VIIDES HERÄTYSLIIKE, ”viidesläisyys”

Neljä edellä kuvattua herätysliikettä on saanut jatkokseen ns. viidennen herätysliikkeen, joka koostuu useammista liikkeistä, suuntauksista ja vaiheista. Sitä on kutsuttu myös uuspietismiksi.

Viidennen liikkeen taustalla vaikutti monia ilmiöitä kuten teollistuminen, kaupungistuminen, työväenliike, uusien aatteiden nousu, liberaaliteologian vahvistuminen, kirkollinen taantuma, osin vanhojen herätysliikkeiden voimattomuus, anglosaksinen rukous- ja yhteysliike sekä ns. vapaiden suuntien vaikutus.

 

Hannulan herätys

Evankelioiva herätysliike alkoi kirkon piirissä 1900-luvun alussa lähetyssaarnaaja Frans Hannulan ja Suomen Lähetysseuran tuoman lähetysherätyksen kautta. Hannulan taustalla oli rukoilevaisuutta ja evankelisen liikkeen painotuksia. Palattuaan Ambomaalta Hannula jatkoi Suomen Lähetysseuran palveluksessa kiertävänä julistajana. Hän piti ahkerasti lähetystilaisuuksia ja -juhlia ympäri Satakuntaa ja läntistä Hämettä. Samanaikaisesti evankelinen liike oli irtautumassa lähetysseuran yhteydestä oman työnäkynsä ympärille. Tunnettu kiistakysymys oli ”koko maailman autuuden -oppi”. Hannula koetti parhaansa mukaan pysyä erillään kiistasta.

Lähetysjuhlista muotoutui nopeasti voimakkaita herätyskokouksia. Hannulan kanssa julistajana toimi K.R. Kares. Tärkeäksi vuodeksi kehkeytyi 1902, jolloin lähetysjuhlia pidettiin Lemussa, Merimaskussa ja Rymättylässä. Erityisesti Rymättylän seurakunnan nuorten parissa puhkesi voimakas herätys. Pyhän Hengen voima koettiin tuolloin hyvin voimakkaana. Muita herätyksen koskettamia paikkakuntia olivat mm. Perniö, Nousiainen ja Askainen.

Herätykselle tyypillistä olivat juuri lähetysjuhlat. Laulukirjana pidettiin Hengellisiä lauluja ja virsiä. Hannulan toiminnan kolme pääasiaa olivat sielujen pelastuminen, lähetys ja varojen kerääminen Jumalan valtakunnan työhön. Hän julistuksensa oli terävää, käytännöllistä ja kansantajuisia. Niissä oli suolaa, mutta ytimenä oli aina ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus. Erityisen tärkeiksi muotoutuivat ns. jälkikokoukset ja juhlien aikana käydyt henkilökohtaiset keskustelut. Hannulan tapana oli kysyä: ”Ystäväni, mitenkä on sinun sielusi laita?”

Vuonna 1906 Hannula ja lähetysseuran työyhteydessä olleet herätyshenkiset saarnaajat järjestivät herätysviikon. Tapahtumaan osallistui 4000-5000 kuulijaa. Toiseksi tärkeäksi keskukseksi rakentui Tampereen alue. Herätyksen ominta aluetta näiden ohella oli Lounais-Suomi. Laajalti vaikuttanut herätys sai hiljalleen nimen ”Hannulan herätys”. Olihan juuri Frans Hannula sen uutterin puuhamies. Hänen kerrotaan vierailleen vuodessa jopa 140 tilaisuudessa, mikä on erittäin paljon ottaen huomioon aikansa kulkuvälineet.

Herätyksen myötä alettiin rakentaa rukoushuoneita, joita nousi lähes 20 kappaletta. Tärkeimmäksi ja vaikeimmaksi hankkeeksi tuli Turun Betel -kirkon rakentaminen, joka nieli varoja ja voimia jopa yli kaiken kohtuuden. Kirkko valmistui vuonna 1906. Sen toiminta oli vireää vuosikymmenten ajan. Kirkko myytiin välikäden kautta Adventtiseurakunnalle 1980-luvulla.

Frans Hannulan kova työtahti kulutti terveyttä ja lopulta vuonna 1914 hän menehtyi noin 60-vuotiaana. Hannulan myötä herätyksen paras terä taittui ja toiminta alkoi hiipua. Harvoista säilyneistä rukoushuoneista yksi on Lemussa. Ks. lemunrukoushuone.fi.

 

Uukuniemen herätys

Uukuniemen herätys puhkesi 1900-luvun alussa unissasaarnaaja Helena Konttisen ympärille rakentuneen hurmoksellisen herätyksen myötä. Hän sai voimakkaita näkyjä ja saarnasi horrostilassa, jakoi kehotuksia ja rukoili parantumista. Konttinen saarnasi yli kymmenen vuoden ajan. Keskeinen vuotuinen ajankohta oli elokuussa, jolloin hän piti ”tilipäiviä”, joissa hän kävi ankaraan itsetutkistelua. Tämä johti juhlainstituutioon, jossa vietettiin elokuisia tilipäiviä Uukuniemen herätyksen ydintoimintona.

Herätys sai ihanteensa voimakkaasta sisälähetystoiminnasta ja oli luonteeltaan maallikkoliike. Siinä painotettiin ihmisten uskonelämän uudistamista ja vähäosaisten auttamista. Tämä johti Parikanniemen orpokodin ja sen kannatusyhdistyksen perustamiseen vuosina 1915 ja 1917. Yhdistys on nykyään nimellä Parikanniemen ystävät ry. Toimintaa tukemaan perustettiin myös Parikanniemisäätiö (parikanniemi.fi). Kun orpokoti jäi luovutetulle Karjalan alueelle, sen toimintaa jatkaa Ristiinan orpokoti vuodesta 1949 lähtien. Sen nimeksi muutettiin myöhemmin Parikanniemen lastenkoti. Vuotuisia juhlia jatketaan yhä, tosin Saaren kirkolla.

Uukuniemen herätystä ei välttämättä lueta ns. viidenteen herätysliikkeeseen vaan se muistuttaa enemmän 1800-luvulla koettuja herätyksiä.

 

Muroman herätys ja Suomen Raamattuopisto

Urho Muroman isä oli evankelisen liikkeen pappi. He asuivat Helsingissä aikana, jolloin kirkollista ja kristillistä elämää haastoivat työväen nousu ja uudet aatesuunnat, sekä vapaiden suuntien voimakas toiminta. Muroma itse koki voimakkaan hengellisen herätyksen vuonna 1912, kun norjalainen Albert Lunden vieraili Helsingissä. Hän koki, että vapaakirkollinen herätyskokous auttoi ihmisiä paremmin kääntymykseen kuin luterilainen kirkko perinteineen.

Valmistuttuaan papiksi hän osallistui etenkin työväestön evankeliointiin. Muroma piti pitkiä kokoussarjoja, joita mainostettiin näkyvästi. Toiminta oli muodoltaan vapaiden suuntien ja sisällöllisesti siinä pyrittiin julistuksen ja sielunhoidon kautta tuomaan ihmisiä herätykseen ja uskoon. Kokouksia pidettiin kirkoissa, jotka täyttyivät ääriään myöten.

Muroman evankeliointityö perustui Jumalan antamaan lahjaan, määrätietoisuuteen, uskon käytännölliseksi tekemiseen ja antaumukselliseen sielunhoitotyöhön. Hänen julistuksensa keskipisteenä oli ristiinnaulittu Kristus. Lisäksi Muroma painotti uudestisyntymistä uskoon tulemisessa sekä pyhityselämää. Hän järjesti vuosittain Hengellisen elämän syventymispäiviä sekä perusti Herää Valvomaan -lehden, jonka levikki kasvoi nopeasti suureksi.

Muroma painotti maallikkoiden järjestelmällistä raamatunopetusta, mikä oli melko vierasta seurakunnissa. Tätä varten hän perusti Suomen Raamattuopiston vuonna 1945, joka keskittyi raamattukurssien pitämiseen ja evankeliointityön jatkamiseen. Kaiken ohella Muroma vastusti kirkkoon pesiytynyttä liberaaliteologiaa, joka tappoi kristillisen uskon.

Raamattuopiston merkitys kasvoi ja sen toiminta monipuolistui. Siitä tuli viidennen herätysliikkeen keskus pariksi vuosikymmeneksi. Vaikka Muroma käytti vapaiden suuntien menetelmiä eikä pitänyt kastetta aivan keskeisenä, hän muutoin pitäytyi luterilaiseen tunnustukseen.

Raamattuopiston merkittäviä toimijoita olivat mm. Eino J. Honkanen, Matti Häkkinen, Uuras Saarnivaara ja Olavi Peltola. 1960-luvun puolivälissä viidennen herätysliikkeen piirissä tapahtui jakautumista mm. suhteessa pyhitykseen ja karismaattisuuteen, sekä työnäystä ja taloudellisista seikoista. Vuonna 1967 perustettiin Evankelisluterilainen Kansanlähetys, jonka piiriin siirtyi monia viidesläisiä mm. Raamattuopistolta. Tämä merkitsi pitkäaikaista kriisiä ja välien tulehtumista.

Suomen Raamattuopiston työ jatkui ja esimerkiksi nuorisotyön merkitys kasvoi koulutuksen ja mm. Pro Fide -yhtyeen myötä. Työtä johtamaan tuli Raimo Mäkelä. Raamattuopisto alkoi painottaa luterilaista tunnustusta enemmän kuin Muroman aikana. Raamattuopisto sai kansanopisto-oikeudet vuonna 1989, nuorisotyönohjaajan koulutuksen, sekä diakonia-ammattikorkeakoulun (1996-2015).

Suomen Raamattuopiston sivuilla sro.fi kerrotaan seuraavasti: Suomen Raamattuopiston Säätiö on Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sitoutuva itsenäinen kristillinen järjestö, jonka tarkoitus on julistaa evankeliumia, opettaa Raamattua, tarjota ihmisille hengellinen koti ja tukea lähetystyötä. Raamattuopistossa järjestetään pitkiä ja lyhyitä raamattukursseja sekä muuta koulutusta ja tapahtumia. Se järjestää yhdessä luterilaisten seurakuntien kanssa toimintaa eri puolilla Suomea. Vuokatissa ja Oulussa järjestöllä on kristilliset loma- ja kurssikeskukset. Raamattuopiston kustannusliike Perussanoma julkaisee kirjallisuutta sekä Elämä- ja Perusta-lehtiä. Raamattuopiston ystävien yhdyssiteenä toimii Suomen Raamattuopiston Ystävät ry ja sen jäsenlehti Ystäväviesti. Säätiöllä ja sen kustannusliikkeellä on noin 60 palkattua työntekijää ja moninkertaisesti enemmän vapaaehtoisia. Raamattuopiston talous on suureksi osaksi vapaaehtoisen tuen varassa.

 

 

Mangsin herätys ja Kansan Raamattuseura

Sota-aika on usein myös herätyksen aikaa. Evankelista Frank Mangs piti herätyskokouksia ympäri maata, joista tuli suosittuja. Herätyksen jatkuvuutta varten perustettiin vuonna 1945 syntyi Kansan Raamattuseuran Säätiö (KRS) Yrjö Karilaksen toimesta. Siitä ei muodostunut omaa herätysliikettä vaan evankeliointityön palvelujärjestö. KRS keskittyy julistukseen ja evankeliointityön koulutukseen seurakunnissa.

Kansan Raamattuseura julkaisee Sana-lehteä. Järjestö sai vuonna 1953 Lohjalla sijaitsevan Vivamon maatilan, jonne perustettiin toimintakeskus. Sen myötä nuorisotyö alkoi kasvaa voimakkaasti. Myöhemmin Vivamosta on kehittynyt mm. Raamattukylä. 1960-1970-luvuilla toiminta kasvoi uusien työntekijöiden ja toimitilojen myötä.

Karas-Sana Oy hoitaa järjestön kustannustoimintaa. 1980-luvulla pidettiin Tässä Elämä -kampanjan, jolla tavoitettiin puoli miljoonaa ihmistä. Kansan Raamattuseura on järjestänyt monia suuria missiotapahtumia Suomessa ja Baltiassa, yhteistyössä mm. evankelista, rovasti Kalevi Lehtisen sekä Agape-Europan kanssa. Työ on laajentunut myös Venäjälle ja muihin maihin.

KRSn omilla kansanraamattuseura.fi sivustolla kerrotaan seuraavasti: Kansan Raamattuseuran Säätiö (KRS) on luterilaisen kirkon piirissä toimiva valtakunnallinen evankelioimisjärjestö. Toimintamme kiteytyy sanoihin: Elämme armosta, kerromme Jeesuksesta. Haluamme rohkaista ihmisiä uskomaan Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan ja tuomaan toisiakin hänen yhteyteensä. Haluamme myös palvella seurakuntia evankelioimistehtävän toteuttamisessa ja seurakuntalaisten varustamisessa. Työn piirissä on tilaa taustaltaan ja kristilliseltä korostukseltaan erilaisille ihmisille. Kansan Raamattuseura haluaa toimia sillanrakentajana; rakentamassa elämän siltaa Jumalan yhteyteen sekä kristittyjen yhteyteen yli yhteiskunta- ja kirkkokuntarajojen. 

Keskittymisestä Jeesukseen huolimatta KRS varoo ottamasta kantaa kristillisiin arvo- ja moraalikysymyksiin, minkä vuoksi sitä voitaneen pitää viidesläisyyden ”vasempana siipenä”.

 

 

Ylioppilaslähetys, myöhemmin OPKO

Suomessa toimi Kristillinen ylioppilasliitto, mutta se oli suuntautunut yhteiskunnallisiin asioihin eikä evankeliumin julistamiseen. Lisäksi monet kantoivat huolta kirkkomme hengellisestä taantumasta. Samanaikaisesti koettiin laajaakin herätystä opiskelijoiden keskuudessa. Niinpä etenkin Suomen Raamattuopiston ja Kansan Raamattuseuran vaikutuspiirissä mukana olevat kokivat tarpeelliseksi perustaa sellaisen järjestön, joka julistaisi evankeliumia opiskelijoille ja johdattaisi Jumalan syvempään tuntemiseen Raamatun kautta.

Suomen Ev.lut. Ylioppilaslähetys perustettiin vuonna 1964. Sen pääsihteeriksi valittiin Juhani Lindgren ja puheenjohtajaksi Asko Jokiranta. Ylioppilaslähetyksen keskeisiä toimijoita olivat heidän lisäkseen Olavi Peltola, Osmo Tiililä, Raimo Mäkelä ja Timo Junkkaala. Järjestön suurimpana voimavarana olivat opiskelijat, jotka välittivät evankeliumin sanomaa juuri siellä, missä opiskelijatoverit olivat eli korkeakouluissa. Tavoittavia työmuotoja olivat myös boksiaktiot eli opiskelija-asuntuloissa käynnit sekä evankelioivat ja apologeettiset luentosarjat yliopistolla. Raamattupiirejä oli kymmeniä. Toiminnan tueksi perustettiin opiskelijalehti Pro Fide.

Monet nuoret olivat kotimaisen evankeliointityön ohella halukkaita lähetystyöhön. Ylioppilaslähetys solmikin monia kansainvälisiä kontakteja. Toimintaa oli myös ruotsinkielisenä, mikä järjestäytyi vuonna 1977 omaksi yhdistyksekseen. Ylioppilaslähetys halusi tavoittaa koululaisiakin mm. Riitta-Maija Korhosen työpanoksella. Työ kehittyi ja muotoutui niin, että vuonna 1969 perustettiin Suomen Ev.lut. Teinilähetys. Kaikkiaan Ylioppilaslähetyksen työ kasvoi ja laajeni 1970-luvulla.

Vuonna 1981 järjestön nimi ajanmukaistettiin Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetykseksi (OPKO). Samalla sen kumppanuutta tiivistettiin muutamien lähetysjärjestöjen kanssa. 1980-luku oli toiminnan vakiintumisen ja säilyttämisen aikaa. Haasteeksi nousi uusien sukupolvien tavoittaminen, sillä herätysten ja suurten joukkojen aika oli ohi. Uudeksi toimintamuodoksi tuli nuorten valtakunnalliset leirit. 1990-luvulla järjestön tavaramerkiksi syntyi valtakunnallinen raamattuvisa. Tuolloin myös järjestettiin muutamia omia jumalanpalvelustapahtumia ja pohdittiin seurakuntayhteyden merkitystä tai sen puuttumista.

Vuonna 2003 hankittiin Enä-Sepän leirikeskus Vihdistä. 2010-luvulla järjestön työssä on tapahtunut toiminnan terävöitymistä ja osallistujien määrän kasvua pääsihteeri Jussi Miettisen johdolla. Järjestöön voit tutustua opko.fi -sivustolla.

 

 

Evankelisluterilainen Kansanlähetys

Suomessa koettiin 1960-luvulla erityistä nuoriso- ja lähetysherätystä. Taustalla oli mm. Suomen Raamattuopiston ja Kansan Raamattuseuran tekemä hengellinen työ. Samalla kun kannettiin huolta yhteiskunnan maallistumisesta ja uusien aatteiden noususta, koettiin kirkon ajautuneen liiaksi liberaaliteologiseen luopumukseen. Taistelua käytiin ihmisten pelastuksesta ja Raamatun arvovallasta. Herätyksen vahvistamiseksi perustettiin vuonna 1964 Ylioppilaslähetys ja 1965 Uusi tie -lehti. Sen toimittajia olivat mm. Eino J. Honkanen, Per Olaf Malk, Martti Kaipainen ja Seppo Väisänen. Lehti oli uskoville tärkeä mutta se yritettiin kaataa jopa eduskunnan kautta.

Jo pitempään oli haaveiltu erityisesti omasta lähetysjärjestöstä. Varsinkin Uusi tie -lehti kokosi yhteen evankelioivan herätysliikkeen kannattajia ja vahvisti lähetysnäkyä. Päätettiin perustaa kattojärjestö nimeltä Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys vuonna 1967, joka aloitti myös lähetystyön koulutuksen Olavi Peltolan johdolla. Jo samana vuonna pidettiin ensimmäiset kansanlähetyspäivät. Järjestö aloitti slaavilaistyön ja osti Hausjärveltä Ryttylän työnsä keskukseksi. Yhteistyötä tehtiin Norjan luterilaisen lähetysliiton kanssa (NLM), jolta saatiin myös rakenteellinen malli Kansanlähetyksen organisaatiolle. Alueittain perustettiin kansanlähetyspiirejä.

Liikkeen keskeiseksi toiminta-ajatukseksi muotoutui ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja!” (Per Olaf Malk). Tavoitteena oli, että kotimaan herätys kanavoituisi lähetystyön hyväksi. Tämä merkitsi sitä, että Kansanlähetyksestä tuli sisä- ja ulkolähetysjärjestö.

Ensimmäiset lähetit siunattiin 1968 Japaniin ja Etiopiaan NLM:n työyhteyteen. Kansanlähetykseen siirtyi työntekijöitä mm. Suomen Raamattuopistolta. Järjestön ensimmäiseksi pääsihteeriksi valittiin Matti Väisänen. Vuonna 1971 Kansanlähetys hyväksyttiin kirkon viralliseksi lähetysjärjestöksi.

Kansanlähetys halusi korostaa Raamatun arvovaltaa ja henkilökohtaisen uskon merkitystä. Se vastusti liberaaliteologiaa ja halusi vaikuttaa yhteiskunnan kristillistämiseen. Kansanlähetyksen aktiivit tukivat Suomen Kristillistä Liittoa, mikä edesauttoi sitä, että puolue sai vuonna 1970 ensimmäisen kansanedustajansa.

Kansanlähetys halusi pysyä kirkon sisällä ja uudistaa sitä Raamatun sanalla. Se haluaa toimia kirkon hyväksi mutta ei liberaaliteologian ehdoilla. Kansanlähetys painottaa luterilaista tunnustusta, vaikka alueittain onkin painotus- ja tyylieroja.

Kansanlähetyksen sisällä koettiin linjaerimielisyyttä mm. suhtautumisessa pyhitykseen ja karismaattisuuteen. Tämä vaikutti henkilö- ja johtosuhteisiin sekä sisä- ja ulkolähetyksen väliseen tasapainoon. Lopulta koettu jännite kasvoi niin, että vuonna 1973 syntyi Sanansaattajat ja 1974 Lähetysyhdistys Kylväjä nimiset järjestöt. Varsinkin Kylväjään siirtyi moni Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä. Myös nykyinen OPKO irtautui Kansanlähetyksen yhteydestä.

Hajaannus koetteli Kansanlähetyksen elämää ja työtä 1970-luvulla mutta seuraavalla vuosikymmenellä järjestö vahvistui ja vakiinnutti asemansa kirkon piirissä. Kaiken keskellä lähetystyön vastuu laajeni ja mm. Neuvostoliittoon salakuljetettiin mittavia määriä Raamattuja.

Kansanlähetys kertoo omasta työstään sekl.fi sivustolla seuraavasti: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL) on vuonna 1967 perustettu Suomen evankelisluterialisen kirkon lähetysjärjestö, jonka tarkoituksena on toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä lähellä ja kaukana. Kansanlähetys on herätysliike ja toimii työssään Raamatun sekä luterilaisen tunnustuksen pohjalta. Tunnuksenamme on ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja”.

Kansanlähetys julistaa kotimaassa evankeliumia hengellisen elämän syntymiseksi, syventämiseksi ja vahvistamiseksi. Tavoitteena on, että ihmiset Kristuksen rakkauden vaikutuksesta lähtevät liikkeelle joko lähettäjinä tai lähtijöinä. Hengellisen herätyksen ja lähetyksen yhteys merkitsee kotimaan työn ja lähetystyön saumatonta yhteenkuuluvuutta. Kotimaassa Kansanlähetys toimii 17 piirijärjestönsä kautta. Kotimaan työstä SEKLissä vastaa kotimaisen ja ulkomaisen työn osasto. Ruotsissa toimii Ruotsin Suomenkielinen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.

Kansanlähetyksellä on 68 lähettiä (vuonna 2014), jotka toimivat viidellätoista työalueella Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Oseaniassa. He tekevät muun muassa seurakunta-, opetus-, media- ja kirjallisuustyötä sekä toimivat avustus- ja kehitystehtävissä. Raamatunkäännöstyötä järjestö tekee Wycliffe-raamatunkääntäjien työyhteydessä. Kehitysyhteistyöprojekteja järjestöllä on ollut Aasian ja Afrikan maissa.

Kansanlähetysopisto sijaitsee Ryttylässä ja sen tunnuslause on: Kiinnostaako Raamattu? Opistolla on Apologialinja, Kansainvälisyyslinja, Lähetyslinja, Nuorisotyölinja, Palvelutyölinja, Raamattulinja, Teatterilinja, Teologialinja sekä Verkkoraamattukoulu. Opisto järjestää myös lyhytkursseja.

Kansanlähetys järjestää kesäisin valtakunnalliset kansanlähetyspäivät. Sen työtä edistävät Uusi tie -lehti ja kirjakustannus.

 

 

Lähetysyhdistys Kylväjä ja Medialähetys Sanansaattajat

Näistä viidenteen herätysliikkeeseen lukeutuvista lähetysjärjestöistä tarkemmin kohdassa ”Kirkkomme lähetysjärjestöt”. Ks. kylvaja.fi / flom.fi sekä sansa.fi

 

 

Suomen Teologinen Instituutti (STI)

Suomen Teologinen Instituutti perustettiin vuonna 1987, koska herätysliikkeet kokivat yliopistollisen teologikoulutuksen riittämättömäksi. Sen perustajina olivat

• Lähetysyhdistys Kylväjä
• Medialähetys Sanansaattajat
• Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
• Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys
• Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
• Suomen Raamattuopiston Säätiö
• Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys
• Svenska Lutherska Evangeliföreningen

STI järjestää teologisia luentoja, pienryhmiä, seurakuntavierailuja, ylläpitää kirjastoa ja lukusalia, sekä julkaisee Justitia-aikakausikirjaa ja Kulmakivi-lehteä. Sen työntekijöitä ovat mm. Timo Eskola tutkijana ja Ville Auvinen pääsihteerinä. STI:llä on kansainvälisiä yhteistyötahoja Pohjoismaissa ja Saksassa. Järjestön toimintaan voi tutustua sti.fi sivustolla.

 

 

Viisikielinen laulukirja ja muu yhteistoiminta

Yhtenä viidennen herätysliikkeen tuoreena merkkipaaluna voitaneen pitää yhteisen laulukirjan ”Viisikielisen” kokoaminen ja julkaiseminen helmikuussa 2014. Laulukirja on mittava ja monipuolinen kokoelma rakkaimpia, tuttuja ja uudempiakin hengellisiä lauluja, joita on käytetty vuosikymmenten aikana.

Viiden vuoden aikana on pidetty myös Kirkkokansan Raamattupäiviä, joihin on kokoontunut eri järjestöjen väkeä yhteiselle asialle. Tämä on yksi esimerkki näiden tahojen halusta tehdä yhä tiiviimpää yhteistyötä evankeliumin edistämiseksi.