PUHE VETERAANIPÄIVÄNÄ 27.4.2024
Kokemäen kirkolla, seppelten laskun yhteydessä
Arvoisat kuulijat. Tässä veteraanipäivän juhlahetkessä saamme pysähtyä kunnioittamaan maamme veteraaneja ja kiittää tuolloisten sotien päättymisestä ja vuosikymmenten rauhan ajasta.
Talvi- ja jatkosodan, ja Lapin sodan aikana tilanne oli vakava, samoin myös seuraukset.
Näihin sotiin osallistui yhteensä 600 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi. Palanneistakin joka neljäs sai pysyvän sotavamman. Sodat jättivät jälkeensä 30 000 leskeä ja yli 50 000 sotaorpoa.
Veteraaniemme tueksi perustettiin Suomen Sotaveteraaniliitto, lukuisia jäsenpiirejä ja paikallisia yhdistyksiä. Nykyisessä muodossaan liitto täyttää 60 vuotta. Veteraanien hyväksi toimii muitakin valtakunnallisia järjestöjä (Sotainvalidien Veljesliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Tammenlehvän Perinneliitto).
Näiden tehtävänä on ajaa veteraanien etuja, koota ja tallentaa veteraaniperinnettä sekä lisätä veteraanien yhteenkuuluvuutta ja ylläpitää isänmaallista henkeä. Tämä tehtävä kuuluu meille kaikille yhteisesti.
Sotiemme veteraaneja on joukossamme enää noin 2 500. Keski-ikä heillä on jo yli 95 vuotta. Tulevalla 2030-luvulla veteraaneja ei enää ole jäljellä. Kokemäellä keskuudessamme on yksi veteraani, Pentti Keränen.
Veteraanien panos ja uhraukset maamme hyväksi ovat taanneet Suomen itsenäisyyden ja luoneet perustaa vuosikymmenten hyvinvoinnille ja rauhan ajalle – Jumalan siunauksen alla.
Etenkin näinä aikoina veteraanien merkitys ja esimerkki nousee tuoreena ja vahvana eteemme. Kuulemme jälleen sotien ääniä ja mietimme, miten lähelle ne saattavatkaan tulla.
Monenlaisen jakautumisen sijaan tarvitaan yhteishenkeä ja paljon syvemmälle ja pitemmälle katsomista ja näkemistä. Toisinaan vasta ulkonainen paine tuo ihmiset lähelle toisiaan ja herättää huomaamaan yhteisen edun.
Kristittyinä tiedämme, että kansamme pahin uhka ei nouse rajojemme ulkopuolelta, vaan ihmisen omasta sydämestä. Sieltä nousevat myös meidän aikamme ristiriidat, kriisit ja sodat.
Ihminen ei voi taltuttaa sydäntään eikä muuttaa luontoaan. Siihen me tarvitsemme Luojaamme. Ratkaiseva taistelu käytiin Golgatan ristillä ja kallein uhri annettiin Jumalan Pojassa. Hänessä meillä on Vapahtaja, joka tuo anteeksiannon, sovinnon ja rauhan. Hän on kuolemankin voittaja.
Häneen turvasivat monet maamme veteraanit ja koko kansan nöyrien rukousten myötä saimme pitää hyvän isänmaamme.
Tätä samaa me tarvitsemme tänäänkin: Jumalan puoleen kääntymistä, rukousta, arvollisuutta, kaiken hyvän ja oikean tukemista, pahan välttämistä ja torjumista ja yhteisvastuullisuutta.
Tähän meitä rohkaiskoon veteraaniemme esimerkki ja siihen antakoon taivaallinen Isämme kaiken tarvittavan tahdon, viisauden ja lujuuden.
Perimmäinen turvamme on Jumalassa. Hän on elämämme lähde ajassa ja iäisyydessä, tänäkin päivänä.
.
Jaakko Rannan runon sanoin:
Kiitetäänkö Isää Taivaan,
kun antoi meille kauniin, hyvän maan?
Suljemmeko rukouksiin veteraanijoukon,
joka kohta käynyt on jo viime taiston?
Kiitos olkoon veteraaneille.
Rintamilla puolestamme taistelleille.
Teitä siunatkoon Herra joka päivä,
että olisi poissa surun, murheen päivä.
Pyydetään varjelusta Suomen kansalle, ihmisten,
ettei enää toistuisi tuska sotien,
vaan rauhassa voisimme elää ja rakentaa,
kasvattaa sukupolvea Häneen luottavaa.
On kuullut Taivaan Isä rukoustyömme.
Kaikesta kiittää Häntä saamme,
uskossa luottaa rakkauteen suureen.
Armossaan Hän ohjaa hyvään aikaan, ikuisuuteen.
.
Siunattua veteraanipäivää toivottaen
ja sen merkityksestä meitä kaikkia muistuttaen!
.
Kimmo Malinen
kappalainen
Kokemäen seurakunta