Ylösnousseen kohtaaminen (2. Pääs.pv)

YLÖSNOUSSEEN KOHTAAMINEN  (2. Pääsiäispäivä)

 

Uusi aika on koittanut! Jeesus on sovittanut syntimme. Hän on noussut kuolleista.
Saamme iloita ja riemuita siitä!

Jumalan pelastussuunnitelma koko ihmiskunnan pelastamiseksi ilmoitettiin pyhien profeettojen ja Vanhan testamentin kirjoitusten kautta. Pelastussuunnitelma huipentui Pitkänäperjantaina Golgatan ristillä ja Pääsiäisaamuna tyhjän haudan äärellä. Jumala piti kiinni lupauksestaan ja tekee niin yhä tänäänkin.

Suomen poliittisilla kentillä olemme seuranneet hyvin tapahtumarikasta, värikästä vuotta. Menneen vaalihuuman lupaukset on jo ehditty rikkoa varsin perusteellisesti. Uusia kampanjoita viritellään – kuka mitenkin.

Muuttuuko mikään? Kenellä on kanttia pitää kiinni vaalilupauksistaan – vaikka se johtaisi poliittiseen itsemurhaan?

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ei pelännyt, ei horjunut, ei väistynyt, vaan täytti sen, minkä Jumala oli luvannut. Jeesus antoi täydellisesti itsensä, laskelmoimatta, käymättä lehmänkauppoja, kääntämättä takkia, ajattelematta omaa poliittista uraa tai mukavuudenhalua.

Jumalan pelastussuunnitelma oli kaiken kattava, koko maailmaa ja jokaista ihmistä, sinua ja minua koskettava. Hän pureutui ihmisyyden syvimpiin perusongelmiin eikä tyytynyt vain oireiden pintapuoliseen hoitamiseen.

Me ihmiset toimimme oman itsekkyytemme sanelemina. Me olemme sidottuja kuolemaan. Me olemme alttiita pimeyden ja pahuuden voimille.
Synti, kuolema ja paha ovat nivoutuneet toisiinsa ja meihin.

Jumala pureutui ytimeen: Kristus otti kantaakseen kaikki meidän syntimme. Niin kuin avaruudessa oleva musta-aukko imee kaiken lähellä olevan materian itseensä, samalla tavalla Jumala imuroi Kristukseen koko historian synnit ja pimeyden. Sanottiinhan päivän Ut:n kirjeessä: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me saisimme Jumalan vanhurskauden”.

Kristuksessa nämä syntimme käsiteltiin pohjiaan myöten. Kristuksessa ne paloivat Jumalan tuomion tulessa täydellisesti. Ja kun viimeinenkin synti oli poltettu tuhkaksi, Jeesus huusi: Se on täytetty! Silloin hän kallisti päänsä ja sanoi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.

Paratiisin ovat aukenivat Voittajalle ja hän saarnasi voitonsanomaa ihmissieluille tuonelassa. Kolmantena päivänä Kristus nousi ruumiillisesti, kirkastettuna, täydellisenä.

Jeesus on näin sovittanut sinunkin syntisi – menneet, nykyiset ja tulevat. Tämä tarkoittaa, että sinä saat elää anteeksiantamuksen varassa. Sinua ei enää rangaista ikuisella erolla Jumalasta. Sovitettuna sinä saat elää Jumalan lapsena.

Jeesus on näin kirvoittanut kuoleman pysyvän otteen sinusta – vaikka ruumiimme täällä kuoleekin, sielumme menee taivaaseen ja viimeisenä päivänä sinut puetaan Kristuksen kaltaiseen ylösnousemusruumiiseen, joka ei enää koskaan voi kuolla.

Jeesus on näin vapauttanut sinut pimeyden valtojen orjuudesta. Sinä olet siirretty voittajan puolelle. Kahleet on katkaistu ja sielujemme väärämielinen syyttäjä ja pettäjä on aseeton Kristuksen edessä. Kristuksessa sinä olet valon ja vanhurskauden lapsi.

 

Kristuksessa tämä on todellisinta totta. Miten sinä voit tulla osalliseksi tästä?

Ylösnoussut Vapahtaja antoi opetuslapsilleen tehtävän: Menkää kaikkeen maailmaan, kastakaa, opettakaa ja saarnatkaa parannusta syntien anteeksiantamiseksi, eli evankeliumin ilosanomaa!

Kasteessa Jumala on jo osoittanut armahtavan rakkautensa sinua kohtaan. Kaste on liitto, jossa Jumala vakuuttaa omasta puolestaan, että Hän rakastaa sinua ja tahtoo pitää sinusta huolta.

Usko on myönteinen vastaus tähän Jumalan rakkauteen. Usko on luottamusta Taivaallisen Isän hyvyyteen, joka on ilmestynyt Kristuksessa meidän osaksemme.

Tosiasiassa moni nuoruudessa tai aikuisuudessa luopuu Jumalan armosta ja rakkaudesta. Ihminen lähtee tuhlaajapojan tai -tytön tavoin kulkemaan maailman tarjoamien – hetkellisten ilojen vetämänä. Raamattu, elämän käyttöopas jää lukematta. Taju Jumalan olemassaolosta häviää kokonaan tai ihminen vääristää oman käsityksensä Jumalasta. Jumala on kaiken pahuuden hyväksyvä rakkauden irvikuva tai sitten synkkä koston Jumala, jonka käsikassarana tuo ihminen toimii.

Ihminen kuvittelee olevansa niin hyvä, että vaatii palkaksi Jumalalta ikuista ja täydellistä elämää. Se yhtä typerää kuin, jos menisimme huomenna pankkiin ja vaatisimme pankinjohtajalta 10 miljoonaa euroa lahjaksi – minä kun olen vaan niin fiksu ja hyvä ihminen.

Jotkut taas saattavat kokea itsensä niin äärimmäisen huonoksi, että edes Jumala ei voi auttaa. Ikään kuin Jumalan rakkaus riittäisi vain muutamien ihmisten ulottuville. Mutta mitä Jeesus opetti? Hän sanoi: minä olen tullut pelastamaan syntisiä, ei hurskaita vaan syntisiä. Kristus on laskeutunut syvemmälle kuin kukaan ihminen. Sitä paitsi apostoli Paavali on omien sanojensa mukaan jo varannut kaikkein syntisimmän ihmisen osan ja hänetkin, tuon kristillisen seurakunnan vainoojan Jumala armahti, eikö sitten meitä?

Jos sinä olet kaukana Jumalasta tai elät epävarmuudessa, niin katso, tässä on sinulle armon sana: ”Me olemme Kristuksen lähettiläitä ja pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne itsenne Jumalan kanssa! Ja vielä: Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä!”

Kaikki on jo valmiina. Sinun taivaalliselle pankkitilille on talletettu jo enemmän kuin miljardi euroa. Ikuisen elämän arvoa ei voi mitata rahassa. Kristuksessa saat kaiken lahjaksi.

Kun meitä kutsutaan Jumalan valtakunnan kansalaisiksi, meitä kutsutaan todellisen rakkauden ja pyhyyden valtakuntaan. Sen perustuslakina on 10 käskyä ja lakeina ja asetuksina ovat Jumalan Sanan, Raamatun ohjeet, jotka kertovat, mitä rakkaus on käytännössä. Se on rakkautta, minkä rakkauden Jumala itse määrittelee rakkaudeksi. Se on syntiä, minkä rakkauden Jumala Sanassaan määrittelee synniksi.

Kun meitä kehotetaan tekemään parannusta, se tarkoittaa, että tunnustamme Jumalan Sanan ja pyrimme soveltamaan sitä elämäämme. Jumalan Sanasta tulee meille elämän tienviittoja – tähän suuntaan kulkekaa; näitä pimeitä ja liukkaita polkuja varokaa.

Näin kun käännymme kohti Jumalaa, saamme opetella pienen lapsen tavoin elämän askeleita. Monesti me kompastumme ja kaadumme, mutta Taivaallinen Isä nostaa meidän ylös, ottaa syliinsä, puhdistaa meidät ja rohkaisee jatkamaan eteenpäin.

Ilman Jumalan tahdon, Jumalan Sanan kunnioittamista me emme pääse perille. Jos hylkäämme Sanan, hylkäämme Hänet, joka tuon sanan on lähettänyt. Varokaa erityisesti niitä, jotka vääristelevät Jumalan Sanaa, niitä, jotka väittävät valoa pimeydeksi ja pimeyttä valoksi. Kuunnelkaa Taivaallisen Isän ääntä, hänen pyhää Sanaansa, joka on elämänlaki.

Parannuksessa eläminen ei tarkoita, että me täytämme Jumalan tahdon. Raamattu opettaa selkeästi, että me olemme täällä ajassa loppuun asti syntisiä, vaikka olemme armahdettuja Jumalan lapsina. Synti seuraa meitä kuin varjo, mutta se ei enää vapaasti hallitse ja ohjaa meitä. Teemme joka päivä syntiä, mutta armo uudistaa ja puhdistaa meitä joka hetki.

Tällaiseen parannukseen Jumala meitä kutsuu. Saamme tunnustaa Jumalan pyhyyden kaikessa ja hänen Sanansa. Saamme tunnustaa rikkomuksemme ja vajavuutemme sekä luottaa aina Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön.

Usko on Jumalan todellisuuden, hänen pyhän tahtonsa ja hänen täydellisen armon tunnustamista Kristuksessa Jeesuksessa ja häneen turvautumista.

Jumala siis kehottaa meitä: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!

 

Monet meistä olemme kokeneet Jumalan todellisuuden Jeesuksessa Kristuksessa. Olemme kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen.

Lapsena vielä uskoin Jumalaan ja koin hänen läsnäolonsa elämässäni selvästi. Nuorukaisena minä käänsin selkäni Jumalalle ja menetin kokonaan tajun siitä, onko Jumalaa edes olemassa. 23 vuotta sitten pääsiäisen aikoihin Jumala ilmaisi uudestaan itsensä minulle vastaan sanomattomalla tavalla. Sain täyden varmuuden siitä, että Jumala on. Samalla tajusin, että olin rakentanut vain omaa elämääni hyvin itsekkäästi enkä todella rakastanut muita ihmisiä.

Jumala kehotti minua selkeästi, että minun tuli valita: jatkanko omaa itsekästä elämääni ja menen kadotukseen vai valitsenko Jumalan ja iankaikkisen elämän.

Sain armon rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni, annan elämäni sinun käsiisi Jeesus.” Siinä hetkessä sain syvän rauhan, koin olevani Jumalan lapsi, kuoleman pimeys vaihtui oveksi taivaan kirkkauteen ja sain syvän ilon.

Jotain tällaista monet teistä olette kokeneet. Moni teistä on myös saanut säilyttää läheisen suhteen Jumalaan koko elämänsä ajan.

Uskoa ei voi ponnistaa omin voimin. Aidon kristillisen uskon lähteenä on Jumalan läsnäolo meidän sisimmässämme. Jumala on läsnä Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Usko vahvistuu Jumalan Sanasta, Kristuksen armosta ja ehtoollisesta. Ehtoolliseenkin osallistuminen on Kristuksen eteen polvistumista, oman syntisyyden tunnustamista ja anteeksiantamuksen vastaanottamista.

Kristus on noussut ylös! Evankeliumitekstissä Magdalan Maria sai ensimmäisenä kohdata ylösnousseen Herran. Maria tunsi rakkaan Jeesuksen äänen, vaikka ulkomuoto ei enää ollutkaan sama kuin hän viimeksi näki: ruoskittuna ja ristillä murtuneena. Jeesus oli kirkastettu ja eheä, mutta käsien ja jalkojen arvet olivat yhä nähtävillä.

Kun Jumala kutsuu sinua, saat sydämessäsi kuulla tutun äänen. Äänen, joka tuo sinulle rauhan ja turvan elämääsi. Minä se olen, älä pelkää!

Evankeliumitekstissä Jeesus myös varoitti Mariaa: älä koske minuun. Oikeastaan tuo kreikankielinen sana pitäisi kääntää: ”älä takerru minuun”, älä takerru minun fyysiseen läsnäoloon, sillä kohta minä nousen taivaaseen.

Me ihmiset mielellämme takerrumme vain näkyvään. Elämän onnen luullaan löytyvän materiasta ja tavarasta. Silti köyhä voi olla paljon onnellisempi kuin maailman rikkain ihminen. Yhteys Luojaan tuo elämän syvimmän turvan ja onnen.

Kuoleman edessäkin meidän oma näkökykymme loppuu: tässäkö kaikki oli? Voiko olla elämää kuoleman jälkeen, ilman materiaa, ilman ruumista?

Jumala on olemukseltaan Henki. Hänellä ei ole eikä hän sinällään tarvitse elääkseen materiaa tai fyysistä ruumista. Ihminen on Jumalan kuva – meillä on fyysinen ruumis, mutta myös aineeton sielu ja henki. Elämän perusta ja olemus eivät ole materiassa vaan Jumalassa. Kristuksessa meidät on liitetty ikuiseen Jumalaan. Hänessä me elämme, vaikka ruumis kuolisikin.

2 Kor 4:14-18:  ”Me tiedämme, että Jumala, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa. Sen tähden me emme menetä toivoamme.
Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Me emme kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti.”

Tämä nykyinen maailma käy kohti loppuaan. Sen päätös on lähellä. Mutta se on uuden alku. Katso: vanha on kadonnut ja uusi on tullut sijaan. Jumala luo uutta. Jumala luo paljon parempaa.

Nyt me elämme vielä välivaihetta – kahden huipentuman välissä. Ensimmäinen pääsiäinen on takana, mutta täydellisen vapautuksen päivä on vielä edessä.

Kristuksessa olemme jo nyt uusia luomuksia, mutta vanha seuraa meitä vielä varjona. Kuitenkaan tuo synnin varjo ei ole meidän todellinen, syvin olemuksemme ja persoonamme, vaan tuo uusi – se mitä, sinä olet Kristuksessa.

Me takerrumme menneeseen ja näkyvään, mutta se katoaa kuin uni aamun koittaessa. Aamu sarastaa, todellinen elämä alkaa. Luonto herää, kuolema väistyy. Siemen, joka on haudattu maahan, murtautuu läpi maan roudan, versoo ja sen kukat puhkeavat kukkaan. Meistä ylösnousemus on mahdoton ja käsittämätön, mutta se on elämän laki. Jokainen ruohonkorsikin julistaa ylösnousemuksen ihmettä.

Kristus on esikoisena kaikista noussut kuolleista. Hän on keskellämme, hän on meissä Pyhän Henkensä kautta, hän kulkee sinun kanssasi, hän vie perille! Ole turvallisella mielellä. Jumalan kaikki lupaukset ovat iäti totta. Lepää ja iloitse hänessä! Herra Jeesus, täytä meidät sinun läsnäolollasi! Uusi aika on koittanut.

”Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua kunnioittavat. Sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät sinun turviisi.”

Aamen.