1. Mooseksen kirja: Kaiken alku (1-9 luvut)

1 Mooseksen kirja, Genesis, on syntymisen ja alkujen kirja. Sieltä löydämme vastaukset elämän syvimpiin salaisuuksiin. Jumala luo kaiken ja ihmisen omaksi kuvakseen. Paratiisin ihanuus vaihtuu syntiinlankeemuksen kautta epätäydellisyyteen ja kiroukseen. Ensimmäiset ihmiset ja kansat saavat kuitenkin lupauksen Vapahtajasta. Toivon varassa on sittenkin mahdollista elää pimeänkin maailman keskellä. Jotta ihmiskunta ei tuhoutuisi lopullisesti, Jumala puhdistaa maailman vedenpaisuksella ja antaa sille uuden alun. Suuret kuvakulmat vaihtuvat yksittäisten ihmisten kohtaloihin Jumalan huomassa. Heitä ovat Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef. Heidän kauttaan syntyy Jumalan kansa Israel ja lopulta myös Messias, Vapahtaja. He saavat lupauksen Luvatusta maasta, jonka itse Jumala on heille säätänyt.

JOHDANTO

Millaista olisi elää, jos nyt yhtäkkiä unohtaisit, kuka sinä olet, mistä tulit, miksi olet täällä ja missä on kotisi? Unohtaisit kaiken. Miten voisit elää? Miten selviytyisit? Todellisuudessa, syvässä ja hyvin tärkeässä mielessä ihminen on todella unohtanut. Mikä on ihmisen alkuperä, tarkoitus ja tulevaisuus? Jos näihin ei ole vastauksia, ei ole vastauksia koko elämäänkään.

Ihminen kyllä yrittää etsiä vastauksia tieteen kautta, mutta hyvin nopeasti hän joutuu jättäytymään arvailun varaan. Ihmisen harjoittamalla tieteellä ei ole välineitä katsoa maailman todelliseen syntyhetkeen eikä löytää sen tarkoitusta. Tiede tutkii mekanismeja, mutta ei löydä niiden perimmäisiä syitä. Tiede palvelee meitä monella hyvällä tavalla, mutta perimmäisten kysymysten edessä ihminen ei löydä kestäviä ja koeteltuja vastauksia.

Kuitenkin meille on tarjolla tieto alkuperästämme ja tarkoituksestamme. Jumala ilmoittaa itsensä ja kertoo maailman ja ihmisen syntyhistorian, sekä kaiken tarkoituksen.

Raamattu alkaa järisyttävästi. Kuudella sanalla – ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan” – mysteeri ratkeaa. Tämä ilmoitus ja Jumalan kädenjäljet maailmassa kumoavat ateismin (ei jumalaa), panteismin (jumala = luonto), polyteismin (monijumalaisuus), materialismin (kaikki on vain ainetta), humanismin (ihminen on kaiken keskus) ja kehitysopin, evoluutioteorian (itsestään kehittyminen).

Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Persoonallinen Luoja on ainoa kestävä ja jopa todistettava selitys maailmalle ja ihmiselle. Tieteen vaatima syyn ja seurauksen laki täyttyy. Jumala luo maailman. Sattuma ei luo elämää. Aika ei luo elämää vaan elämä kulkee kohti rappeutumista ja tuhoa.

Ihmisen, luonnon ja jokaisen solun huikea monimutkaisuus ja ihmeellinen toimivuus ovat todisteita viisaasta Luojasta. Esimerkiksi aikuisella ihmisellä on noin 100 000 miljardia solua. Ihminen Jumalan erityisenä kuvana hallitsee maailmaa kuten Raamattu ilmoittaa.

Usko Luojaan on ollut läpi vuosituhansien täysin itsestään selvyys ja on yhä sitä monin paikoin ympäri maailmaa. 1800-luvulla syntynyt kehitysoppi on hyvin uusi ilmiö. Sekin ennustettiin Raamatussa jo 2000 vuotta sitten: ”Tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan…” (2 Piet 3:3-7). He kieltävät Herran tulemuksen, luomisen, vedenpaisumuksen ja viimeisen tuomion. Mutta joidenkin ihmisten epäusko ja kapina eivät muuta historiaa, nykyhetkeä eivätkä tulevaisuutta.

Maailma yritetään selittää ilman Jumalaa, mutta se ei vapauta ihmistä vastuusta. Syntiinlankeemuksen ytimessä oli ihmisen halu asettaa itsensä Jumalan paikalle ja olla riippumaton elämänsä Lähteestä. Tätä me näemme jatkuvasti koko maailmassa ja itsessämmekin. Usko luomiseen ja Luojaan ei ole tyhmää kuten monet ajattelevat. Kristillinen usko on ainoa kestävä ja järkevä tapa ymmärtää maailman ja ihmisen alkuperä ja nykyinen tilanne.

1 Mooseksen kirja ja sen muutamat ensiluvut ovat äärimmäisen tärkeitä. Ne luovat pohjan kaikelle. On hämmästyttävää, kuinka muutamaan sivuun on kiteytetty koko maailman alkuperä ja kuinka ne kuvaavat yhä tänäänkin toimivia elämän lainalaisuuksia syvällisellä tavalla.

Kaikkiaan Raamatun viittä ensimmäistä kirjaa kutsutaan Mooseksen kirjoiksi. Juutalaisuudessa niitä kutsutaan myös Tooraksi, Laiksi, lain kirjoiksi. Niiden vakiintuneet nimet muualla maailmassa ovat Genesis (Alku), Exodus (Lähtö), Leviticus (Leeviläisten kirja), Numeri (Luvut) ja Deutoronomium (Toinen laki). Mooses, joka varttui Egyptin prinssinä, sai aikansa huippukoulutuksen kirjallisuuteen, kulttuuriin ja viisauteen. Kirjoitustaito oli jo ollut pitkään olemassa. Mooses kykeni Jumalan siunauksen alla kokoamaan ja kirjoittamaan nämä viisi kirjaa. Hän kokosi tiiminsä kanssa säilyneen suullisen ja kirjallisen perimätiedon 1 Mooseksen kirjaan Jumalan johdatuksessa. Loput neljä kirjaa ja niiden sisällöt syntyivät Mooseksen elinaikana. Vielä pakkosiirtolaisuuden aikana niihin ja kaikkiin Vanhan testamentin kirjoihin tehtiin muokkausta ja päivitystä, jolloin Vanhan testamentin kaanon sai lopullisen muotonsa ja kokoonpanonsa.

Jos jotakin luemme Vanhasta testamentista, tärkeää on lukea viisi Mooseksen kirjaa. Niistä avautuu Raamatun keskeiset teemat, jotka tarkentuvat ja syventyvät muissa Raamatun kirjoissa ja varsinkin Uudessa testamentissa, joka on täyttymysten kirja(sto).

LUOMINEN

Iankaikkinen, ainoa, voimallinen, kaikkivaltias Jumala, Elohim luo maailman tyhjästä. Hän käyttää siinä Sanaa. Jumalan Sanassa on valtava, ääretön voima. Ilman Sanaa ei ole elämää. Sana on elämän koodi soluissa. Sana on hengellisen elämän koodi Raamatussa ja ihmisen sydämessä.

Luomiskertomusta on ymmärretty eri tavoin: jotkut kuvainnollisesti, jotkut sovittaen sitä kehitysoppiin ja jotkut sellaisenaan, kirjaimellisesti. Mielestäni tämä on ainoa johdonmukainen tapa ymmärtää elämää, Raamattua ja Jumalaa. On monia järkeviä, perusteltuja syitä uskoa nopeaan luomiseen.

Jumala loi maan ja taivaan tyhjästä, Sanalla. Pimeyden keskellä kuului Jumalan Sana: Tulkoon valkeus, valo, kirkkaus! Kenties Jumalan, Kristuksen kasvoista alkoi loistaa näkyvää kirkkautta, joka valaisi maan ja taivaan (2 Kor 4:6). Näin myös Ilmestyskirja meille kertoo: Uuden taivaallisen Jerusalemin temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, ja Karitsa. Kaupunki ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa (Ilm 21:22-23). Valo osoitti Jumalan kirkkautta, mutta toimi myös ”työvalona” sillä aurinko, kuu ja tähdet luotiin vasta myöhemmin.

Maapallo alkoi pyöriä ja vuorokaudet alkoivat kulumaan: Tuli ilta ja tuli aamu, ensimmäinen päivä. Raamattu ei väitä maata pannukakuksi vaan puhuu maapiiristä, joka on riipustettu tyhjyyden ylle. (Katolinen kirkko oli omaksunut kreikkalaisen Aristoteleen käsityksen litteästä maasta, jota vastaan kristityt Galilei ja Kepler nousivat.)

Seuraavaksi Jumala loi taivaanvahvuuden, siis ilmakehän. Vuoden -92 raamatunkäännös puhuu taivaankannesta, mutta alkuteksti mahdollistaa sen ymmärtämisen harsomaiseksi kehäksi. Tämän ilmakehän yläpuolelle Jumala asetti erityisen vesikerroksen, joka oli höyrymäisenä vaippana suojaamassa maapalloa. Se tasoitti maapallon ilmaston niin, että siellä vallitsi tasainen kasvihuoneilmasto. Tässä ilmastossa viihtyivät ja kasvoivat jättimäiset dinosaurukset ja valtavat saniaismetsät. Höyryvaippa suojasi myös vahingoittavalta säteilyltä. Ilmasto muuttui olennaisesti, kun tuo vesikerros tiivistyi ja satoi rankasti alas vedenpaisumuksen alkaessa. Arkeologiset löydöt voidaan ymmärtää luontevasti juuri tältä pohjalta.

Seuraavaksi Jumala muovasi veden peittämää maata niin, että syntyi yksi yhtenäinen manner ja yksi valtameri. Nykyään mannerlaatat ovat irti toisistaan. Amerikka, Afrikka, Euraasia ja Australia ovat toisistaan erillään. Silti kartasta näkee, että ne ovat kuuluneet yhteen. Todennäköisesti alkumanner oli avautuvan kukan muotoinen.

Kun hedelmällinen maaperä oli valmis, Jumala loi vihreät kasvit ja hedelmäpuut, kunkin lajinsa mukaan. Kasvit ovat fyysisen elämän ehto. Niiden perustoimintona on fotosynteesi, jossa vedestä, hiilidioksidista ja auringon valosta syntyy sokeria ja happea. Ihminen ei kykene valmistamaan sokeria vedestä ja hiilidioksidista.

Kasvit tarvitsivat pikaisesti auringon valoa, joten Jumala johdonmukaisesti loi seuraavana päivänä auringon, kuun ja tähdet. Nykyään arvioidaan, että tähtiä on 300 miljardia. Paljain silmin tähtiä on havaittavissa 3000–6000. Miksi Jumala loi lähes äärettömän universumin? Ainakin se julistaa Jumalan suuruutta ja kaikkivaltiutta. Ps 19 sanookin: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” Aurinkovuosi ja kuukaudet ovat samalla ajanlaskumme perustana.

Viidentenä päivänä Jumala loi meren eläimet ja linnut, kunkin lajinsa mukaan. Kuudentena päivänä hän loi maaeläimet, kunkin lajinsa mukaan. On huomattava, että Raamatun käyttämä sana ”laji” merkitsee jonkinlaista perusryhmää (heimotasoa nykyluokituksessa). Kullakin lajilla oli huomattava geenivarasto, joka mahdollisti alalajien syntymisen ja eriytymisen. Jumala antoi niille tietyn sopeutumiskyvyn. Tämä selittää ns. mikro-evoluution eli lajien sopeutumis- ja muuntumiskyvyn tiettyyn pisteeseen asti. Silti se ei tee mahdolliseksi ns. makroevoluutiota, jonka mukaan yhdestä alkusolusta vähitellen kehittyisi kaikki elämä ja kaikki lajit. Evoluution kannattajat joutuvat myöntämään, että aivan uusien lajien syntymistä ei voida selittää, havaita eikä todistaa.

Muutenkin on syytä huomata, että evoluutioteoria miljardeine vuosineen on erittäin hatara. Jumala loi valmiin, kypsän maailman. Hän loi kaikki atomit, solut ja tähtijärjestelmät suoraan liikkeeseen ja radoilleen. Liike pitää niitä koossa. Pysähtyneenä maailmankaikkeus romahtaisi. Lisäksi Jumala loi ensimmäisen ihmisen suoraan aikuiseksi, ehkä noin 25-vuotiaaksi. Hän oli heti siis 25 vuotta vanha, vaikka oli samalla vain alle päivän vanha. Miten tällaisen henkilön ikä määriteltäisiin? Jumala loi valmiin maailmankaikkeuden, joka voi näyttää vanhalta, mutta joka todellisuudessa onkin nuori.

On huomattava, että äärettömän maailmankaikkeuden tutkiminen on hyvin vaikeaa. Avaruutta voidaan mitata luotettavasti vain melko pienillä etäisyyksillä. Kaikki muu onkin sitten teoriaa. Kehotan kaikkia teitä olemaan terveen kriittisiä ja tutustumaan ns. älykkään suunnitelman eli luomisen perusteisiin. Me pidämme monia asioita itsestään selvyyksinä, joita ne kuitenkaan eivät ole.

IHMINEN JA AVIOLIITTO

Jumalan luomistyön huipentumana oli ihminen. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Meidän persoonallisuutemme, älymme, ajattelumme, puheemme, tunteemme, moraalimme ja kykymme ovat heijastuksia Jumalasta. Me olemme todisteita Jumalasta. Me emme ole syntyneet sattumalta vaan Jumalan tahdosta. Meillä on kiinnekohta Hänessä, joka on Minä Olen – kaiken olemassaolon perusta. Me olemme riippuvaisia Jumalasta, joka on elämän lähde. Sinulla on turvapaikka ja hyvä tulevaisuus. Sinä olet arvokas.

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Kumpikin kuvastaa Jumalaa ja nämä kaksi yhdessä tekevät sen täydellä tavalla. Avioliitto on Jumalan hyvä suunnitelma. Se on miehen ja naisen välinen liitto, jonka Jumala siunaa. Homoseksuaalisuus on vastoin Jumalan luomistekoa ja tahtoa. Raamatussa se kuvataan yksiselitteisesti syntinä. Jumala ei koskaan siunaa syntiä. Se on myös vastoin luonnollista järjestystä ja lapsen oikeutta isään ja äitiin. Kysymys ei ole vähäpätöisestä asiasta vaan räikeästä Raamatun hylkäämisestä ja yleisestä kirkollisesta luopumuksesta. Edes syntisten Vapahtaja Jeesus ei hyväksynyt syntiä. Hän armahti ja sanoi: mene, äläkä enää tee syntiä. Meidän tulee rukoilla ja rohkeasti puolustaa Raamattua ja aitoa kristillistä uskoa ja rakkautta.

Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Moniavioisuus on vastoin Jumalan tahtoa. Samoin ovat esiaviolliset seksisuhteet, avioero ja uudelleen avioituminen. Kuitenkin Jumala salli Mooseksen säätää avioeron ja antoi uudelleen avioitumisen mahdollisuuden, koska ihminen syntisyydessään ja kovuudessaan toisinaan tuhoaa ihmissuhteensa perinpohjaisella tavalla. Raamattu piirtää eteemme alkuperäisen ihanteen, josta tulee pitää kiinni. Samalla Raamattu huomioi realistisesti ihmisen syntisyyden. Me tarvitsemme ihanteita ja päämääriä, mutta myös armoa, kun epäonnistumme ja sen rehellisesti tunnustamme.

Avioliitto on ainoa kestävä malli perheelle. Äiti ja isä, jotka ovat pysyvästi sitoutuneet avioliittoon, voivat luoda turvallisen kodin lapsille. Linnutkaan eivät muni puun oksalle ennen kuin ovat rakentaneet pesän. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, jota tulee suojella ja tukea.

Jumalan säätämykseen kuului myös se, että mies on perheen pää. Vaimon turvallinen asema on miehen rinnalla. Miehen tulee rakastaa vaimoaan kokosydämisesti ja vaimon tulee kunnioittaa häntä. Paratiisissa tämä suhde toimi täydellisesti ja kumpikin olivat onnellisia. He olivat tasa-arvoisia mutta erityisen erilaisia. Syntiinlankeemus vääristi tämän suhteen. Naisesta tuli alistettu ja miehestä tuli halveksittu. Rakkaus vaihtui itsekkyyteen.

Jumala loi ihmisen suhteeseen itsensä kanssa, josta avioliitto on vertauskuva. Jumala on solminut kanssamme ikuisen rakkausliiton. Hän kutsuu meitä liittoon, johon vastaamme joko tahdon tai en tahdo. Jumala on rakkaus.

Ihmisen luomisessa tuli esille Jumalan olemus. Jumala on yksi, mutta hänessä on sisäistä moninaisuutta kuten ihmisessäkin Jumalan kuvana. Ihminen on kolminaisuus – ruumis, sielu ja henki. Jumala on kolminaisuus – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala (yksikkö) sanoi: Tehkäämme (monikko) ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Jumala on yksi ja ainoa, mutta hän käy itsensä kanssa vuoropuhelua kuten mekin käymme – pohtien, aistien, tuntien, kokien omantunnon äänen, jne. Jumalan kolminainen olemus näkyy luomisen yhteydessä Sanassa (Kristus) ja Jumalan Hengen liikkeissä (1:2).

Ihmisen luomisesta puhuu erityisesti 1 Moos 2. luku, joka on kuin zoomaus ihmisen syntyyn ja elämään paratiisissa. 1. luku kertoo luomisen tarkan kulun Jumalan kun taas 2. luku katsoo asioita ihmisen näkökulmasta.

PARATIISI JA LEPO

Jumala valmisti ihmiselle kodin, erityisen puutarhan, paratiisin kauniin maailman keskelle. Se sijaitsi jossakin Israelin-Turkin-Irakin tietämissä. Se oli täydellisen onnellisuuden paikka, jonka keskellä oli elämän puu, joka takasi ihmiselle ikuisen elämän ja terveyden. Sen ohella paratiisissa oli hyvän ja pahan tiedon puu, jonka hedelmää ihmisen ei ollut lupa syödä. Kaikki muu oli sallittua. Aito valinnanvapaus oli välttämätön, jotta ihminen olisi ihminen. Ihmisen tehtävänä oli hallita ja varjella luomakuntaa rakkaudellisesti.

Jokaisen ihmisen sydämessä on yhä tänäänkin kaipuu paratiisiin. Lopulta me voimme sinne jälleen palata kuten Ilmestyskirja kertoo. Me saamme palata kotiin.

Luomistyönsä päätteeksi Jumala taukosi työstään. Hän sääti seitsemännen päivän lepopäiväksi ja pyhitti sen. Ihminen on rakennettu noudattamaan tätä rytmiä. Siitä poikkeaminen uuvuttaa ihmisen. Työ, lepopäivä ja viikkorytmi ovat Jumalan lahjoja meille. Lepopäivä on pyhä, joten siitä tulee pitää kiinni.

PAHUUDEN JA KÄRSIMYKSEN ONGELMA

Luomistyöstään Jumala totesi, että kaikki oli hyvää. Pahuutta, kärsimystä tai kuolemaa ei ollut. Maailma ei alun perin syntynytkään tappamisen, kuolemisen ja kilpailun kautta vaikka nyt tämä kaikki on kovaa elämän todellisuutta.

Jumala on täydellisen hyvä ilman mitään pimeyttä tai pahuutta. Jumala ei luonut pahuutta tai kärsimystä. Jumala loi ihmisen ja enkelit, jotka olivat vapaita rakastamaan tai hylkäämään rakkauden. Valinta oli meidän. Vastuu on meidän. Kun ihminen käänsi selkänsä Jumalalle, kaiken Luojalle, elämän ja rakkauden lähteelle, ihminen ja luomakunta menettivät todellisen elämän ja rakkauden. Kääntäessään selkänsä Jumalalle, ihminen liittoutui saatanan, elämän ja rakkauden vihollisen kanssa. Kaiken synnin ja pahuuden Jumala joutuu tuomitsemaan. Niinpä me joudumme kokemaan ja näkemään paljon pahaa.

Raamatun mukaan luopumus rakkaudesta ja suoranainen kapina heräsi ensin osassa enkelimaailmaa. Niiden johtajaksi asettui Lusifer, joka alun perin oli mahtava ja hyvä enkeliruhtinas (Jesaja 14:12-15; Hesekiel 28:1-19). Siitä tuli saatana, vastustaja, eksyttäjä, murhien ja valheiden isä. Pahuus ei ole vain ihmisen ikävä ominaisuus vaan se on myös persoonallinen olento. Henkiolentona saatana kykeni puhumaan ihmiselle käärmeen kautta. Se kätkeytyi ja esiintyi ihmisen ystävänä, joka neuvoisi tien jumaluuteen.

Kärsimyksen ja pahuuden keskellä saamme muistaa toivon. Jumala on ratkaissut synnin ja pahuuden ongelman Kristuksessa Jeesuksessa Golgatan ristillä. Häneen turvautuva saa vapautua synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta – jo nyt niiden orjuudesta vaikkakaan ei täysin niiden vaikutuksesta mutta kerran täydellisesti ja lopullisesti.

SYNTIINLANKEEMUS

Saatana on petollinen, eksyttäjä ja tuhoaja. Sen yleispätevänä ja ajattomana taktiikkana on ”kolme askelta tuhoon”:

Se kylvää epäilyksen siemeniä – onko Jumala todellakin sanonut?
Se kylvää suoranaisia valheita ja kieltää Jumalan Sanan – ette suinkaan kuole!
Se maalaa synnistä ihanan ja houkuttelevan kuvan; se vetoaa fyysisiin haluihin, mieleen ja estetiikkaan, sekä henkisiin mahdollisuuksiin – maista, katso ja koe.

Epäilys – suora valhe – toiminta. Näin ihminen lankeaa syntiin tänäkin päivänä. – Tosiaan, kenties minä voisinkin kokeilla tuota, eihän se nyt ole mikään paha synti ja se näyttää ja tuntuu niin ihanalta. Eihän Jumala voi minulta sellaista kieltää. Loppujen lopuksi, minä määrään itseäni. Olen itseni herra.

Itse asiassa monet uskonnot pyrkivät ihmisen jumalallistumiseen tai tasaveroisuuteen Jumalan kanssa ihmisen omilla, itsemääritellyillä suorituksilla. Tällainen henkistyminen on suoraa yhteyttä pimeyden kanssa. Syntiin kuuluu myös toisten vetäminen siihen mukaan: saatana > Eeva > Aadam. Syntiin kuuluu myös syyllisyyden kieltäminen ja toisten syyttäminen: se oli Eevan vika > se oli saatanan vika > se oli Jumalan vika.

Synti vaikutti ihmisen omassatunnossa voimakkaan reaktion: hän tiesi olevansa syyllinen, hän koki häpeää ja pelkoa. Hän peitti itsensä viikunanlehdillä ja piiloutui. Kuitenkaan mitkään ihmisen tekeleet eivät peitä tai poista syntiä ja syyllisyyttä. Kaikki uskonnot ovat vain eri muotoisia ja kokoisia viikunanlehtiä ja pimeitä pensaikkoja, joilla ihminen voi pettää korkeintaan itseään mutta ei Jumalaa.

Syntiinlankeemus oli historiallinen ja todellinen tapahtuma. Se toistuu jokaisen ihmisen kohdalla yhä uudelleen ja uudelleen. Syntiinlankeemuksen myötä täydellisen ihmisen ”muotti” särkyi ja vääristyi. Nyt me kaikki olemme syntyneet tuosta rikkoutuneesta ihmisyyden muotista. Me olemme syntisiä ja siksi teemme syntiä – ja pidämme sitä luonnollisena ja jopa oikeana, koska me kaikki ovat syntisiä ja koska me syntisinä nautimme synnistä, vaikka se aina rikkoo elämää ja ihmisyyttä yhä enemmän. Vasta Jumalan pyhä ja rakastava läsnäolo laissa, Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä paljastaa meidän syntisyytemme ja pahuuden,

JUMALAN ARMO JA ENSIMMÄINEN EVANKELIUMI

Mutta Jumala tiesi kaiken jo ennen maailman luomista. Hän tiesi lankeemuksen ja siksi Jumala teki myös pelastussuunnitelman. Jumala ei hylännyt langennutta ja turmeltunutta ihmistä vaan etsi häntä: Missä olet? Mitä olet tehnyt? Jumala tarjosi mahdollisuuden asian käsittelyyn ja synnin tunnustamiseen, mutta ihminen torjui sen ja syytti toisia. Jumala etsii sinuakin: Missä olet? Mitä olet tehnyt? Jumalan armo on etsivää ja pelastavaa rakkautta.

Rakkaudessaan Jumala julisti evankeliumin, armon ja toivon sanoman: vielä syntyy naisen siemen, mies, joka murskaa käärmeen pään! (3:15). Näin on alkukielen ja tarkan vanhan käännöksen 1933/38 mukaisesti. Kirkkoraamatun -92 huono käännös on häivyttää valtavan Messias-profetian. Naisen siemen viittaa neitseestä syntymiseen. Tuleva pelastaja on mies, joka tuhoaa saatanan ja synnin vallan. Kuitenkin hän kokee käärmeen myrkyllisen, tappavan piston. Tämä toteutui Golgatan ristillä, johon Jeesus Kristus naulittiin. Saatana sai näennäisen ja hetkellisen voiton, mutta koki murskatappion.

Toiseksi, Jumalan armo näkyi sijaisuhrikäytännön alkamisena (3:21). Jumala teki ihmiselle puvun nahasta ja puki heidät. Karitsa teurastettiin, nahka käsiteltiin ja puettiin ihmiselle. Sijaisen uhrikuolema kätki ihmisen syntisyyden ja syyllisyyden, vaikka ei poistanut syntiä ihmisen sisimmästä. Hänet puettiin Kristuksen vanhurskauteen. Syntinen ihminen saattoi lähestyä pyhää Jumalaa vain syntiuhrin kautta.

Tämän evankeliumin varaan jo ensimmäiset ihmiset saattoivat jättäytyä. He elivät lupauksen varassa ja katsoivat tulevaan. Me uuden liiton uskovat saamme elää täyttymyksen varassa ja katsoa taakse päin Golgatan ristille.

SYNNIN TUOMIOT

Syntiinlankeemuksen seuraukset olivat dramaattiset. Kärsimys ja kuolema tulivat osaksi ihmisyyttä ja maailmaa. Ihmisen piti kuolemalla kuoleman. Hän koki välittömän eron Jumalasta ja menetti viattomuuden ja kirkkauden (hengellinen kuolema). Myöhemmin ihminen kuoli ruumiillisesti (fyysinen kuolema) sairauksien ja muiden syiden myötä. Lopulta ihmisen uhkana on ikuinen ero Jumalasta ja elämästä (ikuinen kuolema).

On vaikeaa ymmärtää, mitä on täydellinen ja onnellinen elämä, koska me kaikki olemme syntiinlangenneen Aadamin lapsia, hänen kuviaan ja hänen kaltaisiaan (5:3). Synti ei pohjimmiltaan ole joitakin vääriä tekoja vaan ihmisen perusluonne ja tila. Me teemme syntiä, koska me olemme syntisiä. Me emme pääse eroon synnistä, koska se on vääjäämätön osa meitä. Koko maailma on täynnä jälkiä ihmisen pahuudesta. Vaikka ihmisen tiedon ja osaamisen määrä on kasvanut, hänen pahuutensa ei ole vähentynyt. Kasvaneilla kyvyillään ihminen tuhoaa maailmaa entistä tehokkaammin.

Jumala määräsi kuoleman, jotta pahuudella olisi raja. Ihmisen soluissa ja dna:ssa on mekanismi, joka kellon tavoin tietyssä vaiheessa lopettaa solujen uusiutumisen johtaen fyysiseen kuolemaan. Ilman tätä lamauttavaa mekanismia ihminen voisi elää ikuisesti. Tämä mekanismi aktivoitui syntiinlankeemuksessa. Vasta ylösnousemus tuo ihmiselle kuolemattoman ja katoamattoman ruumiin. Kuolema on rangaistus, mutta myös tehokas keino kääntää ihminen tunnustamaan syntinsä. Ilman kuolemaa kukaan ihminen ei koskaan kääntyisi (3:22). Siksi ihminen myös karkotettiin paratiisista, sillä ihminen tahtoisi elää ikuisesti syntisenä. Mutta nyt ihminen joutuu kohtaamaan synnin seuraukset ja rajan, jonka ylitse hän ei pääse edes tieteen avulla. Tuo raja on kuolema. Ihminen on silti toivon varassa: Jumala murskaa synnin, kuoleman ja saatanan vallat uhrikaritsan, Kristuksen voimalla.

AABEL, KAIN JA JÄLKELÄISET

Aadam ja Eeva tunsivat Jumalan läheisesti. Aabel seurasi nöyrästi vanhempiensa opetusta. Hän tunsi ja ymmärsi syntisyytensä ja armon tarpeen. Siksi hän lähestyi pyhää Jumalaa uhrikaritsan kautta ja sai kaivatun armon. Mutta Kain oli ylpeä. Hän luotti omiin tekoihinsa ja saavutuksiinsa. Kain lähestyi Jumalaa omilla ansiolla, maan hedelmillä, kättensä töillä, jotka kuitenkin olivat syntiset. Vihannekset ja omenat eivät sovita syntistä ihmistä, jolle on määrätty kuolemanrangaistus. Kain siis kielsi syntisyytensä, Jumalan pyhyyden ja rakkauden ja jäi vaille elämää tuovaa yhteyttä Jumalan kanssa. Niinpä kateus ja viha täyttivät Kainin sydämen ja hän tappoi uskovan veljensä. Kain oli kyllä uskonnollinen mutta ei uskova. Hän tiedosti Jumalan olemassaolon mutta kielsi Jumalan olemuksen ja tahdon. Kainin esimerkkiä ovat seuranneet monet muutkin. Juutalaiset uskonnolliset johtajat tapattivat Jeesuksen ja samalla tavoin miljoonia kristittyjä on surmattu ympäri maailmaa – uskonnon nimissä.

Kainista polveutui suku, joka ei Jumalasta piitannut. Alkoi moniavioisuus, aseteollisuus, kerskakulttuuri ja humanismi. Mutta surmatun Aabelin tilalle Jumala antoi Seetin, josta puolestaan polveutui hurskas, Jumalaa pelkäävä ja kunnioittava suku. Seetin ja hänen lastensa myötä alkoi ensimmäinen herätyksen ja säännöllisen jumalanpalveluselämän aika (4:25-26).

Ensimmäisille ihmisille oli tyypillistä hyvin pitkä elinikä, noin 900 vuotta. Se oli sikäli luonnollista, että heidän geeniperimänsä oli virheetön ja täydellinen. Sairaudethan ovat pääasiassa geenien mutaatioista johtuvia. Lisäksi maapalloa ympäröi erityinen höyryvesivaippa, joka suojeli säteilyltä. Muutenkin olosuhteet olivat suotuisat. Merkittävä muutos tapahtui vasta vedenpaisumuksen aikaan, jolloin maata ympäröivä suojakerros hävisi ja Jumala muutenkin sääti ihmisen eliniäksi maksimissaan 120 vuotta (6:3) ja myöhemmin keskimäärin 70-80 vuotta kuten Psalmi 90:10 kuvaa. Toisaalta ihmiset elivät pitkään, mutta toisaalta he kohtasivat lopulta kuoleman. Heistä ei tullut Jumalan vertaisia, vaikka saatana niin lupasi.

NOOAN AIKA

Ihmisen turmeltuminen syveni ajan myötä. Herätyksen ja uskon aikoja seurasi luopumus. Jumalan pojat eli uskovat mukautuivat synnilliseen elämään, avioitumalla ihmisten tyttärien eli jumalattomien ihmisten kanssa. Avioliitto uskovan ja ei-uskovan välillä on vaikea. Usein uskova taipuu ja menettää elävän uskon. Näin kävi Nooan aikana. Koko ihmiskunta turmeltui niin, että Jumala katui ja päätti tuhota silloisen maailman.

Kun syöpä leviää ruumiissa, se on leikattava pois tai tuhottava solumyrkyillä tai sädehoidolla. Mikäli Jumala ei olisi tuhonnut synnin valtaamaa ihmiskuntaa, ihmisen historia olisi loppunut nopeasti sen oman käden kautta totaalisesti ja lopullisesti. Ehkä Nooakin olisi turmeltunut. Mutta nyt Jumala antoi armon Nooalle ja hänen perhekunnalleen. Nooa oli poikkeus synnin valtaaman yhteisön keskellä. Toki hänkin oli syntinen, mutta asioi Jumalan kanssa niin tiiviisti, että synti ei hallinnut häntä kaikessa.

Vedenpaisumus oli Jumalan keino puhdistaa synnin likaama maailma. Se on varoitus tämän päivän ihmisille. Kun maa täyttyy ihmisen pahuudesta, Jumala tuomitsee ihmiskunnan. Itse Vapahtaja Herra Jeesus sanoo: ”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan päivinä” – tuomio tulee! (Luukas 17:26-27).

Vedenpaisumus on historiallinen tosiasia. Sen aikana vesihöyryvaippa satoi rajusti alas. Maanalaiset vesimassat nousivat voimakkaan vulkaanisen toiminnan takia ylös. Alkumanner repesi Amerikan, Afrikan, Euraasian ja Australian mannerlaatoiksi. Ihmiset, eläimet ja kasvillisuus tuhoutuivat ja kasautuivat fossiilikerrostumiksi. Öljylähteet ja kaasulähteet syntyivät maan kerrostuessa vesimassojen voimasta. Maan pinta muuttui täydellisesti. Uusia vuoristoja kohosi. Ilmasto kylmeni ja kasvihuoneilmaston aika päättyi. Pohjoisessa ja etelässä alkoi jäätiköiden muodostuminen. Vuodenajat alkoivat. Tuulet, myrskyt ja sateet tulivat vallitseviksi olosuhteiksi.

Vedenpaisumuksesta kertovat noin 200 kansan perimätiedot. Vedenpaisumus ei siis ole vain Raamatun kuvauksen varassa. Lisäksi merieläinten fossiileja ja merenalaisen vulkaanisen toiminnan jälkiä löytyy monissa vuoristoissa. Vedenpaisumus on looginen tapa selittää dinosaurusten häviäminen ja nykyisen maailman pinnanmuodot. Vedenpaisumus oli historiallinen, todellinen tapahtuma.

Nooa ja hänen perhekuntansa, sekä valitut eläimet pelastuivat arkin avulla, joka oli 150 m pitkä, 25 m leveä ja 15 m korkea. Nooa rakensi arkkia poikiensa kanssa 120 vuotta kuivalla maalla aikana, jolloin ei vielä edes satanut. Hän julisti vanhurskauden sanomaa. Nooa oli aikansa pilkatuin ja halveksituin ihminen. Varmasti hänen uskonsa oli kovalla koetuksella monia kertoja. Silti Raamattu todistaa, että Nooa totteli Jumalaa ja teki kaikessa kuten Jumala käski. Arkki valmistui oikeaan aikaan ja perhe ja eläimet pelastuivat. Arkkiin mahtui jopa 100 000 eläintä, sillä vain muutamat niistä olivat suurikokoisia.

Jumalan tuomio toteutui. Pilkkaajat kuolivat, mutta Nooa pelastui uskon kautta. Vedenpaisumus päättyi ja Nooa astui uuteen maailmaan ja uuteen aikaan. Ihmiskunta sai uuden alun Nooan perheen kautta. Nooa kiitti Jumalaa rakentamalla alttarin ja uhraamalla polttouhreja. Jumala vastasi solmimalla armoliiton ja siunaamalla Nooan. Liiton merkiksi Jumala asetti taivaalle sateenkaaren, jollainen on nähtävissä myös Jumalan valtaistuimen yllä (Ilm 4:3). Koskaan enää vedenpaisumus ei tuhoaisi koko maailmaa. Liitto perustui Jumalan armoon ja hyvyyteen, sillä Jumala totesi että ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka” (8:21). Jumalan armossa ja liitossa on meidänkin turvamme, syntisyydestämme huolimatta.

Tämän armon varassa ja liiton turvissa Nooa kohtasi uuden maailman, joka oli hyvin erilainen kuin aiemmin. Vuodenajat, sateet, liharavinto, eläinten pelko, lyhentyvä elinikä, alkoholi, lasten ongelmat, heimojen ja kansojen syntyminen, kaupungistuminen, sodat, jne. Näin Nooa astui meidän maailmaamme. Paratiisia ei ollut enää maan päällä. Miellyttävä ilmasto oli vaihtunut viluun ja helteeseen. Elannon hankkiminen oli entistä raskaampaa. Silti liiton merkki taivaalla, sateenkaari muistutti Jumalan armosta. Nooa muisti myös Aadamilta perityn lupauksen vaimon siemenestä, joka murskaisi käärmeen pään.

KRISTUS LUOMISESSA JA ALKULUVUISSA

Apostoli Johannes aloittaa evankeliuminsa luomiskertomuksella: Joh 1:1-5,14. Jumalan Poika, Jeesus Kristus on Sana. Näin Jumalan Poika oli olennaisella tavalla mukana maailman luomisessa. Jumala sanoi. Kristus on Sana, ja Sana oli ja on jatkuvasti Jumala. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Hänessä oli elämä.

Kristus oli valo. Tulkoon valkeus ja valkeus tuli! Näin Kristus sai näkyvän kirkkauden, joka valaisi maailman. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä”.

Jumalan Poika oli läsnä ihmisen luomisessa: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme”, sanoi Jumala (monikko-yksikkö). Herra puhalsi ihmiseen elämänhengen. Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän sanoi opetuslapsille: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki” ja puhalsi heidän päälleen (Joh 20:22). Nyt kysymyksessä oli hengellinen uudelleen luominen. Ensimmäisten ihmisten, Aadamin ja Eevan avioliitto oli esikuva Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta ja liitosta Efesolaiskirjeen mukaan (Ef 5 luku). Paratiisissa oli elämän puu. Sekin viittaa Kristukseen, joka on elämän lähde. Jeesus on tosi viinipuu.

Paavali opetti Roomalaiskirjeessä ensimmäisestä Aadamista, jonka kautta kaikki perivät synnillisen luonnon ja kuoleman, sekä toisesta Aadamista, Kristuksesta, jonka kautta kaikki saavat armon ja pelastuksen (5:12-21).

Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala etsi Aadamia ja Eeva, jotka kuulivat Jumalan askeleet paratiisissa. Todennäköisesti kysymyksessä oli Jumalan ilmestyminen Kristuksessa. Näin Kristus saattoi ilmestyä jo ennen lihaksi tuloaan. Jumala etsii ihmistä Kristuksen kautta.

Jumala myös antoi lupauksen vaimon siemenestä, miehestä, joka murskaisi käärmeen pään. Tähänkin Paavali viittasi kirjeissään (Gal 4:4; Kol 2:13-15). Kysymyksessä oli alkuevankeliumi.

Jumala puki Aadamin ja Eevan nahkapukuun, joka merkitsi lampaan teurastamista, mikä viittaa Kristukseen Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin. Vanhan liiton uhrit olivat esikuvaa ja tulevan valmistusta, sillä täydellinen ja ainoa riittävä uhri toteutui Golgatan ristillä Jeesuksessa Kristuksessa. Tästä opettaa erityisesti Heprealaiskirje.

Kain surmasi veljensä Aabelin, mutta Jumala antoi uuden lapsen, Seetin. Tämä on vertauskuva siitä, että uskonnolliset juutalaiset surmasivat Kristuksen, joka nousi ylös kuolleista. Seetistä polveutui Messias.

Nooa oli uuden ihmissuvun siemen – samoin kuin Kristus. Arkki oli pelastusväline, joka kantoi yli vedenpaisumuksen. Samoin mekin olemme turvassa Kristuksessa Jeesuksessa. Hänessä me pääsemme perille kotiin läpi maailman myrskyjen ja kuoleman.

Apostoli Pietari 1. kirjeessään vertaa kristillistä kastetta vedenpaisumukseen (3:30-21). Arkissa pelastui kahdeksan ihmistä veden läpi. Vedenpaisumus oli raja kuoleman ja uuden elämän välillä. Samoin kasteen tulisi olla rajana jumalattoman ja hurskaan elämän välillä.

Jumala solmi Nooan kanssa armoliiton, jonka merkiksi tuli sateenkaari. Sekin osoitti tulevaisuuteen. Jumala on tehnyt meidän kanssamme uuden, ikuisen, täydellisen liiton Kristuksen veressä.

Näin me voimme nähdä kuinka luvattu Messias, Vapahtaja, Jeesus Kristus on läsnä koko Vanhassa testamentissa sen ensimmäisestä jakeesta alkaen. Samalla ymmärrämme, kuinka Vanha testamentti ja varsinkin sen ensimmäiset luvut luovat perustan koko Raamatun ymmärtämiselle. Ilmestyskirja puolestaan kuvaa tämän turmeltuneen maailmanajan päättymisen ja uuden luomisen: Ilm 20:11 – 21:8.

AVAIMIA RAAMATTUUN JA ELÄMÄÄN

Luota Jumalan Sanaan kaikessa – se on järkevä, syvällinen ja voimallinen. Arvosta erityisesti
1 Mooseksen kirjan alkulukuja ja pohdi niitä. Ymmärrä ne mahdollisimman kirjaimellisesti, ellei tekstikohta muuta osoita. Sanassa on elämä.
Jumala on luonut sinut kuvakseen. Sinulla on tarkoitus. Sinä olet arvokas. Sinulla on kiinnekohta.
Jumala on hyvä, mutta ihminen on langennut syntiin ja pahuuteen. Jumalassa meillä on toivo.
Jumala etsii sinua. Tunnusta syntisi ja turvaudu evankeliumiin, Kristukseen, joka sovitti syntisi.
Palvele Jumalaa, lähimmäistä ja maailmaa sillä rakkaudella ja viisaudella, minkä Jumala antaa.
Muista, että ihmiskunta kulkee kohti tuhoa ja tuomiota, mutta jokainen voi pelastua Kristuksessa.
Tutki ja arvioi asioita kriittisesti. Voit löytää monia perusteita kristilliselle uskolle.

Avainjakeita (1 Moos):

1:1: Alussa loi Jumala taivaan ja maanantai; 1:3: Tulkoon valkeus!;
2:2-3: lepopäivän pyhittäminen
1:26-28, 2:7,22: ihmisen luominen Jumalan kuvaksi;
2:22-25: avioliitto miehen ja naisen välillä
3:1-8: syntiinlankeemus; 3:15,21: alkuevankeliumi;
4:3-5: Aabelin ja Kainin uhrit
4:25: Messiaan sukulinja Seetin kautta
6:5-7: Nooan ajan pahuus; 6:13-14, 7:4-6: arkki ja vedenpaisumus
8:20, 9:1,9-13: Nooan uhri, liitto ja sateenkaari

Kysymyksiä:

Miten sinä ymmärrät Raamatun luomiskertomuksen ja ihmisen syntiinlankeemuksen? Miten ne puhuttelevat?
Näetkö maailman Luojan luomuksena vai evoluution tuloksena?
Tunnistatko itsessäsi syntiinlankeemuksen vaikutukset ja prosessin (epäily – valhe – toiminta)?
Miten voisimme vastustaa pahaa ja syntiä?
Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus? Elämmekö kuten Nooan aikalaiset?
Miten voisimme olla rohkeasti Raamattuun luottavia kristittyjä aikamme keskellä?
Kaipaatko kotiin, paratiisiin? Pelkäätkö kuolemaa? Löydätkö lohdutuksen, rauhan ja toivon evankeliumista?

Kirjoja 1 Mooseksen kirjan alkulukujen ymmärtämiseen:

Jukka Norvanto: Sisälle Sanaan. Johdannot Vanhan testamentin kirjoihin. (perussanoma)
Jukka Norvanto: Raamattu elämään. Alussa. 1 Mooseksen kirja 1-5. (perussanoma)
Jukka Norvanto: Raamattu elämään. Nooasta Aabrahamiin. 1 Mooseksen kirja 6-25. (perussanoma)
Pirkko Valkama: Paratiisista karkotettu (uusi tie)
Eero Junkkaala: Kivet puhuvat. (perussanoma)
Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis. (uusi tie)
Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus (kuva ja sana)
William Dembsk (Matti Leisola): Älykkään suunnitelman idea (datakirja)
Baker ja Pekka Reinikainen: Kehitysoppi ja Raamatun arvovalta (kuva ja sana)
Lubenow Marvin (Matti Leisola): Myytti apinaihmisestä (datakirja)