Taivaan kansalaisena (4. su pääsiäisestä)

TAIVAAN KANSALAISENA MAAILMASSA (4. su pääsiäisestä)

Hyvää ja siunattua Äitienpäivää!

 

EVANKELIUMI: Joh 17:6-10

Jeesus rukoili ja sanoi:

”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”

 

Muut tekstit:

Jes 32:15-20

Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Silloin autiomaassa asuu oikeus
ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.
Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.
Siitä kasvaa levollinen luottamus,
turvallisuus, joka kestää iäti.
Minun kansani saa asua rauhan niityillä,
turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.
Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan,
mutta te onnelliset, te saatte kylvää
kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan,
saatte päästää härkänne ja aasinne
vapaasti kulkemaan laitumilla.

 

Room 8:9-11

Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

 

 

SAARNA

Jeesus on täydellinen. Me tavalliset ihmiset emme ole sellaisia. Jeesus täytti hänelle annetun tehtävän. Hän ilmoitti Taivaallisen Isän ja hänen tahtonsa täydellisesti. Hän piti huolta niistä, jotka hänelle uskottiin. Vieläpä hän kuoli ristillä itsensä uhraten, jotta Jumala saisi paljon anteeksiantamuksen lapsia. Yhä tänäänkin Jeesus jatkaa vapahtajan tehtävää rukoillen puolestamme. Näin hän synnyttää meissä pelastavan, elämää tuovan uskon.

Tänään vietämme äitienpäivää. Äitejä kiitetään ja ylistetään. Kaiken sen he ansaitsevatkin. Samalla varmasti moni äiti ja monet muutkin perheenjäsenet kokevat syvää vajavuutta omassa roolissaan ja tehtävässään. Monta kertaa on jääty kauas täydellisyydestä. Monta kertaa on pinna ollut kireällä ja jopa pettänyt. Oma ja toisten vajavuus ottaa lujille.

Evankeliumi on hyvä sanoma siitä, että me kelpaamme tällaisina kuin olemme. Me kelpaamme Jumalalle ja siksi meidän tulee kelvata toinen toisillemme ja itsellemmekin. Kelvollisuutemme ei kuitenkaan perustu meidän täydellisyyteen, virheettömyyteen tai ansioihimme. Synti on yhä täyttä, vakavaa todellisuutta.

Me kelpaamme siksi, että Vapahtaja Jeesus Kristus on elämässään, ristinkuolemassaan, ylösnousemuksessaan ja taivaallisessa tehtävässään täydellinen. Hän on täyttänyt rakkauden koko lain sen kaikessa syvyydessä ja laajuudessa. Tämä täydellisyys luetaan hyväksemme, kun turvaudumme häneen. Samalla meidän hyväksemme luetaan Jeesuksen ristinkuoleman tuottama sovitus. Kaikki virheemme, rikkomuksemme ja syntimme on pyyhitty pois – ikiajoiksi.

Tämä jumalallinen täydellisyys on turvamme ja ilomme. Meidän tulee suostua todellisuuteen eli siihen, että tunnustamme ja hyväksymme oman vajavuutemme. Silloin ja vasta silloin ymmärrämme jumalallisen armon ja täydellisyyden tarpeen. Vasta silloin Jeesus kelpaa meille.

Saamme siis vajavaisina äiteinä, isinä, veljinä, sisarina, lapsina, isovanhempina, ystävinä, työtovereina, naapureina, hyvän päivän tuttuina suostua ajallisen ihmisyyden vajavuuteen ja raadollisuuteen Kristuksen armon ja rakkauden varassa. Se on hyvin vapauttavaa. Tällaisia me olemme nyt – mutta vielä ei ole tullut ilmi, se mitä meistä tulee.

Valitettavasti aikamme liberaaliteologiassa ihanteeksi nostetaan ihmisen syntisyys sen erilaisissa muodoissa. Heidän mukaansa armo on vapautta elää synnissä ja vieläpä sille siunausta pyytäen. Raamatussa ja kristinuskossa ei tästä ole lainkaan kyse. Päinvastoin: Kristuksen sovitustyön tarkoitus on pelastaa meidät synnin vallasta.

Ihanteena ei siis syntisyytemme. Armo ei ole tarkoitettu sen vapauttamiseen ja valloilleen päästämiseen. Syntisyytemme on karua todellisuutta, joka riippuu meissä koko ajallisen elämän kuin pimeä varjo. Ihanteemme on Kristuksessa. Hänessä ja hänen kautta me uudistumme joka päivä, mutta vasta kirkkaudessa meidät puetaan samaan täydelliseen kirkkauteen.

Koko ajallisen elämämme ajan me tarvitsemme äidillistä ja isällistä huolenpitoa. Sitä Jumala harjoittaa joka hetki Kristuksen, Pyhän Hengen, Sanan, seurakunnan, armovälineiden, yhteiskunnan ja yksittäisten ihmisten kautta. Juuri seurakuntaperhe ja tavallinen perhe ovat ihmiskunnan perusyksiköitä, joiden varaan ihmiskuntamme rakentuu.

Armossaan Jumala käyttää meitä, etenkin äitejä ihmislapsista huolehtimiseen. Jumala on antanut äidin vaistot ja rakkauden. Hän antaa voimaa ja jokapäiväistä uudistumista, kun vain maltamme pysähtyä armon ja rakkauden lähteen äärelle. Monesti rukoukselle, Sanalle ja uskovien yhteydelle jää aivan liian vähän aikaa. Silloin asiat kasaantuvat, kuormat kasvavat ja uupumus ottaa voiton.

Onneksi jumalallinen lähde on Kristuksessa joka päivä avoimena. Tosin on niinkin, että mitä uupuneemmaksi olemme jo ennättäneet tulla, sitä pitempään toipuminen kestää. Jumalallinen todellisuus ei kokonaan kumoa inhimillistä todellisuutta. Nämä kuuluvat yhteen ja ovat vuorovaikutuksessa. Me emme ole jumalia eikä meistä sellaisia koskaan tule. Toisaalta me emme voi elää ilman jumalallista todellisuutta ja läsnäoloa.

Juuri tällaisina vajavaisina, Kristukseen turvautuvina me kelpaamme Jumalan käyttöön niin yhteiskunnassa, seurakunnassa ja perhe-elämässä. Sinäkin!

Yhdessä meidän kanssamme Jumala tahtoo rakentaa parempaa ajallista huomista. Iankaikkisuus on yksin Jumalan turvallisissa käsissä (onneksi!), mutta ajallinen elämä on yhteistyötä, mikä tuo kaikkeen sen inhimillisen, vajavaisen, syntisenkin leiman. Kun synti turmelee, rikkoo ja tuhoaa, Jumalan ihmeellinen armo korjaa, uudistaa ja luo aivan uutta. Silloin toteutuu Jesajan kirjan ennustus oikeuden, vanhurskauden, rauhan, turvallisuuden ja runsauden lisääntymisestä.

Näin rukouksin eletyllä elämällä ja rukouksin tehdyllä palvelutyöllä on ajallinen ja iankaikkinen siunaus. Ne lukemattomat teot, joita äidit, isät ja muut ovat tehneet toisten hyväksi, eivät ole turhia vaan ne ovat pieniä palasia, joiden myötä ihmiselämän kokonaisuus rakentuu. Meistä se saattaa vaikuttaa vaatimattomalta. Harvoin saamme kiitosta mistään. Useimmat hyvät tekomme unohtuvat. Mutta Jumala muistaa kaiken hyvän. Hän palkitsee armolla armon päälle.

Suurimpia palkintoja ovat sisäinen rauha, ilo ja tyytyväisyys. Jumala ei useinkaan anna sataa taivaasta rahaa vaan hän täyttää sydämemme läsnäolollaan. Hän on läsnä arjessamme. Hän kantaa ja vie perille kotiin. Tämän kaiken hän vaikuttaa salatulla tavalla Pyhässä Hengessä kuten Roomalaiskirjeen teksti meille kuvaa.

Kaiken lisäksi Jumala taivaallisena Isänä ja samalla äidillisenä huolehtijana (mies ja nainen ovat Jumalan kuva) pitää meidät turvallisessa sylissään. Juuri yksinäisyys elämässä ja kuolemassa lienee etenkin suomalaisten suurimpia pelkoja. Jumalan kanssa emme ole milloinkaan yksin. Emme ole juurettomia, hylättyjä, laiminlyötyjä, vailla tulevaisuutta. Meidän alkumme on Jumalan sydämessä. Meidän ajallisen elämän päivämme ovat Jumalan käsissä. Meidän tulevaisuutemme on täydellisen kirkas ja ihana.

Kaikki tämä kantakoon, rohkaiskoon ja lohduttakoon meitä tänään äiteinä, iseinä, aikuisina ja lapsina, terveinä ja sairaina, iloisina ja surullisina, ja millaisia me ikinä olemmekaan.

Jumalan armo ja rakkaus on täydellistä Kristuksessa. Me saamme vajavaisina levätä tämän täydellisen varassa. Voimme iloita kaikesta siitä, mitä me saamme yhdessä hänen kanssaan luoda ja rakentaa.

Sinä olet arvokas ja kaikki, mitä olet tehnyt ja teet Kristukseen turvautuen, on syvimmiltään siunattua. Niin kuin Kristus täytti tehtävänsä, meidänkin tehtävämme täyttyy sen mukaan kuin Jumala meille mitannut armossaan ja viisaudessaan. Siunattua Äitienpäivää ja elämää sinulle!