Valvomisen sunnuntai

VALVOMISEN SUNNUNTAI

 

EVANKELIUMI: Matt. 25: 1-13

Jeesus puhui tämän vertauksen:

”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian.

Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’

Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

 

Muut tekstit:

  • Aam 4: 12-13
  • Piet 3: 8-14, 18

 

 

SAARNA

Hääjuhlia on monenlaisia. Kussakin kulttuurissa on omat, mielenkiintoiset tapansa. Raamatun äärellä meitä kuljetetaan keskelle juutalaisia häitä 2000 vuoden taakse. Helposti tulkitsemme Raamattua oman aikamme tapojen ja ymmärryksen läpi, jolloin tulkintamme voi mennä vikaan. Tärkeää on tuntea ja ymmärtää Raamatun kuvaama tilanne mahdollisimman oikein – silloin myös sen hengelliset opetukset avautuvat parhaalla, syvällisellä tavalla.

Yksi Lähi-idän kulttuurin parhaista asiantuntijoista on professori Kenneth E. Bailey. Hän on myös sydämen kristitty, jolloin hän on erinomainen Raamatun selittäjä. Seuraavassa on muutamia hänen näkökulmia päivän evankeliumitekstiin.

Bailey alleviivaa ja korostaa, että vertauksen huippu- ja käännekohta on sen keskellä – Lähi-idän kertomusperinteen tavoin. Ei ole lainkaan sattumaa, miten Jeesuksen kertomukset ja vertaukset rakentuvat kielellisesti. Ne ovat hyvin taidokkaita luomuksia.

Juuri tämän vertauksen keskellä kaikuu kaiken huipennuksena huuto: Sulhanen tulee!

Mutta katsahtakaamme ensin juutalaisen hääjuhlan kulttuurista taustaa. Hääjuhlan pitopaikka on sulhasen talo, jonne hääateriaa valmistellaan. Talo on täynnä sukua ja ystäviä. Sitten sulhanen lähtee läheisimpien ystäviensä kanssa noutamaan morsianta tämän kotoa, jossa saatetaan vielä käydä lopulliset neuvottelut morsiamen hinnasta.

Kun morsiankin on (vihdoin) valmis, hänet nostetaan ratsun selkään ja sulhanen ystävineen muodostaa hänen ympärilleen riemuitsevan saattojoukon. Hääjuhla on suuri tapahtuma koko kylässä ja se vietetään yleensä kuumana kesäkautena. Illan viileydessä päivän kuumuus ei enää polta eikä häiritse juhlaväkeä. Pimeys tulee nopeasti iltaseitsemän aikaan.

Sulhanen joukkoineen ei kulje häätaloon suorinta reittiä vaan kiertelee mahdollisimman pitkään kyläläisten keskellä, jotka ovat tulleet tien varteen riemuitsemaan ja liittymään hääväkeen. Tässä juhlassa heidän joukossaan on kymmenen, erikseen kuvattua nuorta neitoa.

Koska on jo pimeää, säädylliset naiset pitävät aina öljylamppua, jolla he eivät valaise vain tietä vaan aina myös kasvonsa. Kunniallisen naisen kasvot tunnistetaan eikä hän jää pimeyteen. Koska hääseurueen tulo voi viipyä, on viisasta varustautua huolella. On hyvä varata mukaan öljypullot, joiden öljyllä voi täyttää lampun tai sytyttää uuden soihdun. Hääjuhla oli pitkään tiedetty ja odotettu juhla. Jokaisella oli mahdollisuus valmistautua huolella, jos arvosti juhlaaa.

Sulhanen ja hääseurue viipyvät kenties odotettua ja arvioitua pitempään – näinhän on käynyt Jeesuksen tulemuksen kohdalla. Lamppujen öljy palaa loppuun. Odottajat nukahtavat illan pimeydessä. Luonnollisen väsymyksen keskellä toiset ovat kuitenkin hengellisesti valveutuneita, mutta toiset eivät. Viisailla neidoilla on öljypullot mutta tyhmillä ei.

Juuri kriittisellä hetkellä kaikuu huuto: sulhanen tulee! Viisaat lataavat öljylamppunsa mutta tyhmät joutuvat kerjuu- tai ostosmatkalle.

Sillä välin hääseurue kulkee ohitse. Viisaat neidot lamppuineen liittyvät joukkoon ja pääsevät häätaloon sisälle. Tyhmät neidot tulevat myöhemmin. Ovatko saaneet öljyä, emme tiedä. Kenties he ovat edelleen pimeässä eikä heidän kasvojaan voi tunnistaa. Joka tapauksessa he myöhästyvät ja ovi on mennyt pysyvästi kiinni.

(Tosin Lähi-idässä ensimmäinen ”ei” on usein vasta neuvottelun avaus. Ehkä neidot pääsivät myöhässäkin näihin maallisiin hääjuhliin, mutta taivaallisiin hääjuhliin kukaan ei pääse myöhässä ja valmistautumattomana.)

 

Vertaus avaa useita eri näkökulmia:

Tuttuun tapaan tämäkin Jeesuksen vertaus korostaa naisten tärkeyttä, sillä hän olisi voinut puhua 10 miehestä, joita heitäkin oli yhtä lailla kylän raitilla odottamassa seuruetta. Lukumäärä 10 voi nousta siitä periaatteesta, että pääsiäisen viettoon, lailliseen vihkiseremoniaan ja synagogan perustamiseen tarvittiin 10 miestä. Nyt Jeesus puhuu 10 neidosta korostaakseen naisten suurta arvoa vastoin tuon ajan kulttuurisia normeja.

Lisäksi vertaus korostaa Jeesuksen seuraamisen ja uskon henkilökohtaisuutta. Kukaan toinen ei voi korvata toista. Kukaan toinen ei voi valmistautua toisen puolesta. Hääkutsu on henkilökohtainen kuten myös opetuslapseus on henkilökohtainen oikeus ja velvollisuus.

Vertauksessa nousee esille sitoutumisen pitkäaikaisuus ja -jänteisyys. Uskovan tie on elämänmittainen prosessi. Kun Jeesus viittaa pitkäänkin odotukseen ja pimeään aikaan, uskovien on syytä ottaa tuo neuvo todesta ja valmistautua sen mukaisesti.

Vertaus heijastaa myös Jeesuksen pettymystä sen suhteen, että läheskään kaikki ihmiset eivät ole valmiita tulemaan Jumalan valtakuntaan, vaikka se tulee heidän luokseen.

Vertaus on haaste odottaa Messiaan saapumista. Välinpitämätön ei odota, ei kaipaa eikä valmistaudu. Yksilöihmiselle Messiaan saapumiseen verrattava hetki on oman kuolemansa kohtaaminen. Silloin on oltava valmiina iäisyyteen, jos mielii Karitsan hääjuhliin.

Vertaus kertoo ovesta, joka johtaa Jumalan valtakuntaan ja ikuiseen elämään. Tuo armon ovi on avoinna hyvin pitkään mutta lopulta se sulkeutuu. Jokaiselle ihmiselle annetaan aito mahdollisuus pelastua.

Koska emme nyt näe Jumalaa ja Kristuksen kirkkautta, emme ole ikään kuin pakon edessä. Jumalan läsnäolo on vielä nyt salattua. Hänen rakkautensa kutsuu meitä näkymättömällä, mutta koettavalla tavalla. Jumalan todellisuus avautuu vasta kun ihminen suostuu hänen armonsa ja rakkautensa kohteeksi. Kun Sulhanen eli Kristus saapuu näkyvällä tavalla, voimassa ja kirkkaudessa, on jo myöhäistä. Silloin ihminen on perimmäisen totuuden edessä, mutta hän ei voi enää laskelmoida. Kristuksen kirkkauden edessä kaikkien on pakko polvistua.

Vertauksessa sulhasen saapumisen ajankohta oli arvoitus. Tiedettiin, että hän tulee, mutta tarkkaa aikaa kukaan ei tiennyt. Sama pätee Jeesuksen tulemukseen. Hän varmasti tulee. Tuolloin maailma jo pimentynyt. Pahuuden valta on kasvanut Ilmestyskirjan kuvausten mukaisesti. Tarkka tulemuksen hetki on kuitenkin salaisuus. Kukaan ei voi laskelmoida väärämielisesti. Ainoa oikea laskelma on se, että turvaudumme häneen tässä ja nyt, joka päivä.

Jumala ei silti kutsu meitä yhteyteensä pelon voimalla vaan rakkaudella. Hän tahtoo pelastaa meidät, koska olemme hänelle arvokkaita ja rakkaita. Toki ihmisen tulee kunnioittaa Jumalaa, joka on pyhä ja ainoa elämän lähde ja turva. Samalla tavalla meidän tulee kunnioittaa vanhempiamme, jotka pitävät meistä huolen, rakastavat meitä ja asettavat meille turvallisia rajoja.

 

Miten sitten voimme valmistautua ja olla kuten viisaat neidot?

Viisaat neidot kuvaavat jokaista uskovaa ja koko kristillistä seurakuntaa. Meidän tulee yksilöinä ja Jumalan kansana olla valveilla ja valmistautuneina.

Oikeaa kristillistä valmistautumista ovat mm. seuraavat seikat:

  • Otamme hääkutsun eli Jumalan armon ja rakkauden vastaan Kristuksessa Jeesuksessa.
  • Odotamme tulevaa hääjuhlaa eli Kristuksen saapumista ja iankaikkista elämää.
  • Liitymme odottavaan hääseurueeseen eli seurakunnan hengelliseen elämään aktiivisina kuulijoina ja toimijoina.
  • Elämällä tavallista kristityn arkielämää armon varassa, pyrkien hyvään, rukoilemalla, palvelemalla läheisiämme ja lähimmäisiämme, tekemällä tunnollisesti meille annetut tehtävät ja toimet.
  • Ravitsemalla itseämme ja toisiamme Jumalan elävällä Sanalla ja nauttimalla ehtoollista.
  • Keskittymällä Jeesukseen Kristukseen, sillä hänen kauttaan ja hänessä avautuu kaikki ajallisen ja iankaikkisen elämän aarteet.
  • Kertomalla toisillekin suuresta hääjuhlasta ja Kristuksen saapumisesta.

Kaiken lähtökohtana on oikea suhde Jumalaan. Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa synnyttävät meissä automaattisesti oikeansuuntaista kristillistä elämää. Pelastus on täydellinen lahja mutta se, miten elämme uskossa, on yhteistyötä. Voimme antaa Jumalan armon tehdä meissä työtään tai sitten voimme tukahduttaa sen.

Tyhmät neidot ovat meille varoittavana esimerkkinä. He kuvaavat nimikristillistä seurakuntaa. He ovat muodollisesti kristittyjä, kirkon jäseniä ja kastettuja, mutta heiltä puuttuu sisäinen Jumalan vaikuttama todellisuus. He eivät usko eivätkä piittaa Jeesuksesta. Vasta kun hän todella saapuu, he havahtuvat pelästyneinä.

He elivät kenties tavallista ”kunnon kansalaisen” elämää mutta Luojansa torjuen. Valitettavasti ”kunnon kansalainenkin” on syntinen. Tämä maailma on täynnä kunnon kansalaisia, mutta silti maailmamme on turmeltunut ja täynnä kärsimystä. Suomi on maailman paras maa, mutta silti täälläkin on paljon ahdistusta, itsekkyyttä, riitoja ja moninaisia ongelmia. Kunnon kansalaisuus ei riitä taivaaseen. Vain Jumalan uudeksi luova armo riittää. Vain Kristuksen teko on täydellinen. Vain Jumalan rakkauteen suostunut ihminen pääsee taivaan valtakunnan kansalaiseksi.

Vertauksessa aidon sisäisen Jumalan todellisuuden ja elämän kuvana on öljy. Lamppu on ihminen, mutta ilman öljyä ei ole tulta, valoa eikä todellista elämää. Öljyn hankkiminen ja lampusta huolehtiminen on lähellä Jumalaa elämistä.

 

Näkökulmia valvomiseen

Valvominen ei ole suorittamista vaan nimenomaan Jeesuksen lähellä olemista – täydellisessä armossa hoidetuksi tulemista, sydämen purkamista, haavojen sitomista, tyyntymistä ja rauhoittumista, suunnan löytämistä ja olennaiseen tarttumista. Valvominen on säännöllistä rukousta, Sanan lukemista ja sisäistämistä, asioiden punnitsemista Raamatun Sanan valossa ja seurakuntayhteyttä. Valvominen on vahvistumista ehtoollisen vakuuttamassa armossa, lähimmäisen palvelemista, yhteiskunnallista vaikuttamista kristillisen moraalin pohjalta ja hyvän sanoman eteenpäin viemistä omassa lähiympäristössä ja aina maan ääriin saakka.

Valvova ihminen tuntee ja tunnustaa syntinsä ja syntisyytensä. Valvova ihminen tuntee Herransa, hänen armonsa ja hyvän tahtonsa. Valvova ihminen kärsii maailmassa koettavasta pahasta ja vääryydestä ja siksikin odottaa kaivaten Herransa ilmestymistä ja kaiken kohdalleen asettamista.

Valvominen ei ole helppoa. On niin paljon muuta, joka tahtoo viedä aikamme, rahamme, kykymme ja sielumme. Olisiko jälleen syytä pysähtyä miettimään oman elämän tilannetta. Mille minä annan itseni? Mikä ohjaa elämääni? Mikä vie aikani? Mikä täyttää ajatukseni? Mikä on suhteeni Jumalaan ja lähimmäiseeni? Mihin käytän varani?

Valvominen ei nykyään ole todellakaan helppoa, koska yhteiskuntamme on yhä enemmän täynnä epäkristillisyyttä. Kirkkokin on antautumassa moraalittomuudelle ja hylkäämässä Raamatun Jumalan, Kristuksen ja rakkauden. Ei ihme, että antikristilliset arvot ja ihanteet yrittävät viedä meidät mukanaan.

Onneksi emme ole yksin – Jumala on kanssamme. Hänen yhteydessä ja avulla voimme huolehtia oman sydämemme ja lähipiirimme puhtaanapidosta ja hoidosta. Sitten voimme auttaa myös muita. Kannattaa taistella hyvän asian puolesta. Kannattaa taistella elämän, rakkauden ja hyvyyden puolesta. Lopulta elämä voittaa.

Vaikka laittomuus lisääntyy, säilyköön rakkautemme Jumalassa tuoreena päivittäin. Vaikka tuuli on tässä maailmassa meille vastainen, me pääsemme perille, kun turvaudumme Kristukseen Jeesukseen. Hän pitää meistä huolen.

Täyttäköön Jumalan antama usko, rakkaus ja toivo meidät kaikki aina uudestaan! Valvokaamme yhdessä hänen kanssaan ja hänen varassaan.

 

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. (1 Tess 5:8-11)

Tässä parhaimmassa turvassa siunausta teille kaikille!