MARKUKSEN EVANKELIUMI: tausta, kohderyhmä ja ydinajatus

 

Evankeliumin kirjoittajana on Johannes Markus.

Johannes on evankeliumikirjan kirjoittajan juutalainen ja Markus hänen roomalainen nimensä. Markuksesta on kymmenkunta mainintaa Uudessa testamentissa. Hän on läheisesti läsnä evankeliumin tapahtumissa, vaikka ei olekaan opetuslapsi. Mahdollisesti hänet mainitaan tekstikohdassa 14:51-52. Markus oli Barnabaan serkku ja saattoi tulla uskoon Pietarin julistuksen kautta, sillä Pietari kutsuu kirjeessään Markusta (hengelliseksi) pojakseen. Juuri Pietari on Markuksen ensisijainen lähde. Lisäksi Markuksen äidin, Marian kodissa kokoontui uskovia (Apt 12:12). Tämä koti saattoi olla paikka, jossa Jeesus söi pääsiäisaterian ja jossa Jeesus ilmestyi opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen. Markus oli mukana Paavalin ensimmäisellä lähetysmatkalla ja myöhemmin Pietarin kanssa Roomassa. Markuksesta tuli Aleksandrian piispa ja siellä hän myös kärsi marttyyrikuoleman.

Johtopäätöksenä voimme todeta, että Markuksella oli parhaat ensikäden tiedot Jeesuksesta. Evankeliumikirja on hyvin luotettava. Se on kirjoitettu mahdollisesti 50-60-luvulla.

 

Lukijakuntana olivat ensisijaisesti roomalaiset

Markus kokosi evankeliumin lopullisesti Rooman kaupungissa ja sen myötä hän suuntasi tekstinsä juuri heille. Rooma oli aikansa pitkäaikainen suvereeni supervalta ja maailman maallinen keskipiste. Tämän vuoksi roomalainen kohderyhmä oli hyvin tärkeä evankeliumin julistamisen ja levittämisen kannalta. Lisäksi Apostolien teot kuvaa evankeliumin voittokulkua Jerusalemista juuri Rooman kaupunkiin. Koska roomalaiset eivät tunne juutalaisia Kirjoituksia, evankeliumikirjassa ei vedota Vanhan testamentin kirjoituksiin ja juutalaisiin sukuluetteloihin. Tarvittaessa lukijalle annetaan tarpeellista taustatietoa ja selitystä juutalaisista tavoista, jotka tulevat esille. Markus käyttää jonkin verran latinalaisia nimiä ja termejä.

Evankeliumin tapahtumat vyöryvät toisensa perään. Kaikki on kuvattu yksityiskohtaisesti, tiiviissä muodossa. Evankeliumi toimii käytännössä! Evankeliumi ankkuroituu ihmiselämään ja historiaan. Kyseessä ei ole jokin idea, filosofia tai ihanne, vaan todellisuus, joka toimii konkreettisesti ja syvästi. Kristinusko tuo taivaallisen toivon, rakkauden ja elämän meidän elämäämme. Kristinusko on syvästi historiallinen, toimiva ja konkreettinen.

Me nykyajan ihmiset, etenkin nuoret ja työikäiset aikuiset olemme kuin roomalaiset – emme tunne kovin hyvin juutalaisuutta, emme ole kiinnostuneita opillisista pohdinnoista vaan siitä, miten asiat toimivat käytännössä ja mitä hyötyä niistä on. Lisäksi aikamme media vyöryttää jatkuvasti toimintaa ja actionia silmiemme eteen. Markus julistaakin meille ajankohtaisella tavalla: evankeliumi on toimivaa, käytännöllistä, hyödyllistä ja elämänmakuista.

 

Evankeliumitapahtumien kulku: tuntemattomuudesta ristille

Jeesuksen julkinen palvelukausi kesti noin 3,5 vuotta. Parhaiten tämä ilmenee Johanneksen evankeliumikirjasta. Jeesus syntyi tuntemattomana Betlehemin tallissa, kasvoi Nasaretin syrjäkylässä, toimi puuseppänä – kunnes koitti Jeesuksen julkisen toiminnan alku. Tämä tapahtui kenties vuonna 27, jolloin Jeesus oli noin 30-vuotias. Hän syntyi arviolta vuonna 4 ennen ajanlaskumme alkua. Jeesuksen lapsuuden ja nuoruuden vaiheet puuttuvat kokonaan Markuksen kerronnasta. Olennaista on se, mitä Jeesus teki ja mitä sen kautta hänestä tulee ilmi.

Jeesus nousee tuntemattomuudesta julkkikseksi. Hänen opetuksensa ja teot pääosin ihastuttivat kansaa. Hänestä tuli niin suosittu, että hän joutui siirtymään nopeasti paikasta toiseen ja usein syrjäseuduille. Jeesus liikkui suurten kansanjoukkojen keskellä, opetti ja palveli heitä. Muutamia Jeesuksen arvovaltainen toiminta ärsytti. Varsin pian heräsi ajatus Jeesuksen tappamisesta. Jeesus sai kuitenkin toimia melko vapaasti Galileassa.

Käännekohta on luvussa 8 (jae 31), jolloin Jeesus alkoi puhua tulevasta kärsimyksestään. Tämän jälkeen Jeesus vietti pääosan ajastaan opetuslasten ja lähimpien seuraajien kanssa. Kun hän saapui Juudeaan ja Jerusalemiin, joka oli Israelin hallinnollinen, uskonnollinen ja kaupallinen keskus, kansan johtomiesten viha häntä kohtaan kasvoi täyteen mittaansa. Siellä, missä Jumala torjutaan, paljastuu ihmisen syvin pimeys. Tätä vihaa Jumala hyödynsi Jeesuksen ristinkuolemassa, jotta hänen rakkautensa voittaisi.

Lopulta koitti historian tärkeimmän pääsiäisen aika, jolloin Jeesus uhrattiin täydellisenä ja lopullisena syntiuhrina, kaikkien lunastajana. Nämä kärsimyspäivät ja ylösnousemus saivat evankeliumikirjassa suurimman huomion ja tilan (11-16 luvut). Kaikki on tähdännyt juuri tähän. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta avautui uusi suuri Jumalan todellisuus.

 

Markuksen evankeliumin ydinajatus

Evankeliumin ydinajatuksena on Jeesuksen sanat: ”Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (10:45). Hätkähdyttävää on se, että maailmankaikkeuden ja ihmisen Luoja palvelee luotua ja jopa kuolee ristillä hänen syntiensä tähden. Tässä maailmassa kuninkaat ja hallitsijat ovat usein ylhäisiä herroja. Palvelu ja uhrautuminen ovat vastoin ihmisen syntistä luonnetta.

Jeesuksen palvelevalla ja uhrautuvalla rakkaudella on päämäärä: vapauttaa ihminen syntisestä itsekkyydestä ja ylpeydestä. Hän kutsuu ihmisiä seuraamaan – ei omavoimaisesti vaan Jeesuksen armon ja rakkauden voimalla: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (8:34-36)

Jeesuksen esimerkki Kärsivänä Palvelijana oli tarpeellinen etenkin Roomassa asuville uskoville, jotka joutuivat äärimmäisen vainon kohteiksi keisari Neron poltettua kaupungin v. 64 ja syytettyä siitä kristittyjä. Kristittyjen vainot jatkuivat myöhemmin ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla ajoittain hyvin voimakkaina. Täällä Suomessa kristityt ovat saaneet elää ja toimia hyvin vapaasti. Vasta viimeisinä vuosina ilmapiiri on alkanut muuttua maallistumisen myötä. Edessä saattaa olla vaikeitakin vainon vuosia. Helppojen ja vaikeiden vuosien aikana saamme Jeesuksen esimerkin mukaisesti ja hänen voimallaan palvella ja tarvittaessa uhrautua lähimmäistemme parhaaksi.

Markuksen evankeliumikirjassa uskovia ei kuvata suurina sankareina vaan monin tavoin tulee esille se, että opetuslapset ovat epäuskoisia, hitaita ymmärtämään ja pelkureita. Jeesus piirtää meille täydellisen ihanteen, josta me jäämme usein hyvin kauas. Kaikesta tästä huolimatta evankeliumi valloittaa maailman. Olemme sittenkin Jumalan armon ja voiman varassa – emme itsemme. Evankeliumi kuuluu kaikille, meillekin!