ILMESTYSKIRJA: Kristuksen kirje seitsemälle seurakunnalle: Sardes, Filadelfia ja Laodikea (3 luku)

 

KIRJE SARDEKSEN SEURAKUNNALLE (3:1-6)

Taustatietoa Sardeksen seurakunnasta ja kaupungista

Sardes oli muinaisen Lyydian valtakunnan pääkaupunki ja sen viimeisenä hallitsijana oli rikkaudestaan kuuluisa Kroisos. Siellä lyötiin maailman ensimmäiset metallikolikot. Sardes oli vanhimpia ja tärkeimpiä kaupunkeja ja oli viiden tien risteyksessä. Kaupunki sijaitsi korkealla kukkulalla, jota oli helppo puolustaa. Sitä ei vallattu koskaan suoralla hyökkäyksellä, mutta kylläkin kahdesti ovelalla juonella. Sen valloittivat persialaiset ja roomalaiset. Kaupunki tuhoutui pahoin maanjäristyksessä vuonna 17 jKr, mutta se rakennettiin pian uudelleen. Kaupunki laajeni myös alavimmille maille ja siitä muodostui kaksoiskaupunki. Sardes onkin monikkomuoto. Sardes tuli tunnetuksi matonkudonnan keskuksena, valkoisesta villasta ja suuresta vauraudesta. Vauraassa kauppakaupungissa moraalin taso laski jyrkästi ja siellä palvottiin keisaria ja monia epäjumalia. kauppiaina tunnetuilla juutalaisilla oli upea synagoga ja suuri yhteisö. Seurakunnasta ei ole tietoja.

Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia.

Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, ja yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

 

Kirjeessä tulee esille seuraavia seikkoja:

• Kristus: Pyhä Henki ja Kristus ovat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa. Hänen käsissään on koko kristillinen kirkko.
• Kehut: Seurakunnan tila oli järkyttävä, mutta silti senkin keskellä oli vielä muutamia, jotka elivät Kristuksen yhteydessä. He eivät luottaneet omiin tekoihinsa vaan Kristuksen sovitustyöhön. Siksi heillä oli valkoiset vaatteet.
• Moitteet: Pelkkä kirkon jäsenyys tai kaste ilman uskoa Jumalaan ei pelasta. Ihminen kyllä on olemassa mutta hän ei ole elävä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihminen on syntinen ja hänen tekonsa ovat aina synnin leimaamia. Niissä ei ole pelastumista!
• Parannus: Jumalalla on voima herättää kuolleista. Tarvitsemme herätystä, kääntymistä Kristuksen puoleen! Herännyt voi olla herättelemässä toisiakin. Jumala herättää ihmisen Sanan kautta. Sana on otettava vastaan sydämeen asti.
• Uhkaus: Ihmiset elävät suruttomasti ja ovat kuin kuolemattomia. Todellisuus yllättää!
• Lupaus: Yhteys Jumalaan Kristuksessa antaa meille syntien anteeksiannon ja meidän nimemme pidetään Elämän kirjassa. Meidät tunnustetaan Jumalan lapsiksi.

Mitä tapahtui Sardeksen seurakunnalle ja kaupungille? Sardes säilyi bysanttilaiselle kaudelle asti. Nyt siitä on jäljellä vain rauniot.

 

Mitä voimme oppia Sardeksen nimikristityistä ja Kristuksen herättävästä voimasta?

Kristus on Pyhän Hengen antaja. Emme voi saada Henkeä tai Jumalan lahjoja ilman Kristusta. Omat tekomme eivät siihen kelpaa. Parhaimmillaankin ne ovat itsekkyyden sävyttämiä. Meissä ei ole syvintä, uhrautuvaa rakkautta. Siksi vain Jumala on rakkauden lähde. Jumalan ihmiseksi tuleminen Kristuksessa Jeesuksessa ja ristinkuolema on siitä syvin ja suurin todiste. Vain ottamalla tämän rakkauden vastaan lahjana, voimme sen omistaa. Ja mikä onkaan hienointa: lahja on tarkoitettu kaikille ihmisille, meillekin. Sama pätee Pyhän Hengen saamiseen. Saamme hänen läsnäolonsa vain uskomalla Kristukseen. Omat tekomme eivät lisää Hengen läsnäoloa ja voimaa. Emme saa lisää Henkeä ja voimaa millään tempuilla ja Jumalaa manipuloimalla. Saamme hänet lahjaksi, kun uskomme Kristukseen ja suostumme yhteistyöhön Hänen kanssaan.

Sana ”nimikristitty” tulee tästä raamatuntekstistä. Ihmisen nimi voi olla kirkonkirjoissa kasteen perusteella. Mutta jos hän ei halua elää yhteydessä Jumalaan ja hänen tahtonsa suuntaisesti, hän on epäuskon tilassa. Silloin hän on kuollut – hengellisesti. Kirkon jäsenistä vain 20 % uskoo Raamatun opettamalla tavalla. Kaikista jäsenistä vain 2 % osallistuu viikoittain seurakunnan toimintaan. Moni sanoo uskovansa Jumalaan, mutta eri tavalla kuin Raamattu ilmoittaa. Yhä useampi sanoo, ettei usko lainkaan persoonalliseen Jumalaan, vaikka ovatkin kulttuurisista syistä kirkon jäseniä. Pelkkä nimi kirkonkirjoissa ja kaste eivät merkitse, että ihminen olisi matkalla taivaaseen. Taivaassa Jumalalla on Elämän kirja, jossa on lähtökohtaisesti kaikkien ihmisten nimet. Ihmisen nimi pyyhitään vasta silloin pois, kun hän tietoisesti luopuu Jumalasta.

Kirkon työn kannalta on suuri haaste, että merkittävä osa jäsenistä ei allekirjoita kirkon uskoa, joka määritellään kirkkolaissa ja Raamatussa. Sitä vaikeuttaa se, että osa työntekijöistäkään ei usko Jumalaan Raamatun opettamalla tavalla. Monilta kirkon päättäjiltä puuttuu sisäinen ymmärrys siitä, mistä seurakunnasta on kyse, ja tekevät päätöksiä vain maallisesta näkökulmasta.

Visiona on, että kirkon jäsenmäärä jatkaa laskuaan. Kun ylitetään kriittinen raja, silloin kirkkoon kuuluminen ei enää olekaan maan tapa ja kunnon kansalaisen velvollisuus. Tällöin tapahtuu entistä nopeampi romahdus. Kirkkoon kuulumisesta tulee vähemmistön juttu ja kontaktipinta valtaväestöön ohenee rajusti. Näin on tapahtunut Ruotsissa ja Suomen pääkaupunkiseudulla. Silloin ajaudumme yhä selvemmin lähetystyön tilanteeseen, jossa suomalaiset ovat kastamattomia pakanoita; he ovat joko ateisteja, henkisyydestä kiinnostuneita tai suomalaiseen uuspakanuuteen innostuneita. Kirkonkin piirissä on teologeja, jotka ajavat suomalaista mytologiaa, luonnon ja eläinten palvontaa ns. ”ekoteologian” nimissä.

 

Entä mistä voin tietää, olenko aidosti uskova kristitty vai nimikristitty?

• Ensinnäkin kaste rohkaisee ja oikeuttaa meitä kaikissa tilanteissa turvautumaan Jumalaan. Meillä on aina oikeus tulla Jumalan luokse.
• Jumalan Sana vakuuttaa siitä, että Jumalan puolelta kaikki valmista ja lahjaa meille. Jumala on tehnyt äärimmäisen suuren työn pelastaakseen meidät: Hän on tullut ihmiseksi ja kuollut ristillä puolestamme. Hänen suurin sydämen halunsa on pitää meitä lapsinaan.
• Uskovina saamme erottaa pään ja sydämen tason. Kun olemme Jumalan omia, hän on läsnä sydämissämme. Silloin Pyhä Henki antaa sisäisen vakuuttumisen, rauhan ja levon siitä, että olemme Jumalan lapsia. Samalla mielemme voi olla täynnä kysymyksiä ja epäilystäkin. Ne ovat mahdollisuuksia: kysyvä saa vastauksia kuten Tuomas.
• Varsinainen epäusko on eri asia kuin epäilykset ja kysymykset. Epäusko on ihmisen tietoinen ja syvällinen päätös: minä en piittaa Jumalasta, minä en tarvitse häntä, minä häpeäisin olla uskova. Epäusko on selän kääntämistä Jumalalle kun taas usko on kasvojen ja sydämen kääntämistä Jumalan puoleen. Minä tarvitsen Jumalaa ja turvaudun häneen.
• Usko Jumalaan herättää meissä halun lukea Raamattua. Suhde Raamattuun on hyvä merkki aidosta uskosta: Pyhä Henki rohkaisee meitä Sanan äärelle ja luottamaan siihen.
• Usko antaa halun rukoilla ja käydä seurakunnassa.
• Usko auttaa vapautumaan itsekkyydestä ja kutsuu palvelemaan. Toivottavasti voit löytää itsestäsi tällaisia piirteitä!

 

Mikäli olet epävarma tai tiedät, että et ole uskossa, saat vaikka heti ottaa vastaan Jumalan armon ja rakkauden Kristuksessa! Rukoile tässä kanssani: Pyhä Jumala, Taivaallinen Isä. Tahdon tulla omaksesi. Anna syntini anteeksi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tähden. Tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni. Pidä minusta ja läheisistäni huolta. Auta kaikessa siinä, mikä on minulle juuri nyt vaikeaa. Paranna sydämeni haavoja ja auta minua elämään oikein ja hyvin. Kiitos, että saan palvella toisia ihmisiä, kun olet minut siihen valmistanut. Kiitos, että viet minut taivaan kotiin, iankaikkiseen elämään. Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Kun näin sydämestäsi rukoilet, olet ottanut Jumalan armon ja rakkauden vastaan – tuntui sinusta miltä tahansa. Jumala varmasti ottaa sinut omakseen ja antaa sinun kasvaa luottamukseen.

 

Ota vastaan synninpäästö: Ole turvallisella mielellä. Kaikki sinun syntisi on sovitettu ja annettu anteeksi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen nimessä ja ristintyön kautta! Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen läsnäolo olkoon aina sinun kanssasi!

Tärkeää on myös lähteä liikkeelle, tulla seurakuntaan, löytää ystäviä tai ryhmiä, joissa voi kysellä ja keskustella sen mukaan kuin itse kokee tarpeelliseksi. Älä jää yksin kysymystesi kanssa!

 

Herätys!

Nimikristillisyyteen ja hengelliseen kuolemaan on vain yksi ratkaisu eli herätys! Millaista hyvän herätysjulistuksen ja evankelioinnin tulisi olisi?

• Julistuksen ytimessä tulee olla evankeliumi eli Jeesus Kristus.
• Julistukseen pitää sisältyä lakia, elämän oikeaa ja väärää. Lain edessä synnintunto herää ja sen myötä herää tarve saada anteeksi.
• Evankelioinnin ja julistuksen tulee olla suomalaista. Mikään afrikkalainen kovaääninen huutaminen tai amerikkalainen show-meininki ei tuo aitoa uskoa vaan korkeintaan hetkellisen tunnefiiliksen, joka katoaa hyvin nopeasti.
• Evankelioinnissa pitää olla mukana lähimmäisen rakkautta.
• Meidän tulee olla aitoja, syntisiä mutta armahdettuja. Emme julista itseämme vaan Kristusta, joka on täydellinen. Todistuksemme on, että tällainenkin ihminen saa tulla. Tällaistakin hän rakastaa. Minuakin hän on auttanut.
• Uskoon tulemiseen tulee liittyä parannus eli elämän suunnan muuttuminen kohti Jumalaa. Usko ja armo ei ole sitä, että ihminen jatkaa elämäänsä ilman sitoutumista Jumalan tahtoon. Tämä taas ei tarkoita, että ihmisestä tulisi täydellinen. Hän kuitenkin haluaa kunnioittaa Jumalan Sanaa ja pyrkiä sen mukaiseen elämään.
• Uskoon tuleminen on aina prosessi, joka koostuu ikään kuin monista lenkeistä pitkässä ketjussa. Julistus- tai evankeliointitilanne on vain yksi lenkki tässä pitkässä ketjussa. Ihmistä ei saa pakottaa tekemään ratkaisua, jotta me saisimme siitä ”pisteitä” ja kunniaa. Mitä enemmän rauhassa ihminen saa päättää, sitä syvempi ja vakaampi on hänen päätöksensä.
• On tärkeää kuulla, mitä ihminen kyselee ja antaa niihin raamatullisia vastauksia.
• On hyvä antaa konkreettista opastusta eteenpäin ja tukea henkilökohtaisestikin.
• Uskoon tuleminen on Jumalan työ ihmisen sydämessä. Me olemme hänen pikku apureitaan ja työtovereita. Niinpä rukous on aina erittäin tärkeää.

Herätykseen tullut, armon ihanuuden kokenut ja sydämeensä levon ja luottamuksen saanut ihminen haluaa kertoa Jumalan rakkaudesta toisillekin. Evankeliointi on jokaisen uskovan perustehtävä, jota hän saa tehdä sydämen halusta, ei pakolla vaan sen mukaan ja sillä tavalla, mikä on sopivaa. Katuevankelistaksi pitää olla erityinen Jumalan kutsu ja siunaus.

 

KIRJE FILADELFIAN SEURAKUNNALLE (3:7-13)

Taustatietoa Filadelfian kaupungista ja seurakunnasta

Kaupunki oli suhteellisen nuori ja pieni, ja se sijaitsi rajaseudulla. Nimensä se sai kuninkaan mukaan. Nimi tarkoittaa veljen ystävää tai veljeään rakastavaa. Kaupunki joutui kokemaan moniakin maanjäristyksiä ja se rakennettiin niiden jälkeen aina uudestaan. Kaupungissa oli temppeli Rooman keisareille ja viinin jumalatar Dionysokselle. Siellä oli myös juutalaisten synagoga. Seurakuntakin oli pieni, mutta Herrassa vahva. Se ei saanut mitään moitteita.

Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Pyhä ja Tosi, Daavidin avaimen haltija, hän, jonka avaamaa ovea ei kukaan sulje, hän, jonka sulkemaa ovea ei kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni. – – – Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt. Niinpä minä annan sinulle väkeä Saatanan synagogasta, niitä valehtelijoita, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole. Minä panen heidät tulemaan luoksesi ja kumartumaan maahan jalkojesi edessä, ja he ymmärtävät silloin, että sinä olet minun valittuni.

Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi. Ja siksi minä puolestani varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat. Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

 

Kirjeessä tulee esille seuraavia seikkoja:

• Kristus: Jumala avasi seurakunnalle suuret mahdollisuudet.
• Kehut: Seurakunta seurasi tarkoin Jumalan Sanaa ja piti siitä kiinni vainoissakin. Oma pienuus ei ole este vaan mahdollisuus, koska silloin turvaudumme suureen Jumalaan. Silloin heikosta tulee väkevä.
• Moitteet: Pieni seurakunta kaipasi vain rohkaisua. Ei ollut aihetta moittia.
• Rohkaisu: Osa juutalaisista vastusti evankeliumia, mutta lopulta jotkut löysivät Messiaan Kristuksesta ja tulivat uskoon. Kärsivällinen ja lempeä työ voi kantaa hedelmää. Herran antama näky voitoista antaa voimaa.
• Uhkaus: Ei uhkausta.
• Lupaus: Filadelfiassa koettiin vakavia maanjäristyksiä. Tässä tekstissä Jeesus puhunee aivan viimeisten aikojen koettelemuksista, joista Herra jollakin tavalla varjelee omiaan, ehkä tulemuksensa kautta tai muuten. Meillä on oma tärkeä osamme taivaassa. Saamme tuntea Jumalan ja tulevan kotimme ja niiden nimet.

Mitä tapahtui Filadelfian kaupungille ja seurakunnalle? Bysantin aikana kaupungissa sijaitsi piispanistuin ja 1800-luvulle saakka ortodoksisen kirkon arkkipiispan istuin. Vanhan kaupungin päälle rakennettiin Alasehirin kaupunki. Kristillinen toiminta on jatkunut meidän päiviimme asti.

 

Mitä voimme oppia Filadelfian seurakunnasta, jota on pidetty ihanteellisena ja esikuvallisena?

Filadelfian seurakunnan mukaan on nimetty moni seurakunta. Sen nimitys ”ystävyysseurakuntana” on puhutellut. Sitä pidetään esikuvana aivan viimeisten aikojen seurakunnasta, jossa tosi kristityt ovat. Toinen, paljon suurempi, mutta luopunut kirkkokunta on Laodikean seurakunta, joka on esillä viimeisenä seurakuntana.

Filadelfiaa on pidetty lähetysseurakuntana, joka voitti sieluja rajaseudulla ja vaikeissakin olosuhteissa. Ovi oli sille avoimena. Pienikin voi tehdä lähetystyötä. Oman pienuuden ja heikkouden ymmärtäminen on mahdollisuus tulla Herrassa väkeväksi. Tosiasiassa me kaikki olemme pieniä ja heikkoja, ja siksi meillä on suuret mahdollisuudet Herrassa. Ja teimmepä ”pientä” tai ”suurta” Herrassa, se on aina tärkeää ja sillä on iankaikkisuusarvo.

Lopulta seurakunnasta ei sanota juuri muuta kuin, että se on ”tarkoin pitänyt kiinni Jumalan Sanasta”. Siinä oli suuri siunaus: seurakunta sai armon, rakkauden, voiman, ilon, kestävyyden, kärsivällisyyden, palvelualttiuden.

Pelastus suuresta ”koetuksen hetkestä” syvimmiltään tarkoittaa viimeistä tuomiota. Kristuksessa olemme armahdettuja – meidät on jo tuomittu Kristuksen ristin juurella, mutta myös armahdettu. Jumala voi varjella ajallisten tuomioiden keskellä. Suuren tsunamin iskeydyttyä vuonna 2004 sunnuntaina noin klo 11 pelastuivat etenkin ne, jotka olivat menneet jumalanpalvelukseen.Kirkot sijaitsivat korkeilla kukkuloilla. Lopunaikoinakin Jumala varjelee, mutta Ilmestyskirjasta tiedämme senkin, että moni uskova surmataan. Silloinkin hän on kanssamme ja vie kirkkauteensa, jossa ei enää ole tuskaa eikä kyyneliä.

Meillä on taivaallinen päämäärä ja koti. Sinne Jeesus meni valmistamaan meille asuinsijaa. Sinulle on taivaallinen koti. Siellä saamme tuntea ja kohdata Jumalan täydellisesti. Siellä olemme täydellisen eheitä, kirkkaita ja ihania – sellaisia kuin miksi Jumala meidät tarkoitti. Siksi saamme oppia tuntemaan Jumalan, Kristuksen, Jerusalemin ja oman uuden nimemme.

Filadelfian seurakunta on meille ihanne. Se rohkaisee meitä, jotka olemme pieniä ja heikkoja, ja monien vaikeuksien ja ahdistustenkin keskellä. Kun vain pidämme kiinni Jumalan Sanasta – sen armolupauksista ja hyvistä elämänohjeista, olemmekin vahvoja ja pääsemme kotiin.

 

KIRJE LAODIKEAN SEURAKUNNALLE (3:14-22)

Taustaa Laodikean kaupungista ja seurakunnasta

Seitsemän seurakunnan kierros päättyi Laodikeaan, joka sijaitsi lähellä Efesoa. Kaupunki oli rikas käsiteollisuus, kauppa- ja pankkikaupunki. Vuoden 60 jKr. maanjäristyksestä se nousi omin voimin. Hierapolikselta juoksivat kuumien lähteiden vedet, mutta Laodikean kohdalla vesi oli jo haaleaa. Kaupungissa valmistettiin mustaa villaa ja kankaita, korvaöljyä ja silmävoidetta. Kaupunki sai nimensä kuninkaan vaimon mukaan. Kuningas hylkäsi vaimonsa, jolloin hylätty Laodikea myrkytti kuninkaan ja koko seurueen. Kaupungissa oli juutalaisia ja seurakunta, jonka perusti Epafras.

Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä seison ovella ja kolkutan.

Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

 

Kirjeessä tulee esille seuraavia seikkoja:

• Kristus: Kristus ja hänen arvionsa seurakunnasta on ehdottoman luotettava. Hän on kaiken alku ja siksi hänessä on uusi mahdollisuus uuteen alkuun.
• Kehut: Ei yhtäkään kehua!
• Moitteet: Kylmä vesi on sopii juomaksi ja kuuma Haalea ei kelpaa kumpaankaan. Seurakunta on menettänyt kokonaan suolansa ja valonsa. Se on täysin kelvoton. Seurakunta oli varakas ja kuvitteli, että ihminen on hyvä ja kyvykäs kaikkeen. Siksi se ei tarvinnut Jumalaa. Todellisuus oli täydellisen toinen. Laodikea on myös malli lopunajan ”porttokirkosta”, joka on ulkoisesti loistokas, mutta sisältä tyhjä.
• Parannus: Tulessa puhdistettu kulta on Kristus ristillä ja Jumalan Sana. Kristuksessa ihminen vanhurskautetaan ja sen merkiksi hän saa valkoiset vaatteet. Jumalan Sana antaa oikean näkökyvyn (silmävoide). Jumala kutsuu jokaista luokseen, siksi Hän kuoli ristilläkin. Vain aito kääntyminen Jumalan puoleen tuo armon ja elämän.
• Rohkaisu: Seurakunnan Herra on seurakunnan ulkopuolella! Jeesus on jätetty myös monen ihmissydämen ulkopuolelle. Hän haluaa tulla luoksemme, mutta hän ei tule väkisin.
• Lupaus: Ylvästelevä ökyseurakunta luuli olevansa mahtava ja istui suurten pöydissä. Tosi valta on Herralla. Ylpeät syöstään maahan, mutta Herran omat hallitsevat ikuisesti!

Mitä tapahtui Laodikean seurakunnalle ja kaupungille? Molemmat ovat kadonneet. Paikalla on vain rauniokumpu, jolla karja laiduntaa. Lähistöllä sijaitsee Denizlin kaupunki.

 

Mitä voimme oppia tästä surullisesta esimerkistä?

Ulkonainen mahtavuus tärkeää?

Laodikea oli hengellisesti läheistä sukua Sardeksen nimikristilliselle seurakunnalle. Kun Sardes oli kuollut, Laodikea oli sen lisäksi pöyhkeä ja mahtipontinen, koska seurakunta oli varakas. Maailmamme on täynnä upeita ja mahtavia kristillisiä kirkkoja, joissa saattaa olla satumainen määrä kultaa, arvoesineitä ja taideteoksia. Oliko tämä Jeesuksen lähetyskäskyn sisältö? Käskikö hän rakentamaan yhtäkään kirkkoa? Yllättävää – ei käskenyt! Onko jotain mennyt dramaattisen vikaan? Vuosia sitten eräs hiippakunta rakensi hienon hallintorakennuksen. Tuon rakennuksen hinnalla Etiopiaan olisi rakennettu 7000 vaatimatonta, saviseinäistä ja peltikattoista pikkukirkkoa.

Suomalaiset upeat kirkot ja seurakuntatalot ovat melko hillittyjä verrattuna katolisten ja ortodoksisten kirkkojen loistoon. Vatikaani kylpee rahassa. Eräs etiopialainen käydessään Suomessa meni hiljaiseksi nähdessään kirkkomme ja elintasomme. Hän totesi, että jos voisi täältä jotain viedä maahansa, hän veisi kirkkomme ja seurakuntatalot – ei muuta. Hän järkyttyi, kun näki niiden tyhjyyden. Etiopiassa kirkot ovat täynnä ihmisiä, kurjuudenkin keskellä.

Entä jos kristityt olisivat tyytyneet paljon vähempään ja olisivat käyttäneet miljardit euronsa kristilliseen julistukseen ja diakoniaan? Kuinka paljon enemmän kristittyjä olisikaan? Eivätkö luksuskirkkomme ja rakennukset todista, että meillä ei ole rakkautta! On toki Jumalan armoa, että meillä on tätä kaikkea, mutta olemmeko käyttäneet Jumalan antamat lahjat itsekkäästi ja väärin? Entä mitä tapahtuu Suomessa nyt, kun kirkon jäsenmäärä laskee ja seurakuntien talous romahtaa? Mitä järkeä on ylläpitää ja restauroida valtavia kirkkoja museoviraston vaatimusten mukaisesti, ja sitten niissä käy vain 2-5 % jäsenistä? Etiopiassa ja hyvin monien maiden kasvavissa seurakunnissa jäsenistä kirkossa käy yli 80 %! Miksi emme kokoonnu talvisaikaan seurakuntakodeissa ja käytä niitä tiloja tehokkaasti? Olemme vieraantuneet toisistamme yksilökeskeisen kulttuurin keskellä. Olemmeko enää lainkaan samaa perhettä?

Korkean elintason vaikutus?

Entä mitä vaikuttaa hyvinvointi ja korkea elintaso kristillisyyteemme, rakkauteemme ja haluumme palvella Jumalaa ja lähimmäisiä? Olemmeko tottuneet helppoon elämään ja siihen, että meitä palvellaan kaikessa? Onko kirkkokin vain palvelulaitos? Vai onko se uskovien elävä yhteisö, jossa me palvelemme toisiamme Jumalan armossa ja voimassa? Onko korkea elintaso syynä siihen, että hengellisissäkin yhteyksissä haluamme kylpeä runsaudessa ja kokemuksissa, koska tavallinen arkikristillisyys ei kelpaa meille? Muuttuuko korkea elintaso lopulta pahoinvoinniksi niin hengellisesti, psyykkisesti kuin ruumiillisestikin? Olisiko kohtuus hyvä periaate?

Sananlaskut 30:7-9: Kahta minä sinulta pyydän — niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?” Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

Rikkaus ei sinänsä ole huono asia, varsinkin jos sitä käyttää oikein, Jumalan tahdon mukaisesti. Silloin rikkaus voi antaa lisämahdollisuuksia tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Rikkaus on kuitenkin suuri vaara. Kovin helposti se sokaisee kirkkokunnat, seurakunnat, työntekijät ja seurakuntalaiset. Ylpeilemme ulkonaisilla ja mietimme, josko laittaisimme punaiset matot tai puolen miljoonan uudet urut kirkkoon, niin sitten saisimme uusia ihmisiä jumalanpalveluksiin…

Seurakunnan Herra ulkopuolella?

Laodikean seurakunta luotti rahaan ja ihmiseen. Se ei tarvinnut Jumalaa. Sen Herra, Kristus seisoi seurakunnan ulkopuolella ja kolkutti oveen. Kukaan ei avannut. Kukaan ei kaivannut. Järkyttävä kuva seurakunnasta! Laodikea oli kuin haaleaa vettä, jota virtasi kuumista lähteistä. Yläjuoksulla oli kylpylöitä ja kuumissa vesissä oli mukava lekotella. Haalea vesi sen sijaan oli käyttökelvotonta. Sellaista ei voinut juoda. Haalea vesi oli käyttökelvotonta. Ja siksi minä oksennan sinut suustani! Ulkonaiset puitteet ja merkit eivät tee siitä elävää, aitoa seurakuntaa.

Kylmä – haalea – kuuma ei tarkoita, että uskova tai seurakunta olisi joko kuollut, penseä tai innokas. Jeesus ei sano, että kunpa sinä olisit joko kuollut (kylmä) tai innokas (kuuma). Hän tarkoittaa, että kunpa olisit käyttökelpoinen kuten kylmä ja kuuma vesi.

Millainen on käyttökelvoton seurakunta tai kristitty? Laodikean esimerkin mukaan se tarkoittaa sitä, että seurakunta tai ihminen on pöyhkeä, itseensä luottava nimikristitty tai seurakunta, jolla ei ole lainkaan todellista suhdetta Herraansa. Se ei tarvitse Jumalan Sanaa. Se ei ymmärrä synnin vakavuutta eikä sen myötä armon merkitystä. Kristuksen risti turhentuu ja muutkin uskon perustotuudet sivuutetaan. Sillä voi olla ulkonaista loistoa, hienoa liturgiaa ja yhteiskunnallista arvostusta, mutta sen Herra on suljettu ulkopuolelle. Se on trendikästä, koska onhan Luoja suljettu pois tieteen perusteorioista ja yliopistollisesta liberaaliteologiastakin. Ja kun ei ole Jumalaa, on vain ihminen ja synti, kuolema ja pahanvalta – ilman todellista toivoa. Ja silti… sinä kerskut, että olet rikas, etkä tarvitse enää mitään. Ylpeys, tottelemattomuus ja avoin kapina ovat ihmisen perussyntejä paratiisin lankeemuksesta lähtien.

Sydänten ulkopuolella?

”Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa” on sovellettu myös yksittäiseen ihmiseen. Siitä on tehty tunnettu maalaus, jossa Jeesus seisoo talon ulkopuolella ja kolkuttaa oveen. Ovessa ei ole kahvaa ulkopuolella; se on vain sisällä ja se voidaan avata vain sisäpuolelta. Tällainen on myös ihminen. Jumala ei tule väkivalloin ihmisen sisimpään. Jumala on rakkaus – aito rakkaus pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Ihminen saa valita, miten hän vastaa Jumalan rakkauteen.

Tilanteessa Jeesus on aktiivinen osapuoli. Hän tulee talon pihalle ja haluaa tulla sisälle. Hän tulee lähelle. Hän kolkuttaa. Hän odottaa ja kolkuttaa uudestaan. Hän rakastaa ja kaipaa talossa olevia ihmisiä. Hän haluaisi tulla heidän luokseen ja jutella kaikesta siitä, mitä heidän elämäänsä kuuluu. Jeesus voisi auttaa. Jeesus haluaisi aterioida heidän kanssaan (syvin ystävyyden muoto). Jeesus tulee sinunkin luoksesi ja kysyy: Saanko tulla luoksesi ja jakaa koko elämäsi kanssani? Mitä sinä vastaat tähän Jumalan rakkauteen? Avaatko sydämesi oven vai pidätkö sen visusti kiinni?

Kutsu ja vastaus

Entä mitä vastaa aikamme kirkko ja seurakuntamme? Saako Jeesus tulla ja olla Vapahtajamme ja Herramme? Rakennammeko vain kirkkoja ja rakennuksia, vai rakennammeko elävää seurakuntaa, ihmisiä? Saako Hän tehdä tämän työn meissä pyhän Sanansa kautta, vai seuraammeko oman aikamme ”tee-se-itse” -oppaita? Saako Hän olla voimamme Pyhässä Hengessä?

Tämä upea kuva Jeesuksesta kolkuttamassa ovea kertoo Jumalan rakkaudesta täydellistä luopiota, jopa pöyhkeää sellaista kohtaan. Oli seurakunnan tai yksittäisen ihmisen lankeemus ja tila millainen tahansa, Jumala rakastaa meitä ja haluaa armahtaa ja uudistaa meidät. Vielä ei ole myöhäistä! Nyt on armonaika, armon päivä. Jokaisella on mahdollisuus!

Lopunajan seurakunnat

Laodikean seurakunnasta emme tiedä, miten se reagoi Jeesuksen nuhteisiin ja kehotukseen. Emme tiedä, avasiko se ovensa. Uudistuiko se vai ei? Jossain vaiheessa armonaika loppuu. Laodikean seurakunta ja kaupunki hävisivät kartalta. Niitä ei enää ole. Niin käy lopulta jokaisen, joka hylkää Luojansa. Vain Luojassa on elämä.

Lopunajan kirkko on laodikealainen luopioseurakunta, joka elää ulkonaisessa loistossa, liturgiassa ja hyvissä väleissä maailman kuninkaiden ja median kanssa. Se rohkaisee moraalittomaan elämään; se vainoaa uskovia. Sitä johtaa maailman tunnetuin uskonnollinen johtaja, Ilmestyskirjan kuvaama ”väärä profeetta”, joka saa kansat kumartamaan Antikristusta, joka on poliittinen supersankari, mutta joka vaatii itselleen ehdotonta palvontaa ”jumalana”. Silloin luopiokirkkoa ei enää tarvita. On vain yksi jumala ja yksi uskonto: Antikristus – ja paavi on hänen profeettansa.

Tämän vastakohtana on filadelfialainen seurakunta, joka ajetaan maan alle kuten Kiinassa ja monissa vainojen maissa on jo koettu. Se on pieni ja vähäinen. Se on itsessään heikko ja avuton, mutta Herrassa siunattu, koska se on täydellisen riippuvainen Luojastaan ja Herrastaan.

Tulee aika – jolloin meidän on tehtävä valinta, kumpaan näistä me kuulumme. Toinen vie ehkä ensin kuolemaan, mutta samalla sittenkin elämään, iankaikkiseen sellaiseen. Toinen vie ensin ”elämään”, mutta lopulta suistaa iankaikkiseen kadotukseen. Mikä on sinun valintasi?

 

YHTEENVETO SEITSEMÄSTÄ SEURAKUNNASTA – MITÄ OPIMME NIISTÄ?

Kristus on seurakunnan Herra. Hän tarkastaa seurakuntansa ja kansansa ylimmäisenä pappina. Mikään ei ole hänelle salattua. Hän tietää meistä kaiken, mikä on meille suuri turva ja mahdollisuus. Hän pitää meistä huolen, kun vain sallimme sen hänelle.

• Efesos: Oikea oppi ja rakkaus kuuluvat yhteen. Kristus on täynnä armoa ja totuutta.
• Smyrna: Kärsimys, vaino ja jopa marttyyrius ovat osa uskovan elämää, mutta silloinkin Herra pitää meistä huolen. Hän on voittanut kuoleman ja avannut tien elämään.
  Olkaamme valmiita uhrauksiinkin silloin, kun niitä meiltä pyydetään.
• Pergamon: Pysy Jumalan Sanassa. Älä kuuntele eksyttävää opetusta, joka viettelee hengelliseen ja ruumiilliseen haureuteen. Älä katsele sellaisia ohjelmia, jotka viettelevät sinua syntiin. Tee parannus, silloin Jumala siihen kehottaa ja antaa siihen apunsa.
• Tyatira: Kasva terveessä uskossa, joka perustuu Sanaan, Kristukseen ja Jumalan armoon. Älä kyllästy arkiseen kristityn vaellukseen ja elämään. Älä juokse jokaisen hengen ja uuden opin ja ilmestyksen perässä, sillä ne vievät sinut pois Kristuksesta, Jumalasta ja elämästä. Kulje selkeää ja turvallista tietä Herrassa. Lepää turvassa ja Jumalan kämmenellä.
• Sardes: Älä sorru nimikristillisyyteen – pelkkä kaste ja jäsenyys eivät sinua pelasta. Turvaudu Kristukseen ja anna hänen hallita sinua. Herää ja herätä toisetkin!
• Filadelfia: Kun pidät ”tarkoin kiinni Jumalan Sanasta” vainojenkin keskellä, olet kaikesta pienuudestasi ja heikkoudestasi huolimatta parhaassa Jumalan käytössä ja suojassa. Sinun eteesi avataan ovi, jota kukaan ei voi sulkea.
• Laodikea: Älä anna ulkonaisen rikkauden ja merkkien sokaista. Ne ovat tyhjää ja petollista kuorta ilman Kristusta ja Sanaa. Jeesus kolkuttaa sydäntemme ovea. Saako hän tulla?