Kirjan laatijana on todennäköisesti kuningas Salomo, joka on kirjoittanut sen nuorukaisena. Laulujen laulu on hyvin erityislaatuinen Raamatun kirja. Siinä ei puhuta Jumalasta, armosta, pyhyydestä, rukouksesta jne. (kuten Esterin kirja). Toiseksi, se keskittyy seksuaalissävytteisen rakkauden ilmaisemiseen ja kuvaa myös häitä. Kuitenkin kirja on sopusoinnussa koko Raamatun kanssa ja täydentää Jumalan ilmoitusta ja tahtoa tärkeällä ja kauniilla tavalla.

 

Miehen ja naisen välisen rakkauden ylistys

Laulujen laulu kertoo kahden kihlautuneen ja kohta avioituvan nuorenparin tunteista, odotuksista, täyttymyksestä ja arjesta. Sitä luetaan usein hääjuhlissa ja juuri sellaiseen se onkin tarkoitettukin. Se kertoo hienovaraisella tavalla rakkauden voimasta sen inhimillisessä muodossa, johon liittyy seksuaalisuus. Tämä on Jumalan lahja ja luomisteko. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja liitti heidät yhteen hengellisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. Miehenä ja naisena, avioparina ihminen on täysi Jumalan kuva. Silti jokainen on yksilönäkin yhtä arvokas ihmisenä ja Jumalan lapsena.

Raamattu ei siis ole seksuaalikielteinen vaan myönteinen. Raamattu asettaa seksuaalisuuden harjoittamisille turvallisen raamin, avioliiton, jossa uskollisuus ja rakkaus ovat sen lähteenä. Kertomus etenee ihastuneesta rakkaudesta arkirakkauteen ja liiton lopulliseen lujittumiseen.

 

Vertauskuva Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta

Laulujen laulu ja avioliitto on myös kuva ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, sekä seurakunnan ja Kristuksen välisestä liitosta. Jumala on rakkaus ja hänen rakkautensa valloittaa ihmisen. Jumala on Rakkaus ja rakkaus on elämän syvin tarkoitus. Iankaikkinen elämä on rakkautta. Ja kukapa ei kaipaisi rakkautta? Silti niin moni torjuu rakkauden – ihmissuhteissa ja Jumala-suhteessa! Jumala rakastaa sinua – mikä on sinun vastauksesi hänelle?

 

Kirjan rakenne ja juoni on seuraava:

• odotusvaihe: ihastus ja kaipuu / morsian (1:1 – 2:7)
• löydetty – kadotettu – uudelleen löydetty: epävarmuus ja odotus / morsian (2:8 – 3:5)
• täyttymys: hääyö / sulhanen (3:6 – 5:1)
• kadotettu – uudelleen löydetty: avioliitto / vaimo ja mies (5:2 – 8:4)
• vahvistus: liiton lujittuminen / vaimo ja mies yhdessä (8:5-14)

Kirjan tulkintaa vaikeuttaa se, että tapahtumat eivät välttämättä etene aikajärjestyksessä. Se noudattaa Lähi-idässä tuttua rakennetta, jossa tärkein sanoma on keskellä kertomusta ja sitä ympäröivät osat toistavat itseään. Tämän mukaisesti vuoropareja ovat

• ensimmäinen viimeinen osa
• toinen ja neljäs osa
• kolmas on keskus ja huipentuma

 

Kolme tulkintatapaa:

• kirjaimellinen tulkinta: miehen ja naisen välinen (eroottinen) rakkaus
• typologinen tulkinta: edellä mainittu ja sen ohella kuvaus Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta
• allegorinen tulkinta: ei lainkaan kirjaimellista tulkintaa vaan aivan toinen (mielivaltainen) merkitys

Laulujen laulu on tuottanut Raamatun lukijoille ja selittäjille runsaasti ongelmia. Sen sisältöä on yritetty selittää aivan toiseksi kuin, mitä siinä kerrotaan. Pelkona on ollut sen sisältämä seksuaalinen vire. Kuitenkin Jumala loi miehen ja naisen, sekä antoi heille seksuaalisuuden lahjaksi. Tätä ulottuvuutta Laulujen laulu kuvaa. Seksuaalisuuden harjoittamisen turvallisena puitteena on avioliitto. Seksuaalisuuden torjuminen ja vapaa, avioliiton ulkopuolinen seksuaalisuuden harjoittaminen ovat Jumalan luomistahdon vastaisia ja tuhoavat ihmiselämää ja ihmissuhteita. Sukupuolitaudit, varsinkin aids, ovat väärän seksuaalisuuden tulosta. Jos kaikki pitäytyisivät kristilliseen seksuaalietiikkaan, kukaan ei sairastaisi sukupuolitauteja eikä ketään petettäisi.

Vanhan kirkkoraamatun -33/38 käännöksessä on tulkintaongelma, koska siinä ei kerrota, kuka on puhujavuorossa. Tämä sekaannus on korjattu kirkkoraamatussa -92 (heprean mukaisesti). Eräs ongelma on liittynyt kääntämiseen, sillä tekstissä on monia harvinaisia, lähes tuntemattomia sanoja.

 

Typologisia näkökohtia

• suudelma = rauhan merkki
• viini = uusi elämä, pelastus ja Pyhä Henki
• tuoksuvoiteet = Kristuksen syntymä, elämä ja kuolema
• öljy = Pyhä Henki
• ”kaksi miestä” (paimen ja kuningas) = Kristus kärsivänä Messiaana ja kirkkauden kuninkaana
• huone / kammio = rukous, kaikkein pyhin, Jumalan läsnäolo
• rakkaus = suhde Jumalan ja ihmisen välillä
• tyttö on tumma (työssä ruskettunut – halpa-arvoisuus)
• mutta ihana = ihminen on syntinen mutta vanhurskas Kristuksessa
• > tyttö / nainen = seurakunta
• lampaiden lepo = Ps 23
• viinitarhan turmelevat ketut = synti
• odotus = elämä uskossa, Kristus taivaassa
• katoaminen ja löytyminen = synti ja katumus > yhteys
• tule = tule Herra Jeesus!

 

Kirja puhuu hämmentävästi kahdesta miehestä, paimenesta ja kuninkaasta. Selitys lienee siinä, että sulhanen (Salomo) avioitui ennen kuin hänestä tuli kuningas, sillä Daavid eli pitkäikäiseksi ja Salomo ehti varttua aikuiseksi. Kuten Daavid oli paimen, Salomoakin verrataan paimeneen; vasta myöhemmin hänestä tuli suuri kuningas.

Neito oli tavallinen maalaistyttö, Salomon nuoruuden rakastettu ja ensimmäinen vaimo. Tätä Salomo lähestyi mahdollisimman ”tavallisena” paimenena eikä suurena kuninkaan poikana.

Tämä kuvaus sopii hyvin myös Kristukseen ja seurakuntaan. Kristus tuli alhaisuudessa, tavallisena ihmisenä (ilman syntiä) eikä suurena kuninkaana ja maailmankaikkeuden Herrana. Sellaisena hän kuoli ristillä, sovitti syntimme ja valloitti (lunasti) itselleen morsiamen, seurakunnan, josta Uusi testamentti puhuu (Ef 5 luku).

Morsian oli tumma, eli alhainen, eli syntinen, mutta joka kuitenkin oli ihana Jumalan luomana, lunastamana ja vanhurskauttamana. Kun Kristus tulee kirkkauden Kuninkaana, on aika Karitsan häille taivaassa ja ikuiselle elämälle ikuisessa rakkausliitossa.

 

Johtopäätöksiä

Laulujen laulu on Jumalan luoman seksuaalisen rakkauden ylistys (häissä ja avioliitossa), mutta samalla se kuvaa Kristuksen ja seurakunnan, Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta.

 

”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus,

sen hehku on tulen hehku, Herran liekki.

Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa”

(8:6-7)

”Jumala on rakkaus.

Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä”

(1 Joh 4:16,19)