Vertaus kadonneesta lampaasta

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.
     Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’

Vertaus noudattaa käänteistä toistoa, jonka huipentumana on keskikohta:   te / 1 / 99 – kadonnut – löytää – iloita – palauttaa kotiin – iloita – löytää – kadonnut – te / 1 / 99

Vertauksen kuvaama maisema paimenesta ja lammaslaumasta on kuulijoille hyvin tuttu. Vertauksessa on kuitenkin muutama hätkähdyttävä yksityiskohta.

Jeesus kertoo vertauksen nimenomaan fariseuksille ja lainopettajille puhutellen heitä ikään kuin paimenina. Siihen on kätkettynä kolminkertainen iva ja kritiikki.

Ensinnäkin, fariseukset pitivät paimenen ammattia saastaisena, koska siinä ei voinut noudattaa isien perinnäissääntöjä ja puhtaussääntöjä. He halveksivat paimenia. Silti Jeesus rinnasti heidät paimeniin.

Kritiikin toinen kärki oli siinä, että Jumala vertasi itseään nimenomaan paimeneen monissakin profeetallisissa ja runollisissa teksteissä: Psalmi 23, Jer 23:1-8 ja 50:19, Hes 34:1-24 ja 39:27. Jos siis Jumala pitää itseään paimenena ja osoittaa arvostusta tuota ammattia kohtaan, miten fariseukset voivat asettaa itsensä Jumalankin yläpuolelle?

Kolmas kriittinen näkökulma nousee siitä, että Jumala puhuttelee Israelin johtajia paimenina ja moittii heitä lauman laiminlyömisestä (Hes 34). Nyt Jeesus tekee samoin. Hän sanoo vertauksessa:

Te fariseukset pidätte itseänne tosihurskaina ja kansan opettajina, mutta mitä on tapahtunut? Te olette kadottaneet lampaanne ja nyt syytätte Messiasta, joka tulee korjaamaan teidän jälkiänne! Te olette pahoja paimenia. Ettekö häpeä!

Jeesus kumoaa fariseusten tavan jakaa ihmiset puhtaisiin ja saastaisiin. Jumalan edessä jokainen on syntinen ja jokainen tarvitsee yhtä lailla armoa. Jokainen on Jumalalle yhtä arvokas ja rakas.

Juuri oman syntisyyden kohtaaminen ja tunnustaminen on ihmiselle vaikeaa, jopa mahdotonta. Siksi Lähi-idän puhetyylissä ei koskaan sanota, että tein jotain ja vika on minun. Siksi ei sanota: minä kadotin lampaan, vaan lammas karkasi, taikka, minä pudotin lautasen, vaan lautanen
putosi kädestäni.

.

Entä vertauksessa, kuka on syyllinen lampaan katoamiseen?

Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan…

Vertauksessa on ilmeistä, että paimen on syyllinen, mutta hän ei tunnusta syyllisyyttään. Sen sijaan vertauksessa hopearahan katoamisesta, nainen tunnustaa vastuunsa.

Arkielämän lammaspaimenen pitää olla jatkuvasti tarkkana. Lammas on luonteeltaan sellainen, että se eksyy helposti. Se kulkee mättäältä toiselle eikä havainnoi ympäristöään. Lampaiden katoamisvauhti voi olla yksi tunnissa, kun kyse on satapäisestä laumasta. Kun lammas katoaa,
se on lähtökohtaisesti paimenen vika.

Vertauksen alku määrittää paimenen huonoksi ja välinpitämättömäksi. Hän hukkaa lampaan. Vertaus on moite fariseuksia ja lainopettajia kohtaan.

Eksyessään lammas hätääntyy. Se painautuu piiloon kallionkoloon tai painanteeseen. Se alkaa vapista ja määkiä surkeasti. Sitten se hiljenee eikä vastaa paimenen kutsuhuutoihin. Se on etsittävä ja löydettävä. Maasto on vaikeakulkuista ja haastavaa. Illan pimeys laskeutuu nopeasti.

Moniko paimen viitsii lähteä etsimään kadonnutta lammasta? Helpompi on keksiä uskottavia selityksiä vaikkapa susilaumasta. Niinhän Joosefin veljetkin tekivät, kun myivät hänet orjaksi Egyptiin. Paimenilla oli melko huono maine muutenkin. He saattoivat ajaa lauman toisten maille
ja olivat muutoinkin omapäisiä.

.

Huonot ja hyvät paimenet kirjoituksissa

Jeesuksen toiminta nousee Jumalan ilmoituksesta, Kirjoituksista. Niin nytkin.

Psalmi 23

Tämä on tuttu ja rakas Paimenpsalmi. Siinä päähenkilönä on hyvä paimen: Herra on minun paimeneni. Hän johdattaa ja pitää minusta huolen.

Siinäkin on aiheena kadonnut lammas ja sen löytäminen. Tätä emme huomaa, koska jae 3 on käännetty hän virvoittaa minun sieluni. Sen oikeampi käännös olisi ”hän tuo minut takaisin / hän saattaa minut katumukseen ja parannukseen”.

Juuri tämä ”takaisin tuomisen” -ajatus on usein läsnä Kirjoituksissa: Jumala tuo omansa takaisin kotimaahansa kaikkien kansojen keskeltä (Hes 39:27). Se sisältää aina myös parannuksen elementin, koska eksymisen ja pois poikkeamisen syynä on synti ja luopumus Herrasta.

Niinpä Psalmi 23 puhuu nimenomaan eksyneestä lampaasta, jonka hyvä paimen tuo takaisin ja
vie vihreille niityille ja virvoittavien vesien ääreen. Psalmissa ei kuvata lainkaan huonoa paimenta.

Jeremia 23:1-8

Profeetta Jeremia esittelee vastaparin: huonon ja hyvän paimenen. Kansan uskonnolliset johtajat ovat huonoja paimenia ja joutuvat tilille. Mutta Jumala on hyvä paimen: Minä itse kokoan laumani rippeet… tuon laumani takaisin laitumelleen… asetan uudet paimenet… herätän Daavidille Vanhurskaan vesan, joka on hallitseva kuninkaana.

Hesekiel 34:1-24

Profeetta Hesekiel arvostelee kansan huonoja paimenia hyvin ankarasti. Jumala ja Daavid ovat hyviä paimenia. Herra sanoo: Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen. Minä olen heidän Jumalansa.

.

Vertaus paimenesta ja kadonneesta lampaasta

Vertaus alkaa kuvauksella huonosta paimenesta, joka kadottaa lampaansa. Sitten paimen onkin äkisti hyvä ja alkaa etsiä kadonnutta lammasta. Hän löytää ja tuo lampaan takaisin laumaansa ja kotiin. Näin Jeesus seuraa vertauksessaan kolmen em. Vanhan testamentin tekstin sanomaa.

Yhdeksänkymmentä yhdeksän lammasta…

Mitä tapahtuu 99 lampaalle? Mikä on niiden tilanne? Jätetäänkö ne heitteille?

Lähi-idän asukas tietään paljon sellaista, mitä me emme tiedä. Luulemme, että vertauksen lampaat jäävät yksin heitteille. Näinkö Jumala toimii? Hukkaa 99 löytääkseen yhden?

Mikäli laumassa oli sata lammasta, sillä oli aina kaksi paimenta. Toinen saattoi lähteä etsimään kadonneita ja toinen vei lauman turvallisesti kotiin. Mikäli paimen oli jostain syystä yksin, hän vei lauman kiiruusti kukkulan yli toisen paimenen ja lauman luokse. Näin hän jätti oman laumansa vartioiduksi ja lähti etsimään kadonnutta lammastaan.

Kukaan paimen ei jätä 99 lammasta heitteille. Tämä näky oli syvällä kuulijoiden sydämissä.

Sen sijaan länsimainen lukija takertuu seikkoihin, jotka alkuperäisille kuulijoille olivat itsestään selvyyksiä. Olemme usein aika hukassa… ja typeriä, kun alamme kyseenalaistamaan Raamatun kuvauksia ja opetuksia. Vika on yksinomaan meissä. Ei Jumalassa eikä Sanassa.

Itsestään selvyyksiä ei kerrota. Markuksen evankeliumissa, joka on suunnattu roomalaisille, selitetään joitakin juutalaisia tapoja. Matteuksen evankeliumissa näin ei tehdä. Sen sijaan siinä vedotaan toistuvasti Kirjoituksiin, jotka olivat juutalaisille tuttuja.

Vertauksessa ei selitetä 99 lampaan kohtaloa, koska se oli itsestään selvyys. Joko lauma tuotiin kotiin toisen paimenen johdolla tai sitten se jäi toisen lauman luokse.

Jeesus ei opeta, että nuo 99 olivat tosiasiassa pyhiä ja puhtaita lampaita, joilla asiat olisivat kunnossa. Nekin omasivat lampaan tyhmän luonteen. Nekin olivat autiomaassa. Nekin tarvitsivat paimenen takaamaa huolenpitoa. Niidenkin piti päästä kotiin. Tosiasiassa ei ole eroa fariseusten ja julkisyntisten välillä. Molemmat ovat syntisiä ja avuttomia.