Uskon lahja (2. paastonajan sunnuntai)

 

USKON LAHJA (2. paastonajan sunnuntai)

Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.

 

EVANKELIUMI: Luuk 7:36-50

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

 

SAARNA

Raamatun kertomusten äärellä kohtaamme kaksi haastetta. Toisaalta monet kertomukset ovat meille jo liian tuttuja ja tiedämme vastaukset valmiiksi. Mikään ei enää puhuttele meitä. Toisaalta luemme kertomuksia oman kulttuurimme ja pitkän kristillisen historiamme läpi – menettäen valtavan paljon olennaista ja tulkiten asioita jopa väärin.

Siksi on tärkeää lukea erityisesti sellaisten raamatunselittäjien opetuksia, joissa pureudutaan tapahtumiin vahvasti alkuperäistä tilannetta ja kulttuuria tuntien. Ehkä kaikkein paras opettaja on Kenneth E. Bailey, jonka kirjoja on käännetty suomeksi. Seuraavassa hänen opetusta tuttuun tekstiimme.

Evankeliumin kertomus on huikean syvällinen ja dramaattisen puhutteleva. Se on rakennettu taitavasti. Tapahtuma etenee seuraavasti: 1) johdanto, 2) naisen rakkauden osoitus, 3) keskustelu, 4) vertaus (kaiken keskuksena), ja käänteisesti 5) keskustelu, 6) naisen rakkauden osoitus ja 7) päätös.

Kertomuksessa on kolme päähenkilöä: Jeesus, fariseus ja syntinen nainen. Jeesus on jo tunnettu, kiivasta keskustelua herättävä julistaja. Fariseus on paikkakunnan arvovaltaisia uskonnollisia johtajia. Syntinen nainen on paikallinen, kaikkien tietämä prostituoitu.

Tapahtumat ovat alkaneet todennäköisesti synagogassa, jossa Jeesus on pitänyt puhuttelevan saarnan. Sen jälkeen arvovaltainen fariseus on ajan tavan mukaisesti pyytänyt Jeesuksen ja vieraita hänen luokseen aterioimaan ja jatkamaan hengellistä keskustelua.

Ateriointi tapahtui seuraavasti. Huoneen keskellä oli pitkä, matala pöytä. Sen molemmin puolin oli leposohvia, joilla ruokailijat makasivat kyljellään. Vieraat asettautuivat tarkan järjestyksen mukaisesti paikoilleen. Palvelijat seisoivat leposohvien takana. Juhlatalon ovet olivat avoimet kaikille, joten kylän väkeä saattoi tulla seuraamaan ”näytelmää” seinustoille. Siksi myös syntinen nainen pääsi sisälle, vaikka tietenkään itse ruokailuun nämä ”syntiset” eivät saaneet osallistua. Nainen seisoi takana Jeesuksen jalkojen kohdalla. Pyhien kasvojen eteen hän ei tullut vaan otti paikkansa jalkojen juurella. Yleisesti jalkoja pidettiin ”likaisina ja saastaisina”.

Vaikka juhla-ateriassa kaikki oli etiketin mukaista, isäntä loukkasi äärimmäisen karkeasti kunniavierasta eli Jeesusta. Isäntä ei pesettänyt Jeesuksen jalkoja eikä antanut tervetulosuudelmaa poskelle. Hänelle ei annettu myöskään öljyä. Kaikki tämä kertoo siitä, että isäntä ei kunnioittanut Jeesusta vaan halusi suorastaan julkisesti nolata hänet. Kaikkihan tietysti huomasivat tämän ja varmasti hiljainen kuiskinta oli melkoista.

Oman kulttuurimme valossa tilanne olisi sama kuin, että vieraalle ei sanottaisi lainkaan tervetuloa, ei käteltäisi, ei autettaisi ulkovaatteissa, ei pyydettäisi sisään istumaan. Tilanne olisi siis häkellyttävä ja siinä miettisi kyllä vakavasti poislähtöä.

Nämä räikeät loukkaukset antavat voimakkaan taustan sille, miten syntinen nainen toimi. Nainen toimi kuten kunnon isännän olisi pitänyt toimia. Hän pesi Jeesuksen jalat, suuteli jalkoja ja voiteli öljyllä. Jeesuksen saama tyrmäävä kohtelu raastoi naisen sydäntä. Hänellä oli sisäinen pakko korjata tapahtunut vääryys ja osoittaa kiitollisuutensa. Tuoksuöljy saattoi olla naisen kallein aarre, jonka hän oli valmis uhraamaan.

Miksi nainen toimi näin? On ilmeistä, että nainen oli kohdannut Jeesuksen hieman aiemmin. Jeesus kulki kaupungin kaduilla opetuslastensa ja seuraajiensa kanssa. Hän kohtasi ihmisiä, opetti ja puhutteli. Nainen oli varmasti kuullut hänestä. Jeesus oli kovin erilainen kuin fariseukset, jotka ylensivät itsensä ja alensivat toiset. Jeesus osoitti rakkautta ja hyväksyntää kaikkia kohtaan. Nainen oli tietysti kantanut prostituoidun raskasta taakkaa ja leimaa jo vuosien ajan. Hän oli kaikkien halveksima. Nyt hän kohtasi Jeesuksessa miehen, joka ei halunnut käyttää hyväksi vaan joka antoi hänelle täyden ihmisarvon ja jopa julisti synnit anteeksi. Nainen kaipasi muutosta ja Jeesus toi hänelle sellaisen. Jeesus ei tietenkään hyväksynyt naisen syntejä vaan tahtoi vapauttaa hänet niistä. Entä miltä sinusta tuntuu, kun joku suhtautuu sinuun arvostaen, kunnioittaen ja välittäen?

Kuitenkin – isännän toimintatapa oli hätkähdyttävä, mutta niin oli naisenkin. Kaikki tiesivät hänet prostituoiduksi ja nyt hän ”nuoleskeli” Jeesuksen jalkoja. Varmasti (tekopyhät) iljetyksen väristykset kulkivat kaikkien selkäpiissä. Lisäksi nainen avasi hiuksensa! Nainen teki niin vain omalle aviomiehelleen hääyönä (ja prostituoidut harjoittaessaan ammattiaan).

Mitä sinä tekisit, jos olisit kaupungintalolla suuressa juhlassa ja kesken kaiken paikallinen prostituoitu tulisi suutelemaan jalkojasi ja tekisi elkeitä, jotka herättäisivät vahvan mielikuvan sinun ja tämän aiemmista intiimeistä hetkistä? Etkö vaivautuneesti nykisi jalkojasi pois ja hätistelisi tuollaista henkilöä kauemmaksi? Etkö latelisi selityksiä, että et lainkaan tunne tuota toista?

Tilanne oli siis kaikin tavoin shokeeraava ja sähköinen.

Tapahtunut paljasti isännän epäkohteliaisuuden. Jopa syntinen nainen osasi toimia etiketin mukaisesti. Anteeksipyynnön sijasta isäntä ryhtyi hengelliseksi tuomariksi. Hän tuomitsi naisen ja Jeesuksen tekopyhässä ajatusmaailmassaan. Naisen kosketus saastutti Jeesuksen yhtä syntiseksi – tämä ajatteli. Todellinen Jumalan profeetta ei koskaan alistuisi tällaiseen!

Kaikki tämä kuvastaa syvästi vääristynyttä juutalaisuutta ja kaikkia lakiuskontoja kuten islamia. Niissä vaalitaan Jumalan ja ihmisen pyhyyttä – ulkokohtaisesti. Pyhä Jumala vihaa syntisiä ja rakastaa hurskaita. Ihminen tekee itse itsestään hurskaan noudattamalla tiettyjä ulkokohtaisia, pikkutarkkoja sääntöjä.

Sen sijaan Jeesus onkin itse Jumala ihmiseksi tulleena. Ja miten hän toimiikaan? Hän rakastaa syntistä ihmistä ja haluaa pelastaa tämän. Jumalan edessä jokainen on syntinen ja jokainen on yhtä kipeästi armon ja pelastuksen tarpeessa. Näin oli fariseuksen ja naisen kohdalla.

Jumala ei sitoudu meidän ihmisten ulkonaisiin sääntöihin ja arvoluokituksiin. Päinvastoin! Hän murtaa ne rakkaudellaan ja voimallaan.

Voimmekin kysyä, miksi Jeesus meni fariseuksen taloon, vaikka tiesi tulevansa kohdelluksi huonosti. Jeesus on pelastaja ja opettaja. Hän opetti Jumalan rakkaudesta kaikille läsnäoleville. Lisäksi hän halusi varmistaa, että syntinen nainen, joka oli tullut syvään katumukseen ja parannukseen, pääsisi takaisin yhteisön jäseneksi. Selvää oli, että fariseukset eivät naista hyväksyisi vaan pitäisivät häntä lopullisesti menetettynä. Nyt Jeesuksen toiminta nosti naisen itseasiassa kaikille esikuvaksi!

Tässä tapahtui sama kuin mitä tapahtui tuhlaajapojan palatessa takaisin kotiinsa. Isä otti pojan syleilyynsä ja antoi hänelle takaisin täysivaltaisen pojan aseman. Kaiken lisäksi isä järjesti suuren juhlan. Sen sijaan katkera isoveli oli täynnä hyväksymättömyyttä ja vihaa. Mieluummin hän tappaisi veljen, joka oli häpäissyt isän ja koko perheen. Isän rakkaus ja juhla antoivat kuitenkin pojalle takaisin hänen asemansa – puhtaasta armosta. Sama tapahtui nyt naisen kohdalla.

Jeesus halusi väkevästi opettaa ja ojentaa talon isäntääkin, joka oli oman ylpeyden syntinsä sokaisema. Siksi Jeesus kertoi vertauksen kahdesta velallisesta, jotka saivat velkansa anteeksi – toinen isomman velan kuin toinen. Velka merkitsee tässä syntivelkaa. Ytimessä on siis anteeksiantamus.

Itse vertaus on syvällinen ja ytimekäs. Kaiken lisäksi Jeesus pakotti isännän antamaan oikean vastauksen, joka samalla tuomitsi hänet ja nosti naisen isännän yläpuolelle.

Tämän jälkeen Jeesus lateli suorasukaisesti, kuinka isäntä laiminlöi perustehtävänsä ja kuinka nainen toimi jalosti: Sinä et – mutta tämä nainen kyllä! Näin suomalaisittain tämä tuntuu melko oikeutetulle, mutta tuossa kulttuurissa vieras ei koskaan saanut kyseenalaistaa isännän mainetta, vaikka tämä olisi toiminut mitenkä epäkohteliaasti tahansa. Huonoakin isäntää pitäisi kehua. Jeesuksen moitteet ovat tuon kulttuurin valossa tapahtuman kaikkein räikein ja voimakkain rike (mitä me emme huomaa). Kaiken lisäksi Jeesus nosti isännän yläpuolelle – naisen! syntisen! jopa prostituoidun!

Entä jos sinä järjestäisit hienot juhlat kaupungin parhaimmistolle ja joku vieraista vetäisi sinut lokaan ja kehuisi paikallista rikollista narkkaria? Miten sinussa kiehuisi ja kokisit menettäväsi arvostuksen sinulle tärkeiden ihmisten edessä?

Jeesuksen sanat olivat äärimmäisen kuohuttavia kaikkien läsnäolijoiden silmissä ja sydämissä. Kaiken lisäksi Jeesus julisti naisen synnit anteeksiannetuiksi! Kuka tämä mies luulee olevansa!!!

Tarkkaan ottaen Jeesus toteaa, että nainen on jo saanut syntinsä anteeksi ja sen seurauksena nainen toimii niin kuin toimii. Vain armo tuo uuden elämän. Nainen ei ansainnut armoa vaan hän sai sen lahjaksi. Armo on aina lahja. Jumala antoi anteeksi ja Jeesus vakuutti anteeksiannon todellisuutta naiselle.

Näin Jumala / Jeesus otti naisen armolliseen huomaansa ja vakuutti hänelle itselleen ja kaikille läsnäolijoille uuden elämän ihmeen syntymistä. Tämän olisi pitänyt olla kaikille suuri ilonaihe.

Syntinen nainen sai armon ja elämän kuten publikaani temppelissä, joka vain hiljaa löi rintaansa eikä tohtinut nostaa katsettaan kohti taivasta. Sen sijaan pöyhkeä fariseus julisti suureen ääneen erinomaisuuttaan kaikkien edessä ja torjui sovituksen ja armon kohdallaan. Sama tapahtui tässä.

Varsinaisesti ei kerrota, millaiseen lopputulemaan isäntä päätyi. Todennäköistä on, että asian sulattelu kesti kuukausia, kenties jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Joko hän katkeroitui Jeesukselle ja naiselle lopullisesti tai sitten hänen ylpeä, kylmä sydämensä alkoi hiljalleen sulaa.

Mitä vertaus kaikkiaan opettaa?

  • Anteeksiannon ihmettä. Pelastus on Jumalan lahja ja se otetaan vastaan uskolla.
  • Armo synnyttää rakkautta ja rakkauden tekoja.
  • Jeesus on ainutlaatuinen Jumalan ja ihmisen välimies, joka julistaa synnit anteeksi ja joka antaa uuden elämän.
  • Anteeksianto ei ole ilmainen. Jeesus tulee hylätyksi ja kärsii puolestamme. Tässäkin hän otti päällensä ihmisten vihan naista kohtaan ja asettui puolustajaksi väliin. Tämä huipentui ristillä, jossa hän sovitti naisen, fariseuksen ja meidät synnit.
  • Ihmiset ovat syntisiä ilman lakia (portto) ja syntisiä lain alla (fariseus). Molemmat tiet johtavat tuhoon. Vain armo voi pelastaa ja antaa elämän.
  • Syntisen naisen usko ja siitä nouseva rakkaus nostetaan esikuvaksi hurskaille miehille. Ennenkuulumatonta!
  • Jeesuksen persoonan, sanojen ja toiminnan edessä kuulija joutuu valinnan paikalle. Torjunko Jeesuksen vai hyväksynkö hänet? Ei ole mitään välimuotoa.
  • Jeesus haluaa pelastaa kaikki ihmiset – julkisyntiset ja ulkonaisesti hurskaat.

Kaikki edellä kerrottu perustui Kenneth E. Baileyn opetuksiin. Seuraavassa vielä omaa pohdintaa ja ajankohtaista soveltamista.

Mitä meidän pitäisi ajatella Jumalasta? Hän rakastaa aivan jokaista – alhaista ja ylhäistä. Hänellä on hyvä, pelastava tahto. Jumala on valmis kärsimään ja asettaa itsensä alttiiksi ihmisten vihalle. Samalla Jumala on täysin suvereeni. Mitkään ihmisten mielipiteet tai säädökset eivät sido häntä.

Entä miten Jumala suhtautuu juuri sinuun? Hän rakastaa sinua anteeksiantavalla rakkaudella – olitpa sitten itseäsi muita parempina pitävä tai sitten omasta ja ehkä muidenkin mielestä kelvoton, toivoton tapaus.

Entä miten sinun pitäisi suhtautua lähimmäisiin? Samalla tavalla kuin Jeesus: rakastaen ja kunnioittaen, ihmisarvon antaen. Meillä ei tule olla suosikkeja eikä vihamielisyyden kohteita. Miten tämän laita on tosielämässä?

Entä miten meidän tulisi uskovina suhtautua ns. syntisiin, vaikkapa homoihin, alkoholisteihin, huumeidenkäyttäjiin tai rikollisiin? Eristäydymmekö ja suljemmeko toiset pois? Julistaudummeko me hyviksi, paremmiksi ihmisiksi? Entä miten seurakunta suhtautuu erilaisiin ihmisiin?

Entä osaammeko erottaa ihmiset ja synnit? Osoittaessamme arvonantoa jokaiselle ihmiselle, meidän ei tule hyväksyä syntiä. Jeesus ei tullut siunaamaan ihmisten syntejä vaan antamaan ne anteeksi ja vapauttamaan niiden vallasta.

Niinpä Jeesus tänään menisi homobaariin ja osoittaisi täyttä kunnioitusta ja antaisi ihmisarvon näille ihmisille. Samalla hän herättäisi heissä synnintunnon ja kutsuisi parannukseen.

Entä miten rohkeita me olemme osoittaessamme kristillistä rakkautta? Pelkäämmekö ”uskovan” leimaa tai pelkäämmekö muuten vain toisia ihmisiä? Jäämmekö omien turvamuurien ja ennakkoasenteiden vangiksi?

Ja vielä: mikä on suhteemme tähän Raamatun kuvaamaan Jeesukseen? Kuulummeko hänen vastustajiin? Olemmeko sivustaseuraajia? Olemmeko hänen seuraajia ja hänen armonsa kohteita?

Syntinen nainen on meille positiivinen esikuva. Hän turvasi Jeesukseen ja sai elämän. Fariseus on meille varoittava esimerkki. Hän sulkeutui kovuuden ja ylpeyden syntiin. Hän ei tuntenut Jumalaa ja oli jäänyt elämän ja rakkauden ulkopuolelle. Mutta hänenkin kotiinsa Jeesus tuli vieraaksi. Tänään Jeesus on sinunkin luonasi. Mitä sinä näet ja kuulet? Mitä Jeesus kertoo sinusta? Entä hänen rakkaudestaan sinua kohtaan?