kaapuun. Nämä harhat ja väärät voimat ovat aina olleet keskuudessamme. Niiden muodot ja intensiivisyys voivat vaihdella ajan saatossa. Etenkin silloin, kun Jumala antaa herätyksen, sielunvihollinen aktivoituu. Tällöin luvassa on voimakastakin vastakkainasettelua.

 

Jeesus varoitti tästä kaikesta sanomalla:
”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
(Matt 7:15-23)

Samoin apostoli Paavali:
Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte… Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun.
(2 Kor 11:3-4,13-15)

 

Väärää kristillisyyttä ja väärää herätystä edustavat mm.

• jehovantodistajat ja mormonit
• uus/ylikarismaattisuus, jossa on piirteitä New Age liikkeestä ja jossa koetaan erittäin kummallisia kokemuksia
• voimaevankeliointi, jossa keskitytään ulkonaiseen voimaan, ihmeisiin ja jossa uskovistakin ajetaan ulos ”riivaajia”; ristintie on sille vierasta
• menestysteologia, jossa usko on väline menestyksen saamiseen
• liberaaliteologia, joka on kirkkomme vallitseva nykysuuntaus: se kieltää kaiken kristillisyyden, ihmisen syntisyyden, pelastuksen tarpeen, Kristuksen, ristintyön ja ylösnousemuksen, Raamatun, kristillisen moraalin jne. Tämä on luterilaisen kirkon vakavin ja tukahduttavin harhaoppi!

Kaksi vertausta:

• Uus/ylikarismaattinen ja voimaevankeliointiin perustuva herätys on kuin suuri metsäpalo. Siinä on voimaa, tulta ja rytinää. Jäljelle jää vain karrelle palaneita runkoja, hyväksikäytettyjä ja rikottuja ihmisiä.
• Liberaaliteologia on kuin Siperian talvi. Se jäädyttää ja kuolettaa kaiken.

 

 

YHTEENVETOA

Mitä siis opimme? Herätys tulee aivan varmasti! Jumala tahtoo, että kaikki tulisivat tuntemaan totuuden ja pelastuisivat. Hän antaa uusia herätyksiä yhä uudelleen.

Jumala antaa herätyksen suvereenisti. Sitä ei voi pumpata eikä manipuloida millään inhimillisellä keinolla. Ne, jotka eivät halua odottaa, vaan haluavat voiman tässä ja nyt, eksyvät helposti pimeyteen. Jos etsit voimaa, löydät sielunvihollisen. Jos etsit Herraa ja hänen vanhurskasta tahtoa, saat voiman heikkoudessa.

Herätys tulee, kun on Jumalan aika. Joko se olisi nyt? Emme tiedä. Pitääkö maailman pimentyä vielä lisää. Pitääkö kaikenlaisen epävarmuuden kasvaa? Pitääkö tulla entistä vakavampia kriisejä, lisää pakolaisia, lisää Venäjän uhkaa, lisää sotia?

Jumala antaa herätyksen, kun ihmiset ovat kypsyneet ahdistuksissa niin, että suostuvat Jumalan armoon ja elämään Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Miten tuo herätys murtautuu esiin? Koemmeko Pyhän Hengen suvereenia voimaa ja karismaattisia ilmiöitä? Avautuuko armo seurakuntien jumalanpalveluksissa, hyvässä saarnassa ja ehtoollisen lahjan äärellä? Nouseeko evankelistoja, profeettoja ja julistajia, jotka saarnaavat lakia ja evankeliumia ajankohtaisesti, koskettavasti ja pysähdyttävästi? Syntyykö kodeissa polvirukousherätys, jossa koetaan kauhua synnin todellisuudesta ja kovaa halua uudistua? Tuleeko herätys jollakin uudella tavalla?

Herätysten monimuotoisuus ilmentää Jumalan suuruutta ja monipuolisuutta kuten hänen luomistekonsa. Herätykselle ei ole yhtä vakiokaavaa, vaikka sen ydinsiemen on aina sama: evankeliumi ja Jumalan sana. Herätysten monimuotoisuuteen liittyy aina myös ihmisen syntisyys, joka luo kapea-alaisuutta, kateutta, ylpeyttä, ristiriitoja jne. Sama pätee koko kristikuntaan. Se ilmentää sekä Jumalan monipuolisuutta että ihmisen syntisyyttä. Meidän tulisi olla niin valistuneita ja hengellisesti aikuisia, että ymmärtäisimme tämän ja pyrkisimme säilyttämään hyvän keskinäisen yhteyden kaikkien sydämenkristittyjen kesken – niiden, jotka pitävät kiinni evankeliumista ja Sanasta.

 

Mitä voimme tehdä herätyksen eteen? Meidän tulee ymmärtää, että sellaista todella tarvitaan. Saamme uskoa luottavaisesti, että Herra sellaisen lähettää. Saamme huokailla sydämissämme ja nöyrästi rukouksissa anoa uutta armon aikaa Suomen kansalle. Saamme antaa itsemme Jumalan käsiin sanoen: Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni. Ole minulle syntiselle armollinen.

Ja kun herätys tulee, on tärkeää löytää siitä uskonpuhdistuksen keskeiset periaatteet: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamattu.

Tässä on se ydin, joka on keskeisintä. Sen ympärille kyllä muotoutuu kaikenlaista – erilaisia uskonpainotuksia, syntisten ihmisten kapea-alaisuutta, ristiriitoja, kateutta jne.

 

Samalla saamme muistaa, että Taivaan Isä kasvattaa meitä kaikkia kärsivällisesti. Herätys on vasta uuden elämän alku. Se on kuin kevään tuoma lehtien puhkeaminen ja nuppujen avautuminen kohti aurinkoa. Se on kuin lapsen syntymä: mutta lapsenkin tulee kasvaa aikuiseksi, vastuulliseksi oman paikkansa ja tehtävänsä hoitajaksi. Herätys on vasta alku.

Herätyksen vanavedessä tulee varmasti harhaoppeja ja kontrolloimattomia, hyvin epäkristillisiä voimailmiöitä, jotka ovat sielunvihollisesta. Ne on torjuttava päättäväisesti.

Herätyksen tuoman alkukuohunnan ja innostuksen jälkeen herätyksen mullistava voima hiipuu. Tulee aika hitaalle ja lujittavalle kasvulle, jossa kiinnitytään Kristukseen ja Sanaan tunteista ja kokemuksista riippumatta. Usko ei ole yhden yön tähdenlento vaan koko elämänmatka taivaaseen asti ristintietä kulkien. Usko ei ole sateessa äkkiä kasvanut sieni vaan luja tammi, joka vahvistuu vuosi vuodelta.

Herätyksessä syntyneitä kristittyjä vastaan nousee monenlaista arvostelua, pilkkaa ja vainoa. Se voi parhaimmillaan puhdistaa ja vahvistaa uskovia, sekä tehdä evankeliumia entistä tunnetummaksi.

 

Elämme myös sellaista aikaa, että Raamatun kuvaamat aivan viimeiset tapahtumat ovat jo mahdollisia. Edessä saattaa olla jopa viimeinen ja samalla suurin herätys. Sen jälkeen koittaa erittäin vakavat ajat koko ihmiskunnalle, myös uskoville.

Näistä kahdesta, armon ja tuomion elonkorjuusta kertoo Ilmestyskirja:

Sitten näin tämän: Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen, jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi. Temppelistä tuli toinen enkeli, joka kovalla äänellä huusi pilven päällä istuvalle: ”Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi.” Silloin se, joka istui pilvellä, heitti sirppinsä maan päälle, ja niin korjattiin maan sato.

Taivaan temppelistä tuli taas enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Myös alttarista tuli enkeli, se jolla on tuli vallassaan, ja hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: ”Pane terävä sirppisi työhön ja korjaa tertut maan viinitarhasta. Rypäleet ovat kypsyneet.” Silloin enkeli heitti sirppinsä maan päälle, korjasi sadon maan viinitarhasta ja heitti rypäletertut suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan. Rypäleet poljettiin altaassa kaupungin ulkopuolella, ja verta pursui niin, että veri vielä tuhannen kuudensadan stadionmitan päässä ulottui hevosen kuolaimiin asti.  (Ilm 15:14-20)

 

Lopulta herätyksen ja jokaisen meidän perimmäisenä päämääränä on taivas: ikuinen elämä kirkkaudessa, Jumalan kasvojen edessä, täynnä iloa, riemua. Tästä täyttymyksestä kertoo niin ikään ilmestyskirja. Se on samalla meille annettu suuri rohkaisu ja näky voitosta. Kannattaa turvautua Jumalaan. Kannattaa antaa itsensä hänen käyttöön. Kannattaa kertoa Jeesuksesta. Kannattaa palvella lähimmäisiä rakkaudessa. Kannattaa kulkea ristintietä hyvän Vapahtajan johdatuksessa ja varjeluksessa.

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: – Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! (Ilm 7:9-10)

 

 

Lisämateriaalia

Tältä nettisivustolta löydät tarkempaa opetusta tästä aihepiiristä ja sen taustoista mm. päävalikon kohdista:

• Kristillinen seurakunta
  • Uskonpuhdistus
  • Kirkon herätysliikkeet ja lähetysjärjestöt / alakohdat
  • Kristillisiä liikkeitä ja järjestöjä / alakohdat
  • Näennäiskristillisiä liikkeitä ja harhaoppeja / alakohdat
  • Julistukset / alakohdat
• Evankeliointi ja lähetystyö
  • Evankeliumin ilosanoma jokaiselle / alakohdat
  • Jokaisen kristityn etuoikeus kertoa Jumalan rakkaudesta / alakohdat
  • Maailmanlaaja evankelinen liike

• Uskon perusta ja puolustaminen
  • Liberaaliteologian harhat ja vaikutukset / alakohdat
• Kristillinen palvelu ja armolahjat
  • Kristillisen palvelun periaatteet / alakohdat
  • Kristillisen palvelun arviointi