SANANLASKUT: VIISAUTTA ELÄMÄÄN  (31 lukua)

 

 

JOHDANTO

 

Ihmiselämään kuuluvat tunteet ja järki. Mitäpä olisi elämä ja ihmisyys ilman niitä? Tunteet ja järki ovat hyviä, luonnollisia asioita – jopa kristityllekin. Toisinaan niiden merkitystä on haluttu vähentää: uskovan tulee kulkea Pyhän Hengen ja Sanan johdatuksessa niin syvästi, että tunteilla tai järjellä ei ole enää mitään merkitystä; korkeintaan ne ovat johtamassa harhaan. Toinen äärilaita on se, että meille tarjotaan mallia, jossa inhimilliset tunteet ja järki määrittävät kaiken, eikä Sanalla tai Hengellä ole mitään todellista merkitystä.

Kuitenkin Jumala on luonut ihmisen kokonaisuudeksi. Tunteilla ja järjellä on oma tärkeä sijansa ihmisyydessä Jumalan kuvana. Ne kertovat paljon juuri Jumalasta. Hänellä on tunteet ja äärimmäisen huikea järki. Ihminen hänen kuvanaan heijastaa näitä ominaisuuksia. Tunteilla koemme elämää ja käsittelemme kokemuksiamme. Järjellä ratkaisemme, miten meidän tulee elää ja toimia eri tilanteissa. Ilman tunteita ihminen olisi kylmä kuin kivi. Ilman järkeä ja ymmärrystä ihminen olisi melkein kuin eläin, joka toimii vaistojen varassa.

Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Toiset ovat tunteellisia, toiset taas järki-ihmisiä. Sukupuolikin antaa omia painotuksiaan ihmisyyteen. Jotkut tekevät elämänsä ratkaisuja tunteiden pohjalta – mikä tuntuu hyvältä? Toiset yrittävät analysoida asioita pelkällä järjellä unohtaen tunteiden viestit. Mutta minkälaiseen järjestykseen uskovan ihmisen tulisi asettaa nämä asiat?

Hyvä, raamatullinen resepti ja järjestys ihmiselämän luotsaamiseen lienee tämä:

• Sana & Pyhä Henki
• järki
• omatunto ja tunteet

Koska me olemme langenneet syntiin ja muutoinkin olemme vajavaisia luotuja, emme voi luottaa yksin järkeemme tai tunteisiimme. Ne eivät yksinään saa määrätä elämämme suuntaa ja käyttäytymistämme. Me tarvitsemme Jumalan läsnäolon ja hänen pyhän Sanansa opastuksen. Raamatullinen käsitys järjestä ja tunteista eivät kiellä niitä vaan liittävät ne Jumalan yhteyteen, jolloin ne voivat toimia oikein ja rakentavasti.

Ilman Sanaa ja Hengen läsnäoloa meille käy niin kuin efesolaisille ennen: ”Älkää enää vaeltako niin kuin pakanat turhanpäiväisiä ajatellen. Heidän ymmärryksensä on pimentynyt, ja he ovat vieraantuneet Jumalan elämästä tietämättömyytensä tähden sydämensä paatumuksessa. Heidän tuntonsa on turtunut, ja he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneudessaan kaikenlaista saastaisuutta. Mutta te ette ole sillä tavoin oppineet tuntemaan Kristusta” (Efesolaiskirje 4:17-20).

Psalmit ja Sananlaskut omalta osaltaan opettavat, kuinka voimme tuntea ja käyttää järkeämme oikealla tavalla, rakentavasti ja eheyttäen.

 

 

SANANLASKUJEN LUONNE JA TARKOITUS

 

Todellinen viisaus

Sananlaskut antavat ohjeita arkielämää ja käytäntöä varten. Sananlaskut osoittavat, että todellisen viisauden lähde on Jumalassa – sillä: ”Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä” (Snl 9:10)

Kristinuskoa on toisinaan moitittu järjen kieltämisestä – joskus aiheesta, usein aiheetta. Kristillinen usko ei ole järjen vastakohta. On äärimmäisen järkevää uskoa Jumalaan maailman luojana. Se on ainoa kestävä, perusteltu ja jopa tieteellinen tapa ymmärtää maailman ja elämän synty. Kaikella on älykäs alkusyy. Evoluutioteoriaa ei voida perustella loppuun asti eikä arkeologia ole sitä todistanut – teoria on myös matemaattinen mahdottomuus, sillä sattuma ei luo elämää ja sen äärimmäisen monimutkaisia rakenteita. On järjetöntä uskoa maailman syntymiseen ilman Jumalaa. Muutoinkin Jumalan olemassaolo on ilmeinen. Hän ohjaa historian ja yksilöihmisen vaiheita. Jumala puhuu erityisesti Sanansa, Raamatun kautta.

Modernin tieteen uranuurtajat olivat uskovia – Kopernikus, Galilei, Newton, Kepler, Boyle jne. He tutkivat järjen avulla luomistyötä ja antoivat siitä kunnian Jumalalle. Ilman järkeä emme voisi elää päivääkään. Se on Jumalan lahja. Mutta se on turmeltunut ja vajavainen. Siksi tarvitsemme Jumalan läsnäolon ja Sanan. Hengen ja Sanan valaisema järki on todellista viisautta, jonka avulla voimme elää oikein.

Vanhan testamentin ja koko Raamatun kuvaama viisaus ei ole lopulta yksittäisten faktojen tietämistä vaan oikea suhde Jumalaan, josta seuraa myös oikea suhde lähimmäiseen ja elämään. Todellista viisautta on elää oikein. Viisas ei ole välttämättä henkilö, jolla on korkea älykkyysosamäärä tai jolla arvostettu tutkinto. Ennemminkin näyttää olevan niin, että maailmassa viisaaksi arvostettu on usein tyhmä. Hän luottaa ihmiseen ja hylkää Jumalan, elämän perustan. Sellaista asennetta Sananlaskujen kirjassa kutsutaan hulluudeksi.

Vapahtaja Jeesus Kristus vahvisti saman: ”Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt 11:25-27).

Vastaavasti apostoli Paavali julisti, että vääristynyt inhimillinen viisaus torjuu Jumalan ja hänen rakkautensa todellisuuden: ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, (1 Kor 18:21). Pelastus ja Jumalan tunteminen ovat tarjolla tasapuolisesti jokaiselle riippumatta hänen inhimillisistä kyvyistä.

 

Sananlaskut ovat lyhyitä ja nasevia elämänviisauksia runollisessa muodossa

Sananlaskut ovat pääosin viisaudestaan kuuluisan kuningas Salomon laatimia, mutta lopullisesti kirja koottiin vasta 200 vuotta myöhemmin. Uusi testamentti lainaa Sananlaskujen kirjaa yli 80 kertaa, erityisesti Jaakob ja Paavali.

Psalmien tapaan sananlaskut noudattavat heprealaisen runouden muotoa eli ajatuksen toistoa: pääajatus ja sen toistaminen, täydentäminen tai vastakohdan esittäminen. Ne eivät perustu loppusointuihin. Tyyliltään sananlaskut ovat hyvin lyhyitä ja nasevia.

Sananlaskut opettavat elämän perusperiaatteita. Ne eivät ole tyhjentäviä ja täydellisiä ohjeita kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, sillä elämä on hyvin monitahoinen kokonaisuus. Esimerkiksi pääsääntönä voidaan pitää, että oikein tekeminen johtaa rauhaan, menestykseen ja siunauksiin. Kuitenkin vanhurskaus voi johtaa myös vainotuksi tulemiseen ja kärsimyksiin. Sananlaskut ovat siis perusperiaatteita ja perusnäkemyksiä elämän eri asioista, mutta eivät kaiken kattavia ja aina kaikkeen suoraan sopivia viisauksia.

Sananlaskujen kirja voidaan jakaa kolmeen pääosaan:

1. Ensimmäinen osa opettaa viisauden luonteesta ja saamisesta – erityisesti nuorille.
2. Toinen osa opettaa elämänviisautta erityisesti perheille.
3. Kolmas osa opettaa viisautta kaikille.

 

Lue yksi luku päivässä

Koska Sananlaskujen kirjassa on 31 lukua, on mahdollista lukea yksi luku päivässä. Tärkeää on pysähtyä yksittäisen sananlaskun kohdalle ja pohtia sitä. Jos se ei tunnu soveltuvan juuri tähän päivään ja aikaan, voit siirtyä seuraavaan jne. Jumalan Sana puhuttelee toisinaan välittömästi, mutta toisinaan vasta myöhemmin, sopivassa elämäntilanteessa. Siksi on tärkeää tallettaa Sanaa sydämiimme. Se ei ole koskaan turhaa. Samalla tavalla kuin tavallinen ruoka rakentaa ruumistamme ja antaa energiaa, samalla tavalla Jumalan Sana rakentaa koko ihmisyyttämme ja elämäämme.

 

 

HANKI VIISAUTTA! (1-7 luvut)

 

Sananlaskut opettavat viisautta, kurinalaisuutta, vanhurskautta, oikeudenmukaisuutta ja vilpittömyyttä. ”Herran pelko on viisauden alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. Kuule lapseni, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta” (Snl 1:7)

Herran pelko merkitsee Jumalan kunnioittamista, häneen turvautumista ja hänen Sanan kuuntelemista. Samalla tavoin lasten ja nuorten tulee suhtautua vanhempiinsa, jotka voivat opettaa heille viisautta. Vanhemmat ovat Jumalan edustajia ja opettajia nuoremmille sukupolville.

”Lapseni, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi, jos kutsut ymmärrystä, jos haet sitä niin kuin hopeaa ja etsit sitä niin kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen, sillä Herra antaa viisautta” (Snl 2:1-6).

Viisauden eteen joutuu tekemään rukoillen työtä, sitä pitää anoa – ano siis! Se on jopa aarteen etsimiseen ja kaivamiseen verrattavaa puurtamista, mutta vielä paljon kallisarvoisempaa – tutki siis Raamattua ja opiskele sitä läpi koko elämäsi!

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi niin hän polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi, pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä ruumiillesi. Kunnioita Herraa antamalla varoistasi. Älä pidä Herran kuritusta halpana, sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee. Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden” (Snl 3:5-13)

Itseriittoinen ihminen ei voi oppia viisautta. Viisaus on Jumalan kunnioittamista ja pahasta luopumista. Viisauden oppimiseksi me syntisen ihmiset tarvitsemme kuritusta, joka koituu parhaaksemme.

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee” (Snl 4:23). Elämä ja usko eivät ole pintaliitoa. Niiden tärkein lähtökohta on ihmisen sydämessä – järjessä, mielessä, tunteissa, omassatunnossa. Meidän tulee varjella sydämemme synnin ylivallalta ja antaa Herran asua sydämissämme.

”Lapseni, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu” (Snl 1:10) ”Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle. Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan. Jumalattomien tie on kuin pimeys; eivät he tiedä, mihin he kompastuvat” (Snl 4:14). Todellinen viisaus tähtää nimenomaan oikeaan, pyhään elämään. Synti puolestaan tuhoaa elämää.

Sananlaskut kehottavat tekemään oikein ja hyvää; ne varottavat synneistä kuten haureudesta, ahneudesta, riistosta, väkivallasta ja petoksesta. Viisas siis elää oikein. Yliopiston tohtori ei välttämättä ole viisas. Viisautta ei ole suuri tietomäärä, korkea älykkyysosamäärä tai oppiarvo vaan Jumalan tunteminen ja eläminen hänen tahtonsa mukaan armon varassa. Jokainen ihminen voi olla viisas, jos turvautuu Jumalaan!

Sananlaskut opettavat nuorille myös omaisuuden hoitamisesta, ahkeruudesta ja rehellisyydestä. Nykynuori on enemmän kiinnostunut tuhlaamisesta, laiskottelusta ja sopimattomista puheista. Tosin sananlaskujen valossa nämä vaarat olivat jo silloinkin. Erityisen huomion saa jatkuvasti haureuden välttäminen. Se koskettaa varsinkin nuoria, mutta myös varttuneempia. Aikamme on täynnä vääristynyttä ja / tai ylivirittynyttä seksuaalisuutta eikä sen kiusauksilta välty kukaan. Kuitenkin siihen kokonaan ja lopullisesti lankeamisen voi välttää.

 

 

VIISAUS ON KRISTUS (8-9 luvut)

 

Erityisesti Sananlaskujen 8 luku esittää viisauden personoituneena, eli ikään kuin itsenäisenä henkilönä. Sellaisena se viittaa itseensä Jumalaan, hänen olennaisena piirteenään, sekä Kristukseen: ”Eikö viisaus kutsu?…Teitä minä kutsun…tulkaa…kuunnelkaa…Minun avullani kuninkaat hallitsevat…Minä vaellan hurskasten polkua” (Snl 8:1-6,15,20).

Viisaus viittaa tässä luvussa erityisesti Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen. On kuitenkin tärkeää huomata, että suomalaisissa raamatunkäännöksissä on jakeissa 22 ja 30-31 merkittäviä käännösvirheitä. Ensinnäkin jae 22 väittää, että Jumala loi ensimmäisenä tekonaan viisauden. Se tarkoittaisi, että ennen sitä Jumala olisi ollut ilman viisautta. Tosiasiassa alkutekstissä ei ole lainkaan ”luoda” sanaa. Monet englanninkieliset ja saksalaiset käännökset ilmaisevat jakeen sanoin ”Herra omisti minut (luomis)tekojensa alussa”. Se on oikea käännös ja sen mukainen ajatus on luonnollinen ja ymmärrettävä – Jumalalla oli viisaus jo ennen maailman luomista. Viisaus on aina ollut olennainen piirre Jumalassa.

Tässä personoitu viisaus viittaa erityisesti Jeesukseen, sillä hän oli olemassa jo ennen maailman luomista. Kaikki on luotu Kristuksen ja viisauden kautta kuten myös Kolossalaiskirjeen 1:13-17 julistaa. Vastaavasti Heprealaiskirjeen 1:5 kuvaa Jumalan Pojan erityislaatuisuutta verrattuna esimerkiksi enkeleihin, jotka ovat luotuja olentoja.

Sananlaskujen 8:22-31 puhuu voimakkaasti Kristuksesta. Hän on Jumalan viisaus. Johanneksen evankeliumin alku kertoo samasta asiasta käyttämällä viisauden asemasta ilmaisua ”Sana”: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan tykönä. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan” (Joh 1:1-3). Kaikki on syntynyt Sanan = Viisauden = Jumalan = Pojan = Kristuksen kautta. Kreikkalaisessa filosofiassa tämä sama Sana tarkoitti ”maailmanjärkeä”.

Toinen tämän jakson käännösvirhe on jakeiden 30-31 sanat ”hoidokkina” ja ”leikitsin”. Ne tulisi kääntää oikeammin sanoilla ”rakennusmestarina” tai ”rakentajana” sekä ”iloitsin”. Jakeet siis kuvaavat Jumalan Pojan roolia luomisessa, jossa hän toimi rakennusmestarina ja rakentajana kaikesta luomistyöstä iloiten.

Me ihmiset voimme tuntea Jumalan vain Pojan kautta, joka yksin voi ilmoittaa Isän (Matt 11:27; Joh 1:18). ”Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1 Kor 1:30). Jeesus on avain viisauteen – Jumalan ja elämän tuntemiseen. Näin Raamattu ja Sananlaskut puhuvat Jumalan kolminaisesta olemuksesta.

Luvussa 9 näemme Viisauden rakentamassa seurakuntaa (9:1), ristillä ja ehtoollisessa (9:2), sekä evankeliumin työssä kutsumassa ihmisiä sovitukseen ja parannukseen (9:3-6).

 

 

VIISAUTTA PERHEILLE JA KAIKILLE (10:1 – 22:16 ja 22:16 – 31 luku)

 

Raamattu korostaa jatkuvasti perheen ja ihmissuhteiden tärkeyttä. Kaikki pohjautuu oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Ilman Jumalaa ja hänen Sanaansa emme osaa elää oikein. Sananlaskut puhuvat hyvän puolison ominaisuuksista, lasten kasvattamisesta, vanhempien kunnioittamisesta, oikeasta itsearvioinnista ja itsetuntemuksesta. Ne antavat neuvoja talouden hoitamiseen ja työntekoon. Sananlaskut opettavat hyvää hallintoa, oikeudenkäyttöä ja sosiaaliturvaa. Ne varottavat viinan kiroista ja avioliiton ulkopuolisesta seksuaalisuudesta.

Sananlaskut asettavat voimakkaasti vastakkain viisauden ja tyhmyyden/hulluuden. Opetus etenee vastakohtien valossa – miten viisas toimii ja miten tyhmä menettelee. Viisaan ja tyhmän elämän lopputulos tulee myös selvästi esille: viisas pelastuu ja nauttii jo elämänsä aikana monista siunauksista kuten kunniasta, rauhasta, turvallisuudesta, levosta, ilosta, varallisuudesta ja pitkästä iästä; tyhmä joutuu pikaiseen perikatoon tai voi jopa menestyä hetkellisesti, mutta kohtaa lopulta peruuttamattoman perikadon, häpeän, kuoleman ja kadotuksen.

Olemmeko me viisaita vai tyhmiä? Mikä on meidän loppumme? Kannattaisiko elää viisaasti – Jumalan armon, Kristuksen yhteydessä ja Sanan valossa?

 

 

Avaimia Raamattuun ja elämään:

• Sananlaskut opettavat tiiviillä tavalla arkielämän viisautta. Ne kertovat, että Jumala on todellisen viisauden lähde ja että häneltä kannatta sitä pyytää. Viisauden saamiseen kannatta nähdä vaivaa. Sitä tulisi etsiä kuin aarretta – Jumalan Sanaa lukemalla, opiskelemalla, pohtimalla ja soveltamalla omaan elämään.
• Sananlaskut paljastavat elämän perusperiaatteita, mutta eivät tee sitä kaiken kattavasti ja kaikista näkökulmista.

 

Kirjoja Raamatun ymmärtämiseen:

• Jukka Norvanto, Raamattu Elämään: Arjen viisautta, Sananlaskujen kirja (perussanoma)