NAAMION TAKANA TAPAHTUU -runo

.

Ihminen rooliin pukeutuessansa

vangitsee sisäisen olemuksensa.

Sopivasti tilanteen niin vaatiessa

löytyy tietty mallinnus toiminnassa.

Roolistansa ei voi poiketa lainkaan.

Mitä muut silloin ajattelisivatkaan?

.

Naamio kasvoilla kaikkialla

pitää heikkoudet taka-alalla.

Onnistunut tyyppi on edessä,

eihän ympäristö muusta välitä.

On toimittava hymy huulilla

esitettävä reteesti roolimallia.

.

Varuillaanolo ja ilmitulon vaara

ovat ylivoimaisena rasitteena.

Ei voi aina muistaa sanomisiaan

raskasta on olla skarppinakaan

pelkotilojakin hiipii sisimpään

eihän sovi näyttää perusvirettään.

.

Mistä tämä näytelmä sai alkunsa?

Kaikkea ei voi säilyttää muistissa.

Tilanne on jatkunut vuosikausia

kehitystä on enää vaikea korjata.

Siispä jatketaan samalla kaavalla

sisin täynnä avoimia haavoja.

.

Jossakin vaiheessa päätepiste

tulee aivan varmasti esittämiselle.

Mikä katkaisee tämän pelaamisen,

oma psyykekö vai toinen ihminen?

Sisimpään patoutunut kyynelmäärä

vuotaa pian vuolaana yli äyräittensä.

.

Tunteiden ryöppy saa vallan

jännityksessä on oltu liian kauan.

Ympäristö näkee tämän kaiken

vetäen siitä oman johtopäätöksen:

”Miksi vedit meitä nenästä?

Millainen oikein olet ihmisenä?”

.

Nyt on kasvot todella menetetty.

Kunpa naamiota ei olisi käytetty.

Olisipa kaikki vain pahaa unta

on niin paljon nöyryyttäviä asioita.

Häpeän tunne on niin musertavaa.

”Oi Jumala, en kestä painolastia.

.

Rikoin taivasta ja Sinua vastaan.

En jatka roolipeliä enää lainkaan.

Oi Jeesus, puhdista minut verelläsi

ja anna minulle syntini anteeksi.

Vahvista minua heikkoudessani

ja tule koko elämäni Herraksi.”

.

Maija Vekara