NYT BETLEHEMIIN! (Jouluaamu)

Jouluaamun jumalanpalveluksessa (paimenten messu), joka täällä Pohjolassa on perinteisesti ollut joulun tärkein jumalanpalvelus, lähdemme paimenten kanssa Betlehemiin. Siellä näemme sen, mitä on tapahtunut.

.

JOULUEVANKELIUMI: Luuk 2:1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille:

 ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.”

He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

.

Jes 9:1-6

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon.
He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,
niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat,
niin kuin murskasit Midianin vallan.

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon
Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.

Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.
Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

.

Room 1:2-4

Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta ja jonka asema on ylösnousemuksessa osoitettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme.

.

JOULUPÄIVÄN SANOMA

Keskellä arkitodellisuutta kaikuu Oi Jouluyö!

Joulupäivä on se hetki, jolloin vietämme Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Se on Jumalan lupaamien pelastustekojen suuri alku samaan tapaan kuin maailman luominen. Seimen lapsi on pelastuksemme alku – ei vielä sen täyttymys.

Kuuntelin äsken Salon Halikon kirkossa pastori Pekka Airaksisen hyvän joulusaarnan. Hän piirsi elävän ja tarkan kuvan siitä, kuinka jouluevankeliumin tapahtumat olivat arkista todellisuutta. Kyse ei todellakaan ole jostain kimalluksella kuorrutetusta joulusadusta.

Elävä Jumala, kaiken Luoja astuu keskelle todellisuutta Pojassaan Jeesuksessa. Rooma hallitsi pyhää maata jo vuodesta 63 eKr. alkaen. Se toimitti ajoittain väestönlaskuja ja valtakunnallisia verollepanoja. Vapahtaja syntyi todelliseen historialliseen tilanteeseen.

Paimenet paimensivat Betlehemin niityillä lampaita, joista osa myytiin temppelin uhrilampaiksi. Aikoinaan jo Daavid-poika paimensi siellä lampaita. Paimenet olivat halveksittuja, koska eivät voineet noudattaa fariseusten uskonnollisia säädöksiä. Heille Jumalan enkelit ilmestyivät.

Todennäköisesti käsillä oli juutalaisille tärkeä lehtimajanjuhla syksyllä. Sen yhteydessä oli helppo toteuttaa verollepanokin. Kyse oli ilojuhlasta, jolloin kansa ei ollut kapinamielellä. Siksi majatalotkin olivat täynnä. Mutta silloinen ”Airbnb” tarjosi yksittäisiä koteja majapaikaksi.

Tuon ajan taloissa oli eläimille sivuhuone, jossa niitä pidettiin etenkin yöllä. Etiopiassakin eläimet kulkivat varsin vapaasti majaan ja ulos. Eläinten sivuhuoneessa saattoi olla kivinen tai savinen syöttökaukalo seinässä kiinni. Tällaiseen huoneeseen Joosef ja Maria asettuivat ja tällaiseen seimeen he laittoivat juuri syntyneen Jeesus-vauvan. Tämä oli myös merkkinä paimenille.

Jumala astui historiaan, alhaisimpaan paikkaan. Hän astuu meidän elämäämme ja sydämiimme, meidän todellisuuteemme tarjoten armoa, rakkautta ja hyvyyttä.

Seimen lapsen salaisuus ja ihme

Vapahtajan syntymä on täynnä ihmeitä. Itse Jumala, kaiken Luoja, on tullut kirkkaudesta keskellemme. Hän on tullut Pojan persoonassa ja syntynyt neitseestä seimen lapseksi. Vapahtajamme on täydellinen ihminen ja täydellinen Jumala. Tätä kaikkea emme saata ymmärtää, mutta Jumala itse vakuuttaa ja vahvistaa sen sydämiimme Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta.

Vapahtajan syntymä kertoo Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta ja armosta meitä ihmisiä kohtaan. Ihmiskunta ei voi ylpeillä omasta hyvyydestä ja erinomaisuudesta sen historian, oman aikamme ja tulevaisuuden uhkakuvien edessä. Päinvastoin.

Mutta Jumala on päättänyt rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella. Hän on päättänyt armahtaa ja pelastaa meidät. Siksi hän myös toimii päätöksensä mukaisesti ja astuu keskellemme tarjoten meille läsnäoloaan, armoaan, rakkauttaan, tarkoitusta, tehtäviä, siunausta ja varjelusta.

Seimen lapsi oli vasta Jumalan pelastustekojen alku. Hänestä tuli ristinmies, joka täytti tehtävänsä ja lunasti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja pahan lopullisesta vallasta. Hän nousi voittajana kuolleista ja palaa kerran takaisin täydessä kirkkaudessa ja kunniassa.

Tämä kaikki kätkeytyy seimen lapseen, kun katsomme häntä. Siitä kertoo myös tuttu joululaulu Heinillä härkien kaukalon. Seimessä nukkuu lapsi viaton, Poika Jumalan, Herra ihmisten, uhri puhtahin. Hyvin kaunis, tunnelmallinen ja samalla syvällinen laulu seimen lapsesta, Vapahtajasta.

Samalla tätä herkkää kuvausta ja hetkeä ympäröi suuri enkeleiden ylistävä joukko: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Ehkä jotain samaa ylistyksen ja kiitoksen riemua tavoittaa yksi hienoimmista joululauluista, Oi Jouluyö. Se soitettiin historian ensimmäisessä radiolähetyksessä vuonna 1906.

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki,
kun ihmiseksi sai Herra taivahan.
Synteimme tähden henkensä hän antoi
ja kärsi ristinkuoleman.

Jo toivon säde hohtavainen loistaa
nyt yllä maan ja merten aavojen.

Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.

Miten voisimme kokea hyvän joulun?

Elämä ja aikamme on täynnä haasteita, mutta haasteisiin kätkeytyy aina uusia mahdollisuuksia. Haasteet riisuvat monesta pinnallisesta, turhasta ja väärästäkin. Sama koskee joulun viettoa.

Ihminen rakentaa koruttomasta ja yksinkertaisesta joulun sanomasta yltiöpäisen vuoden kulutushuipun. Joulu on täynnä kuorrutusta, kimalletta, herkkuja, suuria odotuksia ja kaikkea mahdollista. Tuloksena on usein joko pahoinvointia tai pettymyksiä.

Silloin pääasia hukkuu, kuten laulussa sanotaan: Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää, me kylmin käymme sydämin, jos laps vain sivuun jää.

Joulun ikiaikainen ydin on Vapahtajan syntymässä, joulun lapsessa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hänestä on kyse joulussa. Hän on elämän ja oikean joulun lähde. Hän on joulun sankari ja hänen syntymäpäiväänsä me vietämme. Kun keskitymme häneen, löydämme tärkeimmän.

Jeesukseen voimme keskittyä kuuntelemalla hengellisiä joululauluja. Ainakin minulle nuo tutut ja uudemmatkin hengelliset joululaulut ja virret ovat tärkeitä ja koskettavia. Kenties kaikkein parhaiten niiden kautta tavoittaa joulun hyvää, aidointa tunnelmaa.

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!

Lisäksi voimme seurata television, radion ja netin välityksellä jouluisia hartauksia, jumalanpalveluksia ja ohjelmia, joissa puhutaan juuri tästä joulun ilosanomasta – hyviä suomalaisia perinteitäkään unohtamatta.

Saamme olla Jumalan sanan ääressä ja rukoilla. Voimme vaikka ottaa Raamatun käteen ja tutkia sen sanomaa. Mitähän Jumala haluaisi sanoa juuri minulle tänään? Voimme ristiä kätemme ja vaikka vain huokaista hänelle tai vuodattaa koko elämämme hänen eteensä.

Ylipäätään tämä vaatii pysähtymistä ja rauhoittumista. Se voi vaatia opettelua ja ponnistelua, mutta se kannattaa. Kiireessä ihminen juoksee elämänsä ja onnensa ohi. Jatkuva kiire kuluttaa ja syö ihmistä. Se vaatii raskaan veronsa.

Jumala tarjoaa pysähdyksen ja levon hetkiä. Joulu voisi olla sellainen. Kaupalliset mediat ja aikamme henki ajavat suorittamiseen, hamstraamiseen, ylikuluttamiseen ja stressiin.

Kun ihminen pysähtyy, hän näkee paremmin, mikä elämässä on tärkeää. Silloin voi tuntea miten itse jaksaa. Silloin voi nähdä lähimmäisensä.

Tahtoisin päästä, paimenten mukaan
Unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen
Tulkoon rakkaus, ihmisrintaan
Silloin joulu luonamme on.

Monet suomalaiset ovat yksin. Kun pysähdymme ja levähdämme, voimme muistaa ihmisiä, joihin olisi hyvä olla yhteydessä, pitkästä aikaa. Näitä kohtaamisia ja yhteydenottoja voimme sirotella pitkin jouluviikkoa.

On tärkeää kohdata ja muistaa ihmisiä kasvokkain. Puhelimessakin on ihan mukava jutella. Voimme lähettää viestejä ja vaikka kuvatervehdyksiä. Voimme muistaa pienellä lahjalla.

Joulu on saamisen ja antamisen aikaa. Lapsen mieli on sellainen, että hän odottaa, mitä hän saisi itselleen. Aikuinen ihminen miettii, mitä hyvää hän voisi antaa toisille ihmisille.

Jumala on antanut meille lahjaksi koko elämän ja kaiken hyvän, mitä se pitää sisällään. Kaikki on lahjaa. Tätä lahjaa meidän kuuluu jakaa tasapuolisesti kaikille. Siinä meillä on vastuumme ja etuoikeutemme. Antaessaan saa. Rakkaus on antamista ja toisten huomioimista. Samalla oma sydän täyttyy tyytyväisyydestä, koska antamiseen liittyy aina Jumalan siunaus.

Tavallisesti annamme aivan läheisillemme. Se on hyvä lähtökohta, mutta meidän tulisi muistaa tasajaon ja kohtuullisuuden periaatetta. Nykyajan ihmisellä, ainakin monilla on jo lähes kaikkea mahdollista. Kaapit ja varastot pursuavat ylimääräistä, turhaa tavaraa. Kannattaako sellaista hankkia lisää?

Entäpä köyhien maiden lapset ja kärsivät? Heillä ei ole juuri mitään. Tämän näin omin silmin, kun olimme kirkon lähetystyössä Etiopiassa neljän vuoden ajan. Useimmilla lapsilla ei ollut yhtäkään lelua. Neljän vuoden aikana näin yhdellä tytöllä nuken. Pojilla oli jalkapallo, joka oli tehty sukasta, joka oli täytetty jollakin. Asuinolosuhteet olivat monilla hyvin karut. Puhdasta vettä sai vain harva. Heillekin kuuluu elämän ja joulun lahjat.

Luo köyhän niin kuin rikkahan saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!

Me suomalaiset olemme hyvin etuoikeutettuja. Köyhäkin suomalainen on rikas verrattuna keskiluokkaiseen afrikkalaiseen.

On monia kristillisiä järjestöjä, jotka tekevät merkittävää kehitys- ja avustamistyötä köyhissä maissa. Ne saavat paljon hyvää aikaiseksi. Tämänkin olen nähnyt omin silmin. Voimme aidosti ja ratkaisevan tärkeällä tavalla auttaa näitä ihmisiä. Kun apu kohdennetaan sinne, missä nämä ihmiset elävät ja asuvat, heidän ei tarvitse lähteä muualle.

Voit ottaa itsellesi kummilapsen, jota tuet varoillasi ja rukouksin. Kun satsaat lapseen, luot heille parempaa huomista ja tulevaisuutta. Tutustu esimerkiksi Etiopiassa toimivaan Ginnirin kaupungissa olevaan kirkon orpolapsityöhön. Sitä voit tukea Lähetysyhdistys Kylväjän kautta (www.kylvaja.fi). Kylväjä on kirkon virallinen lähetysjärjestö.

Voimme antaa tukemme todella helposti nettipankin välityksellä, vaikka kotisohvalta. Tänä jouluna ja tulevina kuukausina autathan sinäkin näitä ihmisiä! Siinä on inhimillinen ja kristillinen vastuumme. Se kuuluu joulun hyvään henkeen.

Emme voi odottaa hyvää joulumieltä, jos pidämme kaiken itsellämme ja annamme vain ylimääräisiä almuja, muodon vuoksi. Toki kotimaassakin tarvitaan kohdennettua apua. Sitä hyvää työtä tekevät Pelastusarmeija ja kirkon diakoniatyö.

Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo, veisimme kullan mirhamin tuon rakkaan lapsen luo. Niin meille joulu maallinen, ois alku joulun taivaisen.

Pimeyden keskelle valoa

Aito joulu ei ole kadonnut minnekään, vaikka elämme vaikean, pimeän ajan keskellä. Itseasiassa, joulun sanoma on tarkoitettu juuri pimeyden keskelle tuomaan valoa – uskoa, toivoa ja rakkautta.

Ehkäpä juuri pimeyden ja ahdistusten keskellä voimme ymmärtää, että jokainen ihminen, sinä ja minä, me tarvitsemme Jumalaa, Vapahtajaa, joka on todellisesti voittanut synnin, kuoleman ja pimeyden voimat.

Vapahtaja on syntynyt juuri sinua varten! Sen saivat kokea Maria ja Joosef ja paimenet. Tämä sanoma on tarkoitettu ihan jokaiselle ihmiselle.

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

Kristuksessa Jumala antaa sinulle parhaimman joululahjan:
ajallisen ja ikuisen elämän!