TOINEN KORINTTILAISKIRJE: SYDÄNVERELLÄ TOTUUDEN PUOLESTA VALHETTA VASTAAN

Osa III: Kristillinen antaminen, varoituksen sanoja eksytystä ja luopumusta vastaan, sekä kirjeen loppukehotukset (8–13 luvut)

 

 

KRISTILLINEN ANTAMINEN (8–9 luvut)

Tausta: Paavali oli laittanut alulle laajan keräyksen mm. Galatiassa (nykyisen Turkin alue), Makedoniassa ja myös Korintissa. Keräyksen kohteena olivat Jerusalemissa asuvat uskovat, jotka olivat monin tavoin ahtaalla ja köyhyydessä. Tähän hän kehotti edellisessä kirjeessään. Katso 1 Kor 16:1-4 ja siihen liittyvä opetus.

Korinttilaiset olivat tarttuneet keräyshaasteeseen innokkaasti, mutta sitten into oli laantunut. Paavali kehotti korinttilaisia uudestaan: ”Olitte viime vuonna alkamassa tätä työtä… innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksien mukaan!” (8:10-11).

 

Antamisen esimerkkejä (8:1-9)

Paavali rohkaisee korinttilaisia kristilliseen antamiseen kolmen esimerkin kautta.

 

1. Esimerkki: köyhät, vaikeuksissa olevat makedonialaiset kristityt osallistuivat keräykseen uhrautuvasti, jopa yli voimiensa (8:1-5)

”Vaikka vaikeudet olivat raskaasti koetelleet heitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta” (8:2). Makedonialaiset kristityt olivat kokeneet vainoa, syrjintää ja taloudellista köyhyyttä. Silti evankeliumin kokeminen oli innostanut auttamaan toisia. Monesti itse koetut vaikeudet herättävät ymmärtämään toisia.

Makedonialaiset olivat antaneet itsensä Herralle – eivät vain varojaan. Evankeliumi antoi makedonialaisille suuren ilon, joka oli ylitsevuotavaa. On hyvä ymmärtää, että Jumala on luonut meidät. Hän on Luojamme ja Herramme. Jumala ei luonut meitä itsekeskeiseen elämään vaan keskinäiseen yhteyteen ja rakkauteen. Kaiken lisäksi Jumala on lunastanut meidät ristillä ja kerran hän tulee kirkastamaan meidät ja antamaan ikuisen elämän. Niinpä syntymämme, elämämme, kuolemamme ja ikuisuutemme on Jumalan varassa. Miksi emme siis antaisi itseämme rakastavan Jumalan käsiin – kuten makedonialaiset?

2. Esimerkki: korinttilaiset itse (8:6-8)

Korinttilaisetkin olivat saaneet evankeliumin ja sen myötä uskon ja elämän. Jumala oli antanut heille erityisen runsaasti kaikenlaista hengellistä hyvää: puhetaitoa, tietoa, intoa ja rakkautta. Korinttilaiset itse olivat aiemmin olleet elävä esimerkki siitä, että antaminen on kristillinen hyve. Runsaasti saanut voi antaa runsaasti. Vähän saanut voi antaa vähemmän.

3. Esimerkki: Kristus (8:9)

”Tehän tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas, mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään”.

Jumalan Poika astui täydellisyydestä ja kirkkaudesta turmeltuneen maailman keskelle ihmiseksi. Hän alentui häpeälliseen ristinkuolemaan. Rikkaasta tuli inhimillisesti köyhä, mutta juuri tuossa köyhyydessä ja alennustilassa hän hankki koko ihmiskunnalle iankaikkisen pelastuksen ja suunnattoman rikkauden. – – – Tässä on kristinuskon ydin ja hedelmä. Näin Jumala toimii. Näin Jumalan rakkaus ohjaa meitäkin.

 

Antamisen periaatteita (8:10-15)

 

1. Hyvä tahto (8:12)

Aito antaminen nousee aidosta rakkaudesta ja hyvästä tahdosta eli halusta tehdä hyvää ja auttaa lähimmäistä. Tätä Paavali opetti 1 Korinttilaiskirjeen 13 luvussa, jossa hän puhui täydellisestä rakkaudesta. Rakastava ihminen näkee lähimmäiset ja heidän tarpeensa. Rakastava ihminen kokee myötätuntoa ja haluaa auttaa.

2. Varojen ja mahdollisuuksien mukaan (8:12)

”Sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole”. Käytännössä on hyvä laittaa palkkapäivänä sivuun summa, johon on sitoutunut omassa sydämessään. Se voi olla 10 % tai tietty euromäärä. Ajoittain summa voi vaihdella. Loppuosalla voimme kattaa omat kulut.

Jos taas ensin kuluttaisimme, meillä tuskin olisi enää mitään annettavaa. Kulutusyhteiskunnassa saamme rahamme kulumaan todella helposti ja nopeasti. On opeteltava kohtuullisuutta ja malttia, jotta meillä olisi myös jotain mitä antaa toisille. Eikä mikään tavara voi antaa sellaista sydämen iloa kuin aito rakkaus ja lähimmäisen auttaminen.

Auttamisen ja antamisen kutsumuksen edessä meidän tulee hoitaa omat vastuumme ja
maksumme moitteettomasti. Ei ole viisasta antaa yli todellisten mahdollisuuksien ja jättää laskut osin maksamatta. Sellainen ei ole kristillistä viisautta. On laskettava tulot ja menot realistisesti. On myös ihmisiä, jotka aina antavat niin paljon, että he eivät itse pääse nauttimaan elämän hyvistä lahjoista. Pitkän päälle se uuvuttaa ihmistä ja vie ilon ja mielekkyyden elämästä. Taustalla voi olla vääränlaista kiltteyttä ja suorittamisen tarvetta.

3. Tasauksen periaate (8:13-15)

Jumala on mitannut koko maapallolle riittävästi kaikkea. Kuitenkin noin puolet ihmiskunnasta elää liiallisessa hyvinvoinnissa ja puolet köyhyydessä. Äärimmäisen köyhiä ihmisiä on yli miljardi. Liiallinen hyvinvointi muuttuu pahoinvoinniksi ja elintasosairauksiksi. Köyhä puolestaan kokee ravinnon niukkuutta eikä hänellä ole mahdollisuuksia kunnolliseen terveydenhoitoon.

Tasaus korjaisi tilanteen. ”Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään”. Elintasosairaudet poistuisivat ja köyhät saisivat mahdollisuuden mielekkääseen elämään. Epätasapaino kertoo ihmiskuntaa nakertavasta rakkaudettomuudesta. Juuri evankeliumi on lääke rakkauden puutostautiin ja köyhyyden ja sairauksien voittamiseen.

Maailmanlaajuisesti katsoen merkittävin humanitaarinen apu nousee kristillistaustaisista maista. Valtioiden ohella monet järjestöt, seurakunnat ja yksittäiset ihmiset antavat ja auttavat säännöllisesti. Silti tämä apu on vain pieni osa verrattuna maailman ase- ja huumekauppaan.

Tasauksen periaate on tärkeä maailmanlaajuisesti, mutta myös meidän yksilöiden kohdalla.
Liiallinen runsaus johtaa pahoinvointiin ja sairauksiin, sekä sydämen kylmyyteen ja elämänilon kadottamiseen. On terveellistä antaa liiasta. On terveellistä opetella kohtuullisuutta.

Lisäksi jossakin elämämme vaiheessa me puolestamme saatamme kokea köyhyyttä ja puutetta. Silloin meilläkin on vastavuoroinen oikeus saada apua ja tukea elämäämme. Jos emme ole koskaan välittäneet muista, on kenties turha pyytää apua omallekaan kohdalle.

 

Käytännön ohjeita antamiseen (8:16 – 9:5)

Taloudellisen toiminnan tärkeitä periaatteita ovat rehellisyys, luottamus, avoimuus ja kontrolli. Raha voi olla kiusaus vahvallekin kristitylle ja tilaisuus tekee varkaan. On siis välttämätöntä toimia viisaasti ja yhteisten pelisääntöjen mukaan.

Keräystä valvomaan piti asettaa luotettavia henkilöitä (8:16-23). Koska Paavali järjesti keräyksen, hänellä oli oikeus nimetä keräyksen valvojaksi Tiitus. Koska seurakunnat olivat antajia, niidenkin tuli valita edustajansa valvomaan keräyksen toteuttamista ja perillepääsyä. ”Haluamme näin varmistua, ettei kukaan pääse moittimaan tuottoisan keräyksen hoidosta”. Lisäksi onnistunut ja vastuullinen keräys vaatii asian esilläpitoa, rohkaisua ja monia käytännön toimenpiteitä (9:1-5).

 

Antamisen siunaukset (9:6-15)

 

1. Antaminen tuo hyvää antajalle itselleen ja menestystä työlle (9:6-11)

”Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää”. Eräs elämän laeista on kylvämisen ja niittämisen laki. Se, mitä ja kuinka paljon ihminen kylvää peltoon, määrää, mitä ja paljonko pellosta saa satoa niitettäväksi. Se, mitä sanomme ja teemme, on kylvöämme. Sanoilla, teoilla ja laiminlyönneillä on aina seurauksensa. Pääsääntöisesti hyvästä seuraa hyvää ja pahasta pahaa. Ks. myös Sananlaskut 11:24-25 ja Malakia 3:10.

Kylvämisen ja niittämisen laki pätee yksityisessä elämässä, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Hengellisessä työssä emme voi odottaa paljoakaan, jos annamme itseämme, aikaamme, taitojamme ja varojamme vain vähän. Toisaalta, pienetkin eväät (2 leipää ja 5 kalaa) voivat tuottaa paljon Jeesuksen siunaamissa käsissä.

Samanaikaisesti on valvottava itseämme, ettei antamisemme perustu oman hyödyn tavoitteluun. Jeesus sanoi: ”Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee”. Älkäämme laskelmoiko vaan antakaamme rakkaudesta käsin. Rakkaudessa itsessään on jo siunaus ja elämän tarkoitus. Rakkaus voi synnyttää myös vastarakkautta.

Jumala antaa armoa armon päälle. Hän palkitsee meidät niin kuin näkee hyväksi. Usein saamme siunauksia jo tässä elämässä ehkä ”toisessa valuutassa” kuin mitä me annoimme. Jos annamme vaikka 100 euroa, meidän ei tule odottaa, että saamme rahamme takaisin korkojen kera. Sen sijaan Jumala pitää meistä huolta, antaa sydämen iloa ja kenties avaa monenlaisia ovia elämässämme. Lopulta kerran taivaassa Jumala antaa meille mittaamattoman rikkauden ja onnen.

2. Antaminen tuo avun puutteenalaisille (9:12)

Antamisen konkreettisin tarkoitus on tuoda ihmisille juuri sitä apua, mitä he todella tarvitsevat. Ihmiset toki haluavat kaikenlaista, joka ei ole välttämätöntä. Silti jokaisella ihmisellä on perustarpeita, joiden täyttämiseen tulee pyrkiä. Niitä ovat ruoka, juoma, vaatteet, koti, terveys, turvallisuus, ystävyys, työ ja suhde Luojaan. Antamisen muoto voi olla suora raha-apu. Usein on mielekkäämpää ja turvallisempaa muuntaa annettu rahallinen tuki palveluiksi, koulutukseksi, terveydenhoidoksi ja ruuaksi.

Paavali puhuu pyhien tarpeista. Kaikki uskovat muodostavat paikallisia ja maailmanlaajuisia perheitä. Meidän tulee auttaa etenkin veljiä ja sisaria. Avun tulee laajeta uskovien ulkopuolelle. Diakonia, kansainvälinen diakonia ja laaja-alainen lähetystyö ovat keskeisiä kristillisiä antamisen kanavia ja muotoja. Niiden kautta apu kohdentuu useimmiten juuri kaikkein tärkeimpiin kohteisiin. Valtion valvomien kehitysyhteistyöprojektien kohdalla on aina yhä uudestaan todettu, että juuri kristityt lähetysjärjestöt ovat kaikkein luotettavimpia ja tehokkaimpia auttajia. Tässä on loppumaton sarka, sillä maailmasta köyhyys ja avuntarve eivät lopu.

3. Antaminen tuo kiitosta Jumalalle ja kirkastaa evankeliumia (9:11-13,15)

Aito, vilpitön auttaminen on harvinaista. Rikkaissa maissa ihmiset keskittyvät hyvinvointinsa rakentamiseen. Köyhissä maissa on taisteltava jokapäiväisen toimeentulon ja selviytymisen puolesta. Jos joku auttaa, taustalla on usein halu hyötyä ja kenties sitoa ihmisiä itseensä. Monet joutuvat ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhreiksi.

Sen sijaan aito rakkaus ja auttaminen havahduttavat ihmisiä näkemään, että kyseessä on jotain aivan erityistä. Jumalan uhrautuva rakkaus on vastoin ihmisen ajattelutapaa. Avun saaminen herättää kiitollisuuden Jumalaa kohtaan, joka tahtoo toimia meidän parhaaksemme.

Jumalan kiittäminen synnyttää uskoa ja syventää suhdetta Luojaamme. Koska kaikki hyvä tulee Jumalalta, on reilua, että kiitämme häntä. Evankeliumi on tarkoitettu konkreettiseksi elämän voimaksi ja rakkauden lähteeksi. Antaminen toteuttaa evankeliumin tarkoitusta ja vahvistaa sen todellisuuden kaikkien ihmisten edessä.

4. Antaminen luo yhteyttä (9:14)

”Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä”. On luonnollista, että antaminen luo rakastavaa ja kunnioittavaa yhteyttä. Antamisen tulee tapahtua nöyrästi, ei toisten yläpuolelta. Ihmisinä olemme aina samanarvoisia riippumatta varallisuudestamme.

Tämän saimme kokea todeksi Japanissa Awajin seurakunnassa, jonka työtä on tuettu muutamia vuosia ja joka on rakentanut meidänkin tuella uuden kirkon seurakuntaa ja sen työtä varten. Toukokuun 18. päivä 2014 vietettiin Awajin kirkon vihkimisjuhlaa, jossa oli läsnä toista sataa japanilaista ja suomalaista. Seurakuntalaisten kiitollisuus oli todella vilpitöntä ja syvää. On varmaa, että he rukoilevat meidän puolestamme ja ajattelevat meitä ilolla ja rakkaudella.

On todettava, että antaminen on tärkeä osa evankeliumia ja sen hengen mukaista elämää. Sen kautta Jumalan rakkaus voi kanavoitua ihmisten elämään ja tuoda sen avun, mitä he todella tarvitsevat. Antaminen synnyttää keskinäistä yhteyttä, jota kaivataan rikkinäisessä maailmassa.

 

 

VAKAVAA PUHUTTELUA LUOPUMUKSEN JA EKSYTYKSEN KESKELLE (10:1 – 13:10)

 

Edellisessä opetuksessa totesimme, että valtaosa Korintin seurakunnan jäsenistä oli taipunut Paavalin antamiin ohjeisiin ja evankeliumin mukaiseen elämään. Kuitenkin jotkut olivat lopullisesti kyllästymässä Paavaliin ja hänen julistamaansa evankeliumiin, joka on syvästi vastoin ihmisten luontaista ajattelua ja pyrkimyksiä. Kirjeen loppuosa on sävyltään melko ankaraa ja taistelevaa puhetta vääriä apostoleita vastaan: ”Aikomukseni on näet käydä eräiden kimppuun” (10:2)

Taistelupuheessaan Paavali joutui puolustamaan itseään Jumalan apostolina. Tämän hän tekee, jotta evankeliumi ei tulisi kyseenalaistetuksi. Jos Paavali ei olisi aito Jumalan lähettiläs, hänen sanomansakaan ei olisi Jumalasta. Vaikka Paavali aikoi käydä vastustajien ”kimppuun”, hänen aseensa eivät olleet maallisia vaan hengellisiä: ”Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta” (10:4-6).

Kreikkalainen viisaus, nykytiede ja liberaaliteologia – siltä osin kuin ne selittävät perimmäistä todellisuutta, katsovat maailmaa vääristävien lasien läpi. Sen sijaan Jumala kaiken luojana tietää, mistä elämässä on kyse. Siksi hänen Sanansa on ainoa syvällinen ja kattava näkökulma elämään. Sanallaan Jumala kumoaa valheen linnoituksia, joiden taakse ihmiset kätkeytyvät. Vasta kuuliaisuus evankeliumille, Kristukselle tekee ihmisestä vapaan. Näennäinen inhimillinen vapaus onkin synnin orjuutta; alistuminen Kristukselle on todellista vapautta ja elämää.

 

Paavali osoittaa aidon apostolin ja sanoman eron verrattuna väärään (10:7-18):

Paavalin aitous apostolina ilmenee seuraavissa seikoissa: voima sanomassa, Jumala suosittelijana, työn hedelmät nähtävillä, pioneerityö uusilla alueilla ja ylpeilyn kohteena Herra.
Väärät apostolit ja julistajat: voima ulkonaisessa tyylissä ja puhetavassa, ihmisten antamat suosituskirjeet, katteetonta ylpeilyä, toisten perässä kulkeminen ja ylpeyden kohteena julistaja.

Aidolla Jumalan palvelijalla on aito sanoma, mutta väärällä on vääristelty sanoma (11:1-6):

• Aito evankeliumi: Kristus Jeesus, Pyhä Henki, ristinevankeliumi ja moraalinen puhtaus.
• Väärä evankeliumi: toinen Jeesus, toinen henki, toinen evankeliumi ja saastaisuus.

 

Mitä aito evankeliumi on?

Kolmiyhteinen Jumala tulee ihmiseksi Pojan persoonassa. Hän syntyy neitseestä, elää synnittömän elämän, palvelee rakastaen, sovittaa ristillä syntimme, nousee ruumiillisesti kuolleista, astuu ylös taivaisiin, hallitsee sieltä käsin Pyhässä Hengessä seurakuntaa ja maailmaa, sekä tulee kerran takaisin näkyvällä tavalla tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Tätä evankeliumia julistaa Pyhä Henki, joka on Jumalan ”kolmas persoona”. Hän toimii rakastavalla ja pyhällä tavalla ihmisiä kunnioittaen. Aito evankeliumi johtaa ihmisen uudestisyntymiseen ja jatkuvaan pyhitykseen, jossa Jumala armon kautta puhdistaa meitä päivittäin. Vasta kirkkaudessa pääsemme täydellisyyteen. Ihminen pelastuu yksinomaan armosta, uskon kautta Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Mitä on väärä evankeliumi?

Jeesuksen osalta:

• juutalaiset: Jeesus on väärä profeetta ja väärä messias
• muslimit: Jeesus on vain profeetta
• hindulaisuus: Jeesus on yksi jumaluuksista, valaistunut guru
• liberaaliteologit: Jeesus oli vain tavallinen ihminen, josta uskovat tekivät sankarimyytin
• jehovantodistajat: Jeesus on arkkienkeli Miikael, joka näennäisesti ottaa ihmisen muodon ja joka vain osittain sovittaa ihmisten syntejä
• mormonit: Jeesus on ensimmäinen ihminen josta tuli jumala (muut ihmiset seuraavat perässä; Isä Jumalakin oli alunperin ihminen; Jeesuksella oli myös taivaallinen Äiti, joka on henki)
• voimaevankeliointiliike: Jeesus on superkuningas, joka tekee voimallisia ihmeitä
• itämaiset terapiat, kansanparannus, henkiparannus: Jeesus on rajallinen henkiolento, joka parantaa ja antaa voimaa

Pyhän Hengen osalta:

• juutalaiset: Pyhä Henki on Jumala tai Jumalan voima
• muslimit: PH on profeetta Elia
• hindulaisuus: PH on persoonaton universaali voima
• liberaaliteologia: PH on ihmisen oma psyyke tai luonnonvoima
• jehovantodistajat: PH on persoonaton voima kuten sähkövirta
• mormonit: PH on erillinen henkiolento (Isä, Poika ja PH ovat erillisiä olentoja ja lisäksi on Äiti
• voimaevankeliointiliike: PH on suvereeni voima, joka alistaa ja muuttaa ihmisen (väkisin)
• itämaiset terapiat, kansanparannus, henkiparannus: PH on voima, jota voi hallita erilaisilla manipulointitekniikoilla tai rajallinen henkiolento, joka tulee ihmisen henkioppaaksi

Evankeliumin osalta:

• juutalaiset: pelastuminen Tooraa, Mooseksen lakia noudattamalla
• muslimit: ei ole sovitusta, ei armoa vaan pelastumiseen tarvitaan tekoja (5 tekoa) ja Allahin sattumanvaraista mielisuosiota
• hindulaisuus: pelastuminen on meditointitekniikkaa, jolla ihminen tyhjentää itsensä ja yhtyy olemattomuuteen
• liberaaliteologia: evankeliumi on kaunis satu, joka antaa (valheellista) voimaa kohdata elämän raadollisuus ja kuolema; ihmisen on itse luotava onnensa
• jehovantodistajat: evankeliumi on sanoma jehovajumalasta, joka lähetti enkelin opettamaan ihmisille oikeanlaista elämää; ihmisen tulee täydellistää itsensä ennen paratiisia
• mormonit: okkultistinen salatietous johtaa ihmisen kuoleman jälkeen vartijaenkeleiden ohi taivaallisille planeetoille, joita ihminen voi hallita kuninkaina / jumalina; ihmisestä tulee jumala
• voimaevankeliointiliike: kokonaisvaltainen alistuminen uudelle henkivallalle, joka tekee ihmisestä voimakkaan; kunnian ja menestyksen teologia
• itämaiset terapiat, kansanparannus, henkiparannus: ajallinen elämä on vain välivaihe, jonka jälkeen ihminen siirtyy korkeammalle tietoisuuden tasolle

Pyhityksen osalta:

• juutalaisuus: juutalaiset perinteet ja tavat, synagogassa käynnit, paastot, rukoukset
• muslimit: rukous, almut, uskontunnustus, paasto ja pyhiinvaellus
• hindulaisuus: meditointi, paasto, tappamisen kielto
• liberaaliteologia: humaani elämä, jossa ihminen toteuttaa luonnollisia halujaan
• jehovantodistajat: lakihenkistä, kummallisuuksiin keskittynyttä kieltäytymistä, pakollista ovityötä, kritiikitöntä opiskelua, yhteiskunnasta osittaista eristäytymistä
• mormonit: pakollinen lähetystyö, temppelirituaalit, salaiset okkultistiset merkit
• voimaevankeliointiliike: täydellinen pyhittyminen jo nyt; keskittyminen ihmevoimaan
• itämaiset terapiat, kansanparannus, henkiparannus: jooga, meditointi

Korintissa väärien julistajien väärä sanoma oli jonkinlainen ”cocktail”, sekoitus juutalaisuudesta, kreikkalaisesta filosofiasta (nyk. liberaaliteologia) ja kunnian/menestyksen teologiasta. – – – Väärän evankeliumin ja julistuksen muodot vaihtelevat historian saatossa alueittain. Meidän tulee havainnoida omaa aikaamme ja nähdä siinä ilmenevät väärän evankeliumin muodot.

 

Suomalaisia pettävät

• yliopiston ja kirkon omaksuma liberaaliteologia, joka kieltää täydellisesti kristillisen uskon; se käyttää kristillisiä nimiä ja termejä, mutta antaa niille vieraan, maailmallisen sisällön
• humanismi, joka tekee ihmisestä ”jumalan” ja kaiken mittapuun
• materialismi ja hedonismi: elämän onni löytyy kuluttamisesta ja nautinnoista
• jehovantodistajat vetoavat ihmisten ulkonaiseen hurskauteen
• media on usein väärien voimien kanava; on tärkeää hallita mediakanavat

Väärän evankeliumin taustalla on aina saatanallinen henkivalta, jolla on erittäin suuri voima sokaista ja pettää ihminen. Ainoastaan Jumala voi suojella ihmistä sen voimalta. Väärät henkivallat ovat uskontojen, humanismin, ei-kristillisten maailmankatsomusten, ateismin, yms. taustalla.

 

Saatanalla on monta erilaista juonta:

• suora ja avoin hyökkäys ja vaino aina murhaamiseen saakka
• peitelty hyökkäys, jossa saatana naamioituu ei-kristillisten uskontojen ja katsomusten taakse; pitkäaikainen ja voimakas mediavaikuttaminen muokkaa ihmisten ja yhteiskuntien asenteita antikristilliseksi; lainsäädännön antikristillistäminen
• pukeutuminen kristityn johtajan ja julistajan kaapuun (susi lammasten vaatteissa / väärä apostoli / saatana valon enkelinä, 2 Kor 11:12-15)
• saatanan päämääränä on ”varastaa, tappaa ja tuhota” = varastaa ihmisiltä Jumalan mielenmukainen, hyvä elämä; tappaa ihminen psyykkisesti ja fyysisesti; eksyttää ihminen pois Jumalan yhteydestä niin että hän joutuu ikuiseen kadotukseen. Jumalan Poika on tullut tuomaan elämän ja ikuisen yltäkylläisyyden (Johanneksen evankeliumin 10 luku).

 

Paavalin uhrautuva esimerkki

Aidon Jumalan palvelijan alttius uhrautua ja kärsiä on täysin vierasta väärälle julistajalle, joka rakentaa pelkästään omaa hyvinvointia ja asemaa (11:16-33). Paavalin henkilökohtainen esimerkki tästä on ainutlaatuisen kova. Vain harva uskova kokee yhtä suuria haasteista ja vaikeuksia. Paavalilla oli erityinen tehtävä kulkea pioneerityössä ja puhkaista aukkoja pimeyteen. Lisäksi Paavali itse oli ollut seurakunnan vainoaja, jonka tähden hän oli valmis ”hyvittämään” pahoja tekojaan, vaikka toki pelastus perustuu pelkästään armoon.

 

Paavalin raskaat kokemukset

Paavali oli kokenut paljon: raatamista, vankeutta, viisi kertaa 39 ruoskaniskua, kolme haaksirikkoa ja vuorokauden ajelehtimisen meressä, jatkuvaa, raskasta matkustamista pääosin jalan, vaikeiden jokien ylittämisiä, rosvojen hyökkäyksiä, ei-uskovien vainoa kaikkialla, valhekristittyjen vainoa ja työn vesittämistä, valvomista, nälkää, janoa, kylmyyttä sekä jatkuvaa huolta seurakunnista ja uskovista. – – – Kun väärät apostolit kerskuivat menestyksestä ja kunniasta, Paavali ”kerskui” vaikeuksista ja heikkoudesta ristinevankeliumin hengessä – olihan itse Herramme ristiinnaulittu.

Mitä tämä kertoo meille kristityn elämästä? Olisi mukava tarttua menestys/kunnian teologian tarjoamiin pikavoittoihin, mutta todellisuudessa ne ovat valhetta. Jumala toteaa, että joudumme kulkemaan hänen valtakuntaansa monen ahdistuksen kautta. Samalla, ahdistusten keskellä Jumala antaa meille hänen rauhansa. Lopulta tilanteista on ulospääsy – jos ei ajassa niin iäisyydessä. Vaikka täällä menisimme miten rikki, lopulta Jumala parantaa ja eheyttää meidät täydellisiksi.

Kulje koko elämäsi käsi Jumalan kädessä. Hän on silloin turvasi hyvinä ja pahoina päivinä. Hän on kanssasi keskellä syvintä pimeyttä, vaikka et sitä juuri sitä sillä hetkellä tuntisikaan. Hän kuulee sinua, kun huudat häntä koko sydämestäsi avuksi.

 

Paavalin armon, voiman ja ilmestysten kokemukset

Vastapainona kärsimyksille Paavali sai kokea valtavia armohetkiä ja ilmestyksiä Jumalan läsnäolossa (12:1-5). Nämäkin todistivat siitä, että Paavali oli aito apostoli. Armokokemukset antoivat Paavalille varmuutta ja voimaa kulkea rankka apostolin tie aina marttyyrikuolemaan saakka. Hän tiesi olevansa matkalla taivaaseen, mikä kantoi elämän syvissä vaikeuksissa ja tuskissa.

Vaikka Paavali oli saanut käydä Jumalan taivaassa (joko fyysisesti tai sisäisenä kokemuksena), hän ei siitä kerskunut. Hän jopa puhui itsestään kolmannessa persoonassa: ”Tunnen erään Kristuksen oman, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen, paratiisiin” (12:2). Paavali kertoo näistä kokemuksista pintapuolisesti vasta kun hän on siihen äärimmäisen pakotettu – voidakseen vakuuttaa korinttilaiset aidosta apostoliudesta ja evankeliumista.

 

Paavalin pistin

Jumala itse piti huolen siitä, että Paavali ei ylpistynyt ja tullut hyödyttömäksi. Jumala salli ”saatanan enkelin kurittaa häntä pistävän piikin kautta” (12:7). Mikä tuo piikki oli? Paavali ei sitä varmuudella kerro, mikä on hyvä asia. Näin me voimme samaistua Paavaliin ja luottaa hänen tavoin Jumalan armoon ja huolenpitoon oman elämämme erilaisten ”piikkien” kivuissa. Paavalin kohdalla on arveltu, että piikki olisi joko sairaus tai vaino, jota Paavali koki kaikkialla.

 

Voima heikkoudessa!

”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas” (12:9-10)

Suurin voima heikkoudessa: Jeesus Kristus ristillä. Kristityn tulee kulkea samankaltaista heikkouden tietä, johon kätkeytyy Jumalan suunnaton voima, rakkaus ja elämä: ”Tämä aarre on meillä saviastioissa”.

 

Miten me kohtaamme elämän vaikeuksia?

Helposti saatamme masentua, pettyä ja katkeroitua. Saatamme kieltää uskomme ja etsiä onnea muualta kuin Jumalasta. Kuitenkin, jos kaiken keskellä turvaamme Jumalaan ja luotamme häneen, saamme kokea Jumalan armoa. Vaikeudet voivatkin kiinnittää meitä syvemmälle Jumalaan ja hänen Sanaansa. Heikkoina emme voi luottaa itseemme vaan saamme pyytää Jumalan antamaa voimaa, rakkautta, viisautta ja johdatusta. Ainoastaan heikkoina olemme Jumalalle käyttökelpoisia – siihen halukkaita ja Jumalan tahdosta ja voimasta riippuvaisia.

Jos koet itsesi heikoksi ja araksi, voit kääntää sen vahvuudeksi turvautumalla Jumalaan. Rukoile, että Jumala siunaa ne ihmiset ja tilanteet, jotka kohtaat. Meillä ei ole mitään hengellistä annettavaa, mutta Jumalalla on kaikki tarvittava. Heikkous ja vaikeudet auttavat ymmärtämään toisia ihmisiä ja antavat alttiutta auttaa.

 

Paavalin lisäperusteita sille, että on oikea apostoli ja rakastaa seurakuntaa (12:11-21):

• aidot, moninaiset tunnusteot, ihmeet ja voimateot
• ei ole hyötynyt taloudellisesti korinttilaisista; ennemmin on valmis uhraamaan omat varansa ja itsensä
• rakastaa seurakuntaa ja haluaa lujittaa sitä, sekä toivoo siltä moraalista puhtautta

 

Haaste uskon koetteluun

”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teissä / keskellänne?” (13:5-6). Näin Paavali haastoi nimenomaan vastustajat tiukkaan sävyyn. Sen sijaan, että he kyseenalaistavat Paavalin uskon aitouden, heidän tuleekin testata itsensä. Ehkä ongelmien syy onkin heissä ja heidän syntisyydessä.

Jos sinäkin pidät itseäsi kristittynä, mutta vastustat ristinevankeliumia, Jumalan Sanaa, kristillistä moraalia ja kyseenalaistat Jeesuksen persoonan tosi Jumalana ja tosi ihmisenä, sekä ainoana Pelastajana, et kestä koetusta. Silloin kristillisyytesi on vain nimellistä ja muodollista, eikä se perustu Jumalaan.

Mutta jos olet aito kristitty, joka tunnet jossain määrin syntisyytesi, turvaudut Jumalaan Jeesuksen persoonan ja ristintyön kautta, pyrit pyhitykseen armon varassa ja luotat Jumalan Sanaan, silloin olet varmasti aito uskova. Kristillisyys ei silti perustu häilyviin tunteisiimme ja kokemuksiimme. Kaikki perustuu Jumalaan ja hänen pelastustekoon Kristuksessa. Pelastus on kokonaan Jumalan armollinen teko. Aitoina kristittyinä koemme syvää vajavuutta, uskon pienuutta ja heikkoutta, mutta juuri sellaisina kaipaamme Herran läheisyyttä ja kotiin taivaaseen.

Jos olet epävarma suhteestasi Jumalaan ja uskostasi, niin rukoile Herraa. Pyydä syntejäsi anteeksi ja anna Jumalalle valtakirja ohjata elämääsi hänen hyvän tahtonsa mukaisesti. Turvaudu Jeesukseen ja ristintyöhön. Hänessä sinunkin syntisi on sovitettu ja ovi on apposen auki Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään. Lue Jumalan Sanaa ja anna Jumalan vahvistaa uskoasi. Tule seurakuntayhteyteen, jossa uskomme kasvaa. Yksinäinen kristitty on aina heikoilla. Nauti ehtoollisen lahjasta, jossa Jumala hoitaa sinua Kristuksessa. Keskustele uskovien kanssa ja tuo rohkeasti esille vaikeatkin kysymykset ja epäilyt. Apostoli Tuomas oli epäilevä, mutta hän toi epäilyksensä julki ja sai ajallaan vastauksia.

 

Kirjeen loppukehotukset ja apostolinen siunaus – juuri sinulle:

Lopuksi: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

Tulkoon teidän kaikkien osaksi
Herran Jeesuksen Kristuksen armo,
Jumalan rakkaus ja
Pyhän Hengen yhteys!