Tuomiosunnuntai

TUOMIOSUNNUNTAI

 

EVANKELIUMI: Matt 25:31-46

Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’

Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’

Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’

Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’

Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

 

 

SAARNA

Tänään vietämme kirkkovuoden päätöstä. Kirkollinen kalenteri kulkee hieman eri tahtia kuin tavallinen vuosikalenteri. Ensi sunnuntai on uuden kirkkovuoden alku, ensimmäinen adventti.

Tänään, kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina olemme viimeisen tuomion edessä. On aika tehdä tilit selviksi ja puhdistaa pöytä. Tuomarina toimii Jeesus Kristus, maailmankaikkeuden Kuningas.

 

Miksi viimeinen tuomio?

Kun ajattelemme viimeistä tuomiota, se herättää monia vastaväitteitä. Sellaisesta puhuminen on lapsellista pelottelua, eihän sellaista koskaan tule. Ja vaikka Jumala olisi olemassa, ei hän koskaan voisi tuomita ketään. Millä oikeudella ja perusteella hän tekisi niin?

Teen kuitenkin pari vastakysymystä? Miksi hän ei tuomitsisi? Minkä tähden viimeinen tuomio voisi olla järkevä, luonnollinen, jopa hyvä asia? Ajatellaanpa kotoista Suomeamme.

1) Jokaisessa perheessä on omat sääntönsä. On kirjoittamattomia sääntöjä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Vanhemmat pitävät ainakin jonkinlaista järjestystä, kukin omalla tavallaan. Jos perheen lapsi tai nuori rikkoo näitä vanhempien asettamia sääntöjä, siitä useimmiten seuraa vähintäänkin nuhtelua. Toisinaan voi rapsahtaa jokin rangaistus: viikkorahan leikkaus, kotiaresti, jokin ylimääräinen tehtävä, netti- tai pelikielto.

Aikuistenkin tulee noudattaa kodin yhteisiä sääntöjä. Ja vaikka kukaan ei suoranaisesti ojentaisi heitä, sääntöjen rikkomisesta seuraa aina jotain ikävää: luottamuksen särkymistä, riitaa ja kunnioituksen vähentymistä.

On siis aivan luonnollista, että kodeissa on sääntöjä, on luonnollista, että sääntöjen rikkomisesta seuraa jotain.

2) Vastaavasti koko yhteiskuntaa ohjaavat lukemattomat lait ja säädökset. Esimerkiksi tieliikennelaki ja rikoslaki koskettavat meitä jokaista. Tietyistä rikkomuksista on säädetty rangaistuksia. Voimme saada huomautuksen, sakkoja tai vankeutta. Poliisi valvoo yleistä lainkuuliaisuutta ja tuo lain rikkojat oikeuden eteen. Syyttäjä lukee syytteen, syytetty saa lausua omasta puolestaan ja lopulta tuomari antaa tuomionsa.

Mutta mitä tapahtuisi, jos kaikki lait ja ohjeet poistettaisiin? Miten ajaisimme liikenteessä, jossa ei olisi mitään sääntöjä? Miten ristiriitatilanteet ratkaistaisiin arkielämässä? Lopputuloksena olisi täydellinen kaaos ja anarkia.

Johtopäätös on selvä: On luonnollista ja järkevää, että ihmisten yhteistä elämää ohjataan lakien ja oikeusjärjestelmän voimalla. Ne edistävät hyvää, suojelevat elämää ja varjelevat vääryydeltä.

Eikö Jumalakin saa noudattaa samaa periaatetta, onhan hän luonut maailmamme ja asettanut sille omat lakinsa!

3) Kolmas esimerkki, joka auttaa ymmärtämään viimeisen tuomion tarpeellisuutta, liittyy ihmisen kuolemaan. Kuolemantapauksessa vainajan jälkeen tehdään pesänselvitys. Luetteloidaan perilliset, omaisuus ja tehdään perinnönjako. Omaisuus käydään tarkasti läpi: rikkinäiset, vanhentuneet ja tarpeettomat heitetään pois ja se, mikä on käyttökelpoista, otetaan talteen.

Entä mitä sinä ottaisit tästä meidän maailmastamme mukaan ajan rajan tuolle puolen? Ottaisitko saasteet, väkivallan, sodat, riiston, itsekkyyden? Tai jos ajattelet itseäsi, mitä hyvää itsessäsi ottaisit mukaan ja mitä huonoa jättäisit ilolla pois?

Viimeinen tuomio merkitsee tämän ajallisen, vajavaisen ja monin tavoin turmeltuneen maailman ja elämän päätöstä sekä siirtymistä uuteen, paljon parempaan.

Viimeinen tuomio on tässä siirtymässä ehdottoman välttämätön! Tässä maailmassa, kodeissa ja yhteiskunnissa oikeudenmukaisuus ei toteudu täysimääräisesti. Moni epärehellinen jää ottamatta kiinni. Lait saattavat suosia parempiosaisia. Vahvat sortavat heikkoja, rikkaat köyhiä, moni vääryys jää vaille rangaistusta.

Jumala on pyhä, vanhurskas ja oikeudenmukainen. Jos Jumala ei välittäisi siitä, mitä maailmassa tapahtuu, mitä me ihmiset teemme tai jätämme tekemättä, Jumala itsekin muuttuisi pahaksi.

Jos Jumala ei tuomitse vääryyttä, hän olisi epäoikeudenmukainen! Jumalan on pakko tuomita oman itsensä, oikeudenmukaisuuden ja tulevan täydellisen maailman tähden. On tärkeää, että tässä maailmankaikkeudessa on edes yksi, joka on täydellisen hyvä, oikeudenmukainen ja luotettava. On Jumala, jonka varaan voimme rakentaa turvallisen tulevaisuuden.

Viimeinen tuomio on siis tämän maailman lopullinen pesänselvitys, jossa oikeus toteutuu ja jossa katsotaan, ketkä ovat kelvollisia ikuiseen, täydelliseen elämään, joka tulee tämän maailman jälkeen.

 

Tuomittavana on synti

Viimeisen tuomion kohteena on synti, eli itsekkyys ja rakkaudettomuus, josta kaikki kärsimys ja pahuus nousee.

Synti on kovin ikävä asia, jota emme haluaisi miettiä ja ottaa todesta. Synti voidaan rinnastaa syöpään. Se tuhoaa elämää. Se alkaa yhdestä syöpäsolusta, joka alkaa jakautua hallitsemattomasti tuhoten elimistöä. Lopulta se vie elintilan terveiltä soluilta ja tappaa koko ihmisen. Syöpä alkaa yhdestä viallisesta solusta ja aiheuttaa vakavia toimintahäiriöitä. Samaan tapaan toimivat tietokoneiden virukset.

Samalla tavalla tämän maailman rappio alkoi ensimmäisestä rakkauden vastaisesta teosta. Nyt me kaikki olemme syntisiä, pohjimmiltaan itsekkäitä. Koko maailma toimii virheellisesti, vailla kestävää ja toimivaa rakkautta, täynnä vääryyttä ja kärsimystä.

Toki me olemme tähän kaikkeen niin tottuneita, että emme edes huomaa mitään poikkeavaa. Meistä tämä kaikki on normaalia. Olemme syntyneet syntisiksi, kaikki muut ovat samanlaisia ja koko meidän elinaikamme maailma on ollut sellainen kuin se on.

Meille tämä on normaalia, mutta samalla koemme syvää ristiriitaa. Kaiken normaalin keskellä me kärsimme. Siksi kaipaamme jotain parempaa. Kaipaamme rakkautta, hyväksyntää, mielekkyyttä, terveyttä ja onnellisuutta. Järkemme ja tunteemme syvimmiltään kertovat, että maailma ja ihminen toimivat epänormaalisti. Tämän ymmärrämme entistä selvemmin, kun keskellemme tulee Hän, joka on täynnä rakkautta, armoa, hyvyyttä ja totuutta.

Mutta kun Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Luojamme tuli tämän maailman keskelle omiensa luo. Mitä tapahtui? Jeesus ärsytti silloin ja ärsyttää yhä tänään monia. Hän näytti, mitä on alkuperäinen, aito ihmisyys ja rakkaus. Jeesuksen edessä ihmiset tajusivat syntisyytensä, likaisuutensa. Monet raivostuivat. Jeesus naulittiin ristille.

Viimeinen tuomio on kuin magneettikuvaus- tai röntgenlaite, joka tutkii jokaisen solun. Yksikään elämää tuhoava syöpäsolu, yksikään elämää tuhoava synti ei pääse sen läpi. Tuleva maailma ja elämä on täydellisen puhdas.

Oletko sinä puhdas? Oletko sinä niin täydellisen syväpuhdas, virheetön, täynnä rakkautta, pyhyyttä ja hyvyyttä, että pääset tulevaan ikuiseen elämään?

 

Kaksi joukkoa: lampaat ja vuohet

Evankeliumitekstissä kuulimme, kuinka Kristus tulee kirkkaudessaan ja asettaa ihmiset eteensä kahteen ryhmään. Miten voisimme luonnehtia näitä kahta erilaista joukkoa?

Ensimmäinen joukko oli tervetullut iankaikkiseen elämään. He olivat ihmisiä, jotka olivat inhimillisiä ihmisiä. He näkivät ja kuulivat ihmisten hädän, he kipuilivat sydämissään maailman tuskan edessä, heidän sydämissään vaikutti elävä rakkaus, joka laittoi heidät toimimaan. He antoivat nälkäisille ruokaa, janoisille vettä, kodittomille kodin, ja kävivät huolehtimassa sairaista, yksinäisistä, jopa vangituista. Heissä vaikutti rakkaus, joka toi hyvää ympärilleen. He eivät edes huomanneet sitä hyvää, mitä he tekivät. Heissä vaikutti toiset huomioiva, jopa uhrautuva rakkaus.

Toinen joukko oli kovin erilainen. He eivät nähneet eikä kuulleet mitään. He eivät auttaneet eivätkä välittäneet. Varmasti hekin puhuivat paljon rakkaudesta, mutta se oli toisenlaista rakkautta, itsekästä rakkautta, joka näki vain oman itsensä ja joka halusi omistaa itselleen kaiken.

Heidät tuomittiin: Ne, jotka tekivät hyvää, saivat palkinnon. Ne, jotka vähät välittivät toisista, saivat rangaistuksen.

 

Kumpaan joukkoon me kuulumme?

Raamatussa ei kerrota tarinoita ajanvietteeksi vaan siksi, että Jumala haluaa haastaa meidät miettimään vakavasti itseämme ja elämäämme.

Tämän tekstin edessä on pakko kysyä, kumpaan joukkoon sinä ja minä kuulumme? Minkälaisia ihmisiä me olemme?

Lähtökohtaisesti me kaikki kuulumme tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Me emme pysty puristamaan itsestämme pyyteetöntä rakkautta, koska sellainen ei ole meille luonnollista. Me emme myöskään voi muuttaa itseämme.

 

Miten voisimme kuulua rakastavien joukkoon?

Kun Jeesus Kristus tuli maailmaan, hän ei tullut sitä tuomitsemaan vaan pelastamaan sen. Siksi hänet myös naulittiin ristille.

Maailman historian keskelle on pystytetty kaksi lopullista tuomioistuinta:

  • viimeinen tuomio aikojen lopulla
  • Jeesuksen risti – jonka eteen voimme jo nyt tulla juuri sellaisina kuin me olemme. Kristus on sovittanut syntimme. Ristin juurella me saamme anteeksi, ristin juurella meihin avataan se rakkauden lähde, joka meistä itsestämme puuttuu. Ristin juurella meidät siirretään kelvottomasta joukkiosta kelvolliseen joukkoon. Ristin juurella me saamme silmät, jotka näkevät, korvat, jotka kuulevat, sydämen, joka rakastaa, jalat ja kädet, jotka palvelevat.

Ristin juurella tapahtuu sydänten vallankumous:

  • Ristin juurella saamme tehdä oman elämämme pesänselvityksen. Hyvä kannattaa ottaa talteen, mutta huono pitää heittää pois.
  • Ristin juurella saamme Jumalan antaman ennakkopäätöksen, joka on voimassa viimeisellä tuomiolla. Ristin juurella sinulle julistetaan – ”Armahdettu!”.
  • Ristin juurella emme saa riparipassia vaan taivaspassin, jossa lukee: ”Tervetuloa kotiin, Jumalan lapsi, taivaan valtakunnan kansalainen!”.

Jumala luo meissä uutta, jos vain annamme siihen hänelle luvan ja mahdollisuuden. Meillä on vapaus tehdä valintoja elämässämme. Voimme valita elämämme perussuunnan, mutta sen seurauksia emme voi valita. Juna kulkee vääjäämättä kohti päämääränsä, sen suuntaa emme voi muuttaa. Voimme kuitenkin valita, mihin junaan me nousemme.

Jumala on hyvä valinta. Se on paras mahdollinen valinta. Siitä seuraa äärettömän hyviä asioita.

 

Vapaana kadotustuomion pelosta

Jokainen ihminen kantaa sydämessään pelkoa – pelkoa kuoleman edessä ja pelkoa iankaikkisuuden edessä. Jumalan yhteydessä, ristin juurella tämä syvin pelko otetaan pois. Saan olla armahdettu, rakastettu, hyväksytty. Olen matkalla kotiin enkä pimeyteen.

Kun syvin pelko otetaan pois, sinusta tulee vapaa – vapaa elämään, vapaa rakastamaan, vapaa nauttimaan elämästä, vapaa iloitsemaan sydämesi pohjasta. Juuri tähän vapauteen meitä kutsutaan. Kristus vapauttaa elämään ja rakastamaan.

Tuo vapaus ei silti ole tässä elämässä täydellistä. Joudumme käymään jatkuvaa kamppailua hyvän ja pahan välillä. Ympäröivä maailma on yhä aivan sama kuin ennenkin.

Kuitenkaan emme ole enää yksin. Jumala, Luojamme on kanssamme ja hän pitää meistä huolen. Hän on kanssamme elämän iloissa ja suruissa, sen onnellisina ja vaikeina päivinä, elämässä ja kuolemassa, jokainen hetki.

Ja kun välillä petymme itseemme, toisiin ihmisiin ja maailmaan, saamme muistaa: kerran koittaa tuo täydellisyyden päivä, jolloin kaikki kurja ja ikävä saa jäädä taakse.

 

Joka päivä

Tehkäämme joka päivä hyvä valinta: valitaan Jumala Kristuksessa Jeesuksessa, tartutaan hänen käteensä, rakastetaan toisiamme, lähimmäisiämme, itseämme ja luomakuntaa juuri sillä omalla paikalla ja voimalla, jonka Jumala meille antaa.

Kuullaan ja muistetaan joka päivä Jeesuksen ristin juurella: Armahdettu, puhdistettu ja taivaskelpoinen – Kristuksen tähden! Tuomio on jo kärsitty, pesänselvitys on jo tehty.

 

”Kun Ihmisen Poika, Kristus, tulee kirkkaudessaan enkeliensä kanssa,
hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan.

Sitten kuningas sanoo oikealla puolella olevilleen:
Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat.
Ja niin he lähtivät,

toiset iankaikkiseen elämään ja toiset iankaikkiseen rangaistukseen.”