Tyhjä astia
TYHJÄ ASTIA -runo
Tyhjä astia yhtenään
odottaa täyttymistään
saadakseen uutta elämää
sydämeen taivaan kipinää
ilahduttaakseen Isäänsä
elämällä läheisyydessänsä.
Täyttyessään Hengellä
astia ei tahdo itseänsä
esiin tuoda, korottaa
vaan kirkastaa Kristusta
hyvyyteensä luottaen
kuuliaisena äänelleen.
Itsessään tyhjä astia
omistautuen Herrallensa
elävän veden lähteenä
heijastaa ympäristöönsä
usein tietämättänsä
kuvaa Lähettäjästänsä.
Käyttövalmis astia
verellä puhdistettuna
vetää katseet kaikkien
loistavaan aarteeseen
Jeesukseen Kristukseen
armoon ja totuuteen.
Maija Vekara