Uskon perustus (22. su helluntaista)

USKON PERUSTUS

(22. su helluntaista)

 

JOHDANTO

Tämä pyhäpäivä on omistettu uskonpuhdistukselle, jonka alku koettiin lähes 500 vuotta sitten. Aivan kohta alkaakin erityinen juhlavuosi tämän muistoksi. Uskonpuhdistuksessa palattiin takaisin Raamattuun ja sen ytimeen, Jeesukseen Kristukseen, joka vanhurskauttaa syntisen ihmisen. Tätä armon ihmettä seuraa elämän uudistuminen Jumalan sanan mukaan henkilökohtaisessa, seurakunnallisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä.

Samankaltaista uskonpuhdistusta tarvitaan kipeästi tänäänkin. Aikamme henki on voimakkaasti: irti Raamatusta! Jos itsekin tekisin ja uskoisin sen kaiken, mitä minulle on mediassa, teologisessa tiedekunnassa ja pappien koulutuksessa sanottu, Raamatussani ei olisi enää kuin kannet. Siitä olisi leikattu irti ja täysin uudelleen selitetty keskeiset sanat ”Jumala, Jeesus, armo ja rakkaus”. Kaikki muu olisi jo revitty pois.

Kristillisen uskon ainoa lähde on Raamattu. Se on yhä tänään Jumalan elävä sana. Vaikka ihmiset sitä kuinka repisivät, Jumalan sana ei raukea tyhjiin. Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa Sanassaan. Vaikka ihmiset sitä eivät hyväksyisi, lopulta he joutuvat Sanan eteen. Tämä olisi sääli, sillä Jumalalla on hyvä tahto jokaista ihmistä kohtaan. Hän tahtoo pelastaa meidät synnistä, pimeyden vallasta ja kuolemasta. Tämän pelastustyön Jumala tekee Kristuksessa Jeesuksessa tulemalla ihmiseksi, sovittamalla syntimme ja nousemalla kuolleista kolmantena päivänä. Hän lahjoittaa Pyhän Hengen voiman palvelutyöhön, perustaa ja rakentaa seurakuntansa ja lähettää omansa keskelle ihmiskuntaa lähetyskäskyn saattelemana.

 

PÄIVÄN RAAMATUNTEKSTIT

Jer 3: 14-15

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” sanoo Herra. ”Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.”

 

Room 1: 16-17

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

 

Ef 6: 10-18

Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina!

Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.

 

EVANKELIUMI

Joh. 4: 46-53

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.

Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti.

Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

 

 

SAARNA

Evankeliumi kertoo aina Jeesuksesta Kristuksesta. Hän on se ilosanoma, Vapahtaja kaikille ihmisille. Jumala lähetti hänet meidän luoksemme pelastaakseen meidät synnin, pimeyden ja kuoleman valloista. Tämän armon ja ilon sai kokea erityisellä tavalla kuninkaan virkamies, jonka poika oli kuolemansairas. Poika kuolikin, mutta Jeesuksen sana herätti ja paransi hänet.

Tällaisia ajallisen elämän ihmeitä mekin saamme kokea monella tavalla, kun turvaudumme Jumalaan. Emme kuitenkaan varjellu ajallisen elämän vaikeuksista, sairauksista ja kuolemastakaan. Jumalan antama turva on silti todellista. Ensinnäkin, Jumala voi tehdä ihmeen ja parantaa sairaan, jos vain näkee hyväksi. Toiseksi, Jumala on aina kärsivän ihmisen rinnalla, jos hän vain tätä pyytää. Jumala rakastaa aivan yhtä paljon molempia: sitä, jonka hän parantaa, ja sitä, jota hän ei paranna. Kolmanneksi, lopulta Jumala ottaa meidät luokseen taivaan kirkkauteen. Silloin synti, sairaudet, kärsimyksen, pahan valta ja kuolema jäävät lopullisesti taakse.

Jotta tällainen Jumalan armo ja rakkaus voisi toteutua meidän kohdallamme, meidän tulee ottaa vastaan Jeesus Kristus. Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu Jeesuksen kautta. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa tai tapaa. Jeesuksessa on Jumalan armo, rakkaus ja läsnäolo. Vain Jeesus on sovittanut syntimme. Vain Jeesus on noussut voittajana kuolleista. Vain Jeesus avaa yhteyden Jumalaan. Vain Jeesus antaa Pyhän Hengen.

Entä miten voimme ottaa vastaan Jeesuksen? Kun kuulemme evankeliumin, sanoman Jeesuksesta ja siitä, mitä hän on tehnyt hyväksemme, saamme uskoa tämän pelastavan uutisen omalle kohdallemme. Juuri näin toimi evankeliumitekstissä kuvattu virkamies ja koko hänen perheensä. Virkamies uskoi Jeesuksen sanan. Hän hyväksyi sen ja turvautui siihen. Usko on luottamista, hyväksymistä ja turvautumista. Sen kohteena on Jeesus ja Sana, joiden kautta Jumala toimii.

Entä edellyttääkö Jumala jotakin muuta, jotta ihminen voisi tulla hänen yhteyteensä? Kyllä. Me kaikki olemme syntisiä. Synti on todellisen rakkauden vastakohta, sen puuttumista, sen vääristymistä. Syntisinä ihmisinä me olemme itsekkäitä, taipuvaisia ja alttiita pahaan, josta kumpuaa kaikki se ikävä, vääryys ja kärsimys, mitä maailmassa koetaan. Jotta voisimme tulla Jumalan yhteyteen, meidän tulee suostua siihen, että Jumala saa aloittaa meissä hyvän työn ja saa viedä sen kerran päätökseen. Tämä merkitsee sitä, että synnin valta vaihtuu Jumalan hallinnaksi sydämissämme.

Jotta siis voimme saada yhteyden Luojaamme ja pelastua iankaikkiseen elämään, sille on nämä kaksi edellytystä: 1) suostuminen Jumalan hyvään tahtoon ja 2) turvautuminen Jeesukseen. Syntisinä me tarvitsemme armahdusta. Syntisinä me tarvitsemme vapautusta ja sydämemme vallankumousta. Tätä voidaan kutsua parannuksen tekemiseksi ja uskoksi.

Parannusta emme voi tehdä omin voimin. Syntisinä ihmisinä me ennemminkin pakenemme Jumalaa ja haluamme toimia oman, itsekkään tahtomme mukaan. Parannus ja usko tulevat mahdollisiksi, kun rakastava Jumala tulee meitä lähelle. Hänen pyhä ja rakastava läheisyys herättää meissä synnintunnon, tajun omasta todellisesta tilastamme. Ymmärrämme, että elämämme on kulkenut ja on kulkemassa väärään suuntaan, kohti tuhoa.

Jumalan läheisyydessä tajuamme myös sen, että on toinen, mittaamattomasti parempi vaihtoehto. Sen sijaan, että kulkisimme omaa, monella tavalla sokeaa ja pimeää tietä, voimmekin kulkea elämämme yhdessä Jumalan kanssa ja kerran päästä perille ihanaan taivaan kotiin. Näin Jumala vetää meitä puoleemme armollaan ja rakkaudellaan.

Toisinaan joudumme kuitenkin kokemaan vakavia vastoinkäymisiä ennen kuin suostumme turvautumaan Jumalaan. Jotain tällaista koki kuninkaan virkamies. Hänen rakas poikansa sairastui. Kenties kaikki inhimilliset keinot yritettiin. Vasta kun oli ilmeistä, että poika kuolee, hätä ajoi Jeesuksen luokse. Prosessi oli ankara, mutta se johti elämän löytämiseen. Poika sai takaisin ajallisen elämänsä, perhe sai takaisin poikansa, kaikki perheenjäsenet saivat uskon ja iankaikkisen elämän lahjan.

Surullista on se, että läheskään kaikki ihmiset eivät edes kuolemankaan edessä taivu. Ihminen saattaa kuolla Luojaansa kiroten ja herjaten. Osa vain vaipuu apatiaan, kun elämä hiipuu ruumiissa. Tällaista kohtaloa Jumala ei tahdo kenellekään. Hän tahtoo ottaa jokaisen armosyliinsä ja viedä meidät kaikki taivaan kirkkauteen.

Yllättävää on lopulta se, että Jumala ei pelasta kaikkia, koska hän on rakkaus. Rakkaudessaan Jumala nimittäin ei voi pakottaa ketään väkisin hänen yhteyteensä, rakkauteensa ja ikuiseen elämään. Jos Jumala harjoittaisi pakkovaltaa, hän ei olisi rakkaus. Niinpä Jumala on antanut meille valtavan vakavan vastuun. Voimme sanoa Jumalan rakkaudelle joko kyllä tai ei. Ja tätä päätöstä Jumala kunnioittaa, vaikka hän samalla kokisi äärimmäistä surua ja tuskaa siitä, että ihminen joutuu kadotukseen.

Tämän käsittämättömän suuren rakkauden Jumala on osoittanut tulemalla ihmiseksi, palvelemalla meitä sanoin ja teoin, kärsimällä ristillä sovittavan kuoleman kaikkien puolesta. Mitä suurempaa tai enempää voisimme Luojaltamme pyytää? Ainakaan itse en keksi mitään. Ristillä, Jeesuksessa Jumala tarjoaa pelastusta jokaiselle, sinullekin.

Olipa elämäntilanteesi, kysymyksesi tai epäilyksesi mitä tahansa, kohtaa todellisuus ihmisyydestä ja omasta itsestäsi. Suostu Jumalan rakkauteen, joka pelastaa ja uudistaa sinut Kristuksessa Jeesuksessa. Usko tämä hyvä uutinen, ainutlaatuinen mahdollisuus saada iankaikkinen elämänlahja itsellesi.

Tällöin elämäsi alkaa rakentua ikuisen, pettämättömän perustan, Jumalan rakkauden varaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hänestä kumpuaa kaikki se, mitä tarvitsemme ajalliseen ja iankaikkiseen elämään. Silloin olemme kuin Jeesuksen Vuorisaarnassa (Matt 7. luvun loppuosa) kuvaama viisas rakentaja. Hän kuuli Sanan, uskoi sen ja toimi sen mukaisesti. Elämän myrskyt vyöryivät häntäkin vastaan, mutta hänen elämänsä ”talo” kesti, koska sen perusta oli kalliolla. Tyhmä rakentaja sen sijaan kohtasi perikadon. Kaikki se inhimillinen, johon hän oli asettanut luottamuksensa ja toivonsa, olikin vain petollista hiekkaa. Hänen elämänsä talo sortui täydellisesti.

Elämme aikaa, jolloin yhteiskunnassa ja kirkossakin tämä ikuinen, pettämätön kallioperusta on vaihtumassa katoavaksi hiekaksi. Raamatun arvovalta ihmisten sydämissä on katoamassa. Kuten alussa sanoin, moni kirkon työntekijäkään ei enää pidä sitä oikeasti Jumalan sanana. Raamatusta otetaan käyttöön vain sanat Jumala, Kristus, armo ja rakkaus. Niitä ei enää selitetä ja ymmärretä Raamatulla vaan niiden sisältö sepitetään ihmisten toiveiden mukaan:

  • Jumala on kaukainen, tuntematon, käsittämätön olento tai idea.
  • Kristus on kristittyjen keksimä toivekuva, joka kylläkin kauniina ajatuksena voi rohkaista elämään lähimmäisiä rakastaen ja rajoja rikkoen.
  • Rakkaus on kaiken muun paitsi Raamatun hyväksymistä.
  • Armo on ihmisen syntisyyden kieltämistä ja synnin legitimointia.

Eikö tämä olekin hämmästyttävää. Mistä tällainen kertoo? Ensinnäkin tämä kerto siitä, että juuri näinhän on ennenkin ollut. Jeesusta vihasivat juuri uskonnolliset johtajat ja vaikuttajat. He hankitsivat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen, koska Jeesus paljasti heidän petollisuutensa ja uhkasi heidän asemaansa. Toiseksi tämä kertoo siitä, että tässä maailmassa käydään aina hengellistä sotaa valon ja pimeyden, Jumalan ja saatanan, Jumalan omien ja sielunvihollisen lapsien välillä.

Saatana on alusta asti vihannut Jumalaa ja hänen Sanaansa. Juuri syntiinlankeemus alkoi siitä, kun käärme herätti ihmisessä epäilyksen Jumalan hyvyyttä ja Sanaa kohtaan. Kun epäily heräsi, käärme lisäsi kierroksia ja avoimesti kielsi Jumalan sanan. Tämän jälkeen käärme toi tilalle oman ”totuutensa” eli valheen.

Mitä saatana lupasi ja lupaa ihmiselle? Hän lupasi ja yhä tänään lupaa, että synti on ihanaa ja että sen vallassa elämisestä ei seuraa mitään tuomioita, ei mitään pahaa eikä kuolemaa. Ihmisestä tulisi jopa Jumalan vertainen.

Jumala puolestaan lupasi, mikäli ihminen ei söisi hyvän ja pahan tiedon puusta, ihminen saisi nauttia täysimittaisesti kaikista (muista) paratiisin antimista ja saisi elää ikuisesti onnellisena. Mutta jos ihminen söisi kielletyn puun hedelmää, hän kuolemalla kuolisi.

Kun katsomme ihmiskunnan historiaa, nykytilaa ja tulevaisuuden uhkakuvia, onko saatanan lupaus täyttynyt? Ei ole. Ihmiskunta on turmeltunut, kärsinyt ja kohdannut kuoleman. Ihmisestä ei ole tullut Jumalan vertaista, vaikka moni uskonto sellaista yhä vielä lupaa. Sen sijaan Jumalan vakava varoitus ja pelko on käynyt toteen.

Kaikki tämä – ihmisen syntisyys ja saatanan todellisuus – vaikuttaa tänäänkin meissä, kirkossamme ja yhteiskunnassamme. Uskomme perustus, Kristus ja Sana, on hämärtymässä vakavalla, pelottavalla tavalla. Olemme jopa siirtymässä entistä avoimempaan Jumalan sanan torjumiseen. Nyt jopa suoraan kehotetaan rikkomaan Jumalan sana.

Toisille onneksi ja toisille kauhistukseksi Jumalan sana ei kuitenkaan ole kadonnut eikä menettänyt voimaansa. Yhä tänään Jumalan laki on absoluuttisella tavalla osoittamassa oikean ja väärän sekä tuomitsemassa ihmisen. Yhä tänään Jumalan ihmeellinen armoevankeliumi Kristuksessa Jeesuksessa pelastaa katuvan, armoa kaipaavan ihmisen.

Tarvitsemme kipeästi uutta uskonpuhdistusta henkilökohtaisesti, kirkollisesti ja yhteiskunnallisesti. Aito uskonpuhdistus on palaamista Raamattuun ja turvautumista sen ilmoittamaan Jumalaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Niin kuin Luther nosti evankeliumin ihmistekoisen uskonnollisuuden harhan keskeltä ja otti Raamatun kaiken kristillisen uskon ja elämän ainoaksi lähteeksi, on meidän tehtävä tänään.

Päivän raamatuntekstien mukaisesti on ryhdyttävä toimeen:

  • Jeremian tavoin on palattava Luojamme ja Herramme tykö
  • Paavalin tavoin on elettävä armonevankeliumista, Kristuksesta Jeesuksesta, joka vanhurskauttaa ihmisen ja elämän
  • Efesolaisille annetun ohjeen tavoin on pukeuduttava Jumalan antamaan sota-asuun ja taisteltava syntiä ja paholaista vastaan ja vietävä evankeliumi ja koko Jumalan sana kaikkeen maailmaan
  • Kuninkaan virkamiehen tavoin on polvistuttava Jeesuksen edessä, turvauduttava häneen ja uskottava hänen voimallinen sanansa, joka antaa ajallisen ja iäisen elämän koko perhekunnalle

 

Rukous:

Herra Jumala,
sinä olet antanut meille pyhän sanasi
ja kutsunut meidät viemään sen
kaikkialle maailmaan.

Varusta meidät voimallasi.
Tee meistä palvelijoitasi,
jotka noudattavat käskyjäsi
ja tunnustavat nimeäsi ihmisten edessä.

Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, 
meidän Herramme kautta,
joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa
elää ja hallitsee aina ja ikuisesti.

Aamen