MARKUKSEN EVANKELIUMIN ALKULUVUT: Johannes Kastaja, Jeesuksen kaste ja kiusaukset, julistus Jumalan valtakunnasta ja ensimmäiset opetuslapset (1-3 luvut)
Johannes Kastaja tienvalmistajana (1:1-8)
Johannes Kastaja ja Jeesus muodostavat sillan Vanhan ja Uuden testamentin välille. Vaikka Markus ei juuri viittaa Vanhaan testamenttiin, hän pitää tärkeänä yhdistää Vapahtaja Kirjoitusten lupaamaan Messiaaseen. Jeesus ei ole aikansa ilmiö, joka syntyy tyhjästä. Hän on ennustettu ja odotettu Pelastaja. Hänellä on iankaikkiset juuret.
Lisäksi Johannes Kastajan tehtävä ennustettiin Vanha testamentin päätössanoissa. Profeetta Malakia julisti (n. 450 vuotta eKr.): ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi.” (Mal 3:23-24).
Näiden sanojen myötä alkoi ns. ”400 vuoden profeetallinen hiljaisuus” ja Messiaan odotus. Ennustetun Messiaan edellä kulkisi henkilö, joka olisi pitkälti 800 vuotta aikaisemmin eläneen profeetta Elian kaltainen. Johannes Kastajaan viittasi myös Markuksen lainaama profeetta Jesajan ennustus: ”Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi; hän valmistaa sinulle tien. Huutavan ääni kuuluu erämaassa: Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut tasaisiksi!” (Jes 40:3)
Tyylilleen uskollisesti Markus kertoo lyhyesti ja tiiviisti Johannes Kastajan tehtävästä ja julistuksesta. Johannes Kastajan toiminta sisälsi kolme pääkohtaa:
- parannussaarna, joka paljasti kansan synnit ja luopumuksen
- parannuksen kaste Jordan-virrassa syntien anteeksisaamiseksi
- Messiaan tulemuksen julistaminen
Juutalaisten kastaminen merkitsi järisyttävästi sitä, että ympärileikkaus Jumalan kansan jäsenyyden merkkinä oli menettänyt merkityksensä kansan luopumuksen tähden. Aiemmin vain pakanoita oli kastettu heidän kääntyessä juutalaisuuteen (proselyyttikaste). Juutalaisen suostuminen kasteelle merkitsi todellista sydämen nöyrtymistä ja katumusta pyhän Jumalan edessä. Tämä ei ollut vielä kristillinen, Kristuksen nimeen ja täytettyyn työhön perustuva kaste, vaan vasta siihen valmistava kaste.
Nykyäänkään kristillinen kaste ilman omakohtaista uskoa (ilman Jumalan yhteyteen suostumista, häneen luottamista ja turvautumista), ei varjele ihmistä Jumalan lapsena. Silti kristillinen kaste on aina voimassa niin, että se välittää ihmiselle Jumalan armon, rakkauden ja elämän lahjan, kun ihminen uskossa turvautuu Jumalaan Kristuksen kautta. Usko on kasteen välittämän lahjan käyttöönottamista. Uskon kohteena ei ole kaste vaan Jumala Kristuksen Jeesuksen kautta.
Profeetta Elia ja samassa Hengessä palveleva Johannes Kastaja olivat vanhan liiton suurimmat profeetat. Silti Eliaa tai Johannes Kastajaa ei voida edes verrata Jumalan Poikaan; hän ei kelpaisi edes orjana palvelemaan häntä. Jumala kutsui Johannes Kastajan tehtäväänsä puhtaasta armosta ja tuo armo teki hänestä kelvollisen Messiaan edellä kulkijaksi. Johannes ymmärsi tämän armon eikä korottanut itseään kansan suosikiksi. Hän valmisti tietä uskollisesti eikä jäänyt tien tukkeeksi. Samoin mekään emme kelpaa oman hyvyytemme ansiosta (jota meillä ei ole) Vapahtajan seuraajiksi ja palvelijoiksi, mutta Jumalan armon tähden meidät on siihen asemaan kutsuttu.
Kun Johannes kastoi vain vedellä, Kristus tulisi kastamaan Pyhällä Hengellä. Luvattu Hengen kaste tapahtui helluntaina Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Se jatkuu yhä Kristuksen kautta kasteessa, Sanassa, jumalanpalveluksessa, ehtoollisessa ja rukouksessa.
Jeesuksen kaste (1:9-11)
Jeesuksen kasteelle tulo oli juutalaisesta ja teologisesta näkökulmasta hämmentävää. Miksi suuri Messias, synnitön Vapahtaja tulisi syntisten kasteelle? Markus ei tätä ongelmaa tuo esille eikä pohdi asiaa, sillä roomalaisille se oli epäolennaista (vrt. Matt 3:14).
Jeesuksen kasteessa ilmeni kolme tärkeää seikkaa:
- Kasteessaan Jeesus samaistui entistä syvemmin ihmisyyteen, jopa ihmisen syntisyyteen. Jeesuksen keskeinen tehtävä oli kuolla ristillä meidän syntiemme tähden. Tässä kasteessa Jeesus sitoutui kantamaan syntimme; siinä hän samastui sinuun ja minuun; siinä hän tuli meidän puolellemme ja rinnallemme.
- Kasteessaan Jeesus vihkiytyi Kärsivän Palvelijan tehtävään. Häneltä ikään kuin kysyttiin: oletko todella valmis kärsimään ja kuolemaan viattomana ihmisten syntien tähden? Kastautuminen oli Jeesuksen myöntävä vastaus. Samalla se merkitsi hänen julkisen tehtävänsä alkamista ja esille astumista.
- Jeesuksen sitoutumista tehtäväänsä kasteen kautta seurasi välittömästi Taivaallisen Isän mielisuosio, siunaus ja Pyhän Hengen voimavarustus. Jeesuksella oli vapaus valita toisin. Kuitenkin Jeesus pysyi Isän tahdossa ja suunnitelmassa. Tehtävässään Jeesus, vaikka oli Jumalan Poika, ei käyttänyt omaa jumalallista voimaansa omaehtoisesti vaan sitoutui kaikessa Pyhän Hengen johdatukseen ja voimaan. Tässä kaikessa Jumalan kolminaisuus ilmenee kirkkaalla tavalla: Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Ennen kastetta Jeesus oli elänyt pelkästään ihmisyytensä kautta käyttämättä jumalallisia voimia ja kykyjä. Näin ollen kaikki tarinat Jeesuksen ihmetöistä ennen kastetta ovat epäraamatullista legendaa. Toinen harhaoppi väittää, että Jeesuksesta tuli vasta kasteessa Jumalan Poika tai että kasteessa taivaallinen Poika asettui Kristukseen. Jälleen Raamatun kokonaisilmoitus on yksiselitteisen selvä ja kirkas: Sana tuli lihaksi jo neitseessä syntymisessä – ei kasteessa!
Jeesuksen kiusaukset (1:12-13)
Markus kuvaa hyvin lyhyesti Jeesuksen kiusauskokemuksen erämaassa. Pyhä Henki johti Jeesuksen kohtaamaan ensimmäisen päävihollisensa saatanan äärimmäisen karuissa olosuhteissa. Toinen Jeesuksen päävihollinen oli synti. Saatana on ihmisen ulkopuolinen kiusaaja, synti on langenneen ihmisen sisäinen ominaisuus.
Kiusausten keskellä Jeesus osoitti täydellistä luottamusta Isän huolenpitoon. Toiseksi, Jeesus turvasi Sanaan, mikä ilmenee muista evankeliumikirjoista. Tosin paholainenkin siteerasi ahkerasti Sanaa. Erona oli se, että Jeesus tunsi Sanan oikean ja syvän merkityksen, mutta paholainen käytti Sanaa vain muodollisesti, asiayhteydestään irrotettuna ja pelkästään oman, jumalanvastaisen propagandansa välineenä. Näin se toimii yhä tänäänkin: mediassa, politiikassa ja keskusteluissa Raamattua siteerataan vain siten ja silloin, kun se edistää omaa propagandaa, joka varsin usein on tarkoitettu Raamatun, kristillisen uskon kumoamiseksi. Yleisin esimerkki on se, että sana ”rakkaus” otetaan irti Raamatusta ja sille annetaan vieras, maallinen, jopa syntinen sisältö.
Jeesuksen kiusaus kesti 40 päivää, mikä kuvaa myös Israelin 40 vuoden erämaavaellusta, jossa kansa napisi ja kapinoi Herraansa vastaan. Jeesuksen kiusausta voidaan verrata myös Aadamiin ja Eevaan, jotka lankesivat ihanassa, täydellisessä paratiisissa. Kristus sen sijaan voitti kiusaajan äärimmäisen karussa autiomaassa.
Kiusaajan voittaminen merkitsi, että Jeesus säilyi puhtaana ja kelvollisena tehtäväänsä, sekä vihollisen kukistumista. Saatanalla oli enää vain taka-askeleita otettavana. Tästä voitosta käsin Jeesus astui esiin julkiseen tehtäväänsä kärsivänä Palvelijana, Vapahtajana tekemään tyhjäksi paholaisen valheet ja teot sekä synnin tuhovoiman ihmisten elämässä.
Jeesuksen julistus kiteytettynä (1:14-15)
”Jeesus julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!”
Markus kiteyttää Jeesuksen julistuksen lyhyeen lauseeseen eikä ryhdy sitä selittämään! Silti koko evankeliumikirja on tuon Jeesuksen sanoman sisällön ja voiman käytännöllistä kuvausta.
Jumalan valtakunta merkitsee Jumalan hallintaa ja kuninkuutta luomakuntansa keskellä. Jumalan valtakunta ja kuninkuus tulevat ihmiskunnan keskelle Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan valtakunnassa Luojan hyvä tahto toteutuu täydellisesti. Se ei merkitse tyranniaa eikä pakkovaltaa. Se on rakkauden valtakunta, jossa rakkaus sisältää aina vapaaehtoisuuden elementin. Siksi Jumalan valtakunta tuli vasta ”lähelle”. Se ei tullut väkipakolla. Ihminen saa valita, antaako hän Jumalan asua omassa sydämessään ja olla hänen Herranaan.
Turmeltunut ihminen ei tosin halua tätä yhteyttä Jumalan kanssa. Hän ei aidosti etsi Jumalaa eikä kykene häntä löytämään. Siksi Jumala tulee ihmisen lähelle. Tämä herättää ihmisessä kaipauksen ja kiinnostuksen löytää Luojansa ja sen kautta vastaukset elämään suuriin peruskysymyksiin. Onneksi Jumala on päättänyt pelastaa meidät Kristuksessa. Ilman hänen päätöstään emme voisi pelastua. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh 15:16).
Jumalan valtakunta tuli ja yhä tulee lähelle Kristuksessa Jeesuksessa. Juutalaisten odotuksissa siintelivät vapaus roomalaisista valloittajista, Israelin suurvaltakunnan perustaminen ja mukava elämä. Heidän odotuksensa keskittyivät ulkonaisiin olosuhteisiin. Monet odottivat voimakkaita Jumalan voiman kokemuksia, jotka suvereenisti pakottaisivat ihmiset toimimaan Jumalan (ja juutalaisten) haluamalla tavalla. Jotain samaa mekin toivomme.
Jumalan valtakunnan tähtäyspisteenä on ihmissydän ja sen parantuminen. Jumala tarjoaa meille armoaan ja rakkauttaan. Siksi Jeesus julistaa meillekin: Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää / tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!
Jeesuksen maailmaan tulemiselle oli oma aikansa. Oma aikansa on myös ihmisen pelastumiselle. Raamattu puhuu ihmisen etsikkoajoista. Sellainen saattaa olla kahdesti, kolmesti, kenties vielä useamminkin – nuoruudessa, aikuisuudessa, vanhuudessa. Me emme tiedä, montako kertaa meitä kutsutaan. Me emme voi laskelmoida. Mitä kirkkaammin ymmärrämme Jumalan todellisuuden ja rakkauden, sitä vakavammin meidän on tehtävä päätöksemme. Kääntyminen Jumalan puoleen on mahdollista vain silloin, kun hän tulee lähelle. Juuri silloin on käännyttävä!
Jumalan valtakunnan vastaanottaminen tapahtuu kääntymyksen ja uskon kautta. ”Kääntykää / tehkää parannus” on kreikankielinen sana, joka tarkoittaa ”mielenmuutosta”. Raamatullisesti tämä on aiemman elämän katumista ja uuden, paremman kaipaamista Jumalan edessä. Katumuksessa synnit ja syyllisyys tunnustetaan ja ne pyydetään anteeksi, jolloin Jumala armahtaa ja luo uutta elämää. Kääntymyksessä ja uskoon tulemisessa ihminen siirtyy pahan ja synnin valtakunnasta Jumalan valtakunnan kansalaiseksi.
Ensimmäiset opetuslapset (1:16-20, 3:13-19)
Keneltä sinä lähtisit kysymään neuvoa hengellisiin kysymyksiin tai ketä media haluaa haastatella päivän polttaviin moraalikysymyksiin? Kenet sinä valitsisit ministereiksi tai koko kristillisen kirkon perustajiksi ja johtajiksi? Muutaman oppimattoman kalastajanko? Jeesus valitsi heidät.
Neljä ensimmäistä opetuslasta olivat Simon (Pietari), Andreas, Jaakob ja Johannes. He olivat kalastajia ja heistä tuli kristillisen kirkon peruspilareita. Hieman myöhemmin Jeesus valitsi loput opetuslapset. Heitä olivat Filippos, Bartolomeus, Matteus, Tuomas, Jaakob, Taddeus, Simon Kananeus (Kiivailija) ja Juudas Iskariot. Tämä porukka oli hyvin värikästä ja maanläheistä: yksi oli epäilijä, toinen maanpetturi veromies, kolmas kapinaliikkeen eli seloottien jäsen, yksi jopa kavaltaja, sekä muutama lähes tuntemattomaksi jäävä henkilö.
Miksi Jeesus valitsi Juudaksen? Ensinnäkin, Jumala antaa jokaiselle ihmiselle aidon mahdollisuuden pelastua ja Juudaskin sai sellaisen. Toiseksi, koska Juudas ei halunnut pelastua, Jumala käytti häntä kavaltajana toteuttaakseen pelastussuunnitelmansa.
Opetuslapset eivät käyneet teologista tiedekuntaa eivätkä yliopistoa. Heidän korkeakoulunsa oli Jeesuksen seurassa kulkeminen. Heidän opettajansa oli Jumala, joka tiesi ja osasi kaiken. Heistä tuli pätevämpiä teologeja kuin kukaan muu. Heidän koulunsa oli käytännön koulu, jossa ihmisjärki oli monta askelta perässä, mutta jossa ihminen sai kasvaa Jumalan ja elämän tuntemisessa. Tähän samaan todelliseen korkeakouluun on jokainen Jumalan lapsi kutsuttu. Lutherin mukaan todellinen teologi on se, joka ymmärtää lain ja evankeliumin eron ja soveltaa niitä elämään.
Jumalan valtakunnan tulemisen merkit
Kun juutalaiset odottivat Jumalan suvereenin kirkkauden ilmestymistä näkyvältä taivaalta tavalla, joka murtaisi vihollisten voimat ja toisi Israelille suuren kunnian ja loiston, Jumalan valtakunnan näkyvät merkit olivatkin hyvin toisenlaisia:
- Jeesus paransi sairaita ja teki yli luonnonlakien käyviä tunnustekoja
- Jeesus ajoi riivaajia ulos ihmisistä ja vapautti heidät saatanan vallasta
- Jeesus opetti elämän perusasioista (tavalla, joka oli vastoin perinnäissääntöjä)
- Jeesus vietti aikaa tavallisten, jopa syntisten ihmisten parissa
- Jeesus antoi syntejä anteeksi
- Jeesus kieltäytyi ryhtymästä maalliseksi ja poliittiseksi messiaaksi ja kuninkaaksi
- Jeesus kuoli ristillä ja nousi ruumiillisesti ylös kuolleista
Jeesuksen palvelutehtävä merkitsi, että Jumalan valtakunta ei vielä tullut täydessä, näkyvässä loistossaan. Se tuli näkymättömänä, mutta silti todellisena. Se tuli armahtavan rakkauden muodossa. Jumalan kirkkauden täydellinen laskeutuminen olisi merkinnyt syntisten ihmisten tuomitsemista ja tuhoutumista. Sen sijaan Jeesus otti Golgatan ristillä vastaan Jumalan pyhän kirkkauden tuomion ja mahdollisti Jumalan armon ja rakkauden tulemisen meidän osaksemme.
Jumalan valtakunta on tänäänkin keskellämme ja jopa meissä – Kristuksen Jeesuksen, Pyhän Hengen, Jumalan Sanan ja armovälineiden kautta. Meissä uskovissa ja seurakunnassa valtakunta ilmenee hyvin epätäydellisesti, koska yhä edelleen olemme syntisiä. Vasta uudessa luomisessa se tulee täydessä voimassaan, loistossaan, kirkkaudessaan, kunniassaan ja rakkaudessaan. Sellaisena se on jo nyt Jumalan valtaistuimen luona, pyhien enkelien palvonnan keskellä.
Uusi kansa ja uusi perhe (3:31-35)
Jeesuksella oli inhimillinen perhetaustansa ja kotinsa Nasaretissa: äiti Maria, useampi veli ja sisar (Mark 6:3). Maria ei ollut ikuinen neitsyt (harhaoppi), vaikka vielä Jeesuksen syntymässä hän oli neitsyt. Ilmeisesti Joosef (Jeesuksen kasvatti-isä ja sisarusten isä) oli kuollut. Jeesus vanhimpana poikana kantoi isällistä vastuuta perheestä, kun hän toimi puuseppänä ja hankki toimeentuloa.
Jeesuksen tehtävän alkaminen merkitsi siirtymistä uuteen. Vaikka Jeesus inhimillisesti kuului edellä kuvattuun perheeseen, Jumalan Poikana hänen vastuullaan oli paljon suurempi perheväki. Tämä siirtymä sisälsi omat kipunsa. Jeesuksen lähtö julkiseen saarnamiehen tehtävään ja siinä esille tulleet uudenlaiset kyvyt merkitsivät niin suurta muutosta, että Jeesuksen inhimillinen perheväki tulkitsi hänen menettäneen järkensä (Mark 3:21). Tämä on luonnollinen, inhimillinen tulkinta. Moni uskoon tullut nykyäänkin leimataan höyrähtäneeksi…
Jeesuksen irrottautuminen inhimillisestä asemastaan oli välttämättömyys. Tämä ei merkinnyt läheisten hylkäämistä, vaikka lyhyt kuvaus voi tuntua töykeältä. Äiti-Marialla ja sisaruksilla oli oikeus kuulua uuteen Jumalan kansaan, jonka tunnusmerkkinä oli Jumalan tahdon noudattaminen. Kun Jumalan valtakunta sai tulla ihmissydämiin, syntyi uusi Jumalan perheväki, jossa isänä oli Taivaallinen Isä, isoveljenä Kristus ja kodin henkenä Pyhä Henki. Siksi Jeesus sanoi: ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini”.